Hyppää pääsisältöön

Suomihittien tulevaisuuden tekijät




Suomihittien tulevaisuuden tekijät
Kuva: Joonas Josefsson & Lauri Kuusela
Paula Vesala,Antti Riihimäki,Jurek

Millaista on olla musiikin ammattilainen Suomessa vuonna 2018? Miten syntyivät jättihitit Peto on irti, Timantit on ikuisia ja Älä droppaa mun tunnelmaa? Miksi iloisia biisejä on vaikeampi tehdä kuin synkkiä? Paula Vesalan, Jurek Reunamäen, Antti “RZY” Riihimäen ja Tiina Vainikaisen nimet löytyvät monen hittibiisin taustalta.

– Minusta tuntui, että kuolen, Paula Vesala nauraa.

Vesala oli nauhoittanut kokeeksi C-kasetille omia kappaleitaan testatakseen, millaisella äänenvoimakkuudella niitä oli hyvä laulaa. Teini-iässä isoveljet soittivat nauhaa kavereilleen.

– Tosi kiva. Mutta tuo on ollut hyvää totuttelua siihen, kun biisit vuotavat etukäteen, heittävät Jurek Reunamäki ja Antti “RZY” Riihimäki.

Vesala on palkittu musiikintekijä, joka tunnetaan mm. PMMP:stä, soolourastaan sekä lukuisista muille artisteille tehdyistä sanoituksista. Jurek Reunamäki on biisinkirjoittaja ja tuottaja, jonka ansioluetteloon kuuluu vaikkapa tiivis yhteistyö Antti Tuiskun kanssa En kommentoi -levystä alkaen ja lukuisat nykyhitit Jenni Vartiaisesta Pete Parkkoseen. Antti “RZY” Riihimäki operoi samalla tittelillä Reunamäen kanssa. RZY:n meriittilistaa koristavat esimerkiksi Cheekin menestyslevyt Kuka muu muka ja Alpha Omega sekä tuotannot JVG:n ja Profeettojen kanssa.

Kokoonpanon täydentää Tiina Vainikainen. Hän on biisintekijä ja joukon nuorin - superlupaus. Tai no, lupauksesta ei kai enää tarvitse puhua, sillä hänen käyntikorttejaan ovat mm. Evelinan Sireenit, Arttu Lindemanin Läikkyy ja Tuure Boeliuksen Oh Boe. Koolla on ryhmä, jonka kynistä ja aivoituksista on syntynyt suuri osa 2010-luvun kuunnelluinta suomalaista populaarimusiikkia.

Nelikon taustat ovat samankaltaiset: musiikkiharrastus lapsesta saakka, kenties instrumentti- ja teoriaopintoja, teininä alkanut omien biisien tekeminen, musiikkilukiot. Paula Vesala kertoo olleensa kuorohiihtäjä, Antti Riihimäellä on puolestaan vankka tausta klassisessa musiikissa. Tiina Vainikainen on valmistunut ammattimuusikoksi Jyväskylän konservatoriosta ja Jurek Reunamäki on opiskellut elokuvaääntä ja äänisuunnittelua.

Yhteinen nimittäjä alalle ryhtymisessä oli intohimo, kutsumus, elinehto, tapa elää. Valinta oli automaattinen, eikä sitä tiennyt edes tehneensä. Musiikin tekeminen on osa luonnollista toimintaa.

– Ärsytti opetella muiden tekemiä biisejä. Tuntui paljon kivemmalta, että jos teen nämä itse, niin tiedän, miten ne menee ja saa just sitä, mitä osaa tehdä, Reunamäki muistelee biisinteon aloittamista.

Video: Ensimmäiset julkaistut kappaleet. Kuka on aloittanut kansanmusiikilla?

Kohti ammattimaisuutta

Usko on matkalla joutunut koetukselle. Sekä Reunamäki että Vainikainen lopettivat musiikintekemisen välillä vuosiksi. Kun Reunamäki muutti Helsinkiin 2002, bändit ja intohimoiset projektit jäivät Kuopioon. Työtä löytyi ensin hampurilaisravintolasta ja myöhemmin sosiaalivirastosta. Veri veti audion pariin ja hän hakeutui opiskelemaan elokuvaääntä.

Työharjoittelupaikan hakemisessa Reunamäki oli myöhässä ja hyvät paikat tuotantoyhtiöissä olivat menneet. Täytyi etsiä jotain ja hakukone antoi osumaksi Kaiku Entertainmentin. Jurek kertoo, ettei tajunnut, miten määrätietoinen lopulta musiikin suhteen oli. Hän oli jo luovuttanut sen tekemisestä, mutta jossain takaraivossa asia kyti.

– Se oli ensimmäinen linkki, jonka löysin. Sivustolla oli esimerkkitarinoita siitä, millaisia tyyppejä sinne tulee ja siellä oli esimerkki, että “Timo on kirjoittanut aina biisejä pöytälaatikkoon, mutta ei ole koskaan uskaltanut näyttää kenellekään, mutta haaveilee biisinkirjoittajan urasta. Ei välttämättä halua itse esittää niitä”, Jurek kertaa.

– Sä olit se Timo, RZY kuittaa.

– Joo, luin sitä ja mietin, että “mä oon Timo”. Laitoin sinne mailin ja siitä se älytön vyöry lähti, Jurek vastaa.

Tiina Vainikainen teki valmistumisensa jälkeen pari vuotta biisejä itselleen. Tämän jälkeen hän koki, että hänellä ei ole sitä mitä laulunkirjoittajan työssä vaaditaan. Seuraavat pari vuotta vierähtivät puhelinmyyjänä, kunnes hän tajusi, että on typerää tuhlata aikaansa siihen. Biisien tekeminen alkoi uudestaan.

Hän joutui aloittamaan kaiken alusta asti yksin. Muusikkokavereiden ja kollegoiden verkosto oli kuihtunut, koska hän oli viettänyt musiikin suhteen hiljaiseloa vuosia. Kotona tehtyjä biisejä ei kukaan voinut kuulla. Ei auttanut muu kuin alkaa selvittää yhteystietoja ja lähettää demoja. Kielteisiä vastauksia tuli pitkään. Ammattimaisuuden taitekohta oli, kun hän lähetti biisejä Henri “MGI” Lanzille M-Eazy Musiciin. Lanz kuuli kappaleiden potentiaalin ja otti Vainikaisen talliinsa.

– Kyseleekö sun äiti vielä, että “ellääkö sillä?”, Vesala tiedustelee.

Vainikaisen omatoimisuus saa muulta kolmikolta pelkästään kehuja. Vesalan mukaan Vainikaisen tarinassa näkyy periksiantamattomuus sekä se, että taito ja palo olivat olemassa. Niille täytyi vain löytää tie tulla esiin. Vesala kertoo, että häneltä kysytään usein, kuinka pääsee laulajaksi.

– Ei kehtaa kenelläkään sanoa, että jos kyselet sitä, niin ei ole tarpeeksi paloa. Siinä voi haiskahtaa sellainen “miten pääsen julkkiseksi” -tyyppinen asetelma. Joku joka päätyy johonkin, ottaisi jo asiasta selvää, Paula pohtii. Reunamäki ja RZY nyökyttelevät.

Oman biisintekijyytensä Vesala tajusi vasta ensimmäisen PMMP-levyn jälkeen. Hän huomasi, että oli tehnyt omaa materiaalia aina, mutta ei ollut ymmärtänyt osaavansa tehdä kappaleita. Vesala oli olettanut, että artistina joku tekisi biisejä hänelle. Kun PMMP alkoi tehdä toista levyään, hän koki voimakkaan ahaa-elämyksen, jossa hän ymmärsi rakastavansa biisintekemistä ja voivansa tehdä mitä vain.

Video: Kuinka RZY:n ja Cheekin yhteistyö alkoi? Entä Tiinan ja Evelinan?

Vihaan sitä, kun kysytään, miten tätä pitäisi kuunnella. Onko tämä demo vai onko tämä miksaus? Sanon, että päätä sinä.― Jurek Reunamäki

Onko demoja enää olemassa?

Modernin musiikintekemisen aikakaudella biiseistä tehdään demoja yhä harvemmin. Kappaletta kirjoittaessa tehdään tuottajan kanssa jo lopullista tuotetta. Jurek ei enää erittele demoja, vaan hänelle ne ovat vain ensimmäisiä versioita biiseistä. Mieluusti hän laittaa kappaleen kertarykäisyllä sellaiseen kuntoon, että se ei eroa miksatusta versiosta paljoakaan.

– Vihaan sitä, kun kysytään, miten tätä pitäisi kuunnella. Onko tämä demo vai onko tämä miksaus? Sanon, että päätä sinä. En minä tiedä. Minulle se on kumpikin yhtä aikaa.

Suomihittien tulevaisuuden tekijät
Suomihittien tulevaisuuden tekijät Kuva: Joonas Josefsson/Yle Simo Jurek Reunamäki

Demon tekeminen on oleellista silloin, kun tarjoaa biisejä muille. Reunamäen mielestä esimerkiksi Tiina Vainikaisen kappaleiden kohdalla tarvitaan vain perussäestys ja laulu, koska Vainikainen laulaa niin hyvin. Tämä on todistettu mm. Arttu Lindemanin Läikkyy-kappaleen kertosäkeessä, jonka biisintekijä päätyi myös esittämään.

Paula Vesala myöntää, että on kuumottavaa miettiä, löytääkö vastaanottaja biisin demon alta. Kerran hänen demojaan oli kuunneltu Vesa-Matti Loirin harjoitustilassa. Vesala oli tehnyt kappaleet pienillä kaiuttimilla, eikä ollut osannut arvioida basson määrää. Loirin ryhmästä oli kuuntelun jälkeen soitettu ja hyvin kohteliaasti pyydetty demot ilman bassoa.

– Jännittää, että kuuleeko ne sen biisin. Mitä mahdollisuuksia niillä biiseillä on? Mistä sen parhaiten kuulee?, kokenut lauluntekijä pohtii.

Hän jatkaa, että ei voi heittää vanhoja tietokoneita pois. Vesala tekee biisejä jämädemoista ja kun kovalevyjä perkaa, niiltä löytyy edelleen jotain. Ylijäämädemosta on syntynyt mm. soolohitti Älä droppaa mun tunnelmaa.

Tiina Vainikainen kertoo, että hänellä on puhelin täynnä demoja, joita on laulanut muistiin kävellessään kadulla. Ensiksi on hyräilty sointujen pohjasävelet, jonka jälkeen on napsutettu klikkiä sormilla.

Vesala kuittaa, että pahinta on, kun unessa kuulee hyvän aihion ja herää nauhoittamaan sen puhelimeen.

– Sitten kun sen kuuntelee, niin se on aivan dadaa. Ja unessa oli koko soitinnus ihan hallussa viuluineen. Ja lopussa räjähdykset pauhaa. BUM!, Vesala demonstroi.

Video: Biisileirit - uhka vai mahdollisuus?

Biisinteko on yhteistyötä

Nykyhitit tehdään porukalla, tehokkaasti ja ammattimaisesti. Co-write on päivän sana. Ryhmässä tekemistä nelikko pitää hyvänä, vaikka kuvioon kuuluvat biisileirit voivat joskus olla myös ahdistavia.

Co-write on kuitenkin armollinen foorumi luovalle työlle, koska pitkään biisejä kirjoittaneet ymmärtävät, että joinain päivinä homma ei vain onnistu ja silloin kollegalta saa vetoapua. Yhdessä kirjoittaminen on parhaimmillaan maaginen osiensa summa, kun luovat ihmiset pääsevät yhdessä hakemaan musiikillista riemuvoittoa.

– Huomaan, että saan itsestäni erilaisia juttuja irti, kun olen eri tyyppien kanssa. Koetankin tämän takia laittaa itseäni moniin eri komboihin kokeilemaan, Tiina Vainikainen pohtii.

Ensimmäinen kerta uusien työtuttavuuksien kanssa voi jännittää paljon. Jurek muistaa, kun hän pääsi kirjoittamaan arvostetun biisintekijäpariskunnan Saara Törmän ja Aku Rannilan kanssa.

– Minulle he olivat superstaroja ja ajattelin, että vitsit jos ryssin tämän tai jos olen huono tässä sessiossa, niin en ikinä kirjoita enää kenenkään kanssa. Sitten he olivat ihan samanlaisia jännittäjiä kuin itsekin. Kaikki kumminkin stressaavat siitä, että kunpa kaikilla olisi mukavaa tässä tilanteessa.

Video: RZY muistelee JVG:n Tarkenee-hitin syntyä. Vesala paljastaa käyttäneensä levyllään samaa biittiä kuin JVG.

Sohjoa pitää olla

Nykyteknologian helppous saa musiikin ammattilaisilta osakseen kiitosta. Jurek ja RZY hehkuttavat matkapuhelimella äänittämistä. Kännykällä kun äänittää mitä tahansa, käsissä on valmis sample. Reunamäki kertoo, että esimerkiksi Antti Tuiskun En kommentoi -levyllä jokaisesta kappaleesta löytyy yksi puhelinraita. Siitä on tullut Reunamäelle jo perustekniikka. Hän kertoo käyttävänsä läppärin ja puhelimien mikrofoneja usein mm. stemmalauluihin.

– Myös jos liidin tuplat tekee läppärin mikillä, niin siitä saa hyvää sohjoa, Paula Vesala lisää.

Sohjoa tarvitaan. Reunamäki, Riihimäki ja Vesala puhuvat yhteen ääneen siitä, kuinka modernilla tuotannolla voidaan kappaleista siloitella myös fiilis pois. Asiat eivät saa olla liian puhtaita ja selkeitä. Valuvikaa pitää olla koko ajan vähän kaikessa. Kolinat, ruohonleikkurit, taustamöly, liikenteen äänet ja kohinat ovat haluttuja elementtejä biiseihin. Ne luovat kappaleisiin tarttumapintaa.

– Nykypäivänä tehdään niin superslickiä säksätystä. Minusta tuntuu, että sen sekaan pitää saada niin paljon inhimillistä muhjua kuin mahdollista. Vaikkapa Antin Ihan tavallista mulle kuuluu -biisissä menee alla nature landscape -sample. Koko ajan linnut visertää ja puro solisee, Reunamäki kiteyttää.

Video: Tekstittämistä englanniksi ja suomeksi. Vesalan Tequila syntyi alkujaan englanniksi.

Jos osaa etsiä uusia puolia itsestään ja inspiroitua uusista jutuista, niin ei jämähdä tekemään samaa biisiä vuosikausiksi.― Tiina Vainikainen

Uteliaisuus vie eteenpäin

Vainikainen, Riihimäki, Reunamäki ja Vesala ovat tehneet musiikkia räpistä iskelmään ja rockista jazziin. Tyylilajien kirjo on laaja, mutta pinnalla pysyminen ei ole itsestäänselvyys. Haastateltavista Vesala on ollut pisimpään alalla. Hän on myös pysynyt relevanttina tekijänä koko uransa ajan.

Tärkeintä musiikintekijän ammattitaidossa on olla kiinnostunut asioista eikä tuomita ennakkoon mitään. Uteliaisuus ja avoimuus ovat suurimmat eteenpäin vievät voimat. Kun ne loppuvat, alkaa taantuminen.

– Jos osaa tekijänä etsiä uusia puolia itsestään ja inspiroitua uusista jutuista, niin ei jämähdä tekemään samaa biisiä vuosikausiksi, Tiina Vainikainen pohtii.

Suomihittien tulevaisuuden tekijät
Suomihittien tulevaisuuden tekijät Kuva: Joonas Josefsson/Yle Tiina Vainikainen

Jurek Reunamäen mukaan kappaleiden tekeminen täytyy ottaa peruskeskiöksi kaikkeen, koska sävelten ja sanojen yhdistäminen on ikiaikaista. Siihen keskittymällä ei tekijänä koskaan vanhene. Vaikka ei olisi artistina tai tuottajana enää ajankohtainen, hyviä biisejä tarvitaan aina.

Tekstityylit muuttuvat ja tietynlainen kieli lyö kappaleisiin aikaleiman.

– Jos joku kirjoittaisi yhdeksänkymmentälukulaisesti, liian kirjaimellisesti, niin tarvitsee vain lausua se vähän sinnepäin, sössöttää pikkuisen, heittää Vesala väliin.

Ihmisten puhe- ja laulutapa on Reunamäen mukaan ainoa asia, jonka muutoksissa pitää pysyä jollakin tapaa kärryillä. Hän käyttää esimerkkinä Risto Asikaista, joka tekee nykyään biisejä mm. Isac Elliotille ja muille teinipoppareille täysin luontevasti.

– Risto on ihan mahtava. Hän sanoi, että kun Nylon Beat -aikoina meni myymään kappaleen, niin rahat tulivat muovikassissa, Vesala fiilistelee.

Video: RZY muistelee, kuinka Cheekin Timantit on ikuisia -hittiä hiottiin pitkään ja hartaasti.

Minä en ainakaan usko, että hitti tulee jostain sääntöoppaasta.― Paula Vesala

Miten hitti toisinnetaan?

Yhden hitin pystyy periaatteessa tekemään tuurilla kuka vain, mutta miten hitti toisinnetaan? Paula Vesala sanoo, että hän ei edelleenkään tekovaiheessa tiedä, onko kyseessä hitti. Sen hän tietää, että harvoin se on tullut vääntämällä vääntäen. Hän peräänkuuluttaa ideointivaiheen vapautta. Yksi idea kymmenestä on todennäköisesti parempi kuin ne yhdeksän muuta.

Jurek ja RZY ovat samaa mieltä vahvan ja vapaan aloituksen merkityksestä. Biisinteon ensimmäisen hullun puolituntisen aikana ei ole sääntöjä ja se voi sisältää mitä vain. Riihimäen kokemuksella ensimmäisenä rykäistyt asiat ovat yleensä toimivia.

– Minäkin uskon siihen, että se ensimmäinen luova... oksennus on se paras, Reunamäki muotoilee.

Vesala kertoo olleensa tilanteissa, joissa kappaleita on tehty hyvin matemaattisesti. Hittinikkari Max Martinin kirjasta on luettu, että bridgessä pitää mennä ylös ja säkeistö ei saa koskaan ylittää kertosäkeen rekisteriä. Vesala sanoo, ettei ollut eläessään ajatellut mitään tuollaista.

– Minä en ainakaan usko, että hitti tulee jostain sääntöoppaasta, Vesala tykittää.

Suomihittien tulevaisuuden tekijät
Suomihittien tulevaisuuden tekijät Kuva: Joonas Josefsson/Yle Paula Vesala

Jurek Reunamäki on samaa mieltä, mutta lisää, että säännöistä voi olla apua. Hän kertoo tehneensä eräällä viikolla viisi sessiota eri päivinä. Ilman teknisiä työkaluja korvat olisivat olleet nopeasti tukossa, jos työtä olisi pitänyt tehdä pelkällä fiilispohjalla.

Biisinkirjoittamisen tavat ja paikat vaihtelevat, mutta mökkireissut ja makuuhuoneet peittoavat supermodernit ja kliiniset studiot työskentely-ympäristöinä. Studioissa on erikoiskahvikoneet, pleikkarit ja muuta epäolennaista häiritsemässä työntekoa. Platinalevyt tuijottavat seinältä, neuvotteluhuoneen interiööri ei ole kovinkaan inspiroiva ja aulassa on tuttuja moikkailtavina. Yhteisöllisyys on toki hyvästä, mutta se voi estää rauhoittumista ja sulkeutumista omaan tekemiseen. Mökillä ei ole kelloa ja siellä voi uppoutua. Ehdotonta omistautumista ja keskittymistä olennaiseen alleviivaa koko haastateltava nelikko.

Video: Miksi iloisten biisien tekeminen on vaikeampaa kuin synkkien? Mihin niitä tarvitaan?

Kunnioitan sitä mitä teen todella paljon ja se on minulle herkkä asia. Kaikki mikä tulee siihen väliin, vaikeuttaa turhaan.― Antti "RZY" Riihimäki

Musabisneksen bisnespuoli

Kameran edessä istuva kvartetti toteaa yhteen ääneen yrittävänsä pysyä musiikin bisnespuolesta mahdollisimman kaukana. Ihanteellista on olla tekemisissä vain niiden asioiden kanssa, joita tarvitsee alalla operoimiseen ja musiikin tekemiseen. Yhtään syvemmälle ei ole pakko mennä. Mitä yksinkertaisempana oman tekemisen saa pidettyä, sitä parempi. Musiikki tulee aina ensimmäisenä.

– Kunnioitan sitä mitä teen todella paljon ja se on minulle herkkä asia. Kaikki mikä tulee siihen väliin, vaikeuttaa turhaan, RZY kuvailee.

Suomihittien tulevaisuuden tekijät
Suomihittien tulevaisuuden tekijät Kuva: Joonas Josefsson/Yle Antti Riihimäki

Silti liitto liiketoiminnan kanssa on välttämätön. Hyvät kappaleet tarvitsevat koneiston, joka saa ne kuuluviin. Jurek Reunamäelle alan valtahierarkia on selvä. Biisintekijät ovat kuninkaita ja kuningattaria, sillä biisi on se, joka ratkaisee. Sen jälkeen tulee kappaleen esittäjä ja vasta sen jälkeen kaikki muut. Kaikilla on kuitenkin oma roolinsa.

– Siinä tajuaa, että vaikka minulla on tämä biisi ja valtikka, en yksin tee niillä mitään. Kaikkia tarvitaan. On superhelppoa ottaa se asenne, että musabisnes ja levy-yhtiösedät ovat perseestä. Vieläkin, vaikka tuntee kaikki ne sedät ja tietää, etteivät ne ole semmoisia. Mutta sitä en siedä, jos joku bisnespuolelta ei ymmärrä musaa. Sitten ajattelen, että sulla ei ole kompetenssia kommentoida tähän.

Video: Tunnistavatko tekijät itse, mistä biisistä tulee hitti? Esimerkkeinä Antti Tuiskun Peto on irti ja Vesalan Älä droppaa mun tunnelmaa.

Biisintekijät pimennossa

Vaikka biisintekijällä olisi valta, saako hän tarpeeksi tunnustusta työstään? Kappaleen säveltäjän ja kirjoittajan työ tapahtuu usein verhoissa. Suosituin suoratoistopalvelu Spotify lisäsi tekijätiedot palveluunsa vasta keväällä 2018. Esimerkiksi Tidalissa ne näkyivät jo aiemmin.

Vesala kertoo, että naisena hän tunsi leimautuvansa laulavaksi pissikseksi halki PMMP:n uran. Suuri yleisö oivalsi vasta Vain elämää -sarjan myötä, että hän myös tekee biisejä.

– Joskus on tilanteita, että PMMP soi taksissa, kuski toteaa “hyi helvetti” ja kääntää kanavaa. Sitten yrittää vain takapenkiltä maksaa jotenkin leuka rinnassa ja kasvot peitossa, Vesala nauraa.

Sanoituspalkintojen ja muiden tunnustusten myötä hän tuntee meritoituneensa biisintekijänä. Kun hän nyt tekee kappaleita yhdessä muiden kanssa ja työkaverit eivät tule mainituiksi, hän kokee velvollisuudekseen korjata tilanteen. Vesala on maamme tunnetuimpia biisintekijöitä ja tämä voi näkyä muun muassa siten, että toisen artistin levyn yhteydessä vedetäänkin Vesalan nimi otsikoihin.

– Se ei ole hyvä. Se on pois pääasiasta, eli artistin huomiosta.

Biisinkirjoittajat ymmärtävät, että suurimmalle osalle yleisöä ei ole väliä, kuka kappaleet on tehnyt. Silti he toivovat, että tiedot olisivat helposti saatavilla niille, joita asia kiinnostaa.

Jurek Reunamäki arvelee, että häntä vihataan iltapäivälehdissä. Hän nimittäin soittaa aina, jos uutta kappaletta käsittelevästä jutusta puuttuvat tekijätiedot, ja pyytää lisäämään nimet artikkeliin.

Olennaisinta kuitenkin on, että työ puhuu puolestaan ja nimi tiedetään alalla. Reunamäki kokee saaneensa kaipaamansa arvostuksen ja kunnioituksen kollegoilta sekä hänelle merkityksellisiltä ihmisiltä. Jos keskittyy ihailun ja hyväksynnän hankkimiseen, niitä ei saa koskaan tarpeeksi.

Myös työ itsessään on tekijöille palkinto ja he tietävät sen arvon ja ainutlaatuisuuden.

– Saatan aamulla todeta, että kaksi vuotta sitten ei ollut mitään. Koetan siitä ajatuksesta aloittaa päivän: Miten siistiä onkaan, että saan oikeasti tehdä töitä esimerkiksi artistin kanssa, jota olen älyttömästi ihaillut lapsena, Tiina Vainikainen summaa.

Video: Tiina muistelee, kuinka Evelinan Sireenit sai alkunsa arkisesta ääniärsykkeestä. RZY yllättyy.

Aina lähdetään nollasta

Paula Vesalaa, Jurek Reunamäkeä, Antti “RZY” Riihimäkeä ja Tiina Vainikaista pyydetään nimeämään suosikkikappale omasta tuotannosta. Tehtävä osoittautuu mahdottomaksi. On kuin laittaisi lapsensa riviin ja valitsisi parhaimman.

– Hyppäisin varmaan vielä arkustakin vaihtamaan. Itse ajattelen omaa lempparibiisiä niin, että se on vielä tekemättä. Se on aina se uusin biisi tai seuraava, Jurek Reunamäki aloittaa.

– Hyvin sanottu, koska kai sitä yrittää tehdä aina parempia kappaleita, Vesala komppaa.

Mikä tekee Vesalasta, Reunamäestä, Riihimäestä ja Vainikaisesta ammattilaisen? Mikä saa juuri heidän kynänsä tuottamaan radio- ja striimauslistojen ykkösiä toinen toisensa perään? Yhteisiä nimittäjiä nelikolle ovat ainakin uteliaisuus, ankara työmoraali ja myöntävä vastaus kieltävän sijaan. He eivät myöskään rakenna itselleen lokeroita, koska sillä he sahaisivat itseään nilkkaan. Kysymys on vain musiikista, kommunikoinnista ihmiseltä ihmiselle.

– Minusta tuntuu, että meillä kaikilla on sen verran monipuolinen musiikillinen kasvatus ja olemme musiikissa kaikkiruokaisia, että ei tarvitse miettiä, onko tämä oikeaa tai vähempiarvoista musaa. Se on kaikki musaa. Hittejä, indietä, klasaria, jazzia - kaikki on siistiä, toteaa Reunamäki.

Video: Minkälainen paikka Suomi on ammattimaiselle musiikintekijälle vuonna 2018?

Tiina Vainikainen näkee biisintekemisen prosessina, johon täytyy lähteä puhtaalla ajatuksella. Oma osaaminen ja rutiinit täytyy unohtaa, sillä kappaleen tekeminen on kerta toisensa jälkeen seikkailu, jonka suunta ja määränpää eivät ole tiedossa. Reunamäki lisää, että biisin aloittaminen tuntuu monessa liemessä uitetusta ammattilaisestakin aina ensimmäiseltä kerralta. Kokemus alkaa näkyä prosessissa myöhemmin.

– Sen myöntäminen on myös reilua sitä jengiä kohtaan, jonka kanssa teet töitä. Ihan sama kuinka paljon on kilometrejä takana. Ainakin niiden tyyppien kanssa, joiden kanssa on itse päässyt tekemään, huokuu se, että ollaan tekemässä juuri sitä kappaletta ja lähdetään aina nollasta, RZY kommentoi.

Ehkä tässä piilee salaisuus hittien syntymiseen. Jurek Reunamäki summaa biisinteon ytimen.

– Syy kirjoittaa biisi pitää olla rehellinen, aito ja vilpitön. Siinä täytyy olla joku oikea pointti, miksi tämä kirjoitetaan juuri nyt.

Katso ja lue sarjan ensimmäinen osa:

Nostokuva: Suomihittien näkymättömät duunarit
Nostokuva: Suomihittien näkymättömät duunarit Kuva: Yle / Joonas Josefsson, Annukka Palmén-Väisänen Nappi Ikonen,Ako Kiiski,Anssi Nykänen,Juha Björninen,muusikot,grafiikka,Studiomuusikko,Ako Kiiski

Muokattu 24.5. 2018: Antti Riihimäen opiskelutiedot.