Toukokuun 21.–24. päivinä kuoronjohtaja Väinö Pesola pääsee läpi musiikkitieteen tentistä ja tähtää maisteriksi vielä kevään aikana. Hän kuulee jälleen kuolinuutisia; säveltäjä Toivo Kuula on kuollut saamiinsa vammoihin Viipurissa ja toimittaja Irmari Rantamala vankikuljetuksessa Suomenlinnaan. #musiikinkevät1918
Toukokuun lopulla Helsingin Työväenyhdistyksen kuoronjohtajan, säveltäjän ja filosofian ylioppilaan Väinö Pesolan päiväkirjamerkinnät harvenivat. Pesola keskittyi loppusuoralla oleviin musiikkitieteen opintoihinsa Helsingin yliopistossa. Hän suoritti tenttinsä professori Ilmari Krohnille, joka oli ollut punaisten vankina Haminassa, mutta päässyt vapaaksi ja palannut hoitamaan virkaansa Helsinkiin.
Lukujen lomassa Pesola ehti 16. toukokuuta katsomaan Helsingin keskustaan Mannerheimin valkoisen armeijan voitonparaatia.
Kuolinuutisia kantautui jälleen Pesolan korviin. Säveltäjä Toivo Kuula oli kuollut 18. toukokuuta Viipurissa loukkaannuttuaan vappuna ampumakohtauksessa Seurahuoneella.
Työmies-lehden toimittaja Irmari Rantamala - eli kirjailija Maiju Lassila, oikealta nimeltään Algot Untola - oli kuollut 21. toukokuuta epäselvissä olosuhteissa merellä. Untolaa oltiin kuljettamassa laivalla Katajanokan vankilasta Suomenlinnaan teloitettavaksi, kun hän oli joko hypännyt itse veteen paetakseen tai hänet oli ammuttu laivan kannelle ja heitetty veteen.
”Tentti. Paraati. Toivo Kuula kuollut. - Uusi nide alkaa ilosanomalla. Eilisiltainen musiikin cum laude meni hyvin läpi. Tämä oli hermoston kestämisen ansio - vasta viime yön valvoin. Olen itsekin ihmetellyt, ettei huima tenttiluku, josta mm. "päiväkirjatyhjyys" todistaa, ole mennyt "päähän", kuten aina ennen.
Se on johtunut syömätaktiikastani. Olen kalleudesta huolimatta syönyt noin 3 á 4 kertaa päivässä, ja joka kerta kohtuullisesti. Syönnin päälle olen tehnyt kävelymatkan. Olen selvästi huomannut, miten voima aivoissa, hermostossa on uudistunut joka aterian jälkeen, joten ei illalla ole ollut kuumetta ja uni on ollut suhteellisen hyvä.
Krohn "professorini" ei ajoista huolimatta tinkinyt kurssista yhtään kirjaa. Kuvaavaa kyllä - mutta toiselta puolen ikävää - hänen omantunnon tarkkuudelleen. Ei myöskään laudatur-töistä eikä kirjoista hän helpottanut kuin nimeksi, nim. vain teoria-puolen Musiikkiopisto-opintojeni perustuksella ja tämänkin suuren työtä muistuttavan "agitation" jälkeen, jonka aloin jo viime keväänä. Ja kuitenkin olen teoriaa kirjoitellut enemmän kuin kukaan muu musiikkimaisteriksi valmistunut, lukuun ottamatta tohtoreja ja [säveltäjä Leevi] Madetojaa! Tenttikysymyksissäkään ei ollut mitään helpotusta huomattavissa, mutta kun kaikki sujui hyvin, jätti hän Berliozia ja osan Rytmioppiaan kuulustelematta.
Nyt on 10 päivää aikaa 3 kirjan, noin 1000 sivun - josta osa mitä raskainta saksalaista tekstiä - lukemista ja kypsyttämistä varten. Jos hermosto kestää, saan kuukauden lopussa heittää niskoiltani jo peräti kallistuneen ylioppilastakin. Epäilen, kestänkö.
(jatkoa) Tosiasioita kiireessä. - Paraatissa lämmitti mieltä, jopa yritti sytyttääkin, todistus kansan valtavasta noususta. Ja näkyi, että pojat olivat etupäässä tappaneet, vähemmän ”äkseeranneet”, sillä yleensä he marssivat kovin huonosti. Sai myös todeta, että ei ole vielä sivistys hienostanut rahvaamme piirteitä. Tarvitaan vielä vuosisatoja ehkä, ennen kuin kansamme kantaa piirteissään sellaista kulttuurin leimaa kuin saksalaiset.
Eräässä puodissa pyydettiin karamelleista 75 mk kilo! Samansuuntaisia hintoja maksetaan elintarpeista. Mitä on oppinut porvaristo kansalaissotaonnettomuudesta?!
Asevelvollisuustarkastuksessa en ole vieläkään ollut. Ei ole ollut aikaa seisoa hirveissä jonoissa. Suomalaiset virastot antavat edelleen loistavia näytteitä saksalaisille järjestelykyvyn puutteesta. Helsingin 300:sta lääkäristä tutkii useita kymmeniä tuhansia miehiä 5 ruotsalaista lääkäriä yhdessä huoneustossa. Suurenmoista! Ensi viikolla jatkuu toimitus.
Nälässä ja rahapulassa olen viime aikoina vuorotellen taistellut tenttispurtin ohella. Olen elänyt vipeillä, kun Turusta ei ole tullut rahaa.
Kerran astuin Raitiovaunuun, rupesin koukkimaan taskujani, löysin vain 20 p – hyppäsin kesken pois ennen konduktöörin karhuamista. Toisen kerran istuin taas vaunuun 10 p:n ”vaivaisena”. Onneksi laulaja Eino R. tuli vaunuun, hän maksoi suuren laskuni 25 p.
Nämät ovat opettaneet automaateissa laskemaan pennit ennen syömistä. Koko vaikeus on kovin häirinnyt lukua ja vienyt aikaa, perin kallista, ehkä korvaamatonta, sillä kuka tietää, voiko yliopisto syksyllä toimia, jos saan reput, on kaikki hunningolla. Nälkäiselle on myös katkeruus kuiskinut sopimattomia asioita.
Pohjois-Suomessa raivoaa hirveä lavantauti. Heikontuneet ihmiset kuolevat joukoissa. Koskahan tulee tänne?
Kuulin läsnä olleelta kertomuksen vankien ampumisesta. Yksitellen porvari heitä ammuttaen nauttii verenhimostaan.
Irmari R. ammuttiin mereen.
Mikä seuraa tätä hirveätä aikaa. Kunpa edes sisäinen herääminen!!"
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hänelle seuraavaksi tapahtuu 2. kesäkuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia Väinö Pesola
Wikipedia Algot Untola
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
