Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Laboratoriossa tapahtuu!

Funktiogeneraattori, käsitelty kuva
Funktiogeneraattori, käsitelty kuva Generaattori

Oli elokuun loppupuoli vuonna 1973. Kaksi innokasta, musiikkia harrastavaa diplomi-insinööriä linnoittautui Tampereen teknillisen korkeakoulun elektroniikan laitoksen laboratorioon Pyynikillä yhdeksi viikonlopuksi.

He toivat laboratorioon mukanaan kaksi kelanauhuria ja mikrofoneja sekä soittimia: akustisen kitaran, sähkökitaran, bongorummut, huuliharpun ja nokkahuilun. He olivat päättäneet kokeilla, mitä elektroniikan laitoksen laboratorion laitteista irtoaa. Voiko laitteilla saada aikaan musiikkia?

Avainsana oli kokeilu. Miehet olivat jo kevään ja alkukesän 1973 aikana tehneet muutamia hulvattomia viikonloppuprojekteja, muun muassa Kirlian-kuvauksia, maasäteilymittauksia sekä ilmakehän staattisen sähkökentän mittauksia, ja suunniteltu elektroakustinen avantgarde-kokeilu sopi hyvin tuon jonon jatkoksi.

Ja niin laboratorio muuttui elektronimusiikkistudioksi, yhden viikonlopun ajaksi. Ja musiikkia syntyi.

Nuoret miehet olivat Matti Karjalainen ja Unto Laine. He olivat tuolloin 26- ja 27-vuotiaita. Eivätkä nämä nuoret kokeilijat ja keksijät voineet lainkaan aavistaa, että tuo elokuinen viikonloppu studioksi muutetussa laboratoriossa tulisi vaikuttamaan koko heidän loppuelämäänsä.

Nuoret miehet muokkasivat, kehittivät ja rakensivat tuona viikonloppuna elektronisia laitteita sitä mukaan kun tarvetta ilmeni. Mitään perinteistä studiolaitteistoa ei ollut, muistelee Unto Laine, vain kaksi tavanomaista kelanauhuria, mutta ei minkäänlaista mikseriä eikä ääninauhan leikkausmahdollisuutta.

Elokuun 1973 äänityksiä on nyt julkaistu vinyylialbumilla nimeltä Electronissimo Avantgardissimo. Nämä elektro-akustiset avantgarde-äänitykset johtivat yllättäen odottamattomiin suuntiin. Nimittäin näiden äänitysten seurauksena syntyi legendaarinen Synte 2 -puhesyntetisaattori.

Eräs nuorten miesten tekemistä elektronisista kytkennöistä pystyi tuottamaan ihmispuheelta kuulostavia äänteitä. Unto Laine kertoo, että kun Tampereella toimivan Biotekniikan tutkimuslaitoksen johtaja Boris Segerståhl kuuli nuorten miesten äänityksiä, hän totesi, että ovathan nämä hauskoja efektejä, mutta voisitteko te pojat rakentaa aivan oikean puhuvan koneen? Sellaisen, joka muuttaa sille annetun suomenkielisen tekstin puheeksi?

Ja nuoret miehemme ottivat haasteen vastaan. Se vasta olisi jotakin, he ajattelivat, rakentaa puhuva kone! Ja näin lähti puheteknologian tutkimus käyntiin Suomessa. Ja muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1977 esiteltiin Synte 2, noin kenkälaatikon kokoinen, kannettava puhesyntetisaattori.

Laite oli kansainvälinen sensaatio. Mitään vastaavaa ei oltu tehty missään muualla. Synte kaksi oli maailman ensimmäinen kannettava, normaalimuotoista tekstiä puheeksi muuttava laite. Ja kaikki siis alkoi elokuisesta, avantgardemusiikin täyttämästä viikonlopusta, tilapäisesti studioksi muutetussa laboratoriossa.

Jälkeenpäin nuoret insinöörit itsekin ihmettelivät mitä kaikkea studiossa saatiin aikaan, siis paitsi teknisesti, myös musiikillisesti. Yllättäen laboratorio yhdistettynä nuorten miesten mielikuvitukseen ja teknisiin taitoihin synnytti jotakin, joka tänään kuulostaa enemmältä kuin vain oman aikansa kuvalta. Ja tiedoksi kaikille kiinnostuneille, että tämä arkistojen aarteita sisältävä albumi julkistetaan Kuparipajalla, Fiskarsin ruukkikylässä Raaseporissa keskiviikkona 27.6.2018 klo 18 alkaen. Siellä historian siipien havinaa, elektroakustisen avantgardismin säestyksellä.

Seuraava surrealistinen musiikki tulee Avaruusromun kannalta ehkä hieman yllättävältä suunnalta. Toisaalta, kun asiaa hieman pohtii ja tunnustelee, niin ehkä ei sittenkään niin odottamattomalta suunnalta. Tuo suunta tarkoittaa tässä tapauksessa suunnilleen Savonlinnan suunnalta, ja siellähän osataan olla persoonallisella tavalla hyvinkin ambientteja ja kokeellisia. Modernin virsihenkisen iskelmän lisäksi siellä tehdään myös tällaista musiikkia:

Olli Ainala saattaa tuoda mieleen nimen Paavoharju. Kyllä, se on se outo kollektiivi, joka tekee musiikin omalla tyylillään:

Mitä tapahtuu, kun yhdistetään kolme monialaista muusikkoa ja annetaan niin sanotusti vapaat kädet? Rumpali Affe Forsman muistetaan esimerkiksi Sielun veljistä ja Krakatausta. Kontrabasisti Tapani Varis on soittanut esimerkiksi Maria Kalaniemen kokoonpanossa, ja trumpetisti Eero Savela puolestaan esimerkiksi Soul Captain Bandissä. Eli monelta suunnalta tullaan, mutta kun kohdataan, ollaan yhdessä hyvinkin hedelmällisesti ja tyylikkäästi ja vapaasti:

Koska viimeksi kuulit thereminiä? Siitä saattaa olla aikaa, mutta nyt sekin asia korjataan. Theremin tuli tutuksi viisikymmenluvun kauhu- ja tieteiselokuvien ääniraidoilta, ja sillä on sen jälkeen tehty monenlaista, sekä kokeellista että klassista musiikkia. Kepa Lehtinen on elokuvasäveltäjä, joka luottaa thereminin ja melodian voimaan.

Johanna Sulkunen on tätä nykyä Kööpenhaminassa asuva ja työskentelevä vokalisti ja säveltäjä. Hän on mukana lauluyhtyeessä nimeltä Iki ja tehnyt monenlaista yhteístyötä kokeellisen vokaalimusiikin ja jazzin ympyröissä. Ja hän on tehnyt myös kolme sooloalbumia, joista uusin on nimeltään Koan. Levy on tehty nimellä Johanna Sulkunen Sonority, ja kyseessä on hänen uusi soolomusiikkiprojektinsa.

Levyn nimi Koan johdattaa oikeaan suuntaan. Koan on zen-buddhistinen käsite. Se on usein paradoksaalinen tarina, dialogi, kysymys tai toteamus, jonka tarkoituksena on osoittaa loogisen ja dualistisen ajattelun rajallisuus, ikään kuin irrottaa ihminen omien ajatustensa staattisista kahleista. Kun taputat käsiäsi yhteen, syntyy taputuksen ääni. Koanissa saatetaan kysyä, millainen on ääni, joka syntyy kun taputat yhdellä kädellä?

Ja lopuksi: kevät! Tai kesä? Tunnelmaan johdattaa improvisoiva kvartetti Call Us Quartet:

AVARUUSROMUA 20.5.2018 - OHJELMAN MUSIIKKI:
MATTI KARJALAINEN & UNTO LAINE: Seko (Electronissimo Avantgardissimo)
MATTI KARJALAINEN & UNTO LAINE: Midnight Train (Electronissimo Avantgardissimo)
MATTI KARJALAINEN & UNTO LAINE: Space Trip (Electronissimo Avantgardissimo)
MATTI KARJALAINEN & UNTO LAINE: Thunder & Rain I (Electronissimo Avantgardissimo)
OLLI AINALA: Savonlinnan palvojat (Unohdetaan jo se taivas -kokoelma)
PAAVOHARJU: Yllään on aamu, korennot ja kesä (Unohdetaan jo se taivas -kokoelma)
ATMOSFÄRG: Evaporate (Atmosfärg)
KEPA LEHTINEN: Kontula (Playing Theremin)
JOHANNA SULKUNEN SONORITY: Abide (Koan)
MUSTI: A1 - osa - (2)
CALL US QUARTET: Live@Bookshop - osa - (livetallenne)

  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri