Hyppää pääsisältöön

Vantaalla on jotain sellaista, mitä et löydä mistään muualta! The Beetle -elokuva tutkii maailmaa hyönteisnäkökulmasta

Halavasepikkä lähikuvassa
Ihme-teos 2018: The Beetle. Kuvassa pääosan esittäjä halavasepikkä. Halavasepikkä lähikuvassa Kuva: Nykytaidefestivaali Ihme Henrik Håkansson,The Beetle,Halavasepikkä,Taide-elokuva,Ihme-festivaali

Ihme-festivaalin vuoden 2018 teos The Beetle antaa äänen uhanalaiselle halavasepikälle, jota esiintyy ainoastaan Vantaan Mätäojan alueella.
Henrik Håkanssonin elokuva on katsottavissa maailmanlaajuisesti Yle Areenassa vuoden ajan.

The Beetle on elokuva maapallostamme hyönteisnäkökulmasta. Havainnoimmalla yhtä harvinaista kovakuoriaista taiteilija Henrik Håkansson haluaa ilmaista jotain laajemmasta ilmiöstä: siitä, miten hyönteiset ja ihmiset jakavat yhteisen ympäristön, ja miten hauras tämä yhteinen maailmamme on.

Lähdin selvittämään, mitä tämä pieni kuoriainen voi kertoa meille."
Henrik Håkansson nojaa puista kaidetta vasten, takana kosteikko, koivuja, kokokuva.
Kuvataiteilija Henrik Håkansson. Henrik Håkansson nojaa puista kaidetta vasten, takana kosteikko, koivuja, kokokuva. Kuva: Nykytaidefestivaali Ihme, MariMur Henrik Håkansson,Halavasepikkä,Ihme

Ruotsalainen kuvataiteilija Henrik Håkansson on jo pidempää käsitellyt taiteessaan ympäristöön liittyviä kysymyksiä. Ihminen muokkaa ympäristöään omien tarpeittensa mukaisiksi. Olemme kuitenkin kaikki riippuvaisia toisistamme. Huoli hyönteisten massakadon vaikutuksista ruuan tuotantoon on viimein herättämässä myös ihmiskunnan.

Elokuvan ääniraitaan kannattaa kiinnittää huomiota. Elektronisen musiikin uranuurtaja Mika Vainio (1963–2018) oli Håkanssonin hyvä ystävä. Vainion oli tarkoitus säveltää musiikkia elokuvaan, mutta säveltäjän menehtymisen takia aie ei toteutunut. Håkansson valitsi teoksen musiikiksi tallenteen Vainion konsertista Sonár-festivaalilta vuonna 2015.

Henrik Håkanssonin ohjaama The Beetle on kymmenennen Ihme-festivaalin Ihme-teos. Se saa maailmanensi-iltansa Yle Areenassa perjantaina 25.5. klo 16.30 yhtä aikaa kuin Ihme-festivaalilla Helsingissä. Sen jälkeen elokuva on globaalisti katsottavissa Areenassa vuoden ajan. Ensiesitys televisiossa on Teemalla sunnuntaina 27.5. klo 12.

Halavasepikkä. Kuva Henrik Håkanssonin taide-elokuvasta The Beetle.
Halavasepikkä lentää. Halavasepikkä. Kuva Henrik Håkanssonin taide-elokuvasta The Beetle. Halavasepikkä,kovakuoriaiset,elokuvat,Taide-elokuva,Henrik Håkansson,Ihme-festivaali

Ihme-festivaali kymmenettä kertaa

Oletko törmännyt Ihme-teokseen? Sellainen on voinut tulla vastaan niin kauppakeskuksessa, kirjastossa kuin raitiovaunussakin. Nykytaiteen tuominen keskelle ihmisten arkea ja erilaisten yleisöjen tavoittaminen on Pro Arte -säätiön tärkeimpiä tavoitteita. Yleisö kutsutaan osallistumaan teosten valmistamiseen, tai he ovat jopa osa sitä. Pääsymaksuja ei ole.

Ihme-festivaalin takana oleva yksityisin varoin perustettu Pro Arte -säätiö haluaa edistää kuvataiteen asemaa ja näkyvyyttä. Säätiö kutsuu vuosittain yhden kansainvälisen taiteilijan tai taiteilijaryhmän toteuttamaan teoksen julkiseen tilaan. Festivaalilla on lisäksi luentoja, elokuvia ja työpajoja sekä keskustelua.

Ihme-festivaali järjestetään toukokuussa 2018 kymmenennen kerran. Yle osallistuu juhlintaan julkaisemalla tämänvuotisen teoksen Yle Areenassa kaikkien katsottavaksi.

