Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Musiikin kevät 1918 pääkuva

Pakolaisena Venäjällä: Elämää kasarmeissa - säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan tarina 1918-1920

Näyte käsikirjoituksesta.
Näyte käsikirjoituksesta. Knut Kangas,käsikirjoitukset,musiikin kevät 1918

Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" viidennessä osassa päähenkilö on Pietarissa, jossa on tuhansittain Suomesta paenneita punaisia. Hän pohtii kommunistista yhteiskuntaa ja näkee ympärillään toinen toistaan kurjempia kohtaloita. #musiikinkevät1918

Punaisten Tullineuvoston jäsen, säveltäjä Knut Kangas oli paennut huhtikuussa Helsingistä Viipurin kautta Pietariin yhdessä neuvoston puheenjohtaja Alfred Blomqvistin kanssa.

Blomqvist oli jatkanut matkaa syvemmälle Venäjälle, kun taas Kangas oli jäänyt Pietariin.

Tullineuvoston muut viisi jäsentä menettivät kaikki henkensä valkoisten astuttua valtaan. Kaksi teloitettin Viipurissa toukokuun alussa ja kolme kuoli vankileireillä kesällä 1918.

Teksti.
Teksti. teksti,musiikin kevät 1918

Knut Kangas kirjoitti salanimellä Eero Korpi 21-osaisen tarinan Pakolaisena Venäjällä, jossa hän mitä todennäköisimmin kertoo omista kokemuksistaan maanpaossa.

Kertomuksen viides osa on yksi tarinan pisimmistä. Se alkaa pohdinnalla kommunistisesta yhteiskunnasta ja päättyy kesähelteellä puhjenneeseen koleraepidemiaan.

Teksti.
Teksti. teksti,musiikin kevät 1918
Näyte käsikirjoituksesta.
Näyte käsikirjoituksesta. Kuva: Työväen Arkisto. Knut Kankaan arkisto. käsikirjoitukset,musiikin kevät 1918

"Muistan joskus lukeneeni, kuinka kommunistisessa yhteiskunnassa ovat kaikki yhteistä.

Samanlaiset asunnot, ruuat, yhteiset padat ja ehkäpä yhteiset miehet ja vaimotkin niihin kuuluvine lapsineen, jonka kommunistinen kirjailija on kuvitellut ihanimmaksi paradiisiksi, mitä maa on koskaan pinnallaan kantanut.

Olisin suonut, että sellainen kirjailija olisi nähnyt tämän ennen kuin otti kynän käteensä tuota asiaa maalatakseen. Luulen, että tällainen utopisti olisi jo päivän, parin perästä tehnyt harakirin.

Tällaisen ihantolan kokoonpano on liian kirjava voidakseen sopusointua luoda. Eri luonteita, harrastuksia ja elämänpyyteitä. Yhtymäkohtia ei muussa kuin riidassa ja rivoudessa.

Seuratessa sitä elämystä tuntui, että ikuiseen rauhaan pyrittäessä on alettava eri yksilöiden henkilökohtaisella kasvatuksella. Tehtävä valistus- ja luonteen hiomistyötä vielä monet vuosikymmenet, kodeissa ja yksityisessä seurustelussa läheistensä kanssa.

Otsikko.
Otsikko. otsikko,musiikin kevät 1918

Elämä näissä kasarmeissa on sanoin kuvaamattoman kurjaa. Kaukana on sieltä veljeys ja suvaitsevaisuus. Vapaudesta ja kodin tunnelmasta puhumattakaan.

Vaikka tämä yhteiskunta oli koottu yksinomaan työläisperheistä, jotka olivat tottuneet puutteisiin ja kärsimyksiin, vallitsi ylinnä tyytymättömyyden henki.

Heidänkin joukossaan oli sellaisia, jotka olivat elänee pienistä tuloista huolimatta hyvinkin onnellista elämää oman rauhaisan kotiorren alla. Nyt ajelehtivat kuin haaksirikkoutuneet tuuliajolla, tuntemattomilla vesillä.

Suurin osa heistä oli Turusta. Lähteneet pakomatkalle, kun naapurikin lähti. Saksalaiskauhu oli levinnyt kulovalkean tavoin yli köyhäinkorttelin asukkaiden, jota lisäsi oman maan porvariston hirttämis- ym. uhkaukset, jotka huhuina perheestä toiseen kulkivat.

Kuulin eräänkin äidin kertovan, että oli tullut niin pikainen lähtö että oli pitänyt jättää juomatta valmiiksi “klaarattu” kahvipannu. Tuskin ehti kunnolleen vaatteita kiinni laittamaan.

Nuorin lapsi oli sylissä ja pari pyöreänaamaista, itkevää poikanaskalia oli venynyt perässä, pidellen äitiään hameenhelmuksista kun räntäsateessa juostiin pitkin katua Turun asemalle.

Jokaisella oli jotain harmittelemista. Suuri osa hyvinkin katumapäällä kun lainkaan lähti. Joku näkyi suhtautuvan tilanteeseen verraten rauhallisestikin. Uteliaisuus nähdä toisiakin oloja, elämää ja vapautua jokapäiväisestä arkiahertelusta ym. taloushuolista.

Olihan täällä kaikki antimet ilmaisia. Ei tarvinnut keittää eikä kehrätä. Valmis ruoka tuotiin eteen, kun vaan viitsi nousta syömään, siinä kaikki.

Eräs vaimo myhäili täysin onnellisena sängyssään “kun tätä riittäisi loppuijäksi, ei muuta kaipaisi”.

Otsikko.
Otsikko. otsikko,musiikin kevät 1918

On luonteita, jotka voivat tuokiossa kotiutua mihin ja millaisiin oloihin tahansa.

Pakolaismajassa olivat erikoiset keittäjät, ruuanhakijat ja -jakajat ym. toimitsijat muodostetut suomalaisista pakolaisista, jotka saivat työstään pienen palkkion yleiseltä huoltokomitealta.

Keittoruoka tuotiin huoneisiin suurissa saaveissa, josta kullekin jaettiin yhtäläinen annos, ikään katsomatta. Alkuaikoina oli päivittäinen ravintomäärä kyllin riittävä ja yleensä kunnollinen.

Leipää jaettiin niin paljon, että isompiperheisille äideille kerääntyi siitä suuret määrät, jolla sitten vaihtoivat venäläisiltä kauppiailta muita tarvikkeita, kuten kahvia ja sokeria, jota ei näissä lainkaan tarjottu.

Leipä haettiin kaupungin leipomosta. Usein lähdettiin noin 10-henkisissä joukoissa ruokatavaroita noutamaan. Säkit seljässä kuljettiin, kuin karavaani, pitkin katuja, tuoden yleisestä varastosta, lihaa, kalaa ja suolaa.

Leivät, jotka olivat noin 5-10 kilon painoisina pötkylöinä, kannettiin tavallisesti ilman käärettä, olkapäällä. Sattui toisinaan, että joku venäläinen maatuska sieppasi leivän meikäläiseltä, lähtien juosta viilettämään sen kera.

Tästä muodostui väliin aika rähäkkä, josta ei tahdottu hevin selvitä. Venäläiset muijat syyttivät suomalaisia siitä, että ovat aiheuttaneet yleisen leipäpulan koko kaupungille.

Ihmisiä puutalojen pihalla Pietarin Viipurinpuolen kaupunginosassa 1917.
Ihmisiä puutalojen pihalla Pietarin Viipurinpuolen kaupunginosassa 1917. Ihmisiä puutalojen pihalla Pietarin Viipurinpuolen kaupunginosassa 1917. Kuva: Ylen arkisto/APN Pietari,musiikin kevät 1918

Lienee selvää, ettei tämä suomalainen pakolaisjoukko tuottanut huomattavaa vähennystä suuren Pietarin oloissa, semminkin kun suomalaisten vilja hankittiin omilla junilla Siperiasta.

Ja olihan tämä sitäpaitsi jonkunmoinen vastapilleri siihen vierailuun ja moniin puutteisiin, minkä venäläinen sotaväki oli meille aikaisemmin tuottanut.

Olihan kaikilla vielä tuoreessa muistissa mielivaltaiset menettelyt ja pakkotoimenpiteet, jota venäläiset olivat Suomessa ollessaan käyttäneet ja joihin olimme saaneet nurkumatta alistua.

Siksipä pidimmekin näissä katukohtauksissa puolemme, koska meillä oli siihen myös siveellinen oikeus. Ryöstetty tavara otettiin pois, ja annoimme sillipussilla sellaisen muksauksen, että kai tiesivät.

Otsikko.
Otsikko. otsikko,musiikin kevät 1918

Paitsi ruokatavaraa, jaettiin huoltokomitean taholta ja välityksellä varsin huomattava määrä alus- ja pitovaatteita, joita venäläiset viranomaiset luovuttivat näille alastomille pakolaisille.

Olin kerran Parvlowskyn kasarmin pakolaismajassa tilaisuudessa näkemään lähemmin tuota jakotoimitusta. Päästyäni pihalta käytävälle, kuului muutamasta huoneesta korvia vihlova ärjyminen ja huuto.

Astuin avaraan huoneeseen, joka on täynnään miehiä ja naisia. Kaikki huutavat, eikä kukaan näytä toistaan kuuntelevan. Tutut suomalaiset kirosanat erottautuvat räikeimmin melun keskeltä.

Sotilaspukuinen mies nousee pöydälle huutaen:

- Jos ette nyt asetu, otan tuon kuularuiskun!

Samassa ryntää joku miehistä nurkassa olevan kuularuiskun luo sanoen:

- Kyllä tässä osataan antaa sinullekin. Kaiken p:leen laisia jakomiehiä niitä haetaankin. Jos et nyt lähde helvettiin, niin räiskyy!

Kiitin taivasta kun pääsin ulos.

Riita oli syntynyt siitä, että monet olivat perineet toistensa palkkoja, ottaneet kenkiä ja vaatteita väärillä nimillä useaan otteeseen, toisten jäädessä ilman, joita sitten myivät kaduilla, käyttäen niistä saadut rahat juopotteluun, tyttö- ym. huvituksiin.

Otsikko.
Otsikko. otsikko,musiikin kevät 1918

Kerron tässä yhteydessä erään tapauksen koleeraparkilta, missä majailin.

Sinne lähetettiin laatikko, sisältäen 50 paria hienoja, Suomesta tuotuja Hyppösen tehtaan valmistamia naisten jalkineita. Siitä aukesi meteli, joka jatkui vielä senkin jälkeen, kun kengät jo olivat risoiksi kulutetut.

Kielet irtautuivat ja soivat rajulla kimmoisuudella, kengäntarvitsijoita ilmaantui toista sataa henkeä ja 50 paria, siinä tuli kysymysten kysymys. Toiset varustautuivat kaiken varalta, aikoen käräjöidä vaikka Leniniin saakka jos vaan ilman jää.

Kun laatikko tuotiin huoneeseen, kokoontui koko talon väki, parisataa henkeä sen ympärille. Kukin koki kurottautua näkemään. Pienimmät puikkelehtivat isompien jaloissa, puristuksessa kuin silakat nelikossa.

Katsottiin vuoroin laatikkoon, vuoroin toisiaan. Joku likinäköinen koetti tukkeentua toisten välitse hypistelemään laatikon kulmia, tullakseen vakuutetuksi, että siinä todella on se laatikko.

Kun oli puolituntinen rähisty, päätettiin ettei laatikkoa avattaisi, ennen kuin saadaan lisää niin paljon, että jokaiselle riittää.

Laatikko kuitenkin avattiin ehdolla, ettei jaeta ennen kuin tulee tieto tuleeko lisää. Kukin kiirehti saamaan kenkäparin tarkastettavakseen.

- Ai saakeli kun nätei kenkii.

- Tässä on ihan minun numeroni.

- Siirry siitä että miekin nään.

- Eihän ne ole sun paremmin kuin munkaan!

- Pidä kitas senkin seittenkuinen!

Otsikko.
Otsikko. Kuva: Työväen Arkisto. Knut Kankaan arkisto. Knut Kangas,käsikirjoitukset,musiikin kevät 1918

Näin siinä torattiin. Joku koetti jo jalkaansakin, saaden toisilta äkäisiä huomautuksia likaisista sukistaan. Pitkän ajan kukin käsissään pyöritteli, ennen kuin takaisin luovutti.

Yksi pari oli vielä kateissa. Sitä etsitiin pitkään, pengottiin kaikkien sängyt ja tavaramytyt, mutta löytämättä jäi.

Jokainen oli kiihtynyt äärimmilleen. Epäiltiin toisiaan, jopa käytiin kiinni hiusvärkkiinkin, mutta kenkäpari jäi yhden salaisuudeksi.

Laatikko naulattiin jälleen lujasti kiinni. Jännitys oli jonkun verran tauonnut, ja tavallista vähäsanaisempana paneutui yksi toisensa perään vuoteeseen. Muutamat huutelivat vielä unissaankin kengistä, huitoen kiukkuisesti käsiään.

Aamun tullen alkoi sama virsi uudelleen. Viikon päivät meni yksinomaan näissä meteleissä, kunnes lopulta tuli tuo musertava tieto, ettei voida enempi antaa, vaan on tyydyttävä toistaiseksi niihin ja jaettava kipeimmin tarvitseville.

Vaikka oli jo varustauduttu tähän tietoon, oli ilmoitus usealle kuin öljy palaville tappuroille.

Valittiin keskuudesta 5-henkinen lautakunta ottamaan selvää kuka on tositarpeessa ja laatimaan ehdotuslistan mikä sitten yhteisesti hyväksytään.

Kukin etsi tavarasäkeistään resut jalkaansa, näytellen niitä ja selitellen niiden ikää ja alkuperää ja missä kaikissa rymäköissä ne ovat mukana olleet.

Kullakin oli tarkoitus saada lautakunta vakuutetuksi uusien välttämättömyydestä. Heitä koetettiin mielistellä tarjoamalla kahvia ym. jolloin samalla oli tilaisuudessa näyttämään rajojaan ja myötävaikuttamaan asian suotuisaan ratkaisuun.

Kaikki olivat sellaisissa resuissa, että itsekin ihmettelivät kuinka olivat niin kuluneetkin. Muuan oli repinyt kenkänsä kärjen auki, joka törrötti pystyssä että varpaat näkyivät, irtonaisen pohjan antaessa aika läpsäyksiä joka askeleella.

Otsikko.
Otsikko. Kuva: Työväen Arkisto. Knut Kankaan arkisto. Knut Kangas,käsikirjoitukset,musiikin kevät 1918

Sanoivatpa muutaman piilottaneen kenkänsä, ja noutaneen läheiseltä tunkiolta risat jalkoihinsa. Kyllä kukin kuuli nimensä, eikä siinä sanoja puuttunut, joilla toisiaan parjattiin.

Kaivettiin muistista esiin kaikki vanhat kaunat ja asiaankuulumattomat syömmenpainajaiset, ja mitä ennen oli hampaakoloon jäänyt, lähetettiin armotta vastustajaa kohti.

Tuntui toisaalta kuin tuo puhdistusprosessi olisi tarpeellinenkin vapauttaja kaikista vaivoista, joita hienotunteinen pidättäytyminen oli aiheuttanut.

Haukkumasanoista ei tuntunut olevan puutetta. Niitä tulvi aamusta myöhään iltaan kuin tulivuoresta purkautuvaa laavaa, täyttäen huoneen ja rappukäytävät.

Osa eristäytyi kuin hyökkäävästä armeijasta taistelutantereelle tuupertuneena, luopuen kaikista vaatimuksista, kun vain rauhan saa.

Toista viikkoa kestäneestä yhtämittaisesta kamppailusta uupuneena suoriutui lautakunta hirvittävästä luottamustoimestaan hyvin, sillä hyökäävästä joukosta oli enään jälellä tuskin sitä määrää kuin oli jaettavia kenkäpareja.

Jokunen erillinen pistosana tosin kirpoi vielä jaon jälkeen, saamatta kuitenkaan suurempaa levenemismahdollisuutta, ovathan suomalaiset tunnettuja sitkeydestään ja leppymättömyydestään.

Niinpä kuulin vielä vuoden kuluttua huomautuksen, jonka eräs muija toiselle lausui:

- Oletko jo vienyt tunkiolta lainaamasi kengät pois?

Otsikko.
Otsikko. otsikko,musiikin kevät 1918

Myöhemmin kesällä, kun ilmat lämpeni ja taudit, pääasiassa pilkkukuume ja kolera alkoivat tuhoisan kiertokulkunsa yli likaisen kaupungin, löysivät nuo kauhunenkelit mieluisen tyyssijan näistäkin ihmispesistä.

Kun oli ulkoista ja sisäistä kurjuutta liiaksi jo entuudestaan, odotti Tuonen vierasta sitäkin vähemmän, ja kun jokaisen sisässä paloi harras toivo kotiinpalaamisesta ja omaistensa pikaisesta jälleennäkemisestä, olisi suonut tämän onnettomuuden pysyttelevän sitäkin loitommalla.

Useita liikuttavia kohtauksia voisin tästä kertoa, sillä kuolema joka ei valikoi aikaa, ei paikkaa, osuu usein silloin kun sitä vähimmin odottaa.

Monen kohdalla se nytkin sattui, katkaisten paluutien suloisine toiveineen. Sillä onhan tunnettua kuinka onnettomuudet ja vastoinkäymiset kulkevat sarjoissa seuraten toisiaan kuin meren aallot.

Useat saivat aluksi pienemmän taudin, mutta jouduttuaan sairaaloihin, he muutamaa poikkeusta lukuunottamatta saivat siellä lopullisen vapautuksen kärsimyksilleen.

Kuolema, joka kotioloissakin luo ympäristöönsä tyhjyyttä ja mykkyyttä, herätti näissä tilapäisoloissa sitäkin monistuneemman katkeruuden tunteen. Useita tapauksia sattui, että äiti menetti rakkaan ainokaisensa, veli siskon.

Näyte käsikirjoituksesta.
Näyte käsikirjoituksesta. Kuva: Työväen Arkisto. Knut Kankaan arkisto. Knut Kangas,käsikirjoitukset,musiikin kevät 1918

Mutta säälittävimpiä sentään olivat ne orpolapset, jotka äidin kuoleman kautta jäivät tuuliajolle, vieraan huostaan, oloissa, joissa kullakin oli täysi työ itsestään.

Muistan aina erään pikkutytön, joka istui pakolaismajan rappusilla hiukan vanhemman siskonsa kanssa. Molemmat itkivät katkerasti pitäen toisiaan kaulasta kiinni.

Kun kysyin heiltä surunsa syytä, vastasi pienempi, joka tuskin kunnolleen osasi puhua:

- Äiti kuoli, eikä tuu enään koskaan.

Eräällä äidillä oli Pietariin tullessa mukana viisi pienokaista, kaikki ijältään alle 10 vuoden. Muutaman viikon kuluessa kuoli näistä neljä koleraan.

Viimein sai murtunut äiti itse saman kohtalon. Jälelle jäänyt pieni poikanen lähetettiin kotimaahan viemään terveiset vankilassa olevalle isälleen.

Pietarin Suomen asema 1800-luvun lopulla.
Pietarin Suomen asema 1800-luvun lopulla. Pietarin Suomen asema 1800-luvun lopulla. Kuva: Museovirasto. Kuvaaja Saveljev. Pietari,Suomen asema,musiikin kevät 1918

Muudan perhekunta, äiti ja kolme lasta, yrittivät Suomeen vaan jostain syystä palautettiin Valkeasaaren asemalta takaisin ja tuotiin Pietarin Suomen asemalle, missä asustivat rautatievaunussa odotellen kunnes raja uudelleen avataan.

Olivat olleet sitten ratapihalla tavaroineen toista vuorokautta vesisateessa paljaan taivaan alla. Joukosta sairastui useita, mm. mainitsemani perhe kokonaisuudessaan.

Joitakin päiviä tämän jälkeen kävin muutamassa pakolaismajassa, missä komissario kertoi tuon äidin lapsineen kuolleen ja näyttäen huoneen nurkassa olevia matkasäkkejä päivitteli, minnekkä tavarat osaa lähettää kun isä kuuluu myöskin kuolleen Hennalan vankileirillä.

Otsikko.
Otsikko. otsikko,musiikin kevät 1918

Kuinka suuri kuolleiden lukumäärä oli tuona kesänä pakolaisten kesken, ei minulla ole tietoja, ja tokkopa siitä kukaan tarkalleen tietää, sillä muutenkin sekavissa oloissa tuosta tilastoa lienee koottu, kun kullakin oli täysi työ pitää pystyssä omaa tomumajaansa.

Sen tiedän, että kaupungin lukuisat ja avarat sairaalat olivat täynnä. Ruumisvaunuja kulki jonoissa. Ei ehditty edes arkkuja tehdä niin paljon kuin tarvittiin.

Aluksi mätettiin kaksi, jopa kolmekin vainajaa samaan laatikkoon. Käytettiin hautausmaalla tyhjennettävänä useampi eri kerta. Lopuksi ei ollut arkkuja laisinkaan.

Ruumiit ladottiin paljaille kärrynlavoille kuin halot. Hyllyvän kuonan päälle vedettiin niinimatto peitteeksi kun sitä kuumana kesäpäivänä läpi kaupungin kuletettiin.

Pakolaislapset, jotka kävivät läheisellä Uspenskin ruumisasemalla katsomassa kun näitä kalman kuormia purettiin rautatievaunuihin, kertoivat kuinka rautakoukuilla viskottiin “suurimahaisia” porvareita vaunuihin kuin silakoita yhteen kasaan.

Suomalaisia, joita ei vähälukuisuutensa takia kuollut sentään vaunulasteittain, koetettiin kohdella hiukan inhimillisemmin. Heille hankittiin keskuudessa toki arkuntapainen, sillä mitään loistavaa leposijaa ei voitu näissä oloissa edes ajatella.

Höyläämättömistä laudoista lyötiin kokoon pitkulainen suorakaiteen muotoinen laatikko, joka toisinaan siveltiin päältä vesiokralla.

Useimmiten se oli värjäämätön ja niin heikko, että vaunuihin päällekkäin pinottuina alimmaiset rutistuivat kasaan ja vainajan sisälmykset purskahtivat lautojen raoista ulos.

Mutainen katu Pietarin työläiskaupunginosassa 1917/1918.
Mutainen katu Pietarin työläiskaupunginosassa noin vuonna 1917/1918. Mutainen katu Pietarin työläiskaupunginosassa 1917/1918. Kuva: Yle arkisto/APN Pietari,musiikin kevät 1918

Ollessani veturimiehenä, kuten myöhemmin tulen kertomaan, jouduin usein näkemään vainajien viimeistä käsittelyä hautauspaikassa. Kun ruumisjuna pysähtyi pääteasemalle, alkoi vaunujen purkaminen tulisella touhulla.

Hevosen rattaille ladottiin aluksi ne arkut, jotka vielä eheänä olivat ja irtonaisia ruumiita heitettiin arkkujen väliin. Kuorma kuletettiin suuren kuopan reunalle, mihin ne heitettiin kuin mikä arvoton roska tahansa.

Usein retkahti kuormasta kuletettaessa alaston vainaja tielle, josta se rautakoukulla viskottiin takaisin kuorman päälle.

Haudankaivaja ja -peittäjäkomppania suoritti tehtävänsä täysin ammattitaitoisesti ja teurastajamaisella kylmäverisyydellä. He olivat hallituksen palkkaamia virkamiehiä, jotka olivat ehtineet tehtäväänsä perehtyä, suorittaen kaikki asiaankuuluvat seremoniat.

Heidän johtajana näytti olevan katolinen pappi, joka leveissä kirjomantteleissa seisoi haudan reunalla, heilutellen katkuavaa suitsutuspalloa ja lukien gramofoonimaisesti vainajille määrätyt dogmit.

Suurin osa junalastista vietiin joukkohautoihin, mutta oli myös yksityisiä, joista huoltivat saattamassa olevat omaiset ja tuttavat kukkineen ja seppeleineen.

Yleensä oli tämän ruumisjunan mukana kulkeminen kiusallisimpia hetkiä, mihin pakolaisuuteni ajalla jouduin, sillä neljä, jopa viisikin tuntia kestävä oleskelu hautausmaalla helteisinä kesäpäivinä ei ollut heikontuneelle ruumiilleni ja masentuneelle hermostolle suinkaan eduksi, sillä vainajista erisi ilettävä traanimainen kalman löyhkä pitkien matkojen taa."

Knut Kangas 1916.
Knut Kangas 1916. Knut Kangas 1916. Kuva: Heini Hietalan valokuva-albumi. Knut Kangas,musiikin kevät 1918
Knut Kankaan nimikirjoitus.
Knut Kankaan nimikirjoitus. Kuva: Työväen Arkisto. Knut Kankaan arkisto. Knut Kangas,allekirjoitus,musiikin kevät 1918

Seuraa Knut Kankaan tarinaa päivittäin 11.-31. toukokuuta 2018.

Logo
Logo Kuva: Laura Rahinantti musiikki

Lähteet
Tulli Sata vuotta sitten: Tullihallitus lakkautetaan, tilalle tullineuvosto
Tulli Sata vuotta sitten: Veri vuotaa Viipurin valtauksen jälkeen
Työväen arkisto. Knut Kankaan arkisto.

Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?

Punainen säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kangas

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Musiikin kevät 1918

  • 20.1. Klarinetisti saapui pää sidottuna

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Tammikuun 20. päivä on sunnuntai. Toivo Kuula johtaa Viipurissa Kansankonsertin iltapäivällä klo 14. Orkesterin klarinetisti tulee paikalle pää sidottuna. Mitä on tapahtunut? #musiikinkevät1918

  • 22.-23.1. Sisällissodan ensimmäinen siviiliuhri Viipurissa

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Tammikuun 22.-23. välisen yön Alma ja Toivo Kuula joutuvat viettämään Viipurin teatterin suojissa. He eivät pääse pois teatteriesityksen jälkeen, sillä kaupungin kaduilla ammutaan. Jännittynyt yö vaatii myös ensimmäisen siviiliuhrinsa. #musiikinkevät1918

  • 19.2. Voimme Jumalan kiitos hyvin!

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Helmikuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa postikortin äidille ja nuorimmalle sisarelleen Saimille Lappeenrannan Skinnarilaan. Hanna Silventoinen on ollut alkuvuonna Ammin apuna Säiniöllä pientä Sinikka-tytärtä hoitamassa.

  • 19.2. Raakoja murhia ja taisteluita Viipurissa ja Kannaksella

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Helmikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula tarttuu jälleen kynään ja jatkaa Arvo-veljelle Vaasaan kirjoittamaansa kirjettä. Hän on aloittanut kirjeen jo lähes kuukausi sitten, 28. tammikuuta, mutta ei ole saanut kirjettä postiin.

  • 6.3. Mitenkä voitte todistaa että asutte Säiniöllä?

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 6. päivänä Alma ja Toivo Kuula käyvät Viipurissa. Papereita tarkastetaan usein ja tarkastus on sekavaa. Punaisten ja venäläissotilaiden välisen kahakoinnin takia kotiin päästään palaamaan vasta seuraavana päivänä.

  • 17.3. Päivät ovat loputtoman pitkät

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 17. päivänä Toivo Kuula lähettää veljelleen Arvo Kuulalle kirjoittamansa pitkän kirjeen tämän vaimolle Irenelle. Toivo ei tiedä veljensä osoitetta ja miettii sitäkin mahdollisuutta, että veli ei olisi enää elossa.

  • 23.3. Missä viipyvät valkoiset miehet?

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 23. päivänä säveltäjä Toivo Kuula aloittaa uuden kirjeen veljelleen Arvolle Vaasaan. Hän on tuskastunut sodan seisahtuneeseen tilanteeseen Kannaksella. Kahden päivän kuluttua Toivo jatkaa kirjettä ja kertoo itseään riemastuttaneesta jutusta.

  • 24.3. Kirje Skinnarilan hovista: "Huhun mukaan Arvo on kuollut."

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 24. päivänä Skinnarilan hovissa Lappeenrannassa on aloitettu kirje Ammi Kuulalle. Uutisia kirjoittavat Ammin äiti Hanna Silventoinen sekä pikkusisko Saimi. Huhu kertoo että Toivon veli Arvo olisi kuollut.

  • 27.3. Viulisti Juho Junno on kuollut punaisten riveissä

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 27. päivänä Toivo Kuula kuulee että hänen veljelleen Arvolle olisi sattunut onnettomuus. Hän kuulee myös että yksi hänen Viipurin orkesterinsa viulisteista, Juho Junno, on kuollut punaisten riveissä.

  • 3.4. Olen melkein varma että olet kuollut

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on ohi. Alma ja Toivo Kuula ovat pitäneet kirkkokonsertin toisena pääsiäispäivänä Viipurin Uudessa kirkossa. Toivo on yhä epätietoinen veljensä Arvon kohtalosta.

  • 17.4. Ei uskalla liikahtaa missään seiniensä ulkopuolella

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 17. päivänä Toivo ja Alma Kuulan kodin ympäristössä Viipurin lähellä Säiniöllä ei ole tapahtunut mitään. Hiljaisuus tarkoittaa ettei pelastusta kuulu ja Toivo joutuu yhä pelkäämään.

  • 19.4. Punaiset pakolaiset vyöryvät Wiipuriin

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula haluaisi tehdä jotain hyödyllistä, mutta joutuu yhä piileskelemään kotona sisätiloissa. Hän ei ole tietoinen kymmenen kilometrin päähän Viipuriin vyöryvästä punaisisten pakolaisten virrasta.

  • 25.4. Kauhun vallassa vietimme yön kellarissa

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 25. päivänä Kuulan taitelijaperheessä ollaan helpottuneita, sillä Säiniö on vapautettu punaisten vallasta. Vapautusta ovat edeltäneet yölliset kauhun tunnit pimeässä pihakellarissa.

  • 29.4. Vietimme kahden hääpäiväämme hiljaisesti

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 29. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa viimeisen kevään 1918 päiväkirjamerkinnoistään. Edessä ovat tuskien täyttämät viikot, mutta sitä hän ei vielä tiedä.

  • 12.5. Hyvä Jumala, miksi tällainen rangaistus, tällainen onnettomuus!

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 12. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa Viipurista kirjeen sisarelleen ja langolleen Oili ja Wäinö Siikaniemelle Helsinkiin. Alma on istunut vakavasti loukkaantuneen miehensä Toivo Kuulan vierellä toukokuun 2. päivästä lähtien.

  • 15.5. Toivon tila huonontunut

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 15. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan. Toivon tila on huonontunut.

  • 19.5. Toivo kuoli lauantai-iltana

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista lyhyen, järkyttävän sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan: "Toivo kuoli lauantai-iltana."

  • 24.5. Sähke Vaasaan: Toivo haudataan Helsinkiin

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 24. päivänä Alma Kuulan lanko Väinö Siikaniemi lähettää sähkeen Helsingistä Vaasaan. Hän välittää tiedon Toivon hautajaisista.

  • 28.5. Toivo Kuula haudataan tänään

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 28. päivänä Toivo Kuula haudataan Helsingin Vanhalle hautausmaalle. Hautajaiset ovat näyttävät ja niistä muodostuu vaikuttava, koko Suomen kulttuurielämän yhteinen surutilaisuus.

  • 13.1. Kansalaisjuhla ilman vasemmistoa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 13. päivänä 1918 Kansallisteatterissa järjestettiin itsenäisen Suomen kunniaksi Kansalaisjuhla. Vasemmisto ei osallistunut tilaisuuteen. Myös säveltäjä Jean Sibelius piti juhlaa huonona ajatuksena.

  • 19.1. Kielitaistelu Jääkärimarssin tahdissa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 19. päivänä 1918 Jääkärimarssi esitetään ensimmäisen kerran julkisesti akateemisessa itsenäisyysjuhlassa Helsingin yliopiston avajaisissa. Vaan kumpi esittää marssin ensimmäisenä, YL suomeksi vai Akademiska Sångföreningen ruotsiksi? Sibelius ei tule paikalle, eikä marssin säveltäjän nimeä vielä paljasteta.

  • 28.1. Mikä häpeä kansallemme ja maallemme

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 28. päivänä Sibelius kirjoittaa päiväkirjaansa levottomuuksista, jotka ovat puhjenneet edellisenä päivänä Helsingissä. Edeltänyttä viikkoa on leimannut Jääkärimarssin menestys.

  • 2.2. Minun vuoroni tulee kyllä pian…

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 2. päivänä Jean Sibelius kokee henkensä uhatuksi punaisten hallitsemassa Järvenpäässä, onhan hän Jääkärimarssin säveltäjä.

  • 5.2. On kielletty menemästä ulos

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 5. päivänä säveltäjä Jean Sibelius haluaa unohtaa rajat, joita punaiset ovat hänelle asettaneet ja keskittyä tärkeimpään, sinfonioihinsa.

  • 12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 52-vuotias säveltäjä kysyy, olisiko hänestä taistelijaksi? ”Teen V Sinf I osaa. Hyvä päivä mitä säv. tulee. Aino mennyt Halosille onnittelemaan pienen tytön syntymästä.

  • 14.2. Punaiset jälleen Ainolassa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 14. päivänä Sibelius tuntee, että hänen kotinsa on häväisty. Punakaartilaiset ovat jälleen tunkeutuneet Ainolaan.

  • 17.2. Veli Christian vangittu

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 17. päivänä Sibelius saa Ainolaan tiedon, että punaiset ovat pidättäneet hänen pikkuveljensä Christianin, Lapinlahden mielisairaalan ylilääkärin.

  • 19.2. Pako Ainolasta

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 19. päivänä kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen Ainolaan ja painostaa Sibeliusta pakenemaan Helsinkiin.

  • 20.3. Oma maa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Maaliskuun 20. päivänä, keskellä sotaa Sibelius saa valmiiksi teoksen, joka on ylistyslaulu Suomen luonnolle.

  • 23.3. Näe nälkää ja vaikene

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Maaliskuun 22.-23. päivänä Jean Sibelius kirjoittaa nälänhädästä. Säveltäjä laihtui sotakeväänä 20 kiloa.

  • 9.4. Väärää rahaa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 9. päivänä Jean Sibelius myy kaksi juuri säveltämäänsä pikkukappaletta kustantajalle. Myöhemmin selviää, että hänelle maksettu palkkio oli väärennettyjä seteleitä.

  • 14.4. Keskellä pommituksia

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 14. päivänä Sibelius kuvaa tunnelmiaan Helsingin valtauksen keskellä.

  • 20.4. Jääkärimarssi soi saksalaisten upseerien kunniaksi

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 20. päivänä Helsingin kaupunginorkesteri pitää ensimmäisen konsertin kolmeen kuukauteen. Tilaisuus on kunnianosoitus saksalaisille upseereille, ja Sibelius johtaa siellä itse Jääkärimarssin.

  • 22.4. Näyttelijä Elli Tompuri saa idean

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 22. päivänä Kansallisteatterin näyttelijä Elli Tompuri puuhaa hyväntekeväisyysjuhlaa yhdessä Sibeliuksen kanssa.

  • 30.4. Gösta Schybergsonin muistoksi

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 30. päivänä Sibelius saa valmiiksi kaksi mieskuorolaulua murhatun Gösta Schybergsonin runoihin.

  • 4.5. Aino Ackté tulkitsee Sibeliusta

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 4. päivänä Sibelius on seuraamassa, kun Aino Ackté ja Oskar Merikanto harjoittelevat hänen laulujaan.

  • Katarina Sibelius - säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

    Jaakko Ilves ja Timo Kilpi muistelevat isoäitiään.

    Keväällä 1918 säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina joutuu sisällissodan silminnäkijäksi. Päiväkirjassaan hän kertoo mm. koulumatkasta luotisateessa, rakastetustaan, joka kaatui rintamalla, saksalaisista Helsingissä, punavangeista Kauppatorilla, ja isästään sinfoniakonsertin johtajana. Lue mitä lapsenlapset viulutaiteilija Jaakko Ilves ja toimittaja Timo Kilpi kertovat Katarinan myöhemmistä vaiheista. Lue Katarinan päiväkirjaa 28. tammikuuta alkaen.

  • 28.1. Luotisade koulumatkalla

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 28. päivänä säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina kavereineen on tulossa Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Yllättäen tyttöjoukko joutuu keskelle ammuskelua Helsingin keskustassa.

  • 29.1. Rakastuneen ylioppilaan jäähyväiset

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 29. päivänä ylioppilas Erik Hernberg tulee heittämään hyvästit Katarina Sibeliukselle ja pakenee sitten Helsingistä liittyäkseen valkoisten joukkoihin. Nuoret eivät tiedä, että tämä on heidän viimeinen kohtaamisensa.

  • 31.1. Sankarittaren kotiinpaluu

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 31. päivänä Katarina Sibelius on päässyt Helsingistä kotiin Järvenpään Ainolaan ja kertoo kotiväelle seikkailuistaan sisällissodan ensimmäisinä päivinä.

  • 1.2. Voi, miksi en ole mies!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 1. päivänä 15-vuotias koulutyttö Katarina Sibelius haluaisi palvella isänmaataan suojeluskuntalaisena.

  • 2.2. En pelkää punakaartilaisia!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 2. päivänä Katarina Sibelius kirjoittaa punaisten julistamasta ulkonaliikkumiskiellosta ja Ainolan ahdistavasta tunnelmasta.

  • 8.2. Ainola on kuin vankila

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 8. päivänä Katarina Sibelius tuntee olevansa kotona Ainolassa kuin vankilassa. Naapurien tapaaminen herättää hänessä kuitenkin toivon.

  • 9.2. Rakastunut valkokaartilainen tervehtii

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 9. päivänä säveltäjä Sibeliuksen tytär 15-vuotias Katarina saa terveiset rintamalta rakastuneelta valkokaartilaiselta.

  • 11.2. Salaiset aseet hameiden alla

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 11. päivänä Katarina Sibelius tapaa naapurikartanon nuoria, joilta hän kuulee Mannerheimin joukkojen etenemisestä ja tyttökavereista, jotka salakuljettavat aseita valkoisille Helsingissä.

  • 12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 15-vuotias koulutyttö kysyy, miten meille käy?

  • 19.2. Pako Ainolasta

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 19. päivänä Katarina Sibelius on pakahtua jännityksestä. Kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen punakaartilaisten saattamana Ainolaan.

  • 21.2. Salaa ruumishuoneella

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 21. päivänä Jean Sibeliuksen perhe on juuri saapunut Ainolasta evakkoon Helsinkiin ja asettunut asumaan säveltäjän veljen kotiin. Kaupunkiin päässyt 15-vuotias Katarina lähtee heti seikkailemaan.

  • 24.2. Onko Erik kaatunut?

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 24. päivänä Katarina Sibeliusta piinaavat huhut valkokaartiin liittyneen ystävän Erik Hernbergin kaatumisesta.

  • 25.2. Pappa kehuu Erikiä

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 25. päivänä koko suku osoittaa myötätuntoa Katarina Sibeliukselle, jonka mielitietty on rintamalla.

  • 27.2. Voit olla ylpeä Erikistä!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 27. päivänä 15-vuotias Katarina on itkuherkällä tuulella, kun kaikki kehuvat hänen Erikiään.

  • 28.2. Nyt se tapahtui

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 28. päivänä Katarina Sibelius saa tiedon rakastettunsa kuolemasta.

  • 3.3. Miksi juuri hänen piti kuolla?

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 3. päivänä Katarina Sibelius kertoo käynnistään kuolleen rakastettunsa vanhempien kodissa.

  • 7.3. Tunne jota ei näytä muille

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 7. päivänä Katarina Sibelius suree rakastettuaan ja kohtaa epähienoja ihmisiä.

  • 8.3. Kyllä meillä sentään oli taivaallista!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 8. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius muistelee hyviä hetkiä, joita hän ehti viettää sodassa kuolleen rakastettunsa kanssa.

  • 14.3. Joka yö näin hänestä unta

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 14. päivänä Katarina Sibeliuksen silmissä kuollut rakastettu käy entistä arvokkaammaksi.

  • 21.3. Rakastan musiikkia

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 21. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius joutuu yllättäen tilanteeseen, jossa hänen pyhimpiä arvojaan loukataan.

  • 22.3. Bobi Sivén kutsuu kahvilaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 23. päivänä Katarina törmää kadulla tuttuun nuorukaiseen, valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin. Tietääkö Katarina, että Bobi rakastaa häntä?

  • 4.4. Bobi Sivénin kanssa Kaivopuistossa

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 4. päivänä Katarina törmää jälleen valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin, joka kutsuu hänet kanssaan Kaivopuistoon.

  • 5.4. Se ei voi enää kestää kauan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 5. päivänä Katarina odottaa jo kärsimättömänä saksalaisten joukkojen saapumista Helsinkiin.

  • 7.4. Oma rakas pappani, jota jumaloin

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 7. päivänä Katarina kirjoittaa aikuisista, jotka ymmärtävät ja kannustavat häntä. Hän mainitsee mm. mummon, Kasper- ja Eerik-enot ja – ennen kaikkea isänsä.

