Toukokuun 20. päivänä Sibelius kirjoittaa ystävälleen Axel Carpelanille työn alla olevista sinfonioistaan. #musiikinkevät1918
Sota oli ohi. Säveltäjä Jean Sibelius oli palannut perheineen huhtikuun lopulla yli kahden kuukauden pakomatkalta Helsingistä kotiin Järvenpään Ainolaan.
Edellisessä päiväkirjamerkinnässään 13. toukokuuta Sibelius oli ollut huolissaan ystävänsä ja hyväntekijänsä vapaaherra Axel Carpelanin terveydestä. Nyt hän sai Carpelanilta Turusta 17. toukokuuta päivätyn kirjeen.
”Nyt punaisten tappio, sitten rintamanmuutos, t.s. veitsenisku Suomen ruotsalaisten selkään – sen jälkeen taas alistuminen Moskovan valtaan – ja lopullinen perikato…
Toivotan sinulle työhalua ja uusia suuria ideoita toteutettavaksi nopeasti sen lyhyen hengähdystauon aikana, joka meille on suotu.
En mielelläni kyselisi sinulta uusista sävellyksistäsi ja suunnitelmistasi, mutta – kysyn nyt viimeisen kerran.”
Sibelius vastasi Carpelanille kirjeellä 20. toukokuuta kertoen mm. hengenvaarasta, jossa hän mitä todennäköisimmin oli ollut: ”Jos olisin viipynyt Järvenpäässä aina saksalaisten tuloa edeltävään yöhön asti, minut olisi täkäläisen puhelinneidin (Mimmi Holmin) kertoman mukaan murhattu.”
Sibelius kirjoitti Carpelanille myös Helsingin kaupunginorkesterin konsertista 9. toukokuuta, jonka hän oli itse johtanut yliopiston juhlasalissa. Konsertin ohjelmassa oli ollut pelkästään hänen omaa musiikkiaan.
”Olin suhteellisen rauhallinen sen ansiosta, että olen pitkähkön aikaa käyttänyt brominatriumia – veljeni määräyksestä.” - Sibeliuksen pikkuveli prof. Christian Sibelius oli Lapinlahden mielisairaalaan ylilääkäri.
Konserttiyleisön joukossa oli istunut Saksan itämeren-divisioonan komentaja, kreivi Rüdiger von der Goltz. Konsertin jälkeen Sibelius ja von der Goltz oli esitelty toisilleen. Säveltäjä kuvaili komentajaa Carpelanille:
”Kreivi von der Goltz vaikutti minusta hienosti sivistyneeltä ja olemukseltaan urbaanilta – niin kuin voi nyt odottaakin. Hän tunsi monia sävellyksiäni. Olen tutustunut myös muihin saksalaisiin upseereihin, jotka ovat todellisia gentlemanneja. Sinä tiedät, että minulla on aina ollut kontaktia aristokraatteihin, ehkä siksi, että heillä ja minun Wenigkeitillani [vähäpätöisyydelläni] ei ole mitään aihetta kadehtia toisiamme.”
Ei ollut sattumaa, että saksalaisten joukkojen komentaja tunsi Sibeliuksen musiikkia. Rüdiger von der Goltzin puoliso oli Sibeliuksen saksalaisen kustantajan, Breitkopf & Härtelin johtajan, Oskar von Hasen veljentytär.
Sibelius vastasi Carpelanille myös tämän tiedusteluun työn alla olevista sävellyksistä.
”Uudet teokseni – osittain luonnosteltuina ja suunniteltuina!
V sinf. uudessa muodossa – miltei kokonaan uudelleen sävellettynä – on tänään työn kohteena. Osa I aivan uusi. Osa II muistuttaa vanhaa, osa III tuo mieleen vanhan osan I:n lopun. Osa IV, vanhat motiivit, mutta kehittelyltään pelkistyneempi ja kiinteämpi. Kokonaisuus, jos niin saan sanoa, vitaalia nousua loppuun saakka. Triumfaalista.”
Kuudennesta sinfoniasta Sibelius kirjoitti: ”VI sinf. on luonteeltaan raju ja intohimoinen. Tumma pastoraalisin vastakohdin. Todennäköisesti neliosainen. Loppu kasvaa tummaksi orkesterikuohuksi, johon pääteema hukkuu.”
Sibelius kirjoitti myös seitsemännestä sinfoniasta: ”Elämäniloa ja vitaalisuutta appassionato-lisäyksin 3:ssa osassa, jossa viimeinen helleeninen rondo.”
Sibelius päätti kirjeensä Carpelanille:
”Kaikki tämä sanottuna kaikin varauksin. Ymmärräthän. Näyttää siltä kuin esittäytyisin kaikilla näillä 3:lla sinfonialla yhdellä kertaa. Kuten aina, veistoksellisuus yhä keskeisempää musiikissani. Siitä johtuu tämä eettisen linjan takominen, joka valtaa minut täysin ja johon minun on kyettävä keskittymään. Minun täytyy kestää.
Kuin olisin aikeissa jättää elämän ja hautaan laskeutuessani ampuisin kotkan lennosta – tähtäisin tarkkaan ja taitavasti, suomatta ajatustakaan sille mikä on tuleva…”
”Sain Axel Carpelanilta riipaisevan kirjeen. Ja ilahduttaakseni häntä jotenkin olen vastannut siihen paljastamalla musiikillisia suunnitelmiani.
Schnéevoigt telefoneerasi. Täytyy hankkiutua Hkiin vastaanottamaan Ruotsin kruununprinssin tervehdys.
Mutta koska olen huonossa kunnossa niin…”
Seuraa Jean Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 28. toukokuuta.
Lähteet
Dahlström, Fabian (toim.): Jean Sibelius. Päiväkirja 1909–1944, suom. Juha Saikkonen ja Arja Gothoni, Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Salmenhaara, Erkki: Jean Sibelius. Tammi. Helsinki 1984.
Sirén, Vesa: Aina poltti sikaria. Jean Sibelius aikalaisten silmin. Otava. Keuruu 2000.
Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius 4. Otava. Keuruu 1978.
Katsele & Kuuntele
Yle Areena Sibelius, Jean: Sinfonia nro 5. Radion sinfoniaorkesteri joht. Hannu Lintu.
Yle Areena Sibelius, Jean: Sinfonia nro 6. Radion sinfoniaorkesteri joht. Hannu Lintu.
Yle Areena Sibelius, Jean: Sinfonia nro 7. Radion sinfoniaorkesteri joht. Hannu Lintu.
Linkit
Wikipedia Rüdiger von der Goltz
Wikipedia Axel Carpelan
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