Kuvataiteilija Antony Gormley ohjasi yhteistötaideteoksen syntyä Ihme-festivaalilla 2009..ho.
Antony Gormley ohjasi yhteisötaideteoksen syntyä savesta vuonna 2009. Kuvataiteilija Antony Gormley ohjasi yhteistötaideteoksen syntyä Ihme-festivaalilla 2009..ho. Kuva: Yle / Seppo Sarkkinen Antony Gormley,kuvataiteilija,Savi,yhteisötaide,Ihme-festivaali

Festivaalin historiaa pääsee tutkimaan myös Ylen vuonna 2009 tuottamassa seurantareportaasissa Suomalaiset savessa. Siinä seurataan Ihme-festivaalin ensimmäisen yhteisötaideprojektin valmistumista. Teos oli kuvataiteilija Anthony Gormleyn Savi ja kollektiivinen keho.

Gormleyn teoksessa kohtasivat julkinen ja yksityinen tila, savi ja paikalliset ihmiset. Teos rohkaisi pohtimaan uusia vastauksia kysymyksiin ketkä taidetta tekevät, miten ja kenelle taidetta tehdään. Kuka tahansa saattoi osallistua savenmuovaustalkoisiin ja toteuttaa omia veistosideoitaan. Gormley itse seurasi ihastuneena kollektiivisen teoksen kehittymistä puuttumatta osallistujien taiteellisiin ratkaisuihin.

Antony Gormleyn Savi ja kollektiivinen keho -teos, eli paljon savesta muovattuja veistoksia suuressa kuplahallissa.
Ihme 2009: Savi ja kollektiivinen keho. Antony Gormleyn Savi ja kollektiivinen keho -teos, eli paljon savesta muovattuja veistoksia suuressa kuplahallissa. Kuva: Nykytaidefestivaali Ihme / Kai Widell Kaisaniemi,Antony Gormley,yhteisötaide,kuvataide,Ihme-festivaali

Yle teki yhteistyötä Ihmeen kanssa myös vuonna 2010. Sen vuoden Ihme-teos oli kuvataiteilija Susan Philipszin Helsingin rautatieaseman keskushalliin suunnittelema ääni-installaatio Kun päivä laskee. Taiteilija esitti ilman säestystä Jean Sibeliuksen Sydämeni laulun, joka on sävelletty Aleksis Kiven samannimiseen runoon. Teoksen saattoi kuulla myös Yle Teema -kanavalla hyvänyönmusiikkina ohjelmien päättymisen jälkeen.

Vuonna 2014 Yael Bartana käsitteli teoksessaan True Finn suomalaisuutta ja kansallista identiteettiä. Kahdeksan taustoiltaan erilaista ihmistä asui yhden talvisen viikon ajan järven rannalla talossa, jossa yhteiselämää tallennettiin. Teos oli katsottavissa Yle Areenassa vuoden 2014 loppuun asti.

Helsingin päärautatieasema
Ihme 2010: Kun päivä laskee. Helsingin päärautatieasema Kuva: Nykytaidefestivaali Ihme, Veikko Somerpuro Helsingin päärautatieasema,Susan Philipsz,Kun päivä laskee
Kansallispukuinen nainen metsässä
Ihme 2014: True Finn. Kansallispukuinen nainen metsässä Kuva: Nykytaidefestivaali Ihme Yael Bartana,True Finn – Tosi suomalainen,Ihme-festivaali
Nainen pitää kädessään tukinuitossa käytettyä närelenkkiä (Tekniikan museo) kauppakeskus Kaaressa.
Ihme 2015: Saa koskea. Nainen pitää kädessään tukinuitossa käytettyä närelenkkiä (Tekniikan museo) kauppakeskus Kaaressa. Kuva: Nykytaidefestivaali Ihme, Veikko Somerpuro Kauppakeskus Kaari,Saa koskea -teos
Juho Kanervo ja Brahenpuiston koulun oppilaita raitiovaunussa
Ihme 2016: Ratikkasoittajien kiertue. Juho Kanervo ja Brahenpuiston koulun oppilaita raitiovaunussa Kuva: Nykytaidefestivaali Ihme, Veikko Somerpuro sello,raitiovaunut,koululaiset,Juho Kanervo

Ihme-festivaalin kotisivu. Festivaali järjestetään Helsingissä 25.–26.5.2018.

Ihme Festival in English.


Reportaasi kaikkien aikojen ensimmäisen Ihme-teoksen synnystä vuodelta 2009.

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri