Runoilija Riina Katajavuori: "Olemme saaneet maailman voittona, jota emme ole ansainneet"

Riina Katajavuori katsoo kirjassaan maailmaa suoraan - vahvoilla jaloilla seisten, välillä purjehtien. Hän kertoo, miten asiat ovat, mutta ei suhtaudu maailmaan kuolemanvakavasti.

- Kun kirjoittaa runoja, pitää olla niin saatanan rehellinen, vaikka se on vaikeinta. Sitä pitäisi niin mielellään kätkössä asioita, mutta kun kirjoittaa, ne tulevat läpi, nauraa runoilija Riina Katajavuori aurinkoisena aamuna kahvilassa Helsingin Käpylässä.

Käpylä on Katajavuoren kotikulmia. Maailma tuulenkaatama -kokoelman runoissa liikutaan ympäri maailmaa, niin fyysisesti kuin ajatuksissakin. Runoilija vie lukijan 1700-luvulla eläneen löytöretkeilijä James Cookin mukana maailman merille ja saarille, mutta myös Helsingin Rautatientorille vuonna 2017, kun turvapaikanhakijat ja heitä vastustavat osoittivat siellä mieltään.

- Mietin tämän kirjan kohdalla, kuinka yksinkertaisesti voi kirjoittaa. Pohdin, ovatko jotkut tekstit edes runoja. Mutta minulla genret lähtevätkin usein liukumaan. Romaaneja kirjoittaessa tuntuu, että kirjoitan tekstin sisään runoa.

Katajavuoren edellisen runokokoelman ilmestymisestä on seitsemän vuotta, mutta sinä aikana on ilmestynyt romaani Wenla Männistö, uudelleenkerronta Seitsemästä veljeksestä sekä useita lastenkirjoja, joista viimeisimmässä Mennään jo naapuriin-kirjassa tutustutaan monikulttuurisen Suomen koteihin. Uudessa runokirjassa Katajavuori kirjoittaa myös aiheista, jotka jäivät askarruttamaan lastenkirjaa tehdessä.

- Nyt pääsin takaisin runouden maailmaan, joka oli minulta pitkään kadoksissa. Melkein kaikkia runokirjojani on edeltänyt tyhjyyden tila, tunne etten osaa ollenkaan kirjoittaa runoja.

Opin kaikenlaista merimiesten Tahitille kuljettamista sukupuolitaudeista sen ajan laivamuonitukseen.

Riina Katajavuoren oli alun perin tarkoitus kirjoittaa ”ajaton ja iätön kirja” kuolemasta. Hän halusi kirjoittaa menettämästään ihmisestä, niin että jokainen voisi samastua menetykseen. Runoilijan hyvä ystävä, Fair Islen saarella asunut laulaja-lauluntekijä Lise Sinclair kuoli äkilliseen sairauteen vuonna 2013 vain 42-vuotiaana. Uudessa kokoelmassa on neljä runoa kuolleelle ystävälle.

- Shetlannin Fair Isle on etäisin paikka Britannissa, missä voi asua. Sinne on vaikea mennä ja sieltä on vaikea päästä pois. Ystäväni, meren kasvatin takia meri muodossa ja toisessa tunki tähän kirjaan monin tavoin. Minulla on omakin kokemus merestä, olen lapsena purjehtinut paljon isäni kanssa hänen kapealla puuveneellään ja teininä ystävän perheen mukana.

Maailma tuulenkaatama -kirjan yksi osa kertoo tutkimusmatkailija ja merenkulkija James Cookista. Hänen elämäänsä Riina Katajavuori tutustui, kun kulki runoilijakaverinsa Andy Willoughbyn kanssa Cookin reiteillä Koillis-Englannin rannikolla, ”köyhän miehen Normandiassa”.

- En ole aikaisemmin tehnyt kirjaa niin, että olisin tutkinut jotain asiaa noin paljon, se oli innostavaa. Toivon, että innostun joskus taas samalla tavalla! Opin kaikenlaista alkaen merimiesten Tahitille kuljettamista sukupuolitaudeista sen ajan laivamuonitukseen. Mietin, myös miltä tuntuu suunnata kartoittamattomille seuduille, miten pitää osata ”kuunnella” merta, matalikkoja ja riuttoja.

Tuulenkaatama merkitsee voittoa, jonka eteen ei ole tarvinnut tehdä mitään.

Riina Katajavuoren uuden kokoelman nimi Maailma tuulenkaatama on näyttäytynyt lukijoille lyyrisenä ja surumielisenäkin. Mutta kirjan nimen merkitys onkin yllättävä.

- Tuulenkaatama on taloustermi, englanniksi windfall. Luin uutista Venezuelan taloustilanteesta ja eksyin muillekin taloussivuille. Huomasin, että tässä on mahtava sana, otan sen käyttöön. Se tarkoittaa ansaitsematonta voittoa, voittoa jonka eteen ei ole tarvinnut tehdä mitään. Jos vaikka myrsky kaatoi metsää, sen kaatamat puut olivat kuin jumalan lahja, jonka sai hyödyntää. Tällaisesta ajattelusta sanan etymologia tulee.

- Olemme saaneet maailman annettuna. Emme me ole tehneet mitään sen hyväksi, että olemme syntyneet tänne. Ja tässä sitä ollaan ja saadaan nauttia maailman antimista. Niin, tai riistää sitä, Katajavuori miettii.

Hän sanoo näkevänsä ihmiskunnan muurahaisina, jotka kulkevat loputtomissa jonoissa suuntaan ja toiseen.

- Niinhän on aina tehty. Ihmiset ovat kulkeneet joidenkin vaikuttimien takia paikasta toiseen. Kirjoitan Jos kaikki alkaisi alusta –runossa siitä, että jos ihmiskunta alkaisi alusta tämän homman, eikö silloinkin lähdettäisi paremman ilmaston tai ravinnon tai kuviteltujen rikkauksien perässä kulkemaan?

Riina Katajavuori katsoo maailmaa kirjassaan suoraan, vahvoilla jaloilla seisten, välillä purjehtien, mutta ei kuolemanvakavasti. Hän tekee havaintoja, sen niminen runokin - Teen havaintoja - on kirjassa. Hän myös kertoo Miten asiat ovat – se on yhden runon otsikko.

- Koska olen niin sekava ihminen, laitan runoon otsikon ja sitten tiedän mistä olen kirjoittanut. Minulla on aina paperit ja tiedostot levällään, mutta kun runot ovat kirjassa, ne on paketoitu, runoilija sanoo.

Osassa Maailma tuulenkaatama –kirjan runoista runoilija leikkii sanoilla. Sellainen on esimerkiksi runo Egldelämänogldohje, joka on saanut innoituksensa Boswell Sisters - yhtyeen erään laulun amerikanenglannin kontinkielimäisestä ilmaisusta. Osa runoista taas on lähes karun yksinkertaisia.

On sellainen olo, että joku kannattelee.

Riina Katajavuori täyttää tämän vuoden lopussa 50. Ensimmäisen runokokoelman julkaisemisesta on yli neljännesvuosisata. Maailma tuulenkaatama -teoksessa toistuvat sellaiset asiat kuin elämänohje ja mahdollisuuksien toteutuminen. Onko kirja jonkinlainen välitilinpäätös?

- Oli suurenmoista, nautinnollista ja tärkeää, että sain kirjoittaa tämän kirjan. On sellainen olo, että joku kannattelee, sanoo Katajavuori.

- Olen julkaissut kirjoja 26 vuoden ajan. Se tuo tiettyä varmuutta. Olin myös siitä onnellinen, että näinä aikoina iso kustantamo halusi julkaista runokokoelmani.

Maailman meret, saaret ja ihmiset. Ja äiti. Riina Katajavuoren kirjassa on kaksi runoa äidistä. Katajavuori on paitsi tytär, myös kolmen lapsen äiti, vanhin lapsista on itsenäistymässä, nuorin vielä alakoulussa.

- Äitiys on kiertokulkua, ensin ollaan kaipaavia lapsia, sitten hoivaavia aikuisia ja niitä joita kaivataan, ja sen jälkeen ollaan niitä, joita ei tarvita. Samalla kaikkeen liittyy outo ihailun ja syyllisyyden sekoitus, sanoo Riina Katajavuori.

Riina Katajavuoren runoteos Maailma tuulenkaatama on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi vuonna 2018.

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee teoksen ehdokkuuden näin:

Riina Katajavuoren kokoelma on lempeä ja maanläheinen, leikkivä ja tanssiva, mutta kysyy keskeisiä kysymyksiä maapallostamme, sen ihmisistä ja heidän historioistaan. Katajavuori miettii mistä itse on tullut, mistä muut ovat tulleet, miten olemme joutuneet, kuka minnekin. Tutkimusmatkalla kohdataan koko maailma, toinenkin löytöretkeilijä Thomas Cook, toisesta maailmasta peräisin ja toisin syin liikkeellä tuntemattomissa maissa, sekä hänen kärsivä vaimonsa Elizabeth. Kysymyksiin ei vastata, ratkaisuja ei ole. Mutta huomiot ovat hyvin todellisia ja avoimia. Lukija jää pohtimaan, liikuttuukin muttei ahdistu.