Laila Tarpila
Yle
Toukokuun 15. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan. Toivon tila on huonontunut. #musiikinkevät1918
Vappupäivänä 1. toukokuuta Viipurin Seurahuoneella sattuneen ampumatapauksen jälkeen Alma Kuula oli istunut vakavasti haavoittuneen miehensä Toivo Kuulan sairasvuoteen äärellä Viipurin lääninsairaalassa.
Seurahuoneen tapahtumista tiedettiin, että pihalla ollut kolmen miehen joukko oli juossut sisälle. Yksi ampujista oli sanonut laukausta ihmettelemään tulleille sotilaille: "Ei se perkele enää silmille hypi."
Ampumisen tapahduttua oli Seurahuonella paikalla ollut ylilääkäri G.J. Winter haettu apuun. Kun tämä oli nähnyt verilammikossa maanneen elottoman miehen, jolla oli luodinreikä silmäkulmassa, oli hän todennut: "Se on mennyttä."
Kuljetusta sairaalaan oli kuitenkin ruvettu järjestämään ja Winter oli antanut ensiapua. Edelleen tajuton Kuula oli nostettu auton takapenkille Winterin ja nimismies Blomin väliin.
Viipurin lääninsairaalassa oli ihmetelty, miksi sairaalaan tuodaan kuollutta miestä, sillä Toivon pulssia ei enää tuntunut. Kamferiruiske oli kuitenkin tehonnut, ja säveltäjä oli vironnut henkiin.
Lääninsairaalan tohtorit Granberg ja Numers tekivät kaikkensa potilaan eteen. Ensimmäisen yhdeksän vuorokauden aikana hänellä ei ollut kuumetta, eikä siten tulehdusta.
Toisesta silmästä oli mennyt näkö ja koko vasen puoli oli halvaantunut.
Palattuaan tajuihinsa, oli hän sanonut Ammille: "Terveisiä Tuonelan toiselta puolelta. Olin siellä, mutta ihme, että pelastuin. Sieltä ei moni mies palaa takaisin."
Päivien edetessä oli välillä näyttänyt siltä, että tilanne olisi kääntynyt parempaan päin. Välillä Toivo oli istunut vuoteen laidalla, juonut lasista ja puhunut järkeviä. Välillä puhe oli mennyt hourailuiksi, joita Ammi kirjoitti ylös.
Ammin kanssa lääkärit olivat sopineet, että hän lähtisi aina illalla yhdeksältä pois sairaalasta, viettäisi yön kotona ja palaisi taas aamulla kahdeksalta. Yöt Ammi yritti nukkua unilääkkeiden voimin.
Toukokuun 15. päivänä hän joutui kuitenkin lähettämään Toivon veljelle Arvolle Vaasaan sähkösanoman, jossa joutui toteamaan Toivon tilan kääntyneen huonompaan.
Seuraa Alma ja Toivo Kuulan elämää sisällissodan kuukausina 1918 Säiniöllä ja Viipurissa.
Lähteet
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula. WSOY. Porvoo 1938.
Kansalliskirjasto. Toivo Kuulan arkisto.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan, Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Porvoo 2008.
Kuula-Marttinen, Sinikka (toim): Alma Kuula. Virta venhettä vie. Päiväkirja vuosilta 1901-1919. WSOY. Porvoo 1968.
Linkit
Wikiwand Säiniö - Yläsäiniö
Yle Elävä arkisto Alma Kuula laulaa: Tuijotin tulehen kauan
Yle Elävä arkisto Muistoja säveltäjä Toivo Kuulasta
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
