Arto "Ukko" Hämäläinen rakensi ennen huoltoasemia – nyt shamaanirumpuja: "Näyssä isoisäni antoi minulle valkoisen shamaanin tulen"

Arto Hämäläinen vaihtoi raskaan yrittäjän työn rumpukurssien tekemiseen. Nyt hän on päässyt tilanteeseen, jossa voi päivittäin sanoa itselleen ilolla – wau!

Suomessa on shamaaneja Lapin perukoilta Etelä-Suomen kaupunkiin. Shamaanien uskotaan omaavan yliluonnollisia taitoja, joilla he voivat esimerkiksi parantaa yhteisön jäseniä.

Arto "Ukko" Hämäläinen löysi shamaanirummuttamisen 25 vuotta sitten.

Rummuttamiset ovat tuoneet Hämäläiselle ihan uudenlaisen käsityksen shamanismista, joka on luettavissa kirjoista.

– En kutsu itseäni shamaaniksi, se on niin pyhä asia. Enkä usko, että olen eläissäni nähnyt oikeaa shamaania, vaikka monia rummuttajia olen tavannut.

En kutsu itseäni shamaaniksi, se on niin pyhä asia

Sysäys shamaanirummuttajaksi tapahtui pikku hiljaa vaikean elämänvaiheen puristamana.

Näkyjä hän on saanut, monia. Ne alkoivat elämäntilanteessa, jossa hän koki tyytymättömyyttä työhönsä ja parisuhteeseensa. Huoltoasemia oli tultu rakenneltua jo melkein 30 vuotta, eikä se tuntunut hyvältä. Pitkä avioliittokin oli tullut tiensä päähän.

Mulle näytettiin, että mun talo oli pimeänä

Tilanne sysäsi sisäiseen ristiriitaan.

– Minä olin sössinyt elämäni ja valvonut viikon. Nuolin haavojani kesämökillä loppukesän myrskyssä. Tietämättäni, elämäni ensimmäisen kerran rukoilin "anna vittu ees nukkua". Nukuin hyvää, syvää unta ja aamulla koin käsittämättömän rauhan tunteen. Tajusin koko sen ongelman, minkä sisällä olin. Minulle näytettiin, että taloni oli pimeänä. Siitä asti minulla on ollut henkiopas.

Oli aika rakentaa elämä uudelleen.

Muutamia vuosia näystä myöhemmin Hämäläinen löysi rummuttamisen. Se auttoi pysähtymään arjessa ja hiljensi turhat ajatukset.

– Rummun kautta olen oppinut sanomaan järjelleni turpa kiinni ja kuuntelemaan sydäntäni ja sieluani.

Psykologiassa shamaanimatkat ja näyt liitetään deprivaatioon eli aistiärsykkeiden minimoimiseen. Kun esimerkiksi soittaja keskittyy monotoniseen rummutukseen, niin hän voi päästä muuntuneeseen tajunnantilaan. Sama vaikutus on mantran toistamisella ja ekstaattisella tanssilla.

Hämäläinen on rummuttanut nyt 25 vuotta. Apuna on ollut mielikuvitus.

Varsinaiset shamaanimatkat alkoivat 10 vuotta ensimmäisten rummutusten jälkeen.

– Pääsin meditatiiviseen taajuuteen eli tilaan, jossa ihminen on juuri ennen nukahtamista. Yht´äkkiä löysin itseni Altain vuoren rinteiltä. Sebramäntyjen pihka tuoksui ja lähdin nousemaan vuorenrinnettä. Huomasin olevani 10-vuotias poika. Menin luolaan ja siellä oli vanha mies, jota rakastin valtavasti. Se oli isoisäni; siellä se taljojen päällä rummutti. Isoisä sanoi, että nyt on aika sytyttää julgunin tuli. Julgun on vanha siperialainen nimitys valkoisesta shamaanista. Niin vanha ukko otti kannun ja lähti rummuttamaan sitä ja mumisi. Tunsin rummutuksen aikana, kun kuuma aalto lähti nousemaan kropassa.

Perinteisesti shamaaniksi tullaan initiaatiokasvatuksessa. Vihkimyksen saanut shamaani liikkuu eri tietoisuuden tasoilla ja kohtaa henkioppaita eläimen muodossa.

Hämäläisen mielestä ajatus voimaeläimistä on rajoittava.

– Hyvä juttu, mutta me äkkiä rajoitetaan ajatteluamme. Jos eteen tulee matkalla hämähäkki, niin ei välttämättä uskota sen olevan voimaeläin, vaikka sillä saattaisi olla ihana lahja annettavaksi. Usein halutaan, että voimaeläin on karhu, kotka tai susi.

Jos eteen tulee matkalla hämähäkki, niin ei välttämättä uskota sen olevan voimaeläin, vaikka sillä saattaisi olla ihana lahja annettavaksi

– Erään kerran, kun rummutin, eteeni laskeutui upea huuhkaja. Se katsoi suoraan silmiin. Menin juoksemalla sitä kohti ja se muuttui virkatuksi punavalkoiseksi pingviiniksi, joka kääntyi ympäri ja poistui paikalta. En ymmärtänyt kiittää. Silloin kun lähdette matkalle suurin ja kaunein sana on kiitos. Se on taajuus, jolla te voitte kommunikoida muun tietoisuuden kanssa.

Arto Hämäläinen on järjestänyt rumpukursseja nyt kahdeksan vuotta ja elää onnellista elämää.

– Pääsen päivittäin ilon taajuudelle ja nautin elämästä ihmisenä. Syön lihaa, jos siltä tuntuu tai otan kossuryypyn, jos siltä tuntuu.

Näillä Hämäläisen ohjeilla voit valmistaa itsellesi oman rummun.

1. Valmista koivukaari eli shamaanirummun sielu

Liimaa kaksi 4 mm:stä koivuvaneria päällekkäin. Liimaa vielä päät päällekkäin ja hio pinta sileäksi. Anna kuivua.

2. Piirrä nahkaan rumpukalvo

Laita poronnahan päälle koivukaari ja piirrä lyijykynällä noin 5 cm kaarta isompi ympärä nahkaan. Nahkoja myy Suomessa esimerkiksi Kemin nahkatarvike.

3. Leikkaa nahka

Leikkaa saksilla ympyrä ja leikkaa vielä noin 3 cm mittaisia nauhoja leikatun ympyrän ulkopuolelta. Tee vielä lopusta nahasta niin pitkiä suikaleita kuin saat.

4. Rei´itä nahat

Tee rei'ityslaitteella noin 3cm päähän reunasta reikiä. Napsauta reikä nahan itäosaan, eteläosaan, länsiosaan ja lopuksi pohjoisosaan. Sitten tee reiät väli-ilmansuuntiin. Tee vielä yhdet reiät sentin päähän pääilmansuunnista, vasemmalle puolelle.

5. Nahat veteen

Upota kaikki nahan palat pesuvatiin, jossa on kädenlämpöistä vettä. Anna pehmentyä rauhassa.

6. Anna kaarelle väri ja tehtävä

Valitse luonnonvahatuote, jolla sipaiset koivun pintaan kauttaaltaan. Pyyhi puuvillakankaalla ylimääräinen vaha pois.

7. Värjää nahka

Valitse mieluisa luonnonväriaine ja yhdistä se veteen. Kiepauta halutessasi kuminauha nahan ympärille, jolloin syntyy kuvioita. Muutama minuutti värissä riittää. Huuhtele nahkapalat puhtaalla vedellä.

8. Nahkasuikaleet naruksi

Vedä nahkasuikaleita kaikin voimin, niin, että ne muuttuvat narumaiseksi. Voit kayttaa apuna pieni kankaanpaloja, joilla pidät nahkojen päistä kiinni, jotta ne eivät lipsu käsien välistä. Nahat eivät katkea. Vedä, kunnes näyttää hyvältä.

9. Elementtien liitto

Kuljeta yksi pitkä nauha reikien välistä kuin ompelisit sitä. Yhdistä nahka puuhun, vedä reilusti nauhoja alas ja solmi tiukaksi tavallisilla solmuilla.

10. Tee rummulle sydän

Rumpu solmitaan nahkasuikalein rummun takaa. Rummun sydämen solmiminen alkaa pujottamalla nahkasuikale yhteen reikään ja tekemällä kolme solmua. Suikale vedetään suoraan vastapäätä seuraavalle reiälle, mutta ei solmita, vaan jätetään avoimeksi.

Näin tehdään myös seuraaville nahkapaloille. Sitten otetaan yksi kerrallaan kiinni solmituista päistä, vedetään kynsillä molemmista päistä tiukaksi ja solmitaan vapaana oleva pää kolmella siansorkkasolmulla.

Näin tehdään kaikille nauhoille. Otetaan vielä neljä nauhaa, jotka pyöritetään yksi kerrallaan, kahden nauhan ympärille ja solmitaan lopuksi siansorkkasolmulla. Lopulta rummun sydän, josta pidetään soittaessa kiinni on valmis.

11. Soittokapula oksasta

Valitse metsästä oksa. Laita sen päähän liimaa ja runsaasti lampaanvillaa. Riko villa huovutusneulalla. Tikuttamista voi tehdä puolikin tuntia. Kun villa on napakka, niin rumpukapula on valmis.