Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Avaruusromua 28 vuotta: Betonisen aikakauden muistomerkit

hylätty huoltoasema, öinen kuva
hylätty huoltoasema, öinen kuva Kuva: Indigo / Monuments of the Concrete Era hylätyt rakennukset

Avaruusromun syntymäpäivälähetyksessä kuunnellaan ennenkuulumatonta uutta suomalaista musiikkia ja visuaalisen kokonaisuuden Monuments of the Concrete Era – Betonisen aikakauden muistomerkit on toteuttanut VJ Indigo. Dokumentti on valittu Tampereen elokuvajuhlien kotimaiseen kilpailusarjaan 2019. Tämä lienee ensimmäinen kerta kun radio-ohjelma – sellaisen kuvallinen versio – on ehdolla elokuvafestivaalien kilpailussa.
Avaruusromua vietti syntymäpäiväänsä Yle Radio 1:ssä kesäkuussa 2018. Betonisen aikakauden muistomerkit on nähty Yle Teemalla elokuussa 2018.

Tampereen elokuvajuhlien 2019 kilpailun osallistumistunnus
Tampereen elokuvajuhlien 2019 kilpailun osallistumistunnus Tampereen elokuvajuhlat,betonisen aikakauden muistomerkit

Aika. Meille se näyttäytyy muutoksena. Aika on sitä, että asioita tapahtuu. Aika on sitä, että asiat muuttuvat. Ne alkavat, syntyvät, elävät ja kasvavat. Ne kuluvat, ruostuvat ja kuolevat.

Aika vaikuttaa kaikkeen, sen me voimme nähdä ja kuulla. Mutta miksi aika vaikuttaa virtaavan vain yhteen suuntaan?

Jos alumiininen juomatölkki putoaa metsään, se saattaa olla siellä vielä tuhannen vuoden kuluttua. Järveen heitetty muovipullo voi kellua vedessä satoja vuosia. Maahan heitetty muovipussi ei häviä sadassakaan vuodessa. Lasi säilyy luonnossa ikuisesti.

Me hylkäämme asioita ja esineitä. Me jätämme tavaroita taaksemme. Me menemme eteenpäin. Tai kierrämme kehää.

hylätty ruostunut laiva
hylätty ruostunut laiva Kuva: Indigo / Monuments of the Concrete Era laivat

Monissa kulttuureissa on ajateltu, että aika kiertää kehää. Tapahtumat toistuvat. Kaikki alkaa alusta ja kaikki päättyy. Tulee maailmapalo tai vedenpaisumus. Kaikki loppuu ja alkaa taas alusta. Maailma syntyy tuhkasta.

Kulutus, tuotanto, kasvu, kiire. Tuntuuko siltä, ettei tärkeimpiä asioita koskaan ehdi tehdä? Että aina on jotakin, joka ei ole niin tärkeää, mutta kiireellisempää? Jotakin joka on tehtävä ensin. Ja niin kaikki tärkeät, kiireettömät asiat jäävät tekemättä. Pian niitä ei enää ole.

Tekniikka kehittyy, vanhan tilalle tulee uutta. Ja uuden tilalle vielä uudempaa. Ja niin edelleen. Aika kuluu. Se liikkuu vain yhteen suuntaan. Me unohdamme asioita. Me hylkäämme tavaroita. Jätämme niitä taaksemme.

Miksi hylättyihin paikkoihin ja esineisiin liittyy niin paljon kiinnostavaa? Mitä ne kertovat meille?

hylätty kerrostalo
hylätty kerrostalo Kuva: Indigo / Monuments of the Concrete Era Kerrostalo

Kertovatko ne meille tarinaa eilisestä, joka joskus oli huominen? Vai tarinaa huomisesta, joka pian on eilinen? Ne kertovat meille ajasta. Ajasta joka kuluu ja kulkee. Ajasta joka ruostuttaa ja rapauttaa.

3.6.2018 tulee kuluneeksi 28 vuotta ensimmäisestä Avaruusromun lähetyksestä. Se oli kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina vuonna 1990, Yleisradion silloisella Radiomafia-kanavalla. Paljon on ruostunut ja rapautunut sen jälkeen, mutta mikä tärkeämpää, paljon on myös vettä virrannut ja syntynyt uutta. Paljon uutta musiikkia, muun muassa.

Tässä kuvallisessa versiossa betonisen aikakauden muistomerkit, hylätyt paikat ja esineet käyvät vuoropuhelua ennenkuulumattoman suomalaisen elektronisen musiikin kanssa.

Ohjelmassa kuullaan musiikkia kymmeneltä suomalaiselta musiikintekijältä: Tuomo Väänänen, Kuupuu, Rasmus Hedlund , ToimiTytti feat. Jimi Tenor, Olga Palomäki, Latmos, Tsembla, Timo Kaukolampi, Hannu Ikola ja Minea.

Aika kuluu. Entä jos pysähdymme? Jos seisahdumme ja katselemme ympärillemme, näemme kaiken unohtuneen. Näemme hylätyt paikat ja tavarat. Ne kertovat meille, että on olemassa muutakin kuin nykyhetki.

Useimmat ylellisyydet ja monet niin sanotut elämän mukavuudet eivät ole yksinomaan tarpeettomia, vaan suorastaan esteitä ihmiskunnan kehitykselle.
Henry David Thoreau vuonna 1854 kirjassaan Walden - Elämää metsässä.

Sammaleen peittämä autonromu, ruosteinen laiva, autio talo ja hylätty huoltoasema ovat kauniita ja pelottavia. Ne muistuttavat ihmisen katoavaisuudesta. Ne hajoavat hitaasti osaksi luontoa. Lopulta atomeiksi, kuten kaikki maailmankaikkeudessa. Tähtitieteilijät ennustavat, että kun kaikki tähdet ovat sammuneet, kun niiden energia on kulunut loppuun, maailmankaikkeuden kaikki atomit muuttuvat joko raudaksi tai valoksi.

Maailmaan virtaa kaiken aikaa jotakin uutta, kirjoitti Henry David Thoreau. Hän sanoi, että elämä meissä on kuin joessa virtaava vesi.

Artikkeliin on lisätty tieto Tampereen elokuvajuhlien palkintoehdokkuudesta 31.1.2019.

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri