Hyppää pääsisältöön

Presidentti Sauli Niinistö: Kiipeilin lapsena puissa ja rakensin majoja

Presidentti Niinistö osallistui lasten metsäretkelle.
Presidentti Niinistö osallistui lasten metsäretkelle. Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia Sauli Niinistö

17. toukokuuta vietettiin Suomen lasten metsäretkipäivää. Yli 20 000 lasta lähti metsäretkelle. Espoolaisen Keinumäen koulun oppilaiden mukana retkeili tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka toimi tapahtuman suojelijana.

Kolmatta kertaa järjestetyn valtakunnallisen metsäretkipäivän tavoitteena on retkeilyn lisäksi lisätä tietoa Suomen metsistä, kulttuuriperinnöstä ja eliölajistosta. Presidentti Niinistö muistaa hyvin myös oman lapsuutensa metsäretket.

– Asuimme kaupungin liepeillä eli metsän keskellä, ja kaikki leikit sekä majan rakentamiset tapahtuivat lapsena metsässä. Talvisin luistelimme lammella, joten metsä on minulle valtavan tuttu.

– Pääsin myös kavereiden luo metsän läpi, ja sinne syntyi pikkuhiljaa omia polkuja, kun tarpeeksi talloi, presidentti naurahtaa.

Presidentti Niinistö kuuntelen porun solinaa lasten metsäretkellä.
Puron solinaa keväisessä metsässä Presidentti Niinistö kuuntelen porun solinaa lasten metsäretkellä. Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia Sauli Niinistö
Lapsuuden metsän tuoksut ja tunnelmat vilahtavat usein mielessäni.

– Olimme kovia rakentamaan majoja, mutta tärkeintä oli oikeastaan vain se rakentaminen. Kun yksi oli valmis, niin ryhdyttiin rakentamaan seuraavaa.

– Me kiipeilimme myös paljon puissa. Sellainen huikea juttu esimerkiksi, että kiipesimme tuuheaan kuuseen ja liu'uimme alas oksa oksalta.

– En kyllä suosittele ihan aloittelijalle eikä kovin isosta kuusesta kannata aloittaa, Niinistö varoittelee.

Presidentti Niinistö maistelee metsän antimia.
Retkellä maisteltiin metsän antimia Presidentti Niinistö maistelee metsän antimia. Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia Sauli Niinistö
Ilman kasveja ei maapallolla olisi eläimiä eikä ihmisiä.

Metsäretken alkajaisiksi presidentti kertoi lapsille oman mielipiteensä siitä, miksi kasvit ovat tärkeitä.

– Ellei kasveja olisi, ei olisi eläimiä eikä ihmisiä. Digimaailma ja tietokoneet ovat mielestäni vain sellaista pintakatetta, jota ei myöskään olisi olemassa ilman kaikkea tätä kasvustoa.

Metsäretken luontopolun varrella oli monenlaisia tehtäviä.

Luontopolun varrella suoritettiin erilaisia tehtäviä: lajien tunnistusta, väri- ja äänitehtävä sekä tuoksupurkkitehtävä. Metsässä maisteltiin myös mustikankukkia.

– Mustikankukat maistuivat paremmilta kuin raa’at mustikat, mutta eivät yhtä hyviltä kuin kypsät, presidentti totesi.

Presidentti Niinistö suorittaa tuoksupurkkitehtävää metsäretkellä.
Presidentti suorittaa tuoksupurkkitehtävää Presidentti Niinistö suorittaa tuoksupurkkitehtävää metsäretkellä. Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia Sauli Niinistö
Tutustuin metsäkukkiin ensimmäistä kertaa äitienpäivänä.

Äidin ylitsevuotavat kiitokset valkovuokoista kannustivat presidentti Niinistöä lapsena kukkien keräilyyn ja Niinistö tunnustaakin nauraen olevansa vähän perso kehuille...

– Maku on vähän kehittynyt vuosien mittaan. Valkovuokkojen jälkeen piti etsiä keltavuokkoja ja kevätesikkoja. Siinä joutui jo sellaisen parin kilometrin keikan tekemään ilman sisaruksia metsän läpi.

– Kukkien kuningatar on mielestäni valkolehdokki, mutta muitakin kauniita kukkia toki on, kuten esimerkiksi ylvään näköinen kurjenmiekka.

– Tikankontin olen nähnyt Ahvenanmaalla, se on upea. Mutta vähän tällaista orkideavetoista kuitenkin, presidentti naurahtaa.

Valkolehdokki
Valkolehdokki Valkolehdokki Kuva: Henna K. Valkolehdokki
Tikankontti
Tikankontti Tikankontti Kuva: Henna K. lehtotikankontti
Kevättä ja vuodenkiertoa on helppo seurata kukkien avulla.

Kiireinen presidentti tekee luontohavaintoja yleensä koiran kanssa lenkkeillessään.

– Seuraavaksi odotellaan kieloaikaa, sitten valkolehdokkeja ja sitten taitaakin alkaa marja-aika. Sitten tulee se tuskallisin hetki, jolloin keltanot alkavat kukkia.

– Yksi sen alalaji on salokeltano ja sillä puolestaan on noin 300 eri variaatiota.

– Mulla on tuskaa niiden kanssa, koska tunnistan kyllä keltanon, mutta varmuudella vain kolme sen variaatiota. Se on tuskien taivalta. Olen ajatellut haastaa jonkun asiantuntijan keltanokeikalle testaamaan kuinka monta lajia hän tuntee.

Presidentin luontoretkiryhmä Mustikka
Ryhmä Mustikka on valmis! Presidentin luontoretkiryhmä Mustikka Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia Sauli Niinistö
On tärkeää, että metsät tulevat tutuiksi lapsille ja nuorille.

Niinistöstä tuntuu, että nyt on heräämässä uudelleen ajatus siitä, että metsät ovat jänniä paikkoja, joissa voi kokea paljon asioita.

– Meitä suomalaisia ehkä vähän vaivaa se, että kun metsää on paljon tarjolla, niin sitä ei osata riittävästi arvostaa.

Ryhmä Mustikkaan kuuluivat: Taