Hyppää pääsisältöön

Onko suomalainen kirjallisuus maailmankirjallisuutta?

Laura Lindsted
Laura Lindsted Kuva: Heini Lehväslaiho Laura Lindstedt

Kirjailijat ympäri maailmaa saapuvat Helsinkiin. Kahden päivän ajan he ovat keskellämme – maailma tihentyy ympärillemme. Mutta kuinka kansainvälistä suomalainen kirjallisuus on? Ulkomailla kiertävä kirjailija ja kääntäjäpariskunta vastaavat.

Helsinki Lit 2018 Yle Teemalla ja Areenassa

perjantai 25.5.

klo 16.55 – 17.55 Yle Teema & Areena
Helsinki Lit I: Lavalla Johannes Anyuru & Kjell Westö
Keskustelu käydään ruotsiksi, ei tekstitystä. Kisakatsomoa johdattelee Aleksis Salusjärvi, kommentaattoreina kirjailija Juha Itkonen ja kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvist. Suora lähetys Helsingin Savoy-teatterista.

klo 17.50–20.45 vain Areena
17.50–18.20 Golnaz Hashemzadeh Bonde & Jani Toivola
18.25–18.55 Ilmar Taska & Sofi Oksanen
19.20–20.00 Samanta Schweblin & Hannele Mikaela Taivassalo
20.05–20.45 Morten Strøksnes & Juha Hurme

lauantai 26.5.

​klo 12.55 – 14.40 Yle Teema & Areena
Helsinki Lit II: L​​​avalla​ Ayòbámi Adébáyò & Laura Lindstedt, Cristóvão Tezza & Maria Manner sekä Naja Marie Aidt & John Freeman
Keskustelut käydään englanniksi, ei tekstitystä. Kisakatsomoa johdattelee Aleksis Salusjärvi, kommentaattoreina kirjailijat Juha Itkonen ja Siri Kolu. Suora lähetys Helsingin Savoy-teatterista.

klo 14.40 vain Areena
Jarl Hellemann -palkinnon jako

klo 15.10 – 17.35 Yle Teema & Areena
Helsinki Lit III: Lavalla Domenico Starnone & Philip Teir, Kim Leine & Sirpa Kähkönen sekä Ebba Witt-Brattström & Koko Hubara
Keskustelut käydään englanniksi, ei tekstitystä.

Parhaat tarinat kiinnostavat ja puhuttelevat kaiken maailman ihmisiä. Se on pitänyt Laura Lindstedtin kiireisenä. Oneironin käännösoikeudet on tällä hetkellä myyty 13 maahan, ja kirjailijavierailuja ulkomaille kertyy paljon.

– Olen vieraillut vuoden sisällä Tanskassa, Romaniassa, Tšekissä, Ranskassa ja kolme kertaa Ruotsissa.

Oneironista on tullut maailmankirjallisuutta. Lindstedt on tunnettu kunnianhimoisena ja arvostettuna kotimaisena prosaistina, mutta yhtäkkiä hänen pääyleisönsä on löytymässä rajojemme ulkopuolelta. Muuttaako se hänen käsitystään itsestään kirjailijana?

– Kirjat tehdään luettaviksi, ja jokainen uusi käännöskieli merkitsee uusia potentiaalisia lukijoita. Tämä on tietysti suuri ilo kirjailijalle. Päätyöni on kuitenkin kirjoittaa, ja jokainen uusi kirja heittää omat, vain kyseiseen teokseen liittyvät kysymyksensä ratkaistavaksi. Yritän ylipäätään kirjoittaessani tietoisesti irrottautua kaikista käsityksistä, joita minulla voisi omasta kirjailijantyöstäni olla. Ne lukitsevat ja tappavat luovuuden.

Suomalainen kirjallisuus on Lindstedtin mielestä yhtä kansainvälistä kuin mikä hyvänsä hyvin kirjoitettu kirjallisuus, aiheesta ja maantieteestä riippumatta. Ulkomaisten kustantajien ja lukijoiden löytäminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Elina Ahlbäckin agentuuri on hoitanut Lindstedtin käännössopimukset.

