Hyppää pääsisältöön

Futispoika mekossa ja sukupuolestaan epävarma karhu – lastenkirjat kasvattavat lapsista tasa-arvon edelläkävijöitä

Lapsen piirtämä ihmishahmo sateenkaaren päällä.
Lapsen piirtämä ihmishahmo sateenkaaren päällä. Kuva: Heidi Gabrielsson ja Nora Sateenkaari,lapsiperheet

Lasten- ja nuortenkirjallisuus reagoi yhteiskunnan muutoksiin nopeasti. 2000-luvun lastenkirjoissa eletään sateenkaariperheissä ja pohditaan sukupuoli-identiteettiä. Miksi silti puhutaan tyttöjen ja poikien kirjoista?

Lapsuuteni lempikirja oli Russell Hobanin Myry ei saa unta. Se on kirja mäyrästä, joka pelkää huoneessaan olevia varjoja niin paljon, että hiipii sängystään olohuoneeseen, jossa vanhemmat ovat katsomassa televisiota. Yöllä kukkuminen tuntui lapsena loputtoman kiehtovalta. Kirja aiheutti paljon kysymyksiä. Eikö Myryllä ole sisaruksia? Miksi vanhemmat eivät tule peittelemään Myryä ja istumaan sängynlaidalle? Miksi ikkuna on auki?

Yksi asia ei milloinkaan mietityttänyt: mäyrän sukupuoli. Myry oli minulle ehdottomasti poikamäyrä.

Tajuan tämän vasta tavatessani kirjallisuustutkija Myry Voipion, joka on saanut nimensä Myry-kirjojen mukaan. Voipio on nainen. Hänelle kirjan päähenkilö ei ollut koskaan poikamäyrä vaan ”pieni mäyrä”, sukupuolella ei ollut merkitystä. Kuinka edistyksellistä ajattelua 80-luvun lapselta! Itse olen ilmeisesti ollut pakkomielteisen kiinnostunut sukupuolittamaan myös eläimiä.

Myry Voipion mukaan eläinhahmot ovat lastenkirjallisuudessa tärkeitä osittain juuri siksi, ettei niiden kohdalla sukupuolella ole merkitystä. Kaikenlaiset lapset voivat samaistua eläimiin. Tuore esimerkki on Kaisa Happosen ja Anne Vaskon Mur-kirjat. Mur, eli karhu kertoo identiteeteistä ja itsensä etsimisestä. Vaikka kirja ei nostakaan sukupuolta esiin, voi tarinan kustantamon mukaan lukea vertauskuvana esimerkiksi transsukupuolisen tarinasta.

Kaikki kirjat eivät kuitenkaan ole eläinkirjoja, ja ajatukset lastenkirjoista ovat vuosien aikana muuttuneet hyvinkin paljon. Vapaus tehdä monipuolisia tulkintoja ei ole aina ollut mahdollista. Varhaiset sadut olivat varoituskertomuksia, joissa esimerkiksi peukalon imemisestä rankaistiin.

Valistusajan käsityksistä ollaan tultu pitkä matka tähän päivään.

– Jos vertaa Rousseaun ajatuksia siitä, että tyttö on kasvatettava pojan palvelijaksi ja vaikka Hannele Lampelan ja Ninka Reitun Prinsessa Pikkiriikkiä, joka yrittää myydä ärsyttävän pikkuveljensä, niin onhan muutos aika suuri, naurahtaa Voipio.

kuva prinsessa pikkiriikki -lastenkirjasta
Kuvitusta Hannele Lampelan kirjoittamasta ja Ninka Reitun kuvittamasta kirjasta "Prinsessa Pikkiriikin talvi". kuva prinsessa pikkiriikki -lastenkirjasta Kuva: Heidi Gabrielsson Prinsessa,lastenkirja

Prinsessa Pikkiriikki ei ole poikkeus. Tyttökirjoista väitelleen Voipion mukaan aktiivisia ja räväköitä tyttöjä on kirjallisuudessa ollut aina, vaikka tyttöjä onkin muuten kasvatettu kilteiksi. Pelkkää prinsessan tai palvelijan roolia ei ole ollut tarjolla.

– Esimerkiksi Pikkunaisia, josta löytyy villitytön arkkityyppi, julkaistiin jo vuonna 1868.

Ehkä vallankumouksellisin tyttöhahmo on Astrid Lingrenin Peppi Pitkätossu. Lindgreniä saa kiittää voimakkaan tyttöhahmon tuomisesta lastenkirjallisuuteen aikana, jolloin pojat dominoivat päähenkilöinä. Täysin vailla kritiikkiä Peppikään ei ole säilynyt. Kirjoja on myöhemmin syytetty rasistisista viittauksistaan.

Siitä huolimatta, että sankarimaisia tyttöhahmoja löytyy, on kiinnostavia poikahahmoja tarjolla huomattavasti enemmän. Voipio sanoo yhdeksi syyksi sen, että tytöistä kirjoittavat lähinnä naiskirjailijat, jotka kirjoittavat myös pojista. Miespuoliset kirjailijat kertovat useimmiten poikien tarinoita.

Tyttöjä on viime vuonna julkaistuissa kotimaisissa lasten- ja nuortenkirjoissa päähenkilöinä enemmän kuin poikia.

Lastenkirjojen tarjoamista sukupuolirooleista on puhuttu ympäri maailman. Sosiaalisessa mediassa kiersi viime vuonna video, jossa äiti ja tytär etsivät kirjahyllystä itsenäisiä ja kiinnostavia tyttöhahmoja. Ensiksi he poistavat kirjahyllystä kirjat, joissa on poikapäähenkilö, sitten kirjat, joissa tytöt eivät puhu ja lopulta kirjat, joissa tytön tehtävä on vain odottaa unelmiensa prinssiä. Täysistä hyllyistä jäljelle jää vain muutamia kirjoja.

Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja Saara Tiuraniemi taas kertoo ruotsalaisesta lastentarhaopettajasta, joka laski yhden lastenkirjahyllyn sisällön. Hyllystä löytyi 400 pojan tarinaa mutta vain 100 satua, joissa tyttö oli pääosassa.

Lastenkirjainstituutin vuosittaisista tilastoista selviää kuitenkin mielenkiintoinen fakta: tyttöjä on viime vuonna julkaistuissa kotimaisissa lasten- ja nuortenkirjoissa päähenkilöinä enemmän kuin poikia. Suomessa tilanne taitaa olla tyttöjen kannalta parempi.

Tyttöpäähenkilöiden suuressa määrässä on kuitenkin kääntöpuolensa. Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen pohtii tuloksen yhteyksiä poikien vähäiseen lukemiseen. Viime vuosina on uutisoitu paljon siitä, etteivät pojat innostu lukemisesta. Tutkimuksissa on myös todettu tyttöjen lukevan kaikenlaisia kirjoja, kun taas pojat lukevat enimmäkseen pojista kertovia kirjoja.

– Lapsilla päähenkilön sukupuoli tuntuu vaikuttavan siihen, tarttuuko kirjaan vai ei, sanoo Laaksonen.

Laaksosen mukaan on turha päivitellä poikien vähäistä lukemista, jos heille ei ole tarjolla kirjoja.

Tytöistä kertovat kirjat eivät tietenkään ole pojilta kiellettyjä. Se, miksi pojat tarttuvat harvoin tytöistä kertoviin kirjoihin, on tutkija Myry Vopion mukaan usein ympäristön tuottamien mallien syytä. Pojat voisivat oppia lukemaan yhtä lailla kirjoja, jotka kertovat muistakin kuin pojista.

– Se on aika pitkälti aikuisten asenteesta kiinni. Lapset nappaavat sen nopeasti. Olen perheestä, jossa luettiin todella paljon, ja veljeni luki tyytyväisenä myös tytöistä.

Kuvitusta Olen ystäväsi aina -lastenkirjasta.
Kuvitusta Jessica Waltonin kirjoittamasta ja Dougal MacPhersonin kuvittamasta kirjasta "Olen ystäväsi aina". Kuvitusta Olen ystäväsi aina -lastenkirjasta. Kuva: Heidi Gabrielsson lastenkirja

Kirjoja myös brändätään viestittämään kenelle ne kuuluvat. Kannen värillä ja kuvalla on suuri merkitys. Poikien voi olla vaikea tarttua vaaleanpunakantiseen kirjaan, vaikka sisältö kiinnostaisikin. Voipio ei kuitenkaan ole huolissaan yhdestä vuodesta, jolloin tyttöpäähenkilöt ovat tilastojen kärjessä.

– Tätä ennen 150–200 vuotta on ilmestynyt tarinoita, joissa on poika päähenkilönä, nauraa Voipio.

Tällä hetkellä päähenkilön sukupuolen lisäksi puhutaan monipuolisemmin siitä, minkälaista kuvaa lapsista ja perheistä kirjoissa näytetään. 2000-luvulla mukaan ovat tulleet myös kysymykset sukupuoli-identiteetistä ja seksuaalisuudesta.

Nykyisissä lasten- ja nuortenkirjoissa seikkailee poikien ja tyttöjen lisäksi myös muunsukupuolisia tai lapsia, joiden sukupuolta ei määritellä. Esimerkiksi Elina Rouhiaisen nuorille suunnatussa Muistojenlukija-kirjassa yksi päähenkilöistä on muunsukupuolinen.

Lapset oppivat kirjoista myös, että kahden äidin perhe tai hedelmöityshoidolla alkunsa saanut vauva ovat ihan normaalia arkea. Tasa-arvoinen varhaiskasvatus -hankkeen koulutussivustolla muistutetaan kuitenkin, että kehityksestä huolimatta monet ryhmät ovat edelleen lastenkirjoissa näkymättömiä. Tummaihoiset lapset, romanit tai saamelaiset ovat kirjojen hahmoina poikkeuksia.

Modernit poikakirjat ovat ottaneet askeleen kohti tyttökirjoja.

Kustantaja Saara Tiuraniemin mukaan kirjat heijastelevat aina yhteiskuntaa, jossa elämme. Lasten- ja nuortenkirjoissa näkyvät erilaiset perheet, rodullistamisen kysymykset ja esimerkiksi muunsukupuolisuus osana tarinaa, ei pääasiana.

Tiuraniemi sanoo, että lasten- ja nuortenkirjallisuuden tekijät haistelevat ilmiöitä ja muutoksia rakenteissa selkeästi etuajassa. Monet teemat ja trendit tulevat aikuisten kirjallisuuteen monia vuosia, jopa vuosikymmeniä jäljessä. Yhteiskunnalliset teemat löytävät nopeasti tiensä lasten- ja nuortenkirjallisuuteen, ja sillä on myös kasvatuksellista arvoa.

– Kirjojen avulla pystyy laajentamaan omaa maailmankuvaansa, se on hirveän tärkeä asia.

Lastenkirjainstituutin tutkimuksen mukaan esimerkiksi #metoo-ilmiön nostamat teemat ovat alkaneet jo näkyä lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Tyttösankaritarinoita ennakoi muutama vuosi sitten julkaistu Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille, joka nousi ilmiöksi ympäri maailman. Kokoelmassa kerrotaan satumuodossa todellisten tyttöjen ja naisten tarinoita. Kirjan nimi on herättänyt kysymyksiä siitä, miksi kirja on suunnattu vain tyttölukijoille. Voipion mukaan kirja sopii nimestään huolimatta myös pojille.

Vastaavanlainen teos on tekeillä monissa eri maissa, myös Suomessa nimellä Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille). Kirja toteutetaan joukkorahoituskampanjan avulla.

Kuvassa kasa kirjoja.
Lastenkirjojen kuvituksella ja väreillä on suuri vaikutus siihen, kuka tarttuu kirjoihin Kuvassa kasa kirjoja. Kuva: Heidi Gabrielsson kirjat

Voipion mukaan elämme representaatioiden suhteen jatkuvassa aaltoliikkeessä. Nyt on meneillään konservatiivisten arvojen aika, ja vaikka sukupuoliroolit ovat monipuolistuneet, kuvaukset aiheuttavat keskustelua ja kritiikkiä. Ihmiset loukkaantuvat tasa-arvoon liittyvistä teemoista herkästi, vaikka kysymys olisi lastenkirjoista. Se hämmästyttää tutkijaa.

– Ei tarvitse kuin laittaa nettiin juttu siitä, että tässä on päähenkilönä tyttö, ja joku ilmestyy kommenttikentälle kysymään, miksi ei ole kirjoitettu pojasta.

Siinä, missä tytöillä on mahdollisuus olla tarinaa eteenpäin vievä sankari, myös poikien roolit ovat alkaneet monipuolistua. Pojat voivat olla yhtä aikaan herkkiä ja toiminnallisia.

Saara Tiuraniemi nostaa esille tärkeän kirjan kymmenen vuoden takaa. David Walliamsin Poika ja mekko kertoo jalkapalloa harrastavasta pojasta, joka haluaa pukeutua mekkoihin. Menestyskirjan poika on suosittu ja lahjakas jalkapallossa, mutta lukee silti muotilehtiä.

– Kirja kertoo, että voit olla perinteisellä tavalla uskottava poika ja silti esteetikko.

Sukupuolitettujen kirjojen rajaa on hälvennetty kirjoilla, jotka eivät ole kohdistettu suoraan tytöille tai pojille. Viisikko-tyylisiä lapsiporukoita on viime vuosikymmeninä tullut lisää. Tiuraniemi nostaa esimerkiksi Timo Parvelan Ella ja kaverit -kirjat, joissa Ellan lisäksi tärkeässä roolissa on koko kaveriporukka. Lukijoina on niin tyttöjä kuin poikiakin. Samaan kategoriaan kuuluvat suositut Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjat.

Toinen tärkeä esimerkki on Tove Janssonin Muumi-kirjat, jotka ovat jo vuosikausia olleet lasten suosiossa. Muumeissa tärkeää on ryhmädynamiikka eikä kenenkään sukupuoli. Muumit ovat suvaitsevaisia kaikkia kohtaan, ja kirjoista löytyy monia samaistuttavia hahmoja.

Lastenkirjainstituutin Kaisa Laaksonen sanoo kotimaisten pienten lasten kirjojen olevan sukupuolineutraalimpia kuin koululaisten kirjojen. Kun lapset alkavat itse lukea, ohjaillaan tyttöjä ja poikia lukemaan herkemmin eri kirjoja. Käännetyissä kuvakirjoissa perinteiset prinsessasadut ja selkeät värijaottelut ovat tosin vahvasti läsnä kaikenikäisillä.

Kuvitusta Näkymätön -lastenkirjasta.
Kuvitusta Elina Hirvosen kirjoittamasta ja Ville Tietäväisen kuvittamasta kirjasta "Näkymätön". Kuvitusta Näkymätön -lastenkirjasta. Kuva: Heidi Gabrielsson lastenkirja

Miksi tyttö- ja poikakirjallisuudesta halutaan pitää kiinni?

Yksi syy on samaistuminen. Vuosien varrella tyttökirjat ovat toimineet vapauttavina kokemuksina tytöille sekä tärkeinä yhteiskunnallisina kannanottoina. Kirjojen suosio löytyy teemoista: ystävyys, perhe, koulunkäynti, uramahdollisuudet ja kysymykset siitä, ketä saa rakastaa. Kiinnostavana ilmiönä Voipio pitää sitä, että nykyään samat teemat näkyvät poikakirjallisuudessa merirosvoseikkailujen sijaan.

– Modernit poikakirjat ovat ottaneet askeleen kohti tyttökirjoja. Ne käsittelevät poikien välistä ystävyyttä, poikien näkökulmaa seurusteluun ja poikien harrastuksia.

Omista lempikirjoista kouluikäisenä muistan tarkasti Bertin päiväkirjat -sarjan. Niissä teini-ikäinen Bert ihmettelee iholle ilmestyviä finnejä ja suhdettaan ihaniin tyttöihin. Muistan käyneeni ensimmäisiä kirjallisuuteen liittyviä keskusteluja ystäväni kanssa juuri Bert-kirjoista. Kurkistus poikien maailmaan oli ihmeellistä!

– Kyllä varmasti poikiakin kiinnostaisi lukea tuosta näkökulmasta tyttöjen kirjoja, pohtii Voipio.

Poikien lukemisesta huolehtimisen sijaan Voipio on huolestunut lukemisen arvostuksesta ylipäätään. Lukeminen ei ole muodikasta, ja lukemiseen käytetty aika kilpailee monen muun ajanvietteen kanssa. Mielenkiintoisena huomiona Voipio nostaa sisustusblogit, joiden kuvien tasaisen valkoisiin pintoihin kirjahyllyt eivät sovi. Tiede- ja sivistysvastainen ilmapiiri vaikuttaa tutkijan mukaan väistämättä lasten lukuintoon.

– On huolestuttavaa, että lapset ja nuoret kuulevat ympärillään, että olisi parempi keksiä jokin innovaatio kuin keskittyä lukemaan.

Sitä paitsi lukevan lapsen päässä voi kehittyä vaikka minkälaisia oivalluksia, kunhan kirjat vain löytävät lukijansa. Voipio toivoisi näkevänsä julkisuudessa enemmän lastenkirjoja, ja keskustelua niistä. Useat lastenkirjallisuuspalkinnotkin jäävät huomiotta, aktiivisia kirjablogeja lukuun ottamatta.

Lastenkirjallisuuden huomioimisen lisäksi, aikuislukijallekin tekee hyvää tutustua lasten- ja nuortenkirjallisuuden tarjoamaan monipuoliseen maailmankuvaan. Vaikuttaa siltä, että nyt lapsuuttaan elävät oppivat arvostamaan erilaisuutta ja sukupuolten moninaisuutta. Kunpa omassa lapsuudessanikin maailma olisi näyttänyt yhtä kiehtovalta! Ehkä mäyräkin olisi ollut ihan mäyrä vain.

Kollaasi lastenkirjoista
Lastenkirjoissa käsitellään yhteiskunnallisia teemoja. Kollaasi lastenkirjoista Kuva: Heidi Gabrielsson lastenkirjat


Myry Voipion, Saara Tiuraniemen ja Kaisa Laaksosen mainitsemia sukupuolta käsitteleviä tai sukupuolirooleja kyseenalaistavia kirjoja:

Elena Favillin ja Francesca Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille, Kustantamo S&S.
Kirja kertoo sadan itsenäisen naisen tarinan iltasadun muodossa.

Kaisa Happonen & Anne Vasko: Mur, eli karhu, Tammi.
Kirja kertoo identiteeteistä ja itsensä etsimisestä. Vaikka kirja ei nostakaan sukupuolta suoraan esiin, voi tarinan lukea allegoriana esimerkiksi transsukupuolisen tarinasta.

Elina Hirvonen & Ville Tietäväinen: Näkymätön, Lasten Keskus.
Kirja kertoo kiusaamisesta ja ulkopuolelle jäämisestä sekä käsittelee “tyttöjen ja poikien juttuja”.

Riina Katajavuori, Riikka Toivanen, Maiju Tokola: Meidän pihan perhesoppa, Tammi.
Kirja esittelee erilaisia perheitä, esimerkiksi kahden äidin perheen sekä keinohedelmöityksellä alkunsa saaneen lapsen.

Katri Kirkkopelto : Molli - kirjat, Lasten Keskus.
Kirjoissa ei määritellä Mollin sukupuolta ja niissä puhutaan erilaisuuden kohtaamisesta.

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin, Otava.
Kirja kertoo sukupuolenkorjausleikkauksen tekevästä nuoresta.

Hannele Lampela
& Ninka Reittu: Prinsessa Pikkiriikki, Otava.
Kirja kertoo räväkästä prinsessasta, joka toimii vastoin prinsessaan liitettyjä ominaisuuksia.

Jukka-Pekka Palviainen
& Christel Rönns: Allu ja salainen ihailija, WSOY.
Kirjan tyttöhahmo Allu kyseenalaistaa kirjassa “tyttöjen juttuja”. Kirjailija leikittelee sukupuolirooleilla.

David Walliams
& Quentin Blake: Poika ja mekko, Tammi.
Kirja kertoo futispojasta, joka on suosittu ja cool mutta haluaa silti pukeutua mekkoihin ja lukea muotilehtiä.

Jessica Walton & Dougal MacPherson: Olen ystäväsi aina, Otava.
Kuvakirja kertoo Tuomas-pojasta ja tämän Erkki-nallesta, joka haluaa olla Elli.

Kommentit
  • Aivoverenvuoto ei lopettanut sarjakuvataiteilijan luomistyötä

    Realistista sarjakuvaa rohkeasti omasta elämästä

    Tamperelainen sarjakuvapiirtäjä Tiitu Takalo on kehittänyt jännittävän reseptin tekemiselleen. Sarjakuva loikkaa omasta rakastumisesta ja kodin remontoimisesta Tampereen historiaan ja kuluttamisen ideologiaan. Takalo ei myöskään kaihda kertoa omasta vakavasta sairastumisestaan ja masennuksestaan.

  • Onko suomalainen kirjallisuus maailmankirjallisuutta?

    Kääntäjä on kirjallisuuden elävä silta

    Kirjailijat ympäri maailmaa saapuvat Helsinkiin. Kahden päivän ajan he ovat keskellämme – maailma tihentyy ympärillemme. Mutta kuinka kansainvälistä suomalainen kirjallisuus on? Ulkomailla kiertävä kirjailija ja kääntäjäpariskunta vastaavat. Parhaat tarinat kiinnostavat ja puhuttelevat kaiken maailman ihmisiä. Se on pitänyt Laura Lindstedtin kiireisenä.