Toukokuun 11. päivänä sota on takana ja kuoronjohtaja Väinö Pesola saa aiheen kertoa kuorolaistensa romansseista. Yhden Nuori Laulu -sekakuoron neitosista kihlaa kuuluisa runoilija-jääkäri Heikki Nurmio. #musiikinkevät1918
Toukokuun puolivälissä kuoronjohtaja, säveltäjä ja filosofian ylioppilas Väinö Pesola paheksui päiväkirjassaan sekä keinottelijoita että naisseuralaisensa Ainon kesähattua.
Pesola oli johtanut vuodesta 1908 turkulaista sekakuoroa Nuori Laulu. Sodan jälkeisissä tunnelmissa monet kuoron piirissä syntyneet romanssit johtivat nyt kihlaukseen, mm. Latvian Liepajassa syksyllä 1917 järjestetyn jääkäreiden marssirunokilpailun voittaja, Suomen jääkärien marssin runoilija Heikki A. Nurmio palasi sodasta ja kihlasi häntä uskollisesti odottaneen Helvin.
”Gulashit elementissään. Rakkauden liekehtimistä. Kiusallista venymistä. Eläimellisyyttä. Edelleen huonoja merkkejä.
Aikala-kahvila kuhisee tylsän näköisiä gulasheja. Vain afäärit ovat keskustelujen aiheina. Ja Yrjö [Väinön veli Yrjö Pesola] kertoi, että maaseutu aivan kuhisee heitä. Voikilon hinnan ovat he saaneet salakaupassa nousemaan 40–50 markkaan. Kun he itse saavat voin maalaiselta noin 15 mk:lla, niin arvaa, montako "välikättä" on kaupasta hyötynyt. Myös kahvilat ovat sekaantuneet leikkiin. Yht'äkkiä on kaikkialta sokeri tyyten loppunut.
He odottavat yhä hintojen nousua. Nythän on työväestön suu tukittu. Kuolkoon köyhälistö vaikka nälkään, eihän tieto siitä pääse ainakaan nykyään kuuluville. Johtopäätös: yhteiskunta on juuriaan myöten turmeltunut. Kansalaissota oli liian pieni opetus. Enemmän tarvitaan, ennen kuin porvarissakin herää ihminen.
Nuoren Laulun rakkaista neitosista on kolme yhtä aikaa löytänyt omansa.
Maist. Helvi Lauste, lahjakas, mutta tuittupää neito, jo vanhapiika, on lopultakin saanut armaansa. Maist. Heikki N. jääkärimarssin tekstin tekijä lähti yhtäkkiä Saksaan. Helvi riutui, arveltiinhan, ettei kukaan "maankavaltaja" enää koskaan voisi astua Suomen mantereelle.
Mutta Kohtalo on ihmeitä tehnyt. Ylväinä saapuivat jääkärit maahan. Suomensa pelastajiksi tulivat.
Heikki N. luonteeltaan tulinen, reipas, lahjakas - vaikka ulkoasultaan huolimaton, jopa likainen - on nyt upseeri. Harjoitti ensin nahkapoikia Oulussa, meni sitten rintamalle ja säilyi. Nyt ovat muillekin lähettäneet onnensa kultalehvän. Ainakin koko N.L:n vanhempi polvi riemuiten toivottaa onnea vanhan liiton uudistumiselle.
Kaisu M., laulajistani uskollisin, etevin on julkaissut kihlauksensa lääket. kand. Ali---n kanssa. Haukkumanimensä oli Pökkä. Ja tämän mukainen on mieskin. Kirveellä kolhittu ulkomuoto, hiomaton käytöstapa, epämusikaalisenpuoleinen, vaikka raapii selloa, mutta verrattain terävä!
Matalalle kapsahti Kaisun hyppy. Hänen sulhonsa piti olla komea, kaunis, kuuluisa laulaja ja mahdollisimman tittelillinen. Vain viimeisen ehdon täyttää tuleva tohtori. Onnea tuskin liitossa tulee olemaan, siksi epätasaisia ovat molenpain luonteet, mutta hyviä jälkeläisiä luultavasti heruu. Molemmat ovat fyysillisesti ja psyykillisesti tervettä juurta, kuten ainakin nousukkaat. Myös se seikka, että perin "laahattu" Kaisu ei saanut ketään "mamman" poikaa vietellyksi, on iloinen sivuseikka.
Hellä Hänninen, reilu sydämellinen civetär ja maist. Toivonen, perin lahjakas, kriitillinen luonne, tuleva kielitieteen professori, ovat myös vaihtaneet sormuksia. Tämän parin lempi on syntynyt, kasvanut ja varttunut täysi-ikäiseksi kohoamaan N.L:n helmassa. Eläkööt, kajahutan koko N.L:n puolesta! Te tulette varmasti onnellisiksi!
Olen viime aikoina vältellyt A:oa lukujeni tähden ja senkin takia, että suhde häneen tulee yhä kiusallisemmaksi, koska hän yhä on "rakastunut". Ja minulle taas on sukupuolielämä varsin toisarvoinen tekijä ja tenttilukuaikoina vielä vähempi.
Kun eräänä päivänä pistäysin siellä, näytteli hän kovin "happamen tyytymätöntä" naamaa. Hänellä oli ollut "ikävä". Eilen oli hän pari kertaa ollut mua hakemassa, mutta onneksi en ollut kotona. Vaikka hän toissapäivänä muistutti nimipäivästään, en sitä eilen muistanut - en siis onnitellut, enkä käynyt siellä.
Tämän pitäisi hänellekin todistaa, kuinka perin pieni on mielenkiintoni häntä kohtaan. Mutta eipäs! Mitenköhän tämän saisi Ainon päähän. Antipatiani pyrkii kasvamaan päivä päivältä, mikäli hän ajatuksiini sattuu osumaan.
Aivan pikkuasiat hermostuttavat. Vapusta asti olen kauhistunut hänen todella kauheaa kesähattuaan. Tuskin voisi hän löytää rumempaa röyhelöä päähänsä.
Myös hänen ruikuttava köyhyytensä suututtaa minua. Juuri maksoi hän mulle vippinsä. Ja tänään oli hän taas niin tyhjä, että vippasin hänelle ruokarahoja. Ja meistä olisi pitänyt tulla pari!!!”
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hänelle tapahtuu seuraavaksi 12. toukokuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia Väinö Pesola
Katso & kuuntele
Sibelius, Jean & Nurmio, Heikki: Jääkärimarssi. Otaniemen Kaiku & Collin Hansen, piano. Johtaja Tapani Länsiö.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
