Hyppää pääsisältöön

Mika Rahkonen: Jos media haluaa uusia yleisöjä, sen pitää tajuta oma kuplansa ja ponnistella ulos siitä

Kuvassa Mika Rahkonen
Kuvassa Mika Rahkonen Kuva: Yle Yle,mika rahkonen

Kirjoitus on taustateksti Ylen lausuntoon, jota liikenne- ja viestintäministeriö pyysi mediapoliittiseen ohjelmaan. Ohjelmassa on kysymys siitä, miten journalistisen median käyttöä voisi lisätä.

Journalismilla on edessään oman perusideansa myyminen. Sen, miksi journalismi ylipäänsä on tärkeää.

Myyntipuhe voi alkaa vaikka siitä, miten journalismi takaa, että yhteiskunta toimii – ja päätökset tehdään – totuudellisuuden pohjalta.

Journalismi ei ole kenties ymmärtänyt tarvetta myydä perusideaansa.

Tämä kertoo median omasta kuplasta. Se on hankala.

Mediassa on oltu huolissaan yhteiskuntaan muotoutuneista maailmankatsomuksellisista kuplista, mutta media on miltei systemaattisesti jättänyt käsittelemättä tai jopa ymmärtämättä oman kuplansa.

Mediakuplassa median hard core -seuraajat ja median tekijät vakuuttelevat toisilleen, että median ei kauheasti tarvitse muuttua, koska onhan sillä uskollisia seuraajia, me.

Mediakuplassa uskotaan, että nuoriso on mediassa kiinnostunut ihan samanlaisista asioista kuin isovanhempansa.

Mediakuplassa luotetaan siihen, että journalistisesti pätevä faktantarkastus ratkaisee valeuutisten ongelman ja sen, etteivät kaikki luota ammattimediaan.

Miksi ihmeessä ihminen, joka ei luota tiettyyn mediaan alun perinkään, alkaisi luottaa siihen yhtäkkiä, kun sama media ilmoittaa tarkistuttaneensa faktat?

Median on syytä pyyhkiä pölyt yleisöymmärryksensä päältä.

Mediakuplasta ulos pääsemisen ensimmäinen askel on opetella tuntemaan median yleisöjä. Oikeita ja potentiaalisia. Yleisöjä ei ole yhtä. Yleisöjä on monta.

Teetimme Ylessä viime vuonna poikkeuksellisen laajan tutkimuksen siitä, miten suomalaiset kuluttavat uutisia.

Tulokset osoittivat, että median on syytä pyyhkiä pölyt yleisöymmärryksensä päältä.

TV:n merkitys uutisvälineenä ei olekaan pienentynyt vain nuorilla, vaan myös yli viisikymppisillä. Uutisten mobiilikäyttö ei ole nuorten juttu – somesta nyt puhumattakaan – vaan tasaista 18–64-vuotiailla.

Uutisten suurkuluttajat eivät olekaan lähellä eläkeikää tai sen yli, vaan kaikenikäisiä, suuri osa alle kolmevitosia.

Vanhoja konsteja toistamalla ei saada uusia tuloksia.

Jos suomalainen media haluaa lisätä journalistisen median käyttöä ja saada uusia yleisöjä, sen pitää ennen kaikkea tajuta, että vanhoja konsteja toistamalla ei saa uusia tuloksia.

Tarvitaan uusia konsteja.

Mitä ne voisivat olla?

Ne liittyvät siihen, millaista journalismi on, ja siihen, miten ja missä se tarjoillaan niin että kelpaa.

Siitä, mikä on uutinen, pitää vääntää, edelleen. Ammattimedialle voi tulla yllätyksenä, mitä sen yleisöt pitävät uutisina. Jos tällainen railo ymmärryksessä pysyy saati leviää, se ei johda hyvään.

Myös uutisen tms. artikkelin ilmaisumuotoa pitää miettiä ja uudistaa.

Uutisia syytetään, ja ihan aiheesta, siitä, että se on joukko mainintoja irrallisista tapahtumista, yksittäisten tekstiuutisten sarjatulta, ja kokonaiskuvan ymmärtäminen on tavattoman vaikeaa.

Digitaaliset julkaisuympäristöt antaisivat mahdollisuuden jo esimerkiksi verrattoman upeaan ja selventävään visuaaliseen ilmaisuun – ja tätäkin mahdollisuutta käytetään vieläkin verraten harvoin.

Uutiseen voisi aika helposti liittää wikimäisesti nykyistä houkuttelevammin kontekstia, taustoja ja historiaa. Syyrian sodasta voisikin päästä kärryille jo sen yhden uutisen kautta.

Journalismi saattaa sijaita tulevaisuudessa myös paikoissa, joihin sitä ei nyt ehkä moni osaa yhdistää. Journalismi voi löytää uusia yleisöjä muiden digitaalisten palveluiden kainaloista.

Haluaisiko Berliiniin lentävä koneeseennousukorttinsa yhteyteen tiedot siitä, mistä kaupungissa nyt puhutaan ja mitä siellä tapahtuu? Voisivatko hyperlokaalit paikallisuutiset olla reaaliaikaisten bussiaikataulujen kupeessa?

Liput viihdetapahtumiin, pankkipalvelut, terveydenhoito – journalismi voi löytää uusia koteja monesta paikasta, ja tällaisia mahdollisuuksia on syytä kartoittaa nyt heti.

Automaatio jättää ihmistoimittajille aiempaa enemmän aikaa kunnianhimoisiin ja vaativiin journalistisiin töihin.

Lähiaikojen suurimpia vallankumouksia journalismiin voi tuoda sen automaattistuminen, robottijournalismi.

Kaikilla toimialoilla asiat, jotka on voitu jättää koneen hommaksi, on jätetty koneen hommaksi. Journalismi ei ole tässä poikkeus.

Robottijournalismi voi hoitaa ison osan mekaanisista töistä – automaatti hakkaa väsymättä juttuja (sen muotoisia kuin sille opettaa) kaikesta, missä on sille sopivaksi strukturoitua dataa.

Automaation tuottamia juttumääriä ei voi mitenkään verrata ihmisten tuottamiin. Määrä voi kasvaa ihan mahdottomasti, jos toimituksissa niin halutaan ja päätetään.

Automaatio jättää ihmistoimittajille aiempaa enemmän aikaa kunnianhimoisiin ja vaativiin journalistisiin töihin – sellaisiin, joissa pitää osata lukea rivien välistä. Sitä kone ei osaa.

Olemme Ylessä kokeilleet robottijournalismia urheilussa ja vaaleissa, ja tulokset ovat olleet rohkaisevia.

On syytä panna merkille, että robottijournalismin suuri vallankumous ei ole ihmistoimittajien lisääntyvä aika tai se, että automaatti hoitaa tylsimmät työtehtävät.

Koko journalismin historian ajan keskeinen journalismia ohjaava periaate on ollut, että juttuja tehdään asioista, jotka ovat maksimaalisen merkittäviä tai kiinnostavia maksimaalisen suurelle joukolle ihmisiä.

Kun automaatio pudottaa jutunteon kustannuksen käytännössä nollaan, toimituksissa ei tarvitse enää huolehtia siitä, onko jutulla kymmenen hengen vai sadan tuhannen hengen yleisö.

Tämä on se suuri mullistus.

Ja kun juttuja on sadan sijaan sata tuhatta, eli neulaa pitäisikin etsiä valtavaksi paisuneesta heinäsuovasta, keskeiseksi kysymykseksi tulee se, miten yhdistetään oikeat ihmiset oikeanlaisiin juttuihin.

Tässä ykköskeino on personointi.

Tämä tarkoittaa sitä, että journalismin väistämätön osittainen automaattistuminen johtaa (elegantin ja tehokkaan) personoinnin tarpeen lisääntymiseen.

Ja kuten journalismin personoinnissa tähänkin asti, toimitusten täytyy päättää ja pitää huolta siitä, missä määrin ne haluavat tarjota yleisöilleen itse kiinnostaviksi ja tärkeiksi katsomiaan aiheita personoinnin ohi.

Tämä muutos on vasta alussa, ja voi vaikuttaa journalismiin tavoilla, joita emme vielä ymmärrä.

Journalistisen median käytön lisääminen on koko ammattimedian etu.

Jokainen yllä mainituista asioista on sellainen, että suomalaisen ammattimedian pitäisi pystyä tutkailemaan niitä ja etsimään niihin ratkaisuja yhdessä.

Kun automaattikääntäjä hurauttaa minkä tahansa kielisen palvelun suomeksi tulevaisuudessa silmänräpäyksessä, suomalaisella medialla on aiempaakin enemmän perustelemista siinä, miksi yleisöjen pitäisi suomalaisesta mediasta välittää.

Journalistisen median käytön lisääminen on koko ammattimedian etu.

Pitää voida myös uskoa, että se olisi koko yhteiskunnan etu, vaikka tällainen usko voi kuulostaa omahyväisestä mediakuplasta kumpuavalta.

Mika Rahkonen
Strategiapäällikkö
Yle

Kommentointi sulkeutuu 22.06.
Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua