Hyppää pääsisältöön

Martti Soramäki: Ylen rakenteellinen riippumattomuus turvaa sananvapautta

Kuvassa tutkija Martti Soramäki.
Kuvassa tutkija Martti Soramäki. Kuva: Yle Yle,Martti Soramäki

Millaiset ovat olleet Ylen ja Suomen eduskunnan suhteet kautta yhtiön historian? Ylen hallintoa ja ohjausta tutkineen Martti Soramäen mukaan Yle elää nyt rakenteellisen riippumattomuuden aikaa.

Selvitin Liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta Ylen ohjausta ja yhtiön hallintoa sen perustamisesta vuonna 1926 aina nykypäivään. Olen kuvannut ja analysoinut Ylen valvontaa ja omistajaohjausta yleisellä toimielintasolla (eduskunta, valtioneuvosto/liikenne- ja viestintäministeriö/yhtiökokous, yhtiön hallintoneuvosto, yhtiön hallitus) sekä tähän liittyvää johtamisen ja työnjaon kehitystä.

Erityisesti minua kiinnosti, miten ja millä perusteilla Ylestä on tullut yhä enemmän eduskunnan alainen organisaatio. Onhan eduskunnan valitsema yhtiön hallintoneuvosto lainsäädäntömuutosten myötä vahvistanut asemaansa yhtiön päätöksenteossa.

Eduskunnan alaisuuteen vaiheittain

Kehitys kohti eduskunnan alaisuutta on tapahtunut useassa vaiheessa.

Yleisradio otettiin valtion haltuun vuonna 1934, mutta silloin se oli vielä tavallinen valtionyhtiö. Perusteet valtiollistamiselle olivat tyytymättömyys yhtiön omistusrakenteeseen ja se, että yhtiö toimi toimilupansa vastaisesti.

Olennainen muutos tapahtui vuonna 1949, kun eduskunta ryhtyi nimittämään Yleisradion hallintoneuvoston. Siihen asti hallintoneuvoston oli nimittänyt yhtiökokous – silloinen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö.

Taustalla oli tyytymättömyys pääjohtaja Hella Wuolijoen ohjelmapolitiikkaan ja pyrkimys tasapuolisuuteen ohjelmatoiminnassa. Wuolijoki erotettiin, kun uusi laki astui voimaan.

Vuonna 1980 hallintoneuvoston tehtävät siirrettiin lakiin, koska uusi osakeyhtiölaki olisi heikentänyt Ylen hallintoneuvoston asemaa.

Monen vuoden veivauksen jälkeen laki Yleisradiosta hyväksyttiin vuonna 1993. Taustalla olivat pyrkimykset vakiinnuttaa yhtiön asema osana alan kokonaisjärjestelyjä ja erottaa pääjohtaja Reino Paasilinna.

2000-luvulla lainsäädännön linjausten valmistelu siirtyi komiteoilta parlamentaarisille työryhmille. Tärkeimmät uudistukset laissa ovat olleet velvoite laatia hallintoneuvoston kertomus eduskunnalle (v. 2003), Ylen ulkopuolinen hallitus (v. 2006) ja Yle-vero (v. 2013).

Eduskunnan kertomuksilla haluttiin antaa yhtiön toiminnasta eduskunnalle säännöllisesti tietoa ja parantaa näin eduskunnan mahdollisuutta valvoa yhtiön toimintaa hallintoneuvoston välityksellä.

Ulkopuolinen hallitus taas modernisoi yhtiön hallintoa. Yle-vero oli vastaus yleisradiotoiminnan rahoitusongelmiin, koska tv-maksujen määrä laski ja yhteen laitteeseen kytketty maksu ei vastannut mediankäytön muuttumista.

Rakenteellinen riippumattomuus turvaa sananvapautta

Tiivistäen Ylen ohjauksesta ja valvonnasta voi todeta:

Yleisradion ohjaus ja valvonta on jaettu eduskunnan, sen valitseman hallintoneuvoston ja Viestintäviraston välillä. Viestintävirasto suorittaa laillisuusvalvontaa ja hallintoneuvosto antaa julkisen palvelun toteutumisesta vuosittain kertomuksen, josta eduskunta päättää liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnön pohjalta.

Hallintoneuvosto ohjaa ja valvoo Yleä lakisääteisten tehtäviensä pohjalta. Kun sen tehtäviin lisättiin yhtiön strategiasta päättäminen (v. 2017), se päättää kaikista Ylen toimintaan liittyvistä tärkeimmistä asioista.

Yle on aidosti eduskunnan ja sen nimittämän hallintoneuvoston ohjauksessa ja valvonnassa niin pitkälle kuin se Suomen yhteiskuntajärjestelmässä on mahdollista.

Nykyistä asetelmaa voidaan kuvata rakenteelliseksi riippumattomuudeksi valtioneuvostosta ja hallintoviranomaisista. Tämä on olennainen Yleisradion sananvapauteen vaikuttava tekijä.

Martti Soramäki on YTT ja Ylestä eläkkeelle jäänyt päällikkö. Hän teki tutkimuksen Liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua