Hyppää pääsisältöön

Maryan Abdulkarim toivoo, että vanhemmat uskaltaisivat näyttää myös heikkoudet "Nyt perheet joutuvat äärirajoille, koska pelkäävät että lastensuojelu vie lapset"

Maryan Abdulkarim
Maryan Abdulkarim Maryan Abdulkarim,Puoli seitsemän

Feministi ja vapaa kirjoittaja Maryan Abdulkarim on kiireinen kolmen lapsen äiti, jolle vanhemmuuden vaativa rooli on enemmän kuin tuttu. Abdulkarim toivookin, että yhteiskunta tukisi paremmin niitä perheitä, joissa on esimerkiksi vain yksi vanhempi.

Maryan Abdulkarim muutti Suomeen Somaliasta 7-vuotiaana ja asui lapsuutensa Tampereella.

Lapsuus oli onnellinen ja kirjojen täyttämä, mutta kun omista vanhemmista tuli aika irtautua, ei esikuvia juuri löytynyt. 1990-luvun Tampereella oli nykyistäkin vähemmän muita kuin valkoihoisia asukkaita.

– Aika vähissä oli ne aikuiset, joihin pystyi samaistumaan. Aina oli hiertymä siitä, että jos aikuinen ei näyttänyt samalta kuin minä, en voisi varmaan tehdä sitä mitä hän tekee.

Myös kirjallisuus tuntui olevan täynnä vain valkoisille sopivia ammatteja.

– Luin kirjaa tytöstä joka tanssi balettia ja ajattelin, että ehkä minusta tulee ballerina. Sitten näin kuvia balettitanssijoista ja olin, että ei minusta voi tulla ballerinaa.

Näin kuvia balettitanssijoista ja olin, että ei minusta voi tulla ballerinaa.

Ei tullut ballerinaa, mutta yksi Suomen näkyvimmistä maahanmuuttajataustaisista feministeistä ja yhteiskunnallisista keskustelijoista Abdulkarimista tuli.

– En näe vaihtoehtoa puhumiselle. Jos näen epäkohtia, en ymmärrä miten voisin olla puhumatta niistä. Mitä iloa on demokratiasta tai sananvapaudesta jos niitä ei käytä? ihmettelee Abdulkarim.

Abdulkarim on opiskellut sosiaalialaa ja työskennellyt järjestökentällä etenkin maahanmuuttaja-asioissa. Nykyisin hän työskentelee vapaana kirjoittajana ja on mukana useissa taideprojekteissa, jotka käsittelevät yhteiskunnallisia teemoja.

Jos näen epäkohtia, en ymmärrä miten voisi olla puhumatta niistä.

Uusin teos on Eveliina Talvitien kanssa kirjoitettu kirja Noin 10 myyttiä feminismistä.

– Kun keskustellaan feminismistä ja tasa-arvosta, aika usein törmätään samoihin myytteihin: feministit on kaikki vihaisia tai eivät halua, että miehet avaa oven. Halusimme puhua tästä aiheesta, koska asia ei ole niin eivätkä ne ole feminismin pointti.

Abdulkarim on myös kolmen lapsen äiti, joka joutuu jakamaan aikansa autonkuljettajan, sihteerin, kokin ja siivoojan rooleihin. Muun muassa.

Hän ihmetteleekin, miksi vanhempien monista rooleista ja niiden vaatimuksista puhutaan niin vähän.

– Vanhemman roolit on tosi moninaiset eikä kaikissa perheissä ole edes kahta vanhempaa, toisissa saattaa olla useampikin. Se on hienoa. Olen joskus sanonutkin, että jokaisella lapsella saisi olla mielellään neljä vanhempaa, niin työt jakautuisivat tasaisesti ja voitaisiin mennä lapsi edellä.

Työelämän vaatimukset on Abdulkarimin mukaan usein mahdotonta yhdistää täysipainoiseen vanhemmuuteen. Lapselle pitäisi voida antaa paljon aikaa, jotta hän pystyy menestymään ja tavoittelemaan hyvää elämää.

Haluaisin, että yhteiskunta voisi tukea lapsia ja nuoria riippumatta siitä millaisiin perheisiin he syntyvät.

Se ei ole hirveän helppoa eikä yksinkertaista.

– On paljon nuoria, joilla ei ole paljon läheisiä aikuisia ympärillä. Haluaisin, että yhteiskunta voisi tukea lapsia ja nuoria riippumatta siitä millaisiin perheisiin he syntyvät. Se tarkoittaa etenkin matalan kynnyksen palveluiden lisäämistä. Nyt systeemissä on hyvää tahtoa, mutta resurssit eivät riitä kaikkeen hyvään.

Joskus perheiden pitää mennä äärirajoille vanhemmuudessa, ennen kuin saavat apua. Abdulkarimin mukaan pitäisikin keskustella enemmän siitä, mitä on hyvä vanhemmuus.

– Saako näyttää heikkouden merkkejä? Saako näyttää, että nyt en ehkä handlaa tätä ilman, että täytyy pelätä että seuraavaksi lastensuojelu tulee ja vie lapset?

Katso Maryan Abdulkarimin koko vierailu Puoli seitsemän -ohjelmassa:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua