Toukokuun 14.–15. päivinä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuulee lisää laulajatoverien kuolinuutisia. #musiikinkevät1918
Toukokuun puolivälissä Helsingin Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja, säveltäjä ja filosofian ylioppilas Väinö Pesolan korviin kantautui jälleen tuttujen laulajaveljien kuolinuutisia. Monet heistä olivat Ylioppilaskunnan Laulajia.
”Vainajiksi muuttuneille! Ilmojen uhka. Ne juutalaiset! ”Vihamieheni” ja minä.
Juuri äsken ilmoitti eräs rintamalta palannut Y.L:n laulaja, että II basso Räikkönen on kaatunut. Mies oli sympaattisimpia mitä tapaa. Hienotunteinen, kohtelias, vaatimaton. Hän vaikutti niin vakavalta, että pidin häntä teologina, vaikka hän oli juristi, jonka hän vasta aivan hiljakkoin ilmaisi.
Laulajana oli hän parhaimpia. Lukunsa sujuivat hitaasti, mutta kun en tiedä lahjojensa määrää. Vaikea isku kaikkialla kaipaaville ystäville, tovereille.
Alle Ottelin on kuollut haavoihinsa Kuopiossa. Hän kuului tyypillisimpiin savolaisiin. Perin itsetietoisena, vallanhimoisena pyrki hän aina rähisemään ja määräilemään. Ei Kuismakaan [kuoronjohtaja Heikki Klemetti] säilynyt hänen intrigeiltään.
Keskinkertainen laulaja. Minun kukistumisessani ja agitationissa minua vastaan on hän ollut keskeisimpiä. Henkisen työn alalla pieni tappio. Alle ei ollut missään suhteessa ”toivorikas”.
Hän luki lääkäriksi, mutta edistyi ylen hitaasti. Uhristaan päättäen oli hänessä suuri isänmaanrakkaus ja mikäli itse sain usein huomata, kauniin Savon liekehtivä ihannoiminen.
Vihtori Viitanen, sosialistimaisteri tyypillinen rahvaanpoika, tapettiin Viipurin lääninvankilassa.
Nuorukainen oli jaloaatteinen, kaikkiin kauneihin harrastuksiin valmis. Lauloi, kirjoitti, runoili, lausui.
Arvostelukykynsä oli hänessä heikoimpia kohtia. Päivölän Laulajissa olin pahemmassa kuin pulassa hänen kanssaan, kun hän ei kyennyt arvostelemaan korvansa heikkoutta, eikä äänensä rumuutta. Voimakasäänisenä hän huusi muitten yli ja pilasi auttamattomasti koko tenorin. Runopätkiensä mauttomuudesta kärsittiin myös samoin sololauluesityksistään.
Mutta kun hän oli aina valmis auttamaan, aina toimen ja homman mies ja tiedettiin hän herkkätunteiseksi, en minä eikä kukaan muukaan uskaltanut eikä tahtonut näistä ”esiintymisistä” sanoa hänelle suoria sanoja.
Energisenä ja alotekykyisenä olisi Viitanen elämän juoksun houkuttamana saanut ehkä suuriakin tuloksia aikaan, varsinkin kaikenlaisen yhdistyselämän alalla.
Tohtori Akseli Kivalo, koulukumppani, vanha laulajatoveri on saanut surmansa Kotkan verilöylyssä. Kivalo (Mittler) nimen yllä on aina liehunut onnettomuuden varjo.
Kun nuorena ylioppilaana olin laulamassa setänsä hautajaisissa, oli siellä omituinen hämärä tunnelma ja kaupungilla kuiskailtiin sedän suurista epärehellisellä tavalla kootuista rahoista.
Vähän sen jälkeen Akselin veli (tai serkku) varasti nimismiehenä ollessaan suuren kassan ja yritti polttaa jälkensä ja koko rakennuksen. Mutta paloa ei syttynyt, nuorukainen joutui kiinni ja useaksi vuodeksi linnaan.
Ja nyt on Akseli joutunut surman suuhun, siis vain tuomioita! Akseli oli hiljainen, hyväntahtoinen aina myhäilevä, koko etevä II:n basso. Erilleen vetäytyvän aristokraattisen pidättymisen ja edellä mainittujen vaistojen takia en oikein viihtynyt hänen seurassaan. Minua kiusasi hänen sanaton kritiikkinsä.
Hienoluonteisena miehenä oli hän erittäin sopiva lääkärinä yleisöä palvelemaan, mutta punaraivon kautta määräsi Kohtalo toisin. ”Akkelin” monille ystäville tuli vilpitön suru.
Armas Laurikainen eli ”Kreivi” kuuluisin amatööribassomme on kaatunut Karjalan rintamalla.
(jatk) Kun tultiin ylioppilaiksivalmistumisillatsuihin Luodolle, oli siellä meillä laulajatervehdyksen antamassa ja iloa sytyttämässä ja lisäämässä ylioppilaskuoro. Erittäin kiinnitti huomiotani jyrisevä toinen basso, ja varsinkin eräs heistä, joka lauloi perin innokkaasti ja suurenmoisen matalalla ja voimakkaalla äänellä. Hänen ulkomuotonsa jäi mieleen.
Kun tultiin tutuksi, totesin, että juuri ”Kreivi” oli herättänyt huomioni sanottuna juhla-iltana. Kreivillä oli suuret lahjat, mutta vastaavat viat. Hänelle hommattiin ulkomaanapuraha. Hän joi sen loppuun lyhyessä ajassa ja palasi Suomeen saamatta mitään aikaan.
Tahtoa hänellä ei ollut ollenkaan. Ja hänen kädenpuristuksensa ja ihonsa laatu olivat tyypillisen velton ihmisen. Sai käteensä kuin limaisen taikinakimpaleen.
Lopulta ”Kreivin” fysiikka heikkeni hurjasta elämästä. Hän sai keuhkotaudin. Oli parantolassa, missä kääntyi uskonnolliseksi, kuten yleensä heikot luonteet kuoleman lähetessä. Mutta hän parani ja jatkoi elämäänsä. Viimeksi ennen kansalaissotaa oli hän jonkinlaisena maamittausapulaisena veljensä luona.
Tavallinen juoksu: kyky ilman tahtoa, tunne-elämä ilman moraalista voimaa hävittää omistajansa. Liekö perin ”hyvänahkainen Kreivi” kuollut kivääri kädessä. Tuskin!
Jo viikkokausia on odotettu sadetta. Minun on ollut tuskaisa olla samoin kuin viime kesänä turhaan kaivattua sadetta odotellessa. Nyt ei ole satanut pariin kuukauteen. Oraat ovat näivettyneet ja harmaantuneet, nurmen nukka kellastuu. Jollei pian tule lämmittävää keväistä sadetta, on hallavuosi kaiken muun onnettomuuden lisäksi uhkaamassa.
M.K:n haudalla laulettaessa oli Aipio ainoana tenorina. Jos olisin sen tiennyt, en olisi mennyt johtohommiin. Pian hän näyttikin tapansa. Ensin syytti hän basson kiiruhtaneen, ja sitte hän kesken kaiken sai päähänsä lähteä pois. ”Annatko äänen vai et, ratkaise heti!” komensi hän. Alistuin, kuulin hänellä olevan suuriakin poistumisen syitä. Mitä vielä! Lähdimme Ekbergille!
Keskustelussa koettelin häntä: Viittailin siihen, että lienee parasta jättää musiikki-ala. Ihme kyllä, hän ei ollut samaa mieltä, suositteli vain varakasta rouvaa oman mallinsa mukaan. Karjalaissavolainen on aina liukas.
Päiväkirjan nide on täynnä. Kuolemaa, verta, nälkää, kaiken rikkiraatelemista on ollut viime kuukausien sisällys. Mutta onhan päivä noussut. Tuoneeko kirkkaan, vaiko pilvisään, lämmön vaiko hallan!?”
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hänelle seuraavaksi tapahtuu 24. toukokuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia Väinö Pesola
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Wikipedia Matti Kivekäs