  • 9.4. Toivorikasta jännitystä

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 9. päivänä Katarina tapaa koulunsa johtajattaren Trollen, jolla on tietoa saksalaisten sotajoukkojen suunnitelmista. #musiikinkevät1918 Punaisten ylin johto, Kansanvaltuuskunta oli poistunut Viipuriin jo neljä päivää aikaisemmin.

  • 11.4. Voi näitä onnettomia punaisia!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 11. päivänä Katarina säälii Helsinkiin jääneitä punaisia, jotka aikovat taistella viimeiseen mieheen.

  • 12.4. Salaman iskulla käsitimme: saksalaiset!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 12. päivänä Katarina katsoo ulos ikkunasta ja näkee saksalaisten sotilaiden hyökkäävät pitkin Töölön kallioita.

  • 15.4. Kyllä työ on sentään ihanaa!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 15. päivänä Katarina on jälleen täyttämässä patjoja, eikä ymmärrä tyttökavereitaan, jotka vierovat ruumiillista työtä ja flirttailevat kaupungilla sotilaiden kanssa.

  • 17.4. En unohda häntä, en koskaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 17. päivänä Katarina ajattelee yhä mielitiettyään, Kirkkonummella helmikuussa ammuttua valkokaartilaista Erik Hernbergiä.

  • 29.4. Kaikki on niin ihanaa!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 29. päivänä Katarina saa vapautuksen koulunkäynnistä.

  • 1.5. Bobi Sivén kutsuu tanssiin

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Toukokuun 1. päivänä valkoinen aktivisti Bobi Sivén pyytää Katarinan tanssiin.

  • 9.5. Itkin kun pappa johti

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Toukokuun 9. päivänä Katarina istuu kuuntelemassa Helsingin kaupunginorkesterin konserttia, jonka kapellimestarina toimii hänen isänsä, säveltäjä Jean Sibelius.

  • 22.7. Minulla oli jalassa Eerikin tennistossut

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Kesällä 1918 Katarina suree yhä rakastettuaan, nuorta ylioppilasta ja valkokaartilaista Erik Hernbergiä. Hän päättää lähteä Kirkkonummelle, missä Erik murhattiin helmikuussa.

  • Väinö Pesola - musiikkielämän sillanrakentaja

    Säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään.

    Keväällä 1918 Väinö Pesola, 32-vuotias poikamies, työväenkuorojen johtaja, sävellyksen ja filosofian opiskelija seurasi aitiopaikalla Helsingin Työväentalon naapurissa sisällissodan tapahtumia ja piti niistä päiväkirjaa. Mitä Väinölle sodan jälkeen tapahtui, millaisen elämän hän eli? Kuoronjohtaja ja säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään. #musiikinkevät1918

  • Väinö Pesola - työväenkuoron johtaja kahden tulen välissä

    Työväenmusiikkimies sisällissodan Helsingissä.

    Syksyllä 1917 nuori kuoromies Väinö Pesola johtaa Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoroa ja kirjoittaa sosialidemokraattiseen Työmies-lehteen. Päiväkirjassaan hän pohtii kiristyvää yhteiskunnallista tilannetta ja omaa ristiriitaista suhdettaan työväenliikkeeseen. Lue juttu ja seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa 21. tammikuuta alkaen.

  • 21.1. Odotetaan yhteiskunnallisen kumouksen alkua

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 21. päivänä työväenkuorojen johtaja ja Työmies-lehden musiikkiarvostelija Väinö Pesola kuuntelee naapurista Työväentalolta kantautuvia kummia ääniä. Kaksi päivää aikaisemmin hän on ollut todistamassa Sibeliuksen Jääkärimarssin kantaesitystä Yliopistolla.

  • 26.1. Tuli Työväentalon tornissa

    Työväenmusiikkimies silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

    Tammikuun 26. päivän iltana Väinö Pesola näkee tulen Helsingin Työväentalon tornissa. Se on sovittu merkki, hän tietää. Vallankumous on alkanut.

  • 28.1. Punakaarti on vallannut pankit, senaatin, yliopiston…

    Silminnäkijänä 28.1. 1918 sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kävelee Helsingin keskustassa ja kohtaa ammuskelevia punakaartilaisia. Edellisen päivän kuoroharjoitukset jäivät väliin, sillä Pesolaa ei houkutellut kulku pistinniekkojen läpi Työväentalolle.

  • 30.1. Ajan jättiläisryöpyissä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolaa painavat sisällissodan keskellä myös raha-, nais- ja tenttihuolet.

  • 3.2. Hän joko häpesi tai piti minua kirottuna porvarina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 3. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katsoo tiukasti punakaartiin liittyneitä kuorolaisiaan, kun törmää näihin kaupungilla. Miehet eivät tervehdi, vaan kääntävät päänsä pois. Häpeästäkö?

  • 5.2. Sosialistit ovat syöneet oman oksennuksensa

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten tekemiä murhia, miettii pakoa Helsingistä ja tuskailee onnetonta naisseikkailuaan.

  • 14.2. Edessä pikainen nälkäkuolema koko kansalle

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola on nousee ruokapöydästä nälkäisenä. Puuro on loppu, pian myös voi ja liha, sitten on enää puolimädäntyneitä perunoita ja silakoita.

  • 23.2. Pako Pariisiin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola juhlii naisystävänsä kanssa ravintola Pariisissa ja kuvittelee hetken, että on rauha. "Heikki Ojansuu kiusallisena. Pariisissa. Sain osittaiset reput. Neljä vastausta oli ihan oikein, kolmeen oli heikosti vastattu.

  • 25.2. Veljet vastakkain

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii poliittista väittelyä, jonka hän on juuri käynyt pikkuveljensä Vilhon kanssa.

  • 26.2. Mikä lopettaa traagillisen maan katastrofin?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kirjoittaa pohjoisen "lahtareista" ja etelän punakaarteista, jotka touhuavat "ryssien" kanssa. Hän on lopenkyllästynyt sotaan ja alituiseen nälkään.

  • 28.2. Thomén veljesten murha

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten murhaamien Thomén veljeksen kohtaloa. Helsinkiin on myös alkanut tulla meren yli pakolaisia.

  • 3.3. Kirkkonummen ”sankarit” vankeina reaalilyseolla

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 3. päivänä Väinö Pesola silmäilee Kirkkonummen taistelussa antautuneiden valkoisten nimilistaa. Sotavangit on tuotu Helsinkiin ja sijoitettu tilapäiseen vankilaan Liisankadun Ruotsalaiseen reaalilyseoon.

  • 4.3. Suomen Sosialistinen Työväentasavalta

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta on sulaa hulluutta kuvitella, että punaiset voittavat, ja Suomessa ja Venäjällä siirrytään täysin uuteen järjestelmään.

  • 6.3. Räjähdys yöllä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee öistä räjähdystä, jollaisiin sodan keskellä saa tottua.

  • 7.3. Hermoherkkä kämppäkaveri

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 7. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo kämppäkaveristaan, joka pelkää sotaa.

  • 10.3. Musiikkianalyysin välttämättömyys

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 10. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola uppoutuu säveltämiseen ja vertailee maestrojen Erkki Melartinin ja Heikki Klemetin opetuksia.

  • 11.3. Punaiset hautajaiset

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 11. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tuntee myötätuntoa surevaa työläisperhettä kohtaan, mutta suhtautuu kriittisesti punaisten hautajaiskulkueeseen.

  • 12.3. Vanhemmat vastakkain

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 12. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo lapsuudenkotinsa rintamalinjoista, joista yksi kulkee sosialisti-isän ja porvari-äidin välissä.

  • 14.3. Säveletär suhtautuu viileästi

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta tuntuu, että taidemusiikkipiirien Säveletär-lehti ei halua hänen kirjoituksiaan.

  • 16.3. Bolshevismi tappaa koko sosialismin!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola aavistaa sisällissodan ratkaisun lähenevän ja taantumuksen olevan tulossa.

  • 17.3. Räätäli senaattorina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 17. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle selviää, että tuttu kuorolaulaja, räätäli Emil Peltonen onkin senaattori - ja mies itse kieltää koko asian.

  • 18.3. Kuoronjohtaja Heikki Klemetin vapaaehtoinen vankeus

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 18. päivänä, kun Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja Väinö Pesola istuu henkevässä seurassa helsinkiläiskahvilassa, kuoronjohtaja Heikki Klemetti näkee nälkää piilossa ullakolla.

  • 20.3. Huomenna ne tulevat

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 20. päivänä Väinö Pesola pelästyy kuullessaan, että Työväentalon naapurista olisi hyvä hakeutua yöksi muualle.

  • 28.3. Itsekkäät ja röyhkeät

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuvaa, miten helsinkiläiset käyttäytyvät nälänhädän keskellä.

  • 30.3. Yksityiset telefoonit suljetaan

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tilanteen kiristyvän kiristymistään, ulkona liikkumista rajoitetaan lisää, puhelimet suljetaan ja ruokaa riittää vain kansankeittiöille.

  • 31.3. Häpeä Aarne Orjatsalo!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 31. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola haukkuu Aarne Orjatsalon, Suomen parhaan näyttelijän ja punakaartilaisen.

  • 1.4. Vuokraemännän tositarina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 1. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuuntelee, kun vuokraemäntä kertoo hänelle karun elämäntarinansa.

  • 2.4. Satu Tampereen valloituksesta

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola näkee sielunsa silmin taistelun Tampereesta.

  • 4.4. Saksalaiset tulevat!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tietää jo, että saksalaiset lähestyvät Helsinkiä.

  • 5.4. "Senaatti" siirtynyt Viipuriin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola lukee lehdestä, että punaisten ylin johto, Suomen kansanvaltuuskunta on siirtynyt Helsingistä Viipuriin.

  • 6.4. Porvariston hulluus on nyt kiehumapisteessä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee porvaristoa, joka pelkää punaista pakkovaltaa ja levittää huhuja saksalaisten tulosta Helsinkiin.

  • 14.4. Elämäni vaiherikkaimmat hetket

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa kahden aikaisemman päivän tapahtumiin. Hän ei enää uskalla nukkua öitä kotonaan Työväentalon naapurissa ja tiedonjano ajaa hänet kaupungille tuttuja etsimään.

  • 16.4. Helsingin valtaus

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa muutaman päivän takaiseen Helsingin valtaukseen. Kun taistelu alkaa, Pesola löytää turvapaikan Rautatientorin laidalta ja seuraa sodan etenemistä sekä kellariluukusta että puhelimen välityksellä.

  • 21.4. Työväentalo tulessa!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 21. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tuskan hetkestään, kun hän kuulee, että Työväentalo on tulessa.

  • 22.4. Saksalaisen sotilaan ylistys

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 22. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo saksalaisesta sotilaasta ja saksalaisten sotilaiden hautajaisista, joissa hän oli laulamassa Suomen Laulun kanssa.

  • 23.4. Olen hoippunut nälästä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo nälänhädästä, joka jatkuu, vaikka vallanpitäjät Helsingissä ovat vaihtuneet.

  • 24.4. Kaatuneita laulajasankareita

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 24. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola muistaa sodassa kaatuneita Ylioppilaskunnan Laulajia.

  • 25.4. Laulua olenkin jo kovin kaivannut

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kokoaa Työväenyhdistyksen Mieskuoroa ensimmäisiin harjoituksiin sitten Helsingin valtauksen.

  • 26.4. Taantumus tulee

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola odottaa uutta sosialistista sanomalehteä ja ymmärtää tasavallan kannattajia.

  • 28.4. Narrien paraati

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katselee suomalaista sotilasparaatia ja miettii vallitsevan kurjuuden syitä. #musiikinkevät1918

  • 30.4. Rakkaustarinan yllättävä käänne

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola saa tietää, että lapsuudenystävä, joka vei hänen rakastettunsa, on murhattu.

  • 2.5. Synkkä vappu

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola vertaa vapunviettoa 1918 ja vuotta aikaisemmin.

  • 4.5. Selviääkö prof. Ilmari Krohn elävänä?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 4. päivänä filosofian ylioppilas Väinö Pesola lukee tenttiin ja toivoo, että Haminassa punaisten vangiksi joutunut Helsingin yliopiston musiikkitieteen professori Ilmari Krohn selviäisi hengissä.

  • 6.5. Nainen osaa liverrellä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii kutsuntoja, kotiolojaan ja naissuhdettaan.

  • 8.5. Saako Työmiehen entinen musiikkiarvostelija töitä?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 8. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle luvataan töitä opettajana. Pesola pelkää kuitenkin saavansa potkut, jos tieto menneisyydestä Työmiehen musiikkiarvostelijana tulee ilmi.

  • 11.5. Jääkärimarssin runoilija kihloihin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 11. päivänä sota on takana ja kuoronjohtaja Väinö Pesola saa aiheen kertoa kuorolaistensa romansseista. Yhden Nuori Laulu -sekakuoron neitosista kihlaa kuuluisa runoilija-jääkäri Heikki Nurmio.

  • 24.5. Mikä seuraa tätä hirveää aikaa?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 21.–24. päivinä kuoronjohtaja Väinö Pesola pääsee läpi musiikkitieteen tentistä ja tähtää maisteriksi vielä kevään aikana. Pesola kuulee jälleen kuolinuutisia; säveltäjä Toivo Kuula on kuollut saamiinsa vammoihin Viipurissa ja toimittaja Irmari Rantamala vankikuljetuksessa Suomenlinnaan.

  • 2.6. Maisteri on virallinen tittelini!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Kesäkuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola valmistuu Helsingin yliopistosta musiikkitieteen maisteriksi.

  • 27.1. Sisällissota syttyy ja oopperalaulaja juuttuu Vaasaan

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    27. tammikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Vaasassa jälkimmäisen kahdesta konsertistaan. Sota syttyy konsertin jälkeisenä yönä eikä hän pääse palaamaan Helsinkiin perheensä luokse.

  • 18.2. Jääkärit saapuvat Vaasaan

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    18. helmikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola on paikalla, kun jääkäreiden etujoukko, 85 miestä, saapuu meriteitse Saksasta Vaasaan.

  • 1.4. "Lahtarien laulaja" ei saa esittää Jääkärimarssia Savonlinnan kirkossa

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Savonlinnassa viimeisen sotakonserteistaan. Hän on kiertänyt valkoisten hallitsemilla pohjoisilla alueilla. Elli Sola saa Helsingissä punaisten lehdistä tiedon, että "lahtarien laulaja", puoliso ja lasten isä on elossa.

  • 16.4. Ihmettelet varmaan kun saat tämän kirjeen

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 16. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on Karjalankannaksella Antreassa. Hän kirjoittaa ensimmäisen kirjeen kotiin Helsinkiin sitten tammikuun lopun, jolloin hän sisällissodan sytyttyä joutui konserttikiertueellaan jäämään Vaasaan.

  • 17.4. Mitenkä ne ipanat voivat siellä?

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 17. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on Kannaksella Antreassa ja jatkaa kirjettä kotiin. Hän kyselee perheen vointia, vaikka ehkä tietääkin ettei tule saamaan kirjeeseen vastausta.

  • 23.-24.4. Kuka luuli että se näin kauan kestää

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 23. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on runsaan 20 kilometrin päässä punaisten hallitsemasta Viipurista. Huhtikuun 24. päivänä hän on ollut tasan kolme kuukautta poissa kotoa ja vailla yhteyttä perheeseensä.

  • 26.4. Hyvä jos voi säilyttää itsensä täihin tulemasta

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 26. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on valkoisten joukkojen mukana vain viiden kilometrin päässä Viipurista. Vaatteita ei ole voinut riisua pitkään aikaan, sillä koko ajan on pitänyt olla valmiina lähtöön.

  • 28.4. Wapaus on verellä ostettava

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 28. päivänä Viipuri on yhä punaisten hallussa. Oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola odottaa ratkaisun tapahtuvan tänään.

  • 1.5. Raju vappujuhla Viipurin Seurahuoneella

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola tapaa taiteilijapari Alma ja Toivon Kuulan keskellä katua Viipurissa. He kaikki osallistuvat meluisaan voitonjuhlaan Seurahuoneella. Sola syö illallista jääkäriluutnantti Pekka Heikan kanssa.

  • 4.5. Odotan upseeripolettiani

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 4. päivänä vääpeli Wäinö Solalla on kädet täynnä työtä. Saksalaisen eversti Ulrich von Colerin joukkojen kirjuri ennättää kuitenkin kirjoittaa kotiin.

  • 11.5. Viimeinkin yhteys perheeseen!

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukouun 11. päivänä oopperalaulaja, nyt vänrikki Wäinö Sola kirjoittaa Viipurista iloisena kirjeen kotiin Helsinkiin. Hän on viimein saanut tietoja kotoa, mutta ei vielä ole aivan varma kuinka kaikki siellä on sujunut.

