Hyppää pääsisältöön

Kalevi Ahon konserttoprojekti jatkuu patarummuin

Säveltäjä Kalevi Aholla on pitkään ollut projektina säveltää konsertto jokaiselle orkesterisoittimelle. Urakointi on synnyttänyt soolosoitettavaa monelle harvinaisen soittimen taitajalle, mutta vielä ilahduttavampaa on se miten Aho on kehittynyt säveltäjänä konserttojen myötä. Muusikko- ja soitinlähtöisyys tuntuu kirkastaneen hänen ilmaisuaan. Tämä tulee hyvin ilmi BIS-yhtiön uutuuslevyllä, jolla tuoreen patarumpukonserton lisäksi kuullaan ensimmäinen pianokonsertto parin vuosikymmenen takaa.

Kalevi Aho / Timpani concerto / Piano Concerto
Kalevi Aho / Timpani concerto / Piano Concerto Uudet levyt2

Patarumpukonserton tilasi Turun filharmonisen orkesterin patarumpali Ari-Pekka Mäenpää, ja kuten aina, Aho perehtyi soittimeen huolella. Konsertto esittelee patarumpujen melodisia, rytmisiä ja soinnillisia mahdollisuuksia kattavasti ja myötäkarvaan. Patarumpujen intonaatio ei ole luonnostaan kirkas, eivätkä sen melodiat kaarru uljaasti orkesterin yllä, mutta Aho tukee säveltasoja muilla soittimilla, jättää satsiin tilaa patarumpujen taajuuksille, hyödyntää rumpujen muhevaa atakkia ja nautiskelee monenmoisista kuminoista.

Konsertto on rakenteeltaan selvä, tunnelmiltaan vaihteleva ja varmasti hyvin näyttävä konserttitilanteessa. Levyllä se ei kuitenkaan toimi. Mäenpää soittaa täsmällisesti ja todella uljaasti, ja oma orkesteri tukee häntä niin kuin Aho haluaa, etenkin hiljaisia kohtia hienosti sävyttäen, mutta ilmeisesti Turun konserttitalon akustiikka tekee tenän. Kovat heijasteet hajottavat patarumpujen kuminasta fokuksen, eikä tilannetta ole uskallettu korjata tarpeeksi läheisellä ja tarpeeksi solistisella äänityksellä. Turun konserttitalon akustiikka on mielestäni mainettaan parempi, eikä uutta salia ehkä kannata hankkia vain patarumpukonserton takia, mutta tarkastaisin Ahon käsityötaidon ja patarumpujen solistiset mahdollisuudet vielä mieluusti jossain toisessa tilassa.

Patarumpukonserton parina kuullaan Ahon ensimmäinen pianokonsertto vuodelta 1989. Solisti ryöpsäyttelee kuvioita joka suuntaan ja suuri orkesteri maalaa tummilla väreillä, mutta kokonaisuutena teos on patarumpukonserttoon verrattuna meluisa ja abstrakti. Solistina Aho-spesialisti Sonja Fräki kuuluu hyvin ja soittaa loisteliaasti. Tällainen kimmellys näin vaativalla pistokeikalla kertoo pianistin laadusta ja työmoraalista paljon.

Turun filharmoninen orkesteri soittaa Erkki Lasonpalon ja Eva Ollikaisen johtamana hyvin, mutta puutteita paljastuu matalien vaskien soinnista, korkeiden puhallinten intonaatiosta ja jousten yhtenäisyydestä ja lämmöstä.

Kalevi Aho: Patarumpukonsertto; Pianokonsertto nro 1. - Ari-Pekka Mäenpää, patarummut, ja Sonja Fräki, piano, sekä Turun FO/Erkki Lasonpalo ja Eva Ollikainen. (BIS-2306)

Kuuntele Uudet levyt 15.5.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Nyt on Emilie Mayerin vuoro!

    Nyt on Emilie Mayerin vuoro!

    Säveltäjä Emilie Mayer (1812-̶1883) oli Fanny Mendelssohnin ja Clara Schumannin aikalainen, mutta on vielä saanut astella heidän varjoissaan musiikinhistorian sameiden kerrostumien vähitellen kirkastuessa.

  • Marianna Henrikssonin luonteikasta varhaisbarokkia

    Marianna Henrikssonin luonteikasta varhaisbarokkia

    Cembalisti Marianna Henriksson toimii laaja-alaisesti muusikkona vanhan musiikin alueella, mutta myös monitaiteellisten projektien parissa siltoja vanhan ja uuden musiikin välillä rakentaen.

  • Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

    Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

    Magnus Lindbergin (s. 1958) tuotanto on vuosituhannen vaihteesta lähtien ollut jatkuvassa pienessä muutosliikkeessä. Vähitellen tuo liike tuntuu saavuttaneen pysyvyyden asteen. Edelleen omaääniseen sävelistöön sekoittuu nyt vahvoja romanttis-impressionistisia vaikutteita, jonka johdosta ilmaisussa on lisää hengittävyyttä, hehkua ja näyttävyyttä.