Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" neljännessä osassa päähenkilö on jäänyt yksin Pietariin matkakumppanin jatkettua matkaa eteenpäin. #musiikinkevät1918
Punaisten Tullineuvoston jäsen, säveltäjä Knut Kangas oli paennut huhtikuussa Helsingistä Viipurin kautta Pietariin yhdessä neuvoston puheenjohtaja Alfred Blomqvistin kanssa.
Blomqvist päätti jatkaa matkaa syvemmälle Venäjälle, kun taas Kangas halusi jäädä Pietariin. Vaikka halu palata takaisin Suomeen oli kova, oli se myös mahdotonta.
Tullineuvoston muut viisi jäsentä menettivät henkensä valkoisten astuttua valtaan. Kaksi heistä, viipurilaiset Pekka Kekarainen ja August Salmela teloitettin Viipurissa toukokuun alussa.
Loput kolme, Konrad Hellbom, Juho Paananen ja Kalle Lindholm vangittiin ja he kuolivat kesällä 1918 vankileireillä.
Knut Kangas kirjoitti salanimellä Eero Korpi 21-osaisen tarinan Pakolaisena Venäjällä, jossa hän mitä todennäköisimmin kertoo omista kokemuksistaan maanpaossa.
Sen neljännessä jaksossa päähenkilö on jäänyt yksin Pietariin.
"Juna oli jo aikaa sitten häipynyt näkyvistä, kun havahduin mietteistäni. Seisoin kuin jähmettyneenä laiturin reunalla tuijotellen, en tiedä mitä?
Menin asemahuoneelle, mikä kiehui täynnään outoja ihmisiä. Tuntui kuin olisin ollut ainoa onneton tässä kansoitetussa erämaassa. En tiennyt mihin yöksi menisin.
Sattumalta jouduin puheisiin erään punakaartilaisen kanssa. Sanoi olevansa kotoisin Turusta ja asuvansa aseman luona olevassa koleeraparkissa.
Kysäisin häneltä, josko saisin suojaa siellä edes yhdeksi yöksi. Hän kehoitti lähtemään mukaansa. Seurasin häntä nähdäkseni minkälaista siellä olisi.
Sairaala, joka sijaitsi aseman ratapihalla, oli rakennettu sotavuosina tilapäisesti, invaliideja varten. Sittemmin siinä oli säilytetty koleerasairaita, siitä kun oli sopiva nostella kuolleet rautatievaunuihin vietäväksi muutaman peninkulman päässä olevalle hautausmaalle.
Käännyin komissarion puoleen, joka kehoitti jäämään taloon, kirjoitettuaan nimeni listaansa, antoi ison palan leipää ja sillin, harmitellen että keittoruoka tuli jo kaikki syödyksi, mutta teetä olisi jos maistuu.
- Maistuuhan se, vakuuttelin.
Ohjasi sitten muutaman sängyn luo ja kehoitti olemaan kuin kotonaan. Söin annokseni ja heittäydyin vuoteelle pitkälleen. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään. Mielessä pyöri koti ja omaiset. Elämä tuntui niin tuskalliselta.
Aamu alkoi jo sarastaa, enkä unta ollut vielä saanut. Nousin sängyn laidalle istumaan, kun tunsin ruumiissani outoja pistoksia. Tarkastelin sänkyvaatteitani ja kauhistuin. Vuode vilisi täynnään syöpäläisiä.
Kääräisin viltin ja lakanan kokoon, menin porraskäytävään ja riipustin ne siellä olevaan pyykkinuoraan. Luudantyngällä koetin niitä raappia siitä vähemmäksi ja lakaisin ne ratapihalle.
Istuin sitten portaille, ja nukahdin aamuauringon lämpöiseen hyväilyyn. Näin unta lapsuuteni kodista, vanhasta äidistä, jonka hellässä helmassa olin nukkuvinani. Äitini kehoitti nukkumaan ijäksi pois maailmasta, sillä kukaan ei enään kaipaa.
Olin sanovinani hänelle, että on yksi joka muistaa, ja se on vaimoni, johon äiti vastasi ettei hänkään enään sinua ikävöi, sillä hänellä on jo - .

- Mitä? parkaisin, heräten samassa. Nuoralle riipustamat vaatteet oli tuuli heittänyt päälleni.
Komissariokin tuli samassa ja kysyi:
- Eikö uni maistanut?
- Ei, vastasin, sillä talon varsinaiset eläjät eivät suoneet sitä. Toinkin ne tänne ulos saamaan raitista ilmaa, lisäsin hänelle näytellen vaatteitani, missä mateli monen eri värisiä ja rotuisia eläviä.
- Kylläpäs siinä näkyy olevankin niitä, täytyy sanoa palvelijoille, että käyttävät niitä täi-uunissa.
- Kyllä se on parasta, sillä ei niissä voi nukkua, vaikka joisi kaikki maailman unijuomat ja eetterit!"
Seuraa Knut Kankaan tarinaa päivittäin 11.-31. toukokuuta 2018.
Lähteet
Tulli Sata vuotta sitten: Tullihallitus lakkautetaan, tilalle tullineuvosto
Tulli Sata vuotta sitten: Veri vuotaa Viipurin valtauksen jälkeen
Työväen arkisto. Knut Kankaan arkisto.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?