Hyppää pääsisältöön

Ahdistusta, pelkoa ja innostusta - Fatbardhe Hetemaj muistelee dokumentin kuvauksia

Fatbardhe Hetemaj
Fatbardhe Hetemaj. Fatbardhe Hetemaj Kuva: Yle/Olli Laine Fatbardhe Hetemaj,Dokumenttiprojekti: Kotimaa Kosovo-Suomi

Dokumenttielokuvan tekemisen aikana esiin nousi myös kipeitä muistoja, kirjoittaa Fatbardhe Hetemaj. Samalla siitä tuli ikimuistoinen ja henkilökohtaisesti hyvin tärkeä projekti.

Se oli onnekas kohtaaminen, kun dokumenttielokuvaohjaaja Olli Laine tiimeineen oli tullut äitini luokse kuvaamaan maaliskuussa 2016 Tähtien futisvanhempia. Ajatus dokumenttielokuvan tekemisestä alkoi viritä pian klipin ilmestymisen jälkeen, kun Ollia jäi harmittamaan, miten monia mehukkaita tarinoita jouduttiin leikkausvaiheessa jättämään pois.

Ylen dokumenttiseula on tiukka, ja monet kotimaiset dokumentti-ideat eivät koskaan valmistu elokuvaksi asti, joten kyllähän se hiveli mieltä, kun ohjelmaidea sai vihreää valoa. Dokumenttielokuvan tekeminen on aivan ehdottomasti yksi elämäni ikimuistoisimmista ja henkilökohtaisesti tärkeimmistä projekteistani.

Dokumentin tekeminen oli aikaa vievää, mutta pääosin kuitenkin mukavaa. Samalla se oli myös kutkuttavaa ja haavoittuvaista aikaa, koska siinä piti olla omana itsenään.

Mietin vakavissani keitä minun edesottamukseni oikeasti kiinnostavat.

Suurimmaksi haasteeksi reilun puolentoista vuoden projektin aikana nimeäisin turhautumisen. En itse ainakaan kuvausten alettua ollut täysin sisäistänyt, mitä kaikkea mukanaolo minulta edellyttäisi. Yllätyin omien kuvauspäivien määrästä – se löi kuin halolla päähän. Mietin vakavissani keitä minun edesottamukseni oikeasti kiinnostavat, ja koin vahvasti, ettei minulla ole mitään mielekästä sanottavaa.

Lisämausteena asenteestani huokui läpi se, että viime vuosi oli varsin tahmea: arki tuntui muutenkin raskaalta ja kameran läsnäolo synnytti ristiriitaisia tunteita. Silmukka kuvausten ympärillä kiristyi etenkin silloin, kun pikkutarkan ohjaajan ja isojen linjojen tyypin, eli minun, työskentelytavat ristesivät.

Ollin tapa tehdä dokumenttia oli intensiivinen, koska hän on pieteetillä yksityiskohtiin perehtyvä perfektionisti, joka ei jätä valmistautumisessaan mitään sattuman varaan.

Välillä kuvaukset turhauttivat

Kuvattavan materiaalin valtava määrä yllätti minut erityisesti siksi, että minulla oli entuudestaan kokemusta hyvin erityyppisen telkkarin tekemisestä: suorista lähetyksistä ja selkeästi käsikirjoitetuista asiasisällöistä. Seurantadokumentin tekeminen oli toisenlaista: joskus kameraryhmän seuratessa arkisia puuhiani kuvaaminen tuntui paitsi turhauttavalta myös turhalta.

Muistuttelin Ollia usein materiaalimäärästä: ”Hellitä ja mieti sitä inhottavaa ’Kill you darlings’ -osuutta”. Hän taas vuorostaan muistutti minua siitä, että elokuvaa varten on kuvattava paljon materiaalia. Propsit Ollille, että hän sieti hyvin minun ajoittaiset känkkäränkkäilyt. Äiti oli totta kai aina puolustamassa Ollia.

Hetemaj'n perhe puutarhapalstallaan.
Hetemaj'n perhe puutarhapalstallaan. Hetemaj'n perhe puutarhapalstallaan. Kuva: Yle/Olli Laine Perparim Hetemaj,Mehmet Hetemaj,Hetemaj,Fatbardhe Hetemaj,Fatlume Hetemaj,Kosovo,Emine Hetemaj
Dokumenttielokuva Kotimaa Kosovo-Suomi kertoo jalkapallon ja politiikan kentiltä tutun sisarusryhmän tarinan.
Ohjaaja Olli Laine kuvausmatkalla Skënderaj'ssa. Dokumenttielokuva Kotimaa Kosovo-Suomi kertoo jalkapallon ja politiikan kentiltä tutun sisarusryhmän tarinan. Yle TV1,Dokumenttiprojekti: Kotimaa Kosovo-Suomi

Sukellus perheen sielunmaisemaan

Olli sukeltaa syvälle meidän perheen sielunmaisemaan, ja siksi elokuva onnistuu sukeltamaan syvälle myös katsojan ihon alle. Olli oli keskittyneesti läsnä haastatteluissa ja kuunteli meitä kuvattavia kaikilla aisteilla. Sitä kautta hän onnistui luomaan yhteyden ja syntyi luottamus, mikä on minkä tahansa onnistuneen projektin tae.

Kun pidätteet ja padot murtuivat, niin tarinat ja näkökulmat alkoivat vyöryä sellaista tahtia, että en olisi voinut sitä mitenkään kuvitella alkutilanteessa. Samaa kommentoivat myös sisarukseni; Ollille oli helppo puhua.

Mukavien muisteluiden ohella elokuvaa tehdessä tuli haastatteluissa ajauduttua epämukavuusalueelle ja lapsuuden ja nuoruuden kipeisiin muistoihin.

Elokuvan mieluisin kuvauspäivä löytyy viime kesältä, kun grillasimme meille rakkaalla puutarhapalstallamme sisaruskatraan ja äidin kanssa ja muistelimme yhdessä ihania menneitä. Mukavien muisteluiden ohella elokuvaa tehdessä tuli haastatteluissa ajauduttua epämukavuusalueelle ja lapsuuden ja nuoruuden kipeisiin muistoihin, kun vanhemmat kamppailivat Kosovon sodan ja me lapset teini-ikämme ja vanhempiemme kanssa. Muistan olleeni erittäin tottelevainen ja helppo lapsi (äidin mukaan oikea enkeli), mutta teini-iässä minusta kuoriutui hankala tapaus.

Murrosiän koittaessa aloin ehkä normaaliin tapaan kapinoida vanhempiani vastaan. Tuli sanomista puolin ja toisin. Mitä enemmän kapinoin, sitä enemmän varsinkin äitini oli ihmeissään ja huolissaan. Äiti ei ymmärtänyt teini-iän kamppailujani; eihän Kosovossa koskaan sanottu vanhemmille vastaan, tai ei hän ainakaan sanonut, niin sovinnainen kun on!

Teini-iässä minusta kuoriutui hankala tapaus.

Elokuvan kuvausten polveillessa tapahtumista ja tunnelmista toiseen, pelkäsin jossain vaiheessa (aivan turhaan), että Olli saattaisi nähdä tarinoissamme joitain merkityksiä, jotka eivät avaudu katsojalle. Usein yksinkertainen on tehokkainta ilman liiallista kuorrutusta tai teknistä kikkailua. Siksi suurin tunnustus tekijätiimille lähteekin siitä, ettei tässä projektissa ole mitään päälle liimattua.

Ollilla oli kokonaisvaltainen näkemys teoksestaan ja taito kerätä ympärilleen sellaiset ammattilaiset, joiden työhön hän luotti. Ollin hyvin toteava, ”kaurismäkeläinen” tyyli on vakuuttanut minut. Elokuvaa tehtiin monessa eri osassa ja paikassa, ja palapelistä rakennettiin hieno lopputulos. Lopputuloksena on elokuva, jossa kaikki on kohdallaan ja jossa musiikki antaa kokonaisuudelle hienon loppusilauksen.

Ollin hyvin toteava, ”kaurismäkeläinen” tyyli on vakuuttanut minut.

Olen todella tyytyväinen ja ylpeä tästä dokumenttielokuvasta, koko tekijätiimistä ja minulla on vahva tunne, että kuvauksien tunnelma välittyy elokuvasta. Kiitos rakkaille sisaruksilleni ja äidille, kun laitoitte itsenne likoon.

Olemme iloisia, jos esimerkillämme ja avautumisillamme annamme edes yhdelle kanssakulkijalle toivonkipinän. Koska toivoa on, aina! ❤

Teksti: Fatbardhe Hetemaj

  • Nukkumatti oli lasten sankari, sosialismin lähettiläs ja DDR:n kauniit kasvot

    Lasten sankari esitteli DDR:n arkea ja menestystä.

    Itäsaksalainen Nukkumatti tunnetaan kymmenissä maissa. Kylmän sodan aikana se oli Itä-Saksan ja sosialismin lähettiläs, joka kohotti itäblokin arjen hohdokkaaksi, esitteli teknologista edistystä ja matkusti aina avaruuteen asti. Asuin vuoden Berliinissä, olin Nukkumatin jäljillä ja tein aiheesta kolmeosaisen radiosarjan Nukkumatin kylmä sota.

  • On the Trail of the Iriadamants

    All you have ever wanted to know about the Iriadamants

    Aloitimme elämäntapaintiaanien leirin aikaisten arkistojen etsimisen yli vuosi sitten. Tähän verkkoartikkeliin on koottu ennennäkemättömiä ja kuulemattomia materiaaleja elämäntapaintiaanien leireiltä Suomessa vuosilta 1991-93.

  • Mummoja viedään - vanhukset soten pelinappuloina

    Mitä tapahtuu, kun vanhuksista tulee soten pelinappuloita?

    Vanhuksista on tullut pörssiyhtiöiden pelinappuloita Suomen sote-miljardien uusjaossa. Hoitosopimukset ovat kaupan ja ne kiinnostavat myös ulkomaisia yhtiöitä. Mitä tapahtuu, kun pieni, kodinomainen hoivakoti ajetaan umpikujaan ja vanhus sijoitetaan suurempaan laitokseen? Dokumentti Tasemummot selvittää, miltä tämä tuntuu itäsuomalaisen vanhuksen näkökulmasta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua