Laila Tarpila
Yle
Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" viidennessätoista osassa Pietari kuohuu valkoisen kenraali Judenitšin hyökkäyksen vuoksi. #musiikinkevät1918
Punaisten Tullineuvoston jäsen, säveltäjä Knut Kangas oli paennut huhtikuussa Helsingistä Viipurin kautta Pietariin yhdessä neuvoston puheenjohtaja Alfred Blomqvistin kanssa.
Blomqvist oli jatkanut matkaa syvemmälle Venäjälle, kun taas Kangas oli jäänyt Pietariin. Blomqvistista tuli myöhemmin Neuvosto-Karjalan tullilaitoksen johtaja. Hänet surmattiin Stalinin vainoissa 1930-luvulla.
Tullineuvoston muut viisi jäsentä menettivät kaikki henkensä valkoisten astuttua valtaan. Kaksi teloitettin Viipurissa toukokuun alussa ja kolme kuoli vankileireillä kesällä 1918.
Knut Kangas kirjoitti salanimellä Eero Korpi 21-osaisen tarinan Pakolaisena Venäjällä, jossa hän mitä todennäköisimmin kertoo omista kokemuksistaan maanpaossa.
Kertomuksen viidestoista osa kertoo Pietaria uhkaavan valkoisen kenraalin Nikolai Judenitšin hyökkäyksen aiheuttamista tapahtumista. Judenitš saapui Pietarin porteille lokakuun 19. päivänä 1919 ja alkoi vetäytyä marraskuussa.
"Kulovalkean tavoin levisi tieto että venäläinen valkoinen kenraali Judenitš hyökkää Narvan suunnalta kohti Pietaria hyvin varustetun joukon kera.
Syntyi yleinen hämminki kuin karhotussa muurahaispesässä.
Kaupungin hienosto hääri aamusta iltaan kuumeentapaisella kiireellä. Heidän silmistään ja olemuksestaan leimusi pidätetty ilo ja toivorikkaus.
Kaupungin puolustukseen ryhdyttiin kiireellä. Tehtaat ja työpajat mitä käynnissä oli, suljettiin ja väestö mobiloitiin sotajalalle.
Virastot ja koulut toimivat vielä päivisin, mutta yön ajaksi velvoitettiin niissä oleva virkakunta suorittamaan vahtipalvelusta ja yöpymään kasarmeihin, ollakseen vaaran lähestyessä heti saatavissa.
Vangitsemisia ja kotitarkastuksia tehtiin joka yö. Asustin siihen aikaan suomalaisessa kirkkokartanossa, jossa kuulemani mukaan majaili myös paljon ns. valkoisia.
Kotitarkastuksia toimitettiin tässä talossa yhtenään, syystä että aina löytyi uusia pommi- ja asevarastoja. Olin siihen aikaan sairaana, jonka perusteella sain luvan olla kotisalla.
Tuntui kaamealta kun nuo röyhkeät öiset vieraat tulivat. Jos ei hetkessä kiiruhtanut oveansa avaamaan, tuntui kuin koko oviseinä olisi sijoiltaan revitty.
Ikävin ilmiö näissä tarkastuksissa oli se, että heidän käydessään hävisi aina ruokatavaraa, tupakkaa, rahaa ym. pienempää, ja kun sairauteni takia en joutunut siinä silmänräpäyksessä oveani avaamaan, kiihoitti se heidän epäilystään penkomaan kaikki mahdolliset paikat.
Iltaisin klo 9 jälkeen ei saanut liikkua kaduilla ilman erikoislupaa. Porttikäytävissä täytyi jokaisen talossa asuvan olla vuoronsa vahdissa, ettei taloon tuoda luvattomasti ammuksia eikä yöaikaan lasketa portista sisään muita kuin talon asukkaita.
Huvin vuoksi mainittakoon, että vartiopalvelusta suorittivat myös vastakumoukselliset.
Pitkin katuja kulki sotilaspatrulleja mobilisoiden siellä maleksivia tyhjäntoimittajia varustöihin. Juoksuhautoja kaivettiin puistoihin ja toreille.
Piikkilanka-aitauksia oli useissa katuristeyksissä isot kasat. Kaikkialla liikettä ja touhua. Jokaisen hengityskin haisi jo ruudilta.
Judenitšin kannukset helisivät jo mielikuvitelmissa. Kommunistit olivat optimisteja vakuutellen, että Pietari on valloittamaton. Yhtenään tuli uusia tietoja vihollisen lähestymisestä ja tietysti puna-armeijan peräytymisestä.
Kuului jo heikkoja tykinjymähdyksiä, joka lisäsi kiihoittuneisuutta etenkin sotaväen keskuudessa. He juoksivat pitkin katuja kuin tulipaloon kiiruhtavat palosotilaat, järjestellen juostessaan pukujaan ja aseitaan.
Kaupungissa oleva porvaristo oli kuin pihdeissä. Kävelin Sinisellin sirkuksen ohi, minkä edessä noin kymmenkunta naista, pääasiassa säätyläisluokkaan kuuluvia, kantoi raskaita hiekkasäkkejä sirkuksen ulkoparvekkeelle.
Muuan vanhanpuoleinen rouva tuupertui säkin alle, mutta ei siinä itkut auttaneet. Vieressä seisova kiväärimies kiirehti yhtenään: skaree - skaree = pian, pian!
Suomalaisessa Vapaus-nimisessä lehdessä oli uhkausilmoituksia, että jokaisen suomalaisen on ampumisen uhalla ilmoittauduttava sotilasjärjestöön. Siitä huolimatta pysytteli suuri osa maanmiehiäni syrjässä.
Samoihin aikoihin odotettiin hyökkäystä myös Suomesta päin. Karjalankannaksen rajakyliin lähetettiin suomalaisia upseerikurssilaisia ja kommunistiseen järjestöön kuuluvia siviilihenkilöitä ottamaan vastaan sieltä hyökkääviä valkoisia.
Oli kiintoisaa nähdä näitä suomalaisia joukkoja, jotka olivat kireässä jännityksessä kuin matkalle lähtevän veturin höyrykattila. Monet heistä olivat kasvattaneet pitkät poski- ja leukaparrat ollakseen julmemman ja pelättävämmän näköisiä.
Muutamat olivat niin karvaisia, että tuskin toisiaan tunsivat. Ei olisi todellakaan uskonut niitä omiksi kansalaisikseen, ellei olisi kuulut tuota tuttua “perkelettä”, jonka joka toiseksi sanaksi puheeseensa sovittelivat.
Kasvonsakin oli syvissä kurtuissa kuin marakateilla ja muutenkin muistuttivat jotain mielikuvituksen loihtimaa Siperina aroilta saapunutta rosvojoukkoa.
En malta olla tämän yhteydessä mainitsematta yleisesti kansalaisteni kesken levinnyttä juttua, josta ivaten puhuttiin.
Suomalaiset kommunistiset johtomiehet keksivät näihin aikoihin erittäin tärkeitä asioita Buihin ja Moskovaan.
Pakkasivat kiireellä matkakapistuksensa ja kirjoittivat lähtiessään lehteen liikuttavia artikkeleita, kuinka jaloa ja kaunista on uhrata henkensä ja elämänsä yhteisen aatteen hyväksi, ja että muutamat heistä (johtomiehistä) ovat vielä pakoitetut järjestämään asioita rintaman selkäpuolella, mutta jos joukot - toverit vaativat, ovat heti valmiit astumaan riveihin heidän rinnalleen.
Niin liikuttavaa kuin tuo kaikki olikin, oli se myös varmaa ettei yksikään heistä olisi riviin tullut.
Eräänä yönä rämähtelivät tykit jo Pietari-Paavalin linnoituksessa, joka sijaitsee kaupungin keskustassa. Ikkunaruudut vapisivat ja tuntui että ratkaisu on tullut.
En voinut nukkua tuona yönä lainkaan. Odottelin koska kaduilta kuuluu kivääri- ja kuularuiskun rätinää.
Sitä en kuitenkaan kuullut. Aamuyö oli jo aivan hiljaista.
Päivän koitteessa menin kadulle, missä kuulin että Judenitš on kääntynyt ympäri, mennen pikamarssia takaisin kohti Narvaa."
Seuraa Knut Kankaan tarinaa päivittäin 11.-31. toukokuuta 2018.
Lähteet
Tulli Sata vuotta sitten: Tullihallitus lakkautetaan, tilalle tullineuvosto
Tulli Sata vuotta sitten: Veri vuotaa Viipurin valtauksen jälkeen
Työväen arkisto. Knut Kankaan arkisto.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
