Hyppää pääsisältöön

Kymmenen Kieślowskia

Irène Jacob poseeraa valokuvaajalle elokuvassa Kolme väriä: Punainen
Irène Jacob poseeraa valokuvaajalle elokuvassa Kolme väriä: Punainen Irène Jacob poseeraa valokuvaajalle elokuvassa Kolme väriä: Punainen Krzysztof Kieslowski,Kolme väriä: Punainen,teeman elokuvat

Teeman kesän 2018 Areena-elokuvapaketissa ovat Krzysztof Kieślowskin kaikki kymmenen pitkää teatterielokuvaa. Kaksi elokuvista – Veronikan kaksoiselämä ja Sattuman kauppaa – nähdään myös televisiossa kevään viimeisessä Teemalauantaissa 26.5. klo 21.00
Elokuvat katsottavina Teeman Areena-kanavalla 26.5.–23.8.2018.

Toukokuun viimeisenä lauantaina Teema julkaisee Areenassa puolalaisen mestariohjaajan Krzysztof Kieślowskin (1941–1996) kaikki pitkät teatterielokuvat. Silti tämäkin on vain leikkaus Kieślowskin laajaan ja monipuoliseen tuotantoon, sillä kokonaisuudesta puuttuvat hänen kymmenet lyhyet fiktio- ja dokumenttielokuvansa, muutama tv-elokuva, pari pitkää dokumenttia ja ennen kaikkea hänen kuuluisa Kymmenen käskyä -tv-sarjansa. Mutta näistä kymmenestä tunnelmapalasta riittää katsottavaksi elokuva lähes jokaiselle kesäviikolle – kukin voi toki valita itselleen sopivimman rytmin, sillä elokuvat ovat Areenassa 90 päivän ajan.

Kieślowski aloitti ohjaajauransa lyhytelokuvilla vuonna 1966 käydessään Łódźin elokuvakoulua, samaa laitosta, jonka kasvatteja ovat olleet myös Andrzej Wajda, Roman Polanski ja Kieślowskin hyvä ystävä Jarmo Jääskeläinen. Kieślowski leimautui ensin dokumentaristiksi ja palasi fiktion pariin laajemmin 1970-luvun puolivälissä, kun hänen tv-elokuvansa Henkilökunta (1975) palkittiin Mannheimin festivaaleilla.

Jo dokumenteissaan Kieślowski oli käsitellyt Puolan sosialistisessa yhteiskunnassa elämisen ja työskentelemisen niin moraalisia kuin käytännöllisiä ongelmia. Vaikka hän ei ollut varsinaisesti poliittinen elokuvantekijä, Kieślowski joutui huomaamaan että autoritaarisessa yhteiskunnassa mikä tahansa todellisuuden kuvaaminen oli tulkittavissa poliittisesti. Hän joutui toistuvasti vaikeuksiin viranomaisten kanssa, mutta usein myös toisinajattelijoiden hampaisiin, ja Kieślowski alkoi uskoa, että tässä järjestelmässä hän pystyisi paremmin ja aidommin kuvaamaan todellisuutta jos hän tekisi sen fiktion kautta.

Niinpä jo Kieślowskin ensimmäinen varsinainen pitkä elokuva Arpi (1976) kuvaa dokumentaariseen tyyliin mutta fiktiivisesti puolalaista yhteiskuntaa ja sen ongelmia. Se kertoo idealistisesta ja rehellisestä puoluemiehestä, joka nimitetään valvomaan epärehellisin keinoin perustetun tehtaan rakennnusprojektia. Hän haluaa parantaa ihmisten elämää, mutta kukaan paikallisista asukkaista ei edes halua koko tehdasta.

Samaa tyyliä käytti vielä onnistuneemmin Kieślowskin toinen elokuva Amatööri (1979). Se kertoo miehestä, joka ostaa kaitafilmikameran tallentaakseen vastasyntyneen tyttärensä varttumisen. Miehen harrastus herättää kaupungin paikallisten byrokraattien ja puoluepomojen kiinnostuksen, ja hänestä tehdään puolueen "virallinen" kuvaaja. Mutta se, mitä hän kamerallaan tallentaa, ei aina miellytä päättäjiä, ja vaimokin alkaa hermostua, kun mies keskittyy yhä enemmän harrastukseensa ja alkaa nähdä itsensä taiteilijana. Elokuvan satiirisuutta vain korostaa, että Amatööri sai palkintoja niin Moskovan, Chicagon kuin Berliinin festivaaleilta, ja se epäilemättä heijastaa Kieślowskin omia taiteen tekemisen vaikeuksia totalitaarisessa järjestelmässä.

Näistä dokumentaarista varhaistöistä puuttui kuitenkin vielä se emotionaalinen voima, runollinen kuvailmaisu ja monitulkintainen symboliikka, joihin Kieślowskin nimi tultiin yhdistämään. Seuraava elokuva Sattuman kauppaa (1981) otti merkittäviä askeleita näihin suuntiin ja esitteli samalla juonirakennelman, jota ovat sittemmin ovat käyttäneet mm. saksalainen Juokse Lola! ja englantilainen Sliding Doors. Elokuvassa nuoren miehen elämäntarina kääntyy kolmeen eri suuntaan sen mukaan ehtiikö hän eräänä päivänä juosta asemalla junan kyytiin vai ei. Eri vaihtoehdoillaan Kieślowski tuntuu sanovan – paitsi että Puola on eräänlainen avoin vankila, josta on mahdotonta päästä pois – että ainoa vaihtoehto asioiden muuttamiseksi on toiminta. Pahin virhe on toimettomuus, kun taas se minkä puolesta taistelee, ei ole niin tärkeää.

Puolan viranomaiset eivät ainakaan jääneet toimettomiksi, ja Sattuman kauppaa joutui esityskieltoon aina vuoteen 1987 asti. Lisäksi siitä poistettiin monia kohtauksia. Nyt näytettävässä restauroidussa kopiossa nuo kohtaukset on palautettu elokuvaan sikäli, kuin ne ovat ylipäänsä säilyneet.

Selkeästi poliittinen mutta monitulkintainen sisältö jatkui elokuvassa Ilman loppua (1985), joka nähdään nyt Suomessa ilmeisesti ensi kertaa laajemmassa levityksessä. Se sijoittuu sotatilan aikaiseen Puolaan vuonna 1982 ja kertoo George Orwellin teosten kääntäjästä, jonka aviomies on juuri yllättäen kuollut. Nainen yrittää saada uudelleen otetta elämästä ja etsii lohtua työstään, pojastaan, irtosuhteesta ja jopa hypnoosista, mutta suru pitää hänet otteessaan. Tarinan toisessa juonteessa ikääntynyt asianajaja Labrador päättää ennen eläkkeelle jäämistä pistää vähän paikkoja sekaisin ja alkaa puolustaa lakkoilusta poliittisin perustein vankilaan joutunutta miestä. Ilman loppua on vähiten tunnettu Kieślowskin elokuva, mutta yhtä kaikki kiinnostava ja ohjaajansa oloinen teos – erityisesti siksi, että se myös aloitti säveltäjä Zbigniew Preisnerin ja käsikirjoittaja Krzysztof Piesiewiczin kanssa yhteistyön, joka jatkui aina Kieślowskin kuolemaan asti.

Seuraavaksi Kieślowski teki uransa ehdottomiin pääteoksiin kuuluvan tv-sarjansa Kymmenen käskyä (1989). Sen jokainen jakso otti teemansa Raamatun käskyistä mutta sijoitti ne nykyihmisen arkielämään. Kahdesta sarjan jaksosta Kieślowski laajensi pidemmät, osin myös muutetut elokuvaversiot, Lyhyt elokuva rakkaudesta (1988) ja Lyhyt elokuva tappamisesta (1988). Ne julkaistiin ennen itse sarjaa, ja näillä elokuvilla sekä jälkimmäisestä Cannesissa saamillaan palkinnoilla Kieślowskista tuli modernin taide-elokuvan kansainvälinen lempilapsi, kun hän siirsi nyt hiotun tyylinsä ja käsittelytapansa politiikasta jokapäiväisen elämän ja sen suurien tuntojen pariin.

Lyhyt elokuva rakkaudesta kertoo estoisesta nuorukaisesta, joka on ihastunut vastapäisessä rakennuksessa asuvaan vanhempaan ja kokeneempaan naiseen. Hän vakoilee naista ja tämän rakastajia salaa kaukoputkellaan, soittelee tälle sanomatta mitään ja keksii erilaisia keinoja – väärentää postia tai ryhtyy maidonjakajaksi - tavatakseen naisen, jotta tämä voisi rakastua häneen.

Lyhyt elokuva tappamisesta on julma kertomus kahdesta murhasta. Toinen on järjetön, raju ja väkivaltainen teko, jolle ei tunnu olevan minkäänlaista selitystä tai motiivia. Toinen suoritetaan eleettömän kliinisesti ja kylmän mekaanisesti tarkoin määriteltyjen säädösten mukaan.

Kansainvälinen menestys ja Puolan avautuminen tekivät luontevaksi siirtyä länteen, ja Kieślowskin loput elokuvat olivatkin ranskalaisia tai puolalais-ranskalaisia tuotantoja. Niistä ensimmäinen, Veronikan kaksoiselämä (1991), olikin tästä lähes vertauskuvallinen tarina, sillä se kertoo kahdesta identtisestä Veronikasta (Irène Jacob), joista toinen asuu Puolassa, toinen Ranskassa. He eivät tunne toisiaan mutta heidän kohtalonsa kietoutuvat kauniin mystisesti toisiinsa. Elokuvan hyvä taloudellinen menestys mahdollisti sitten trilogian Kolme väriä, josta tuli hänen uransa huipentuma.

Trilogian osat Sininen (1993), Valkoinen (1994) ja Punainen (1994) saivat nimensä Ranskan lipun väreistä ja teemansa Ranskan vallankumouksen arvoista vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Niitä tarkastellaan kuitenkin hyvin yllättävistä ja epätavallisista näkökulmista. Tyylillisesti elokuvat ovat niin lähellä Veronikaa, että voitaisiin puhua jopa kvartetista.



Trilogian avaus Sininen palaa Ilman loppua -elokuvan tematiikkaan kertoen naisesta (Juliette Binoche), joka yrittää käynnistää elämänsä uudelleen menetettyään onnettomuudessa perheensä. Oikeammin hän yrittää vapautua surustaan eristämällä itsensä kokonaan elämästä, tunteista ja tuttavistaan, elääkseen anonyymisti ja yksin keskellä Pariisia. Valkoisessa puolalaisen miehen ranskalainen vaimo (Julie Delpy) ottaa avioeron, jonka seurauksena miehen on palattava kotimaahansa rakentamaan elämää uudelleen. Hän yrittää kuitenkin yhä voittaa ex-vaimonsa rakkauden. Sveitsiin sijoittuvassa Punaisessa nuori malli (Irène Jacob) huomaa joutuneensa iäkkään naapurin, entisen tuomarin (Jean-Louis Trintignant) tarkkailemaksi.

