Laila Tarpila
Yle
Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" kymmenennessä osassa päähenkilö etsii jälleen töitä ja tekee yllättävän löydön. #musiikinkevät1918
Punaisten Tullineuvoston jäsen, säveltäjä Knut Kangas oli paennut huhtikuussa Helsingistä Viipurin kautta Pietariin yhdessä neuvoston puheenjohtaja Alfred Blomqvistin kanssa.
Blomqvist oli jatkanut matkaa syvemmälle Venäjälle, kun taas Kangas oli jäänyt Pietariin. Blomqvistista tuli myöhemmin Neuvosto-Karjalan tullilaitoksen johtaja. Hänet surmattiin Stalinin vainoissa 1930-luvulla.
Tullineuvoston muut viisi jäsentä menettivät kaikki henkensä valkoisten astuttua valtaan. Kaksi teloitettin Viipurissa toukokuun alussa ja kolme kuoli vankileireillä kesällä 1918.
Knut Kangas kirjoitti salanimellä Eero Korpi 21-osaisen tarinan Pakolaisena Venäjällä, jossa hän mitä todennäköisimmin kertoo omista kokemuksistaan maanpaossa.
Kertomuksen kymmenennessä jaksossa Tuntematon auttaja päähenkilö etsii jälleen töitä mönkään menneen saunanrakennusurakan jälkeen ja tekee yllättävän löydön.
"Näin nolosti päättyneen urakoitsemisen jälkeen, joka tuotti pieniin rahavaroihin 12 ruplan miinuksen, tunsin koti-ikävän entistä raskaampana.
Istuin jälleen huoneeni vaivaisella jakkaralla katsellen ikkunasta ulos, kuinka tuulispää pyöritteli pihamaalla likaisia papereita korkealle ilmaan.
Oli tulossa ankara ukkosenilma. Pimeni, että tuskin näki huoneessa lukea, vaikka oli keskipäivä. Häikäisevän kirkkaat salamaviirut halkoivat pilven. Kuului kuin järeän tykin rävähdys, joka kaikuna kantautui yli kaupungin.
Vinkuen nuoleskelivat raekuurot ikkunaruutuja. Piharakennuksen asvalttikatolla tanssi jääherneet helvetin polskaa.
Tuntui hetken kuin koko maapallo olisi keikahtanut radaltaan kiitäen tiedottomana halki avaruuksien, törmätäkseen johonkin tuntemattomaan eteensattuvaan.
Pian oli kuitenkin tämä ylenpalttisuus loppunut ja pimeän pilven takaa kurkisteli ihana aurinko kirkkaana, lämpöisenä.
Loin löytöretkeilijän tutkivan katseen finansiini, joka kauhukseni oli kuivunut 35 ruplaan. Tuolla rahalla olisi silloin saanut vain keskinkertaisen päivällisen kolmannen luokan ravintolasta.
Kävelin hermostuneesti seitsemän synkkää askelta huoneeni nurkasta toiseen, uudelleen ja yhä uudelleen. Tajusin, että nyt jos koskaan on jotain toimittava. Mitä se olisi, en saanut selville.
Läksin ulos tiedustellakseni Suomeen pääsymahdollisuuksia. Kävelin alakuloisena pitkin katuja, kun huomasin edessäni katukäytävällä kirjeen.
Otin sen ylös. Kuori oli avonainen eikä siinä ollut mitään osoitetta.
Sisällä oli venäjänkielinen paperilappunen ja rahaa 120 ruplaa. Seisoin tovin mietiskellen onko tämä sattuma vaiko sallima. Mitenkä tämä nyt juuri osui kohdalleni, joka en vielä elämässäni ollut löytänyt edes nuppineulaakaan.
Koetin tavailla siinä olevaa kirjoitusta, mistä en kuitenkaan mitään käsittänyt. Allekirjoituksesta sain selville, että sen oli kirjoittanut Senja.
Katselin ympärilleni näkyisikö häntä lähettyvillä. Tarkastelin rahoja ja mietin, minnekä tämän voisi viedä.
- Olisikohan suuri synti jos näin rahapulassa - ?
Mutta ehkä se olikin Jumalan lähettämä. Sen tuonut eteeni joku kunnon lintu tai itse enkeli Gabrieli.
Taistelin tovin omantuntoni kanssa, pyysin Jumalaa kääntämään minulle selkänsä täksi hetkiseksi, tai ummistamaan edes toisen silmänsä.
Lopuksi ratkaisin vyyhteen. Revin kirjeen pieniin palasiin, sirotellen ne kävellessäni kadulle, rahat meni kiltisti taskuun ja sielu kiitteli tuntematonta, hyväsydämistä Senjaa avustuksestaan."
Seuraa Knut Kankaan tarinaa päivittäin 11.-31. toukokuuta 2018.
Lähteet
Tulli Sata vuotta sitten: Tullihallitus lakkautetaan, tilalle tullineuvosto
Tulli Sata vuotta sitten: Veri vuotaa Viipurin valtauksen jälkeen
Työväen arkisto. Knut Kankaan arkisto.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Ilomantsin museosäätiö CC BY-NC-ND 4.0
