Laila Tarpila
Yle
Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" kolmannessatoista osassa Työkoulu on muuttanut kesäsiirtolaan Nevan rannalle Pietarin lähelle. #musiikinkevät1918
Punaisten Tullineuvoston jäsen, säveltäjä Knut Kangas oli paennut huhtikuussa Helsingistä Viipurin kautta Pietariin yhdessä neuvoston puheenjohtaja Alfred Blomqvistin kanssa.
Blomqvist oli jatkanut matkaa syvemmälle Venäjälle, kun taas Kangas oli jäänyt Pietariin. Blomqvistista tuli myöhemmin Neuvosto-Karjalan tullilaitoksen johtaja. Hänet surmattiin Stalinin vainoissa 1930-luvulla.
Tullineuvoston muut viisi jäsentä menettivät kaikki henkensä valkoisten astuttua valtaan. Kaksi teloitettin Viipurissa toukokuun alussa ja kolme kuoli vankileireillä kesällä 1918.
Knut Kangas kirjoitti salanimellä Eero Korpi 21-osaisen tarinan Pakolaisena Venäjällä, jossa hän mitä todennäköisimmin kertoo omista kokemuksistaan maanpaossa.
Kertomuksen kolmannessatoista osassa Kesäsiirtolassa, marraskuussa 1918 Pietariin perustettu suomalainen, kommunistisella pohjalla toimiva oppikoulu Työkoulu viettää kesää 1919 Nevan rannalla lähellä Pietaria.
"Pienehkön joululoman jälkeen tuli päiväjärjestykseen kesäsiirtolakysymys, jota koko kevätlukukausi puuhattiin koulussa isommasta pienempään saakka, suurella touhulla ja -äänellä.
Ainoastaan ne paikat, missä olisi tarjolla ruokaa, tulisivat huomioon otetuksi. Etelä-Venäjälle, jossa oli tiedossa suuria autioksi jätettyjä hoveja, synnytti mielikuvitus paradiiseja.
Koulukomissariaatilta kyseltiin useita suuria aatelitiloja, mutta ne olivat ja ehditty luovuttaa venäläisille kouluille yms. tarkoituksiin.
Lopuksi kävi kuten sananlasku sanoo: Joka kuuseen kurottaa, kapsahtaa katajaan. Emme päässeet Livadiaan eikä Krimille, vaan lähelle Pietaria, noin kolmen tunnin laivamatka pitkin Neva-jokea.
Huvila, joka sijaitsi Nevan ja siihen laskevan Labanova-nimisen sivujoen muodostamassa niemekkeessä, oli tosin luonnon puolesta hyvinkin viihtyisä, mutta ruokatavara oli sinne hoidettava Pietarista, ja siinä se suurin pulma olikin.
Paikkakunnalta ei voitu saada minkäänlaisia elintarpeita, sillä asukkaat olivat köyhiä pikkutilallisia, jotka saivat maatilkustaan sen verran että hädin tuskin itse tulivat toimeen.
Supistamalla vaatimukset jo alussa mahdollisimman pieniksi, koetimme kotiutua tiloihin. Huvilassa ei ollut edes huonekaluja.
Vuodeolkia saimme ostaa eräästä talosta pienemmän erän, mitkä levitettiin lattioille pehmikkeeksi. Jos vielä mainitaan, että kuivuneita pikkurisuja sai ottaa läheisestä metsästä keittiötä varten ja vettä joesta, olenkin jo luetellut kaikki mukavuudet.
Jo ensimmäisenä päivänä syntyi hiukan kahnausta siitä, kuka täällä tekee työt, kuten puiden kokoaminen ja pilkkominen, ruuan valmistus, veden haku ym.
Vahtimestarit, joita oli kaksi, sanoivat heille kuuluvan kesäloman kuten toistakymmentä vuotta aikaisemminkin. Palvelijat ja siivoojat tekivät saman huomautuksen.
Vielä ilmoittivat keittäjät, etteivät rupea kuuman hellan luona olemaan päiväkausia. Kun kerran toiset huvittelevat, täytyy heilläkin olla kesäloma ja oma aika.
Kun ihmiselämä on nyt vielä sillä mallilla, että täytyy syödä huvituksista ja kesästä huolimatta, eikä sovintoa syntynyt, järjestettiin työt vuoroille, joten kukin oli velvollinen olemaan määrätyn ajan puunpilkkojana, vedenkantajana, piharenkinä, siivoojana, keittäjänä, ruuan jakajana ym.
Kun tämä järjestys edellytti jokaiselta ammattitaidon kaikkiin näihin töihin nähden, herätti se ajan mittaan tyytymättömyyttä.
Sen aiheuttamana käännyttiin Kansanvalistuskomisariaatin puoleen pyynnöllä saada ylimääräisiä varoja työntekijöiden palkkaamiseksi.
Kirjelmän johdosta saapui paikalle pääkomissario selittäen, ettei ollut tarkoitus lähettää koulua huvittelemaan, vaan työskentelemään kukin ammatissaan.
Ei uusi koulujärjestelmä edellytä mitää kesälomaa, vaan se jatkuu kesäaikoina maaseudulla, jossa opettajien yksinomaisena velvollisuutena on tutustuttaa oppilaita maaseututöihin, seurustella heidän kanssaan, eikä suinkaan kuten nyt oli käynyt, että joku matematiikan opettaja keitti liian suolaisen ruuan emännöitsijän ollessa sillä välin matematiikan opettajana, kuten oli kuullut.
Työt asetettiin entiseen järjestykseen, suutari sai palata lestinsä ääreen, keittäjä patojensa ja kukin sai tyytyä leiviskäänsä.
Ensimmäiset viikot kuluivat jotakuinkin siedettävästi, kun ruokavaroja oli kohtuullinen määrä, mutta sittemmin alkoivat Pietarin elintarvikevarastosta lähetetyt annokset kutistua miltei olemattomiin.
Panimme keskuudessamme toimeen marja- ja sienitalkoita, vaan nämä lisäkkeet eivät paljon merkinneet, kun puuttui tykkänään tärkeimmät ravintoaineet, kuten rasva ja sokeri.
Kesä oli lämmin. Paikka ympäristöineen ihana, mutta mitäpä näistä saattoi nauttia kun vatsassa oli alituinen nälän tunne.
Siirtolasta palasimme syyskuun alkupäivinä nälkäisinä, kuihtuneina kuvina takaisin kosteiden kouluseinien sisälle."
Seuraa Knut Kankaan tarinaa päivittäin 11.-31. toukokuuta 2018.
Lähteet
Tulli Sata vuotta sitten: Tullihallitus lakkautetaan, tilalle tullineuvosto
Tulli Sata vuotta sitten: Veri vuotaa Viipurin valtauksen jälkeen
Työväen arkisto. Knut Kankaan arkisto.
Linkit
Suomen höyryveturit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Museovirasto CC BY 4.0
