Toukokuun 16. päivänä Aino Acktén perhe on katsomassa valkoisten voitonparaatia Helsingissä. #musiikinkevät1918
Suomen sisällissota päättyi 15. toukokuuta 1918, kun valkoiset joukot miehittivät Inon linnoituksen Karjalankannaksella. Venäläiset sotilaat olivat vetäytyneet linnoituksesta päivää aikaisemmin.
Seuraavana päivänä 16. toukokuuta sodan voittaja, valkoinen ylipäällikkö Carl Gustaf Mannerheim armeijoineen järjesti paraatin Helsingin keskustassa.
Oopperalaulaja Aino Ackté, äitinsä Emmy Achté ja lapset 17-vuotias Glory ja 10-vuotias Mies seisoivat hurraavan kansanjoukon keskellä.
Mies Reenkola kertoi myöhemmin muistelmissaan:
”Toukokuun 16. päivän loppuparaatin muistan erittäin selvästi. Olin silloin äitini ja mummoni kanssa katsomassa Mannerheimin komeata tuloa valkoisen hevosen selässä ratsuväen soittokunnan soittaessa, lippujen liehuessa ja kansanjoukkojen hurratessa, eläköötäkin joukossa.”
Myös Glory Leppänen palasi omissa muistelmissaan samaan päivään ja tapahtumaan:
”Kaiken minkä Suomi siihen mennessä oli kokenut, ylitti vaikuttavuudessaan Valkoisen armeijan tulo Helsinkiin Mannerheim etunenässä valkoisella hevosella ratsastaen. Noiden jäyhien, kovaa kokeneiden miesten marssi sarkaisissa vaatteissaan, kuluneissa lapikkaissaan ja kuusenoksa pistettynä lakkiin oli henkeäsalpaavan vaikuttava näky. Kun joukot riensivät Senaatintorille ja matkallaan ohittivat minut, joka seisoin Runebergin patsaan tuntumassa, luulin sydämeni pakahtuvan.”
Oopperalaulaja Aino Ackté ja miehensä senaattori, vakuutusyhtiö Kalevan toimitusjohtaja Heikki Renvall olivat eronneet 1917. Renvall oli avioitunut vielä samana vuonna uudelleen toimistossaan työskentelevän Elli Palmqvistin kanssa.
”Äitini ei vielä ollut uutta puolisoa löytänyt, mutta kyllä sellaisen etsiminen taisi piankin tulla polttavaksi kysymykseksi”, Mies muisteli.
”Kesällä 1918 muistan kerran yllättäneeni hänet Tullisaaressa salin sohvasta saksalaisen korkean upseerin syleilystä", Mies kertoi. "Mikä lienee ollut kenraali, ainakin häntä oli komea avoauto kuljettajineen odottamassa. Minut lähetettiin oitis huviajelulle tämän kuljettajan kanssa. Kun en hänen puheestaan paljoakaan ymmärtänyt, pelkäsin kovasti, että minnehän hän minut nyt vienee.”
Aino Ackté meni 1918 uusiin naimisiin, mutta ei korkean saksalaisen upseerin vaan korkean suomalaisen upseerin, kenraalimajuri Bruno Jalanderin kanssa.
Bruno Jalander oli nimitetty Uudenmaan läänin maaherraksi lokakuun lopulla 1917. Marraskuussa hän joutui punakaartilaisten vangiksi ja istui loppuvuoden lääninvankilassa. Sisällissodan puhjettua tammikuun lopulla Jalander ei osallistunut sotilaalliseen toimintaan, vaan piileskeli Helsingissä. Maaherran virkaan hän palasi huhtikuun puolivälissä, kun saksalaiset joukot yhdessä valkoisten kanssa valloittivat Helsingin punaisilta.
Kun Aino Acktén ja Bruno Jalanderin rakkaus syttyi, Jalander oli naimisissa oleva perheellinen mies. Avioeron ja uuden avioliiton solmimisen jälkeen Aino muutti lapsineen maaherran virka-asuntoon Brunon ja tämän lasten luo. Asunto sijaitsi samassa talossa Uudenmaankatu 3:ssa, kuin missä Aino oli asunut Heikki Renvallin työsuhdeasunnossa, vain kerrosta ylempänä.
Uuden avioliiton solmittuaan 43-vuotias Ackté luopui esiintyvän taiteilijan urastaan. Hänen jäähyväisnäytöksensä oli helmikuussa 1920, jolloin hän lauloi Puccinin Toscan nimiroolin. Esitys oli samalla juhlanäytäntö Helsingin suojeluskunnan hyväksi. Cavaradossina lauloi Wäinö Sola.
Ainon ja Heikin tyttärestä Glorysta tuli näyttelijä, teatteriohjaaja ja ensimmäinen suomalainen naiselokuvaohjaaja, ja pojasta, Mies Heikistä tuli gynekologian erikoislääkäri.
Seuraa oopperalaulaja Aino Acktén perheen elämää sisällissodan Helsingissä 1918, lue ensimmäinen osa punaisen Kansanvaltuuskunnan aikaan, lue toinen osa 12. huhtikuuta, lue kolmas osa 14. huhtikuuta ja lue neljäs ja viimeinen osa 16. toukokuuta.
Lähteet
Leppänen, Glory: Elämäni teatteria. Otava. Helsinki 1971.
Leppänen, Glory: Tulesta tuhkaksi. Emmy Achté ja hänen maailmansa. Otava. Keuruu 1962.
Pakkanen, Outi: Aino Ackté – Pariisin primadonna. WSOY. Porvoo 1988.
Reenkola, Mies: Mammanpojasta naisten mieheksi. Muistelmia gynekologin oppivuosilta. Weilin+Göös. Tapiola 1976.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