– Ei uusille kieli- ja kulttuurialueille noin vain mennä. Tarvitaan kääntäjiä ja kirjallisuusagentteja. Tämä helposti näkymättömiin jäävä työ on erityisen tärkeää Suomessa, joka on kirjallisuudesta puhuttaessa pieni ja omalaatuinen kielialue.
Rajat ylittävän kirjallisuuden merkitys on kulttuurille perustava. Ilman kirjallisuuden synnyttämää vuorovaikutusta ja rajoja ylittäviä teoksia kirjalliselta kulttuurilta katoaisi pohja.

– En olisi minä, enkä olisi kirjoittanut Saksia enkä Oneironia, ilman käännöskirjallisuutta. En pysty edes kuvittelemaan maailmaa, jossa käännettyä kaunokirjallisuutta ei olisi. Se ei olisi tuntemamme maailma, vaan jotain paljon ahtaampaa, tunkkaisempaa ja tyhmempää.

Helsinki Lit -festivaalin tarkoitus on madaltaa maailmankirjallisuuden kynnystä. Ulkomainen kirjallisuus esiintyy keskellämme ilman ajallisia tai paikallisia etäisyyksiä ja välikäsiä. Lindstedt suhtautuu tapahtumaan positiivisesti.

En pysty edes kuvittelemaan maailmaa, jossa käännettyä kaunokirjallisuutta ei olisi. - Laura Lindstedt

– Olen itse tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana. Keskustelen nigerialaisen kollegan Ayòbámi Adébáyòn kanssa. Kun katson tämän vuoden ohjelmaa, olen ilahtunut siitä, että mukaan on saatu kirjailijoita myös Euroopan ulkopuolelta, Nigerian ohella Argentiinasta ja Brasiliasta. Kansainvälisiä, helposti lähestyttäviä kirjallisuusfestareita ei Suomessa ole liikaa. Helsinki Lit paikkaa tätä aukkoa, ja ote näyttäisi olevan ammattitaitoinen ja kunnianhimoinen.

Kääntäjä on kirjallisuuden elävä silta

Maailmankirjallisuudessa yksi ammattikunta korostuu ylitse muiden: kääntäjät. Suunnilleen puolet kaikesta, mitä Suomessa luetaan, on käännetty toisesta kielestä. Käännöstyön merkitys on kriittinen: yhtäältä huono käännös pilaa romaanin kuin home leivän, toisaalta taitava käännös synnyttää kielialueiden välisen elävän suhteen.

Mutta edustaako suomeksi ilmestynyt ulkomainen kirjallisuus maailmassa yleensä ilmestyvää kirjallisuutta pienoiskoossa? Kääntäjäpariskunta Anu Partanen (espanja, katalaani, ranska, englanti) ja Ville Keynäs (ranska, englanti) pohtivat kysymystä:

– Meidän perspektiivistä näkyy vahvasti käännöskirjallisuuden monotonisoituminen, nykyään käännetään yhä enemmän anglosaksista kirjallisuutta, ja ylipäänsä dekkareita. Suuret kustantamot tuntuvat pelaavan enemmän varman päälle kuin vanhoina hyvinä aikoina. Riskejä ottavat lähinnä pienkustantajat, joiden kääntäjät ja kustannustoimittajat eivät valitettavasti aina ole tehtävänsä tasalla. Tätä ei kuitenkaan pidä yleistää. Suomesta löytyy myös pienempiä kustantamoja, jotka julkaisevat erittäin korkeatasoista käännöskirjallisuutta.

Myös kirjallisuuden lajien sisällä on hajontaa, kansainvälisimmältä näyttää tällä haavaa runous. Partanen ja Keynäs nostavat esiin ulkomailla esiintyneet Riina Katajavuoren, Tomi Kontion, Helena Sinervon, Merja Virolaisen ja Saila Susiluodon. Listaa olisi helppo jatkaa pidemmälle.

Proosassa kielimuurit ylittyvät eri tavoin. Kansalliset aiheet sotahistoria etunenässä leimaavat vahvasti suomalaisia romaaneja, mutta eivät määritä niitä täysin pariskunnan mukaan:

– Tuntuu myös, että sekä arvosteluissa että kirjamarkkinoinnissa painopiste on siirtynyt yhä enemmän kotimaisen kirjallisuuden suuntaan. Se on toisaalta hieno asia, mutta se ei saisi tapahtua maailmankirjallisuuden kustannuksella. Suomen satavuotisjuhla vielä voimisti tätä tendenssiä. Pitäisi varmaan järjestää jonkinlainen avautumisen juhlavuosi, jolloin katsottaisiin rohkeasti ulospäin.

Suomalaisprosaisteista Partanen ja Keynäs innostuvat erityisesti sellaisista, joiden tapa kirjoittaa on omalakinen. Tällaisia omaäänisiä kirjailijoita ovat esimerkiksi Marjo Niemi, Anja Snellman, Rosa Liksom, Riitta Jalonen, Mikko Rimminen ja Juha Hurme.

– Ja sitten täytyy ehdottomasti mainita vielä kaksi romaania julkaissut Pajtim Statovci. Mutta myös klassikkoja tulee luettua jatkuvasti. Suomen kieli on valtavan monikerroksinen, eri aikakausina on kuulunut erilaisia ääniä ja vanhempaa kirjallisuutta kääntäessä noita ääniä täytyy kuulostella myös oman kulttuurin alueelta.

Kirjallisuutta ei saa steriloida

Partasen ja Keynäsin mukaan tällä hetkellä on suuri vaara, että kirjallisuus kangistuu, ja eri maiden kirjallisuudet alkavat yhä enemmän muistuttaa toisiaan. Kirjoja tuotetaan yhä määrätietoisemmin, ja kirjoittamiselle luodaan kaavoja.

– Joskus tuntuu, että kirjailija tähtää suoraan kansainvälisille markkinoille. Mutta mitä se kääntäjä siinä enää kääntää, jos alkuteksti on jo sinällään steriiliä?

Kielirajat ylittävä kirjallisuus on yhtä kaikki paras keino tehdä maailmasta ymmärrettävämpi kokonaisuus ihmiskunnalle yleensä. Kirjallisuuden kääntäminen on aina myös toisen kulttuurin ymmärrettäväksi tekemistä.

– Televisiosarjoista ei opi samalla tavalla, sillä eri maiden tv-sarjat muistuttavat nykyään kiusallisen paljon toisiaan. Sama trendi on näkyvissä populaarimusiikissa, elokuvassa ja nyt myös kirjallisuudessa. Se kielii myös eräänlaisesta henkisestä laiskuudesta. Ei haluta uskoa, että meidän jutut kiinnostaisivat muita. Kuitenkin Suomen ulkomailla menestyneimmät elokuvat on tehty Aki Kaurismäen erittäin persoonallisella käsialalla.

Mitä mietitte Helsinki Lit -festivaalista, minkälaista ulkomaista kirjallisuutta se mielestänne edustaa?

– On hyvä, että ihmisille järjestetään tilaisuus päästä kuulemaan kirjailijoita. He kun ovat pääsääntöisesti ajattelevaa sakkia. Olemme kaikenlaisen kulttuurin suurkuluttajia ja molemmilla yksi suurimpia esteettisiä elämyksiä on ollut Lahden kirjailijakokouksen paneelikeskustelut, joissa ajatuksen kauneus pääsee oikeuksiinsa. Helsinki Lit -festivaalissa on paljon samaa. Toivotamme festivaalille täysiä saleja ja pitkää ikää.

Helsinki Lit Yle Areenassa
Helsinki Lit välitetään suorana Yle Areenasta ja Teemalta perjantaina 25.5. ja lauantaina 26.5.2018.
Laura Lindstedt esiintyy festivaalilla lauantaina kello 13.00.
Aleksis Salusjärvi juontaa lähetystä. Keskustelut käydään englanniksi ja ruotsiksi.
Helsinki Lit -festivaalin nettisivut: https://helsinki-lit.fi/en/frontpage/