Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Nosteessa pääkuva

YleX Nosteessa: Esittelyssä Lac Belot, joka Metallicaa kuunnellessaan ajatteli, että kuka vaan pystyy tekemään musiikkia

ruskeahiuksinen mies hymyilee
Tällä viikolla Nosteessa Lac Belot. ruskeahiuksinen mies hymyilee Kuva: Panu Räisänen Lac Belot

Uuden musiikin X -ohjelman Anne Lainto ja Ida Karimaa valitsevat viikoittain soittoon yhden bändin tai artistin, jolla ei ole vielä levytyssopimusta. Tällä viikolla vuorossa on Lac Belot.

Lac Belot, eli Jarno Takkumäki, tekee suurena soivaa indiefolkia.

Uuden musiikin ohjelmien toimittajat Ida Karimaa ja Anne Lainto kuvailevat:
Lac Belot on haaveilevan hienovaraisesta mahtipontisiin äänimaailmoihin kasvavan indiemusadiggarin uusi paras ystävä – ja kenties lempiartisti. Helsinkiläismuusikko ja tuottaja Jarno Takkumäki loihtii sooloprojektillaan pysähdyttävän kauniita indiefolk- ja -pop-kappaleita, joiden runsas soitinkirjo on upeaa kuunneltavaa. Biisit ja niiden sovitukset ovat rohkeita ja yllättäviä ja mikä parasta, niiden polveilevia maailmoja kuunnellessaan saattaa täysin unohtaa arjen ja työn.

Mikä sai sinut aloittamaan musiikin tekemisen?
– Yläasteella soittelimme kavereiden kanssa Metallicaa autotallissa ja tajusimme, että näitä biisejähän pystyy tekemään kuka vaan. Ei se ihan niin helppoa sitten ollut, mutta siitä se lähti.

Minkälainen musiikillinen menneisyys sinulla on?
– Sain ala-asteella kitaran lahjaksi perhetutulta, joka piti pienessä hiprakassa pitkän puheen siitä, kuinka mun tulisi aina kuunnella kitaraa eikä muita ihmisiä. Se teki lähtemättömän vaikutuksen. Sen jälkeen olen soitellut kaikenlaisissa bändeissä ja tehnyt erinäisiä “musahommia”.

Miten kuvailet musiikkiasi?
– Yritän tehdä puhtaasti sellaista musiikkia, joka tuntuu hyvältä. Lopputulosta on vaikea itse kuvailla. Tykkäsin levynteon aikana tosi paljon The Grand Budapest Hotel -elokuvan soundtrackista ja sen yleisestä estetiikasta, jota ehkä jossain määrin pääsi levyllekin.

Mitkä ovat tähänastisen uran suurimmat saavutukset?
– Merkittävin on varmaan Laura Moision Ikuinen Valo -levyn tuotanto. Siitä saatiin Teosto-palkintoehdokkuuskin, mikä oli kivaa!

Mitä keikkaa olet jännittänyt eniten?
– Ensimmäistä soolokeikkaa Salon Zet Baarissa. Se oli semmonen länkkäri-henkinen motskaribaari. Odotin vähintään saavani turpaani, mutta porukka oli tosi messissä ja äärettömän mukavia!

Mitä ilman et keikkaile?
– Ennen soittelin keikkoja soolona, mutta nyt en lähtisi minnekään ilman nykyistä bändiä. Siinä on meillä varsinainen dream team kasassa.

Mitä bändiä tai artistia haluaisit päästä lämppäämään?
ABBAa!

Mistä sanoituksesta olet erityisen ylpeitä ja miksi?
D ’n’ A -biisin ensimmäinen laini “Marble berry sun plum cherry pale pumpkin pie” jaksaa viihdyttää. Se lähti ehkä ymmärryksestä, että musiikin tekemisen ei tarvitse aina olla niin yksiselitteistä ja kuolemanvakavaa. Ei mitään hajua, mitä juuri kyseisellä lainilla yritän sanoa, mutta se tuntuu oikealta.

Miten kappale syntyi?
– Kappale oli ensimmäinen biisi, jota tehdessä koko levyn visio kirkastui itselle. Melodian taisin vihellellä autoillessa. Teksti kertoo itsensä hyväksymisestä ja siitä ajatuksesta, että kaikkien omien tunteiden ja mielipiteiden ei tarvitse olla sanoin selitettävissä ja muiden ymmärrettävissä.

Minkälaisia tulevaisuuden haaveita ja suunnitelmia sinulla on?
– Tällä hetkellä unelma on pystyä tekemään lisää musiikkia ja soittamaan mahdollisimman paljon keikkoja Suomessa ja muualla. Olisi myös hienoa, jos oman musiikin tekemisellä ansaitsisi joskus koko leipänsä.

Onko sinusta Nosteessa-artistiksi? Lähetä demo musatoimittajille täältä!