Väritrilogian osat saivat palkintoja Venetsian ja Berliinin kaltaisilta tärkeiltä festivaaleilta ja toi ohjaajalle jopa Oscar-ehdokkuuden, mutta maineensa ja suosionsa huipulla Kieślowski ilmoitti yllättäen lopettavansa elokuvanteon. Vuoden 1996 alussa alkoi kuitenkin tihkua tietoja uudesta trilogiasta, mutta Kieślowski menehtyi sydänkohtaukseen vielä samana vuonna, vasta 54-vuotiaana. Tuo suunniteltu trilogia toteutui sitten elokuvina Taivas (2002), Helvetti (2005) ja Toivo (2007), joissa ohjaajina oli mm. Kieślowskin suuri ihailija Tom Tykwer.

  • Arpi (Blizna, Puola 1976) O: Krzysztof Kieślowski. N: Franciszek Pieczka, Mariusz Dmochowski
  • Amatööri (Amator, Puola 1979) O: Krzysztof Kieślowski. N: Jerzy Stuhr, Malgorzata Zabkowska
  • Sattuman kauppaa (Przypadek, Puola 1981/1987) O: Krzysztof Kieślowski. N: Bogusław Linda
  • Ilman loppua (Bez konca, Puola 1985) O: Krzysztof Kieślowski. N: Grażyna Szapołowska, Maria Pakulnis, Aleksander Bardini
  • Lyhyt elokuva tappamisesta (Krótki film o zabijaniu, Puola 1988) O: Krzysztof Kieślowski. N: Mirosław Baka, Krzysztof Globisz, Jan Tesarz
  • Lyhyt elokuva rakkaudesta (Krótki film o miłości, Puola 1988) O: Krzysztof Kieślowski. N: Grażyna Szapołowska, Olaf Lubaszenko
  • Veronikan kaksoiselämä (La Double vie de Veronique/Podwójne życie Weroniki 1991, Ranska/Puola 1991) O: Krzysztof Kieślowski. N: Irène Jacob
  • Kolme väriä: Sininen (Trois couleurs: Bleu/Trzy kolory: Niebieski, Ranska/Puola 1993) O: Krzysztof Kieślowski. N: Juliette Binoche, Benoît Régent, Emmanuelle Riva
  • Kolme väriä: Valkoinen (Trois couleurs: Blanc/Trzy kolory: Biały, Ranska/Puola 1994) O: Krzysztof Kieślowski. N: Zbigniew Zamachowski, Julie Delpy
  • Kolme väriä: Punainen (Trois couleurs: Rouge/Trzy kolory: Czerwony, Ranska/Puola 1994) O: Krzysztof Kieślowski. N: Irène Jacob, Jean-Louis Trintignant
  • Koko maailman taiteen historia BBC:n uudessa suursarjassa

    Luovuuden katkeamaton ketju ulottuu vuosituhansien taakse

    Kulttuurien juurilla on BBC:n uusi yhdeksänosainen suursarja koko maailman kuvataiteen historiasta varhaisimmista luolamaalauksista nykypäivään – ja tulevaisuuteenkin. Teema tiistaisin 21.8. – 19.10.

  • Isä Matteon tutkimukset jatkuvat taas

    Teemalla nähdään sarjan uusi 11. tuotantokausi

    Karismaattinen ja sydämellinen kirkonmies isä Matteo ratkoo rikoksia ja sydänsuruja suositun italialaissarjan uusissa jaksoissa. Sarjan 11. tuotantokausi nähdään Teemalla syksyn 2018 aikana. Teemalla arkisin 22.8.2018 alkaen keskiviikosta perjantaihin klo 20. Jaksot Areenassa 90 päivää. Uuden kauden aluksi Spoleton karabinieeriasemalla odotetaan jännittyneinä uuden kapteenin tapaamista.

  • Esa-Pekka Salonen 60 vuotta Teemalla

    Juhlakonsertti suorana, arkisto-ohjelmia nuoresta maestrosta

    Kesällä 60 vuotta täyttänyttä maestro Esa-Pekka Salosta juhlitaan suorassa konserttilähetyksessä perjantaina 17.8. Lisäksi Teemalla nähdään arkisto-ohjelmia nuoremmasta Salosesta.

Yle Teema