Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Avaruusromua 28 vuotta: Betonisen aikakauden muistomerkit

hylätty huoltoasema, öinen kuva
hylätty huoltoasema, öinen kuva Kuva: Indigo / Monuments of the Concrete Era hylätyt rakennukset

Avaruusromun syntymäpäivälähetyksessä kuunnellaan ennenkuulumatonta uutta suomalaista musiikkia ja visuaalisen kokonaisuuden Monuments of the Concrete Era – Betonisen aikakauden muistomerkit on toteuttanut VJ Indigo. Dokumentti on valittu Tampereen elokuvajuhlien kotimaiseen kilpailusarjaan 2019. Tämä lienee ensimmäinen kerta kun radio-ohjelma – sellaisen kuvallinen versio – on ehdolla elokuvafestivaalien kilpailussa.
Avaruusromua vietti syntymäpäiväänsä Yle Radio 1:ssä kesäkuussa 2018. Betonisen aikakauden muistomerkit on nähty Yle Teemalla elokuussa 2018.

Tampereen elokuvajuhlien 2019 kilpailun osallistumistunnus
Tampereen elokuvajuhlien 2019 kilpailun osallistumistunnus Tampereen elokuvajuhlat,betonisen aikakauden muistomerkit

Aika. Meille se näyttäytyy muutoksena. Aika on sitä, että asioita tapahtuu. Aika on sitä, että asiat muuttuvat. Ne alkavat, syntyvät, elävät ja kasvavat. Ne kuluvat, ruostuvat ja kuolevat.

Aika vaikuttaa kaikkeen, sen me voimme nähdä ja kuulla. Mutta miksi aika vaikuttaa virtaavan vain yhteen suuntaan?

Jos alumiininen juomatölkki putoaa metsään, se saattaa olla siellä vielä tuhannen vuoden kuluttua. Järveen heitetty muovipullo voi kellua vedessä satoja vuosia. Maahan heitetty muovipussi ei häviä sadassakaan vuodessa. Lasi säilyy luonnossa ikuisesti.

Me hylkäämme asioita ja esineitä. Me jätämme tavaroita taaksemme. Me menemme eteenpäin. Tai kierrämme kehää.

hylätty ruostunut laiva
hylätty ruostunut laiva Kuva: Indigo / Monuments of the Concrete Era laivat

Monissa kulttuureissa on ajateltu, että aika kiertää kehää. Tapahtumat toistuvat. Kaikki alkaa alusta ja kaikki päättyy. Tulee maailmapalo tai vedenpaisumus. Kaikki loppuu ja alkaa taas alusta. Maailma syntyy tuhkasta.

Kulutus, tuotanto, kasvu, kiire. Tuntuuko siltä, ettei tärkeimpiä asioita koskaan ehdi tehdä? Että aina on jotakin, joka ei ole niin tärkeää, mutta kiireellisempää? Jotakin joka on tehtävä ensin. Ja niin kaikki tärkeät, kiireettömät asiat jäävät tekemättä. Pian niitä ei enää ole.

Tekniikka kehittyy, vanhan tilalle tulee uutta. Ja uuden tilalle vielä uudempaa. Ja niin edelleen. Aika kuluu. Se liikkuu vain yhteen suuntaan. Me unohdamme asioita. Me hylkäämme tavaroita. Jätämme niitä taaksemme.

Miksi hylättyihin paikkoihin ja esineisiin liittyy niin paljon kiinnostavaa? Mitä ne kertovat meille?

hylätty kerrostalo
hylätty kerrostalo Kuva: Indigo / Monuments of the Concrete Era Kerrostalo

Kertovatko ne meille tarinaa eilisestä, joka joskus oli huominen? Vai tarinaa huomisesta, joka pian on eilinen? Ne kertovat meille ajasta. Ajasta joka kuluu ja kulkee. Ajasta joka ruostuttaa ja rapauttaa.

3.6.2018 tulee kuluneeksi 28 vuotta ensimmäisestä Avaruusromun lähetyksestä. Se oli kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina vuonna 1990, Yleisradion silloisella Radiomafia-kanavalla. Paljon on ruostunut ja rapautunut sen jälkeen, mutta mikä tärkeämpää, paljon on myös vettä virrannut ja syntynyt uutta. Paljon uutta musiikkia, muun muassa.

Tässä kuvallisessa versiossa betonisen aikakauden muistomerkit, hylätyt paikat ja esineet käyvät vuoropuhelua ennenkuulumattoman suomalaisen elektronisen musiikin kanssa.

Ohjelmassa kuullaan musiikkia kymmeneltä suomalaiselta musiikintekijältä: Tuomo Väänänen, Kuupuu, Rasmus Hedlund , ToimiTytti feat. Jimi Tenor, Olga Palomäki, Latmos, Tsembla, Timo Kaukolampi, Hannu Ikola ja Minea.

Aika kuluu. Entä jos pysähdymme? Jos seisahdumme ja katselemme ympärillemme, näemme kaiken unohtuneen. Näemme hylätyt paikat ja tavarat. Ne kertovat meille, että on olemassa muutakin kuin nykyhetki.

Useimmat ylellisyydet ja monet niin sanotut elämän mukavuudet eivät ole yksinomaan tarpeettomia, vaan suorastaan esteitä ihmiskunnan kehitykselle.
Henry David Thoreau vuonna 1854 kirjassaan Walden - Elämää metsässä.

Sammaleen peittämä autonromu, ruosteinen laiva, autio talo ja hylätty huoltoasema ovat kauniita ja pelottavia. Ne muistuttavat ihmisen katoavaisuudesta. Ne hajoavat hitaasti osaksi luontoa. Lopulta atomeiksi, kuten kaikki maailmankaikkeudessa. Tähtitieteilijät ennustavat, että kun kaikki tähdet ovat sammuneet, kun niiden energia on kulunut loppuun, maailmankaikkeuden kaikki atomit muuttuvat joko raudaksi tai valoksi.

Maailmaan virtaa kaiken aikaa jotakin uutta, kirjoitti Henry David Thoreau. Hän sanoi, että elämä meissä on kuin joessa virtaava vesi.

Artikkeliin on lisätty tieto Tampereen elokuvajuhlien palkintoehdokkuudesta 31.1.2019.

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.