Hyppää pääsisältöön

Pienestä Pöljän kylästä kotoisin oleva suosikkijuontaja Kristiina Komulainen: ”Voisin hyvin ryhtyä erakoksi”

Kristiina Komulainen juoksee suossa sauvojen kanssa.
Kristiina Komulainen juoksee suossa sauvojen kanssa. Kuva: Victor Engström Kristiina Komulainen,suo

Yrittäjä Kristiina Komulaisen lapsuudessa metsä oli leikkikenttä, paikka missä sai remuta, seikkailla ja puuhata kaikenlaista jännittävää. Millainen on Kristiinan metsäsuhde tänään? Lue myös Kristiinan vinkit, mitä mukaan metsäretkelle.

Helsingin keskustassa asuva yrittäjä Kristiina Komulainen, 39, on monelle tuttu kasvo tv:stä. Urbaanista arjestaan huolimatta ei Komulainen ole ikinä hylännyt Savon sydänmailla olevia juuriaan, vaan hän vetäytyy luonnon rauhaan aina kun vain mahdollista.

Kristiina Komulaisen lapsuudessa metsä oli yksi suuri leikkikenttä.

– Olen kotoisin Pöljästä keskeltä ei mitään, joten ei meillä metsän lisäksi oikein mitään muuta leikkipaikkaa ollut, sittemmin kaupunkilaistunut Kristiina Komulainen kertoo.

Omien seikkailuiden lisäksi metsä tarjosi paikan myös koko perheen yhteisille harrastuksille urheilusta retkeilyyn.

– Isäni on hyvässä mielessä oikein kunnon eräjorma ja hänellä on aivan valtavasti hiljaista tietoa monesta luontoon liittyvästä asiasta. Olen oppinut meidän isältä vaikka mitä, Kristiina toteaa.

”Meillä” hän tarkoittaa koko viisipäistä sisaruskatrasta. Aivan yksinkertaista ei retkeily suurperheen kanssa aina ollut.

– Nostan todella hattua vanhemmilleni, että he ovat jaksaneet viedä meitä kaikkia viittä niin paljon metsään. Vaikka pääosin oli mukavaa, niin kyllä sitä kitinääkin meistä lapsista lähti.

Aikuisena Kristiina tajuaa minkä työn vanhemmat siinä ovat tehneet - ja arvostaa sitä kiitollisena, nyt itse äidin roolissa.

Kristiina Komulainen ratsastaa metsässä.
Kristiina Komulainen ratsastaa metsässä. Kuva: Victor Engström Kristiina Komulainen,hevonen

Suojuoksusta sienestykseen – endurosta ploggingiin

Perinteisempien metsäpuuhien, kuten sienestyksen ja marjastuksen lisäksi luonto on tarjonnut kovana urheilijana tunnetulle Kristiina Komulaiselle aina myös mainion harjoitusympäristön.

– Kävimme jo lapsena suolla juoksemassa. Vieläkin, kun käyn kotona, suuntaamme isän kanssa tuttuihin maisemiin treenaamaan. Siinä on vain aina jotain maagista, kertoo erityisesti suon tuoksusta, pehmeydestä ja väreistä hullaantuva tehopakkaus.

Kristiina Komulainen juoksee suossa.
Kristiina Komulainen juoksee suossa. Kuva: Victor Engström Kristiina Komulainen,suo
Enduropyöräilyä metsässä.
Enduropyöräilyä metsässä. Kuva: Fanny Saarelainen metsä,enduro,Kristiina Komulainen

Juoksemisen lisäksi Kristiina Komulainen ajaa metsässä enduroa.

– Mitä tiiviimpi pöpelikkö, sen hauskempaa on. Myös umpihangessa on mukava tarpoa. Metsä tarjoaa niin mahtavan treeniympäristön, että jos vain voin suinkin valita, suuntaan lenkkeilemään aina katujen ja kävelyteiden sijaan kunnon metsään, hän kertoo.

Lapsesta asti metsän antimia hyötykäyttöön kerännyt Kristiina kertoo löytäneensä viime aikoina luonnosta uudenlaista poimittavaa:

– Olen alkanut harrastaa ploggingia, eli lenkkeilyä samalla roskia keräten. Pitää vain olla tarkkana, ettei ala kiinnittää huomiota liikaa niihin rumiin roskiin ja unohtaa nauttia muuten luonnon upeudesta, Kristiina ohjeistaa.

Muutakin uutta Kristiina Komulainen on metsästä löytänyt.

– Olen aivan hullaantunut suppilovahveroista. Välillä iskee ihan sellainen himo, etten pysty lähtemään paikalta ennen kuin olen kerännyt talteen jokaisen suppiksen näköpiirissä. Ja niitähän usein riittää, kertoo Kristiina naurahtaen.

Myös kuusenkerkkä on noussut yhdeksi uusista suosikeista. Siitä Kristiina Komulainen valmistaa maukasta siirappia, joka kruunaa niin jäätelön, letut kuin pannukakutkin.

– Kuusenkerkkää ei tosin saa kerätä ilman maanomistajan lupaa, hän muistuttaa.

Kristiina Komulainen kävelee metsässä pitkospuuta pitkin ystävän kanssa.
Kristiina Komulainen kävelee metsässä pitkospuuta pitkin ystävän kanssa. Kuva: Victor Engström Kristiina Komulainen,metsä

Sokkoretkeilyä paukkupakkasessa

Metsä sopii mahtavaksi minilomakohteeksi myös aikuisille ystävyksille.

– Meillä on yhden kaverin kanssa tapana mennä yöksi retkelle metsään, myös talvella. Lähdemme matkaan vasta pimeällä ja aamulla on hauskaa, kun ei tiedä tarkalleen mistä herää!

Pimeällä yöpaikan valinta on vienyt naiset mitä koomisimpiin tilanteisiin.

– Yhtenä aamuna tajusimme olevamme suunnilleen erään talon takapihalla. Kerran taas osuimme turistilauman keskelle, ja 50 japanilaista kuvasi innokkaana meitä makuupusseissamme.

Retkeilemään - varsinkin kesällä - mukaan lähtee myös Komulaisen ala-asteikäinen poika.

– En halua liikaa tuputtaa luontojuttuja lapselleni, mutta toisaalta toivon voivani siirtää itse omilta vanhemmiltani saamaani oppia sukupolvelta toiselle. Muistan vieläkin miten upeaa oli, kun isä teki meille laavuja, joissa yövyimme yhdessä koko perhe, hän kertoo.

Kristiina Komulainen kallioisessa metsässä, vierellä teltta.
Kristiina Komulainen kallioisessa metsässä, vierellä teltta. Kuva: Victor Engström Kristiina Komulainen,metsä

Luonto - monimuotoinen ystävä

Vaikka joskus nuorena luonnossa retkeily on saattanut Kristiinaa hieman kenkuttaa, on metsä ollut aina hyvä ystävä.

– Olen huomannut, että Helsingissäkin järjestetään monenlaisia erätaitokursseja ja olen aivan innoissani osallistumassa niille.

Taivasalla nukkumisen lisäksi pitää Kristiina myös Lapin eräkämpissä yöpymisestä.

– Metsä on minulle paikka, jossa teen paljon asioita, erilaisia asioita. Nautin olla siellä niin porukassa kuin yksinkin.

– Nautin yksinolosta ja metsän rauhasta niin paljon, että ymmärrän erakkoja varsin mainiosti. Yrittäjänä ja äitinä metsän keskelle muutto ei oikein onnistu, mutta joskus tulevaisuudessa voisin hyvinkin erakoitua.

Tulevaisuus näyttää mihin savolais-helsinkiläinen monitoiminainen asettuu: oli paikka mikä hyvänsä, varmaa on, ettei rakkaus luontoon sammu.

Kristiina Komulainen laittaa ruokaa nuotiopaikalla.
Kristiina Komulainen laittaa ruokaa nuotiopaikalla. Kuva: Victor Engström Kristiina Komulainen,metsä

Kristiina Komulaisen metsäsuosikkeja

1. Eväät
2. Lapsen kanssa seikkaileminen, kiipeileminen ja tulen tekeminen
3. Yöpyminen taivasalla, sekä talvella että kesällä
4. Treenaaminen. Hienointa on mennä umpimetsässä tai umpihangessa, niin ettei kukaan tule vastaan
5. Enduro
6. Asioiden kerääminen

Mitä mukaan metsäretkelle? Kristiina Komulaisen vinkit:

1. Tyhjä pussi! Aina tulee vastaan kerättävää, kuten roskia, sieniä tai kuusenkerkkää
2. Pepunalunen. Paras on ostettu, mutta muovipussikin toimii
3 Tulitikut sekä puukko

Kristiina Komulainen vinkkaa suosikkireseptinsä kuusenkerkkäsiirapin tekoon:

Raaka-aineet
1,5 l kuusenkerkkiä
1 kg sokeria
1 rkl vanilijasokeria
2 l vettä

Valmistus
Tee luontoretki toukokuussa. Kun löydät sopivan kuusimetsikön, pyydä maanomistajalta lupa kuusenkerkkien keräämiseen. Muista: kuusenkerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin – niiden kerääminen ilman lupaa on kielletty!
Huuhtele kerkät hyvin, siirrä kattilaan, peitä vedellä ja keitä miedolla lämmöllä 2 - 3 tuntia. Lopuksi nosta kerkät pois ja purista niistä loputkin mehut kattilaan siivilän läpi.
Lisää n. 1,5 litraan kuusenkerkkälientä sokeri ja vaniljasokeri ja keitä vielä 1 - 2 tuntia, kunnes keitos muuttuu tummanruskeaksi ja siirappimaiseksi. Purkita.
Kuusenkerkkäsiirappi on hyvä yskänlääke ja jälkiruokakastike, mutta sopii myös makeaksi mausteeksi moniin pääruokiin. Kokeile esim. juuresten tai vaikkapa grillipihvien kanssa.

Kristiina Komulainen on mukana Oulangan kansallispuistossa järjestettävässä polkujuoksutapahtumassa.sunnuntaina 27.5.2018.

Suomalaisten rakkain luontokohde on metsä. Siellä liikkuminen ja oleskelu tekee ihmisen onnelliseksi. Mennään metsään -kampanjan aikana lähes jokaisessa Suomen 40 kansallispuistossa järjestetään polkujuoksun yhteislenkki.

Suomen kartta jossa kansallispuistojen sijainnit.
Suomen kartta jossa kansallispuistojen sijainnit. Kuva: Metsähallitus/Maanmittauslaitos karttapalvelut,mennään metsään

Mennään metsään

  • Syksyn herkullisin kakku syntyy kaarnikasta

    Bloggaaja Annin variksenmarjakakku - täydellinen makuelämys!

    Leivontablogia pitävä Anni sai haastavan tehtävän. Hänen piti suunnitella ja leipoa Ylen Mennään metsään -kampanjaa varten helppo, herkullinen ja näyttävä kakku variksenmarjasta eli kaarnikasta – marjasta, jota ei juurikaan poimita. Liekö syynä se, että marja maistuu monen suussa vähän oudolta. Mutta kaarnikka on ihmemarja, ja sen Annikin sai kokea!

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Tutkija: ”Ilman sieniä Suomessa ei olisi metsiä"

    Maapallo olisi hyvin erilainen paikka ilman sieniä

    Ilman sieniä Suomessa ei ehkä olisi metsiä, sillä männyt, kuuset ja muut puumme esiintyvät aina yhdessä sienikumppanin kanssa. Sienet pysäyttivät myös fossiilisten polttoaineiden synnyn: lahottajasienten kehittyminen kivihiilikaudella pysäytti eloperäisen materiaalin kertymisen maanpinnalle.

  • Puut kertovat toisilleen, jos joku hyökkää

    Elävät puut -luontosarja avaa puiden salaperäistä elämää.

    Tiesitkö, että puut viestivät keskenään? Kun toukka hyökkää puun kimppuun ja alkaa nakertaa sen lehtiä, alkaa prosessi, jota ihmisaistit eivät havaitse. Ylen neliosainen Elävät puut -luontosarja avaa puiden salaperäistä ja varsin näkymätöntä elämää uudella tavalla ja upeaa, kuvaaja Jari Salosen tarkkaa, ympärivuotista luontokuvausta hyödyntäen.

  • Metsän viisi vihreää veljestä – Haapa

    Lue Anni Kytömäen koskettava teksti haavasta

    Haapa huomaa tuulen ensimmäisenä. Sen lehdet ovat puunlehdiksi kovat, niin kovanaamaiset että ovat vaatineet oman verbinkin – haavat eivät suhise kuten muut, ne havisevat.

  • Metsän viisi vihreää veljestä – Koivu

    Anni Kytömäen upea teksti koivusta

    Koivu on nuorena vaalea ja heleä, hento ja keveä. Syystä tai toisesta sitä väitetään naiselliseksi, mutta todellisuudessa koivu on koivu, kuten ihmisetkin ovat ensi sijassa ihmisiä.

  • Metsän viisi vihreää veljestä – Pihlaja

    Kirjailija Anni Kytömäen herkkä luonnehdinta pihlajasta.

    Kotipihan pihlaja on lapselle usein ensimmäinen puu: siinä on monta haaraa, oksia alhaallakin, sen syliin on helppo kiivetä. Jos putoaa, putoaa matalalta

  • Metsän viisi vihreää veljestä – Kuusi

    Lue Anni Kytömäen upea teksti kuusesta.

    Kuuset pistelevät ohikulkijaa, levittävät tummia siipiään polun päälle, seisovat apeina auringossakin. Niin meidät on opetettu näkemään, koska se mitä on paljon, on rumaa ja ikävää.

  • Mikä on Mennään metsään -kampanja?

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään.

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään! Yle juhlii metsää ja jokamiehenoikeuksia Mennään metsään -kampanjalla Suomen luonnon päivästä 25.8.2018 alkaen. Tule mukaan viemään jokamiehenoikeuksia Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

  • Minne katosivat luonnonlähteet ja metsäpurot?

    Luonnonlähteiden tila on romahtanut Suomessa.

    Jos metsään haluat mennä nyt, ota vesipullo mukaan. Luonnonlähteiden tila on romahtanut, eikä kaikista lähteistä ja metsäpuroista voi enää ottaa juomakelpoista vettä. Lähteiden suojelu voi vielä pelastaa jäljelle jääneet pulputtajat.

  • Katoavat metsäpolut

    Perinteiset polkureitit ovat kovaa vauhtia katoamassa.

    Perinteiset polkureitit ovat kovaa vauhtia katoamassa. Samaan aikaan kansallispuistojen ja retkeilyalueiden suosituimmilla reiteillä polut levenevät, kun retkeilijät väistelevät kovassa kulutuksessa esiin tulleita kiviä ja juuria. Perinteisille poluille tarvittaisiin kipeästi lisää kulkijoita, varsinkaan kun lehmätkään eivät niitä enää ole tallomassa. On aika ryhtyä poluntallaustalkoisiin – maastopyöräillen, ratsastaen, patikoiden.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.

Uusimmat sisällöt - Mennään metsään