  • Säveltäjä Aarre Merikanto liittyy valkoisiin ja ryhtyy taistelijaksi

    Keväällä 1918 nuori Merikanto on jo nimeä luonut taiteilija.

    Syksyllä 1917 uraansa aloitteleva säveltäjä Aarre Merikanto on osallistunut valkoisen kaartin harjoituksiin. Hän on valmis puolustamaan ase kädessä 6. joulukuuta julistettua itsenäisyyttä. Helmikuussa 1918 joukot joissa Merikannon taistelee, antautuvat Kirkkonummella ja heidät kuljetetaan vankilaan Ruotsalaiseen reaalilyseoon Helsingin Kruununhakaan. Lue juttu ja seuraa Aarre Merikannon tarinaa keväällä 1918.

  • 28.2. Kuuden viikon vankeus Kruununhaassa alkaa

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Helmikuun 28. päivän vastaisena yönä 467 Kirkkonummella antautunutta suojeluskuntalaista kuljetetaan kahdella junalla Helsinkiin. Vangit sijoitetaan Ruotsalaiseen reaalilyseoon Liisankadulle, nykyisen Sibelius-lukion tiloihin Kruununhakaan.

  • 4.3. Aika menee tupakoidessa ja kirjoja lukiessa

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 4. päivänä Aarre Merikanto kirjoittaa poikkeuksellisen pitkän kirjeen kotiin. Aarren vanhemmat Liisa ja Oskar Merikanto asuvat Korkeavuorenkadulla, vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä Ruotsalaisesta reaalilyseosta.

  • 13.3. Kuinka hauskaa, että on taas kodak!

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 13. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa tiedetään ensin, että 'kaakkaon' pitäisi taas päästä läpi, mutta illalla asia onkin jo päinvastoin. Aarre iloitsee myös uudesta kamerasta.

  • 16.3. Kunpa, kunpa vaan pian täältä pääsisi!

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 16. päivänä Aarre Merikanto tuskailee vapauden perään. Keskittyminen on vaikeaa, mutta siitä huolimatta hän on saanut joitain säveliä paperille.

  • 19.3. Tänään aamiaisella saimme syödä perunoita vaikka kuinka paljon

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 19. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa saa aamiaisella syödä vatsansa täyteen perunoita. Aarre Merikanto kätkee niitä myös taskuihinsa. Helsinkiläinen lääkäri Martti Johannes Siirala on myös kuullut tarkempia tietoja vankien oloista.

  • 20.3. Vankilassa podetaan vatsavaivoja

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 20. päivänä Ruotsalaisessa reaalilyseossa on aamulla ollut hauska "intermezzo". Vankilassa päästään viimein dussiin ja suklaatakin taas kaipaillaan.

  • 24.3. Hemmoteltu valkoinen vanki

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 24. päivänä säveltäjä Aarre Merikanto on saanut vankilaan paitsi jälleen kukkasia, myös runsaasti postia: "Olipa se satsi. Viiet paketit, kuuet kirjehet!" Hän tuntee itsensä perin hemmotelluksi.

  • 3.4. Mämmilähetys saapuu ja viulusävellys valmistuu

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on jo vietetty, mutta Aarre Merikanto saa vasta nyt mämmilähetyksen vankilaan. Myös sävellysrintamalla on tapahtunut, viulukappale Humoreski on valmistunut.

  • 6.4. Ei tämä sitä kaikkein kauheinta tämä vankina olo ole

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Huhtikuun 6. päivänä Kirkkonummen taisteluissa antautuneet valkoiset ovat olleet runsaat viisi viikkoa vankilassa. On kaunis auringonpaisteinen ilma ja Aarre Merikanto kaipaa ulos kävelemään, kahvilaan ja tietysti kotiin.

  • "Ruotsalaisen reaalilyseon valkoiset olivat hyvin kohdeltuja panttivankeja"

    Tutkija kertoo taustaa Kruununhaan valkoisista vangeista.

    Huhtikuun alussa kun saksalaiset lähestyivät Helsinkiä, käytiin pääkaupungin antautumisesta neuvotteluja punaisten ja saksalaisten välillä. Punaisten radikaalit torjuivat neuvottelut ja kahden päivän kaupunkisodassa vaara oli todellinen: mitä tapahtuu Ruotsalaisen lyseon pojille kun punaiset menettävät vallan?

  • Pakolaisena Venäjällä: Johdannoksi

    Knut Kangas kirjoitti tarinansa salanimellä Eero Korpi.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kangas käytti salanimeä Eero Korpi. Hän kirjoitti 21-osaisen kertomuksen "Pakolaisena Venäjällä" ja on todennäköistä, että Kangas kirjoittaa kertomuksessa omat kokemuksensa Venäjän vaikeista pakovuosista. Tarina alkaa pienellä johdannolla, jossa kertojana on päähenkilön vanha ystävä. Kertojanääni vaihtuu, kun päähenkilö alkaa kertoa ystävälle vuosistaan pakolaisena.

  • Pakolaisena Venäjällä: Pietarissa

    Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" toisessa osassa ollaan Pietarissa, missä likaiset kadut kuhisevat elämää.

  • Pakolaisena Venäjällä: Seuraavat päivät

    Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" kolmannessa osassa Pietariin saapuu yhä lisää pakolaisia ja päähenkilön matkakumppani päättää jatkaa matkaa.

  • Pakolaisena Venäjällä: Yksin

    Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" neljännessä osassa päähenkilö on jäänyt yksin Pietariin matkakumppanin jatkettua matkaa eteenpäin.

  • Pakolaisena Venäjällä: Elämää kasarmeissa

    Kovien kohtaloiden tarinoita Pietarista.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" viidennessä osassa päähenkilö on Pietarissa, jossa on tuhansittain Suomesta paenneita punaisia. Hän pohtii kommunistista yhteiskuntaa ja näkee ympärillään toinen toistaan kurjempia kohtaloita.

  • Pakolaisena Venäjällä: Työkoulu

    Kahdennessatoista osassa päähenkilö toimii opettajana.

    Tarinan kahdennessatoista osassa päähenkilö on saanut opettajan paikan Pietariin perustetussa kommunistiselle pohjalle perustetussa oppikoulussa.

  • Pakolaisena Venäjällä: Joulu

    Tarinan neljännessätoista osassa on joulu.

    Tarinan neljännessätoista osassa on joulu, jota maanpakolainen viettää synkissä tunnelmissa miettien elämän tarkoitusta.

  • Pakolaisena Venäjällä: Kotimatkalle

    Osassa 20 maanpakolainen pääsee viimein palaamaan Suomeen.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" toiseksi viimeisessä osassa maanpakolainen kertoo kuinka kaksivuotinen ajanjakso Venäjällä päättyy kauan kaivattuun paluuseen koti-Suomeen.

  • 14.1. Yllätyksenä soitettiin Sibeliuksen Jääkärien marssi

    Silminnäkijä kirjoittaa 13.1.1918 Kansalaisjuhlasta.

    Tammikuun 14. päivänä Martti Johannes Siirala kirjoittaa edellisen illan Kansalaisjuhlasta Kansallisteatterissa, jossa hän istui yleisön joukossa. Ei hullumpi, Siirala tuumaa yllätysnumerona soitetusta uutuudesta, Sibeliuksen Jääkärien marssista.

  • 20.1. Jääkärien marssi kuunneltiin seisaaltaan

    Silminnäkijä kirjoittaa 19.1.1918 Akateemisesta juhlasta.

    Tammikuun 20. päivänä Martti Johannes Siirala kirjoittaa päiväkirjaansa edellisen illan akateemisesta ylioppilasjuhlasta. Jääkärien marssi kuunneltiin seisaaltaan ja varsinkin juhlapuheet saivat yleisön pidättämään henkeään.

  • 30.1. Ambulanssilääkärinä taistelussa

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Tammikuun 30. päivänä Martti Johannes Siirala kertoo Kansalaisjuhlan ja akateemisen ylioppilasjuhlan jälkeen kokemuksistaan Punaisen Ristin ambulanssilääkärinä taistelussa, jonne punaisten johto hänet lähettää.

  • 25.2. Tapaus Sillman

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Helmikuun 25. päivänä Martti Johannes Siirala kertoo osakuntatoveristaan kirjailija Edgar Sillmanista, joka löytyy koleraparakin ruumishuoneelta.