Laila Tarpila
Yle
Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" kuudennessa osassa päähenkilö pidätetään ja teljetään vankikoppiin. #musiikinkevät1918
Punaisten Tullineuvoston jäsen, säveltäjä Knut Kangas oli paennut huhtikuussa Helsingistä Viipurin kautta Pietariin yhdessä neuvoston puheenjohtaja Alfred Blomqvistin kanssa.
Blomqvist oli jatkanut matkaa syvemmälle Venäjälle, kun taas Kangas oli jäänyt Pietariin.
Tullineuvoston muut viisi jäsentä menettivät kaikki henkensä valkoisten astuttua valtaan. Kaksi teloitettin Viipurissa toukokuun alussa ja kolme kuoli vankileireillä kesällä 1918.
Knut Kangas kirjoitti salanimellä Eero Korpi 21-osaisen tarinan Pakolaisena Venäjällä, jossa hän mitä todennäköisimmin kertoo omista kokemuksistaan maanpaossa.
Kertomuksen kuudes osa kertoo pidätyksestä kadulla ja sen seurauksista.
"Raja oli suljettu. Viimeinen “Kaljusen” panssarijuna oli tullut viikko sitten. Päivät oleilin asemalaiturilla, missä aina tapasin jonkun keskustelevan miesjoukon.
Suomessa alkoi olla jo rauhallista, sillä kapinalliset olivat teljetyt vankiloihin ja - multiin. Vain jokunen pääsi pujahtamaan vartioston ohi Venäjän puolelle tuoden tietoja kumouksen viime vaiheista.
Pakolaisjunassa kävin vain ruoka- ja yöaikoina.
Kyllästyneenä asemahuoneen ja pakolaismajan riuduttavaan elämään, päätin lähteä keskuskomitean luo tiedustelemaan olisiko mitään mahdollisuutta päästä täältä pois.
Tuskin ehdin kääntyä ympäri, kun molempiin käsivarsiini tarttui kaksi sotilasta. Toinen heistä oli noita peloittavan näköisiä arorykmenttiin kuuluvia tavaritseja. Mitään puhumatta lähtivät kuljettamaan minua laiturin vieressä olevaan vankivaunuun.
Koetin kysellä heiltä mistä tämä johtuu, mutta en saanut vastausta. Työnsivät kopin ovesta sisälle, sulkivat oven ja poistuivat. Istuin parisen tuntia pienen kopin penkillä, miettien mitä olisi tehtävä.
Vaunussa olevalta suomea puhuvalta vartijalta koetin tiedustella syytä pidättämiseeni, vaan ei hän sanonut tietävänsä. Kysyin kuinka usein pidetään kuulustelu?
- Miten sattuu. Kolmen, neljän päivän perästä.
- Onko tässä vaunussa muita vankeja?
- On. Joka kopissa, toisissa kaksikin.
- Venäläisiäkö?
- Osa suomalaisia.
- Pidetäänkö niitä kauan täällä?
- Miten sattuu. Toisia viedään linnaan, toisia ammutaan.
- Kyllä kait tutkitaan ennen kuin tuomitaan?
- Eipä sitä paljon - .
- ? ? ?
Asemalaiturilta kuului jalan töminää ja vaunuun astuu suuriääninen, remuava miesjoukko. Kuulin heidän avaavan viereisen kopin oven, jonka jälkeen joku tulijoista, raa’asti karjuen alkoi hakata vankia.
Vangittu valitti sydäntäsärkevästi, vaieten hetken kuluttua toisten edelleen lyödessä kiväärinperillä ja patukoilla. Lyönnit taukosivat. Joukko poistui. Vartija sanoi:
- Nyt se vietiin viimeiselle reissulle, ja jatkoi, hän oli venäläinen sotilas, joka oli asetettu vartioimaan elintarvikelasteja. Kai nälän pakoittamana murtautunut vaunuun, missä kiertävä patrulli tapasi hänet korppuja syömässä. Toivat hänet tänne vähää ennen teitä, verisenä ja nyt veivät ammuttavaksi.
Keskustelu päättyi, sillä vaunuun tuli taasen joku. Huomasin olevan vahdin muuton.
Uusi vartija oli ummikkovenäläinen, joten en saanut keskustelua jatkumaan hänen kanssaan. Sen sijaan kuulin läheisestä kopista kysyttävän:
- Minkä tähden teidät tuotiin tänne? Vastasin, ettei ole aavistustakaan.
Hän kertoi olleensa täällä jo neljä päivää tietämättä lainkaan vangitsemisen syytä. Oli pidätetty kadulla, aseman läheisyydessä.
- Teitä ei ole siis kuulusteltu lainkaan tänä aikana, kysyin.
- Ei. Sehän tässä onkin kaikkein kamalinta. Tämä koppikin on niin pieni, ettei voi olla edes pitkänään, vaan täytyy yöt päivät istua kököttää, nukkua istuallaan, jos unta ollenkaan saapi, sillä öiseen aikaan täällä vasta elämä alkaa. Toisia tuodaan, toisia viedään ja pieksetään. On kamalaa jännitystä kun ei tiedä koska vuoro tulee. Tähän saakka on sentään saanut olla rauhassa rääkkäykseltä, mutta eihän sitä tiedä mitä täällä vielä saa.
Vartijasotilas löi kiväärin perällä koppini oveen karjaisten, että keskustelu on lopetettava.
Sen yön valvoin kokonaan, sillä kohtalotoverini kertomus osoittautui todeksi. Tuskin puolta tuntia kului, kun aina uusi yllätys tapahtui. Yön aikana ammuttiin neljä vankia, ratapihalla aivan vaunun lähettyvillä. Vietin yöni mitä helvetillisemmässä tuskassa. Eihän todellakaan tiennyt koska “vuoro tulee”.
Jännitystä lisäsi vielä se, että taskussani oli kaksi väärennettyä passia. Molemmat tosin samasta virastosta saatua, toinen siltä varalta, että suomalaiset valkokaartilaiset hyökkäisivät Pietariin ja toinen venäläisiä varten, molemmat väärällä nimellä.
Kun en voinut keksiä pienestä kopista niille mitään piilopaikkaa, söin hätäännyksissäni niistä toisen.
Tuli toinen yhtä kolkko yö, jonka valvoin istuallani. Kolmannen päivän aamuna avataan koppini ovi. Edessäni seisoo nuori, noin 20 vuoden ikäinen sotilaskomissario, kädessään suurehko konttorikirja ja kysyy nimeäni.
Sain sanoa sitä neljä, viisi kertaa ennen kuin hän tajusi, koettaen kirjoittaa kirjaansa venäläisillä kirjaimilla.
Nimekseni tuli jälellä olleessa passissa sanottu "Juso Kalio", joka lienee vielä tänäkin päivänä kirjan sivulla 13.
Sen jälkeen alkoi virallinen kuulustelu tähän tapaan:
- Mitäs olet tehnyt?
- En tiedä vangitsemisen syytä.
- Oletko varastanut?
- En.
- Tappanut?
- En.
- Oletko lahtari?
- En.
- No mitä pirua varten sinut on vangittu?
- Kuten sanoin, syytä en tiedä.
- Missä sinut vangittiin?
- Asemahuoneella.
- Mitä sinä teit siellä?
- Seisoin ja katselin, kuten muutkin suomalaiset pakolaiset.
- Kuka sinut otti kiinni?
- Kaksi sotilasta.
- Mitä ne sanoivat?
- Eivät mitään. Työnsivät vain tänne koppiin.
- Puhutko totta?
- Puhun.
- No mene sitten helvettiin!
Siihen kuulustelu päättyi ja enempiä tuumimatta riensin läpi asemahuoneen kadulle, uskaltamatta taakseni vilkaista."
Seuraa Knut Kankaan tarinaa päivittäin 11.-31. toukokuuta 2018.
Lähteet
Tulli Sata vuotta sitten: Tullihallitus lakkautetaan, tilalle tullineuvosto
Tulli Sata vuotta sitten: Veri vuotaa Viipurin valtauksen jälkeen
Työväen arkisto. Knut Kankaan arkisto.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Museovirasto CC BY 4.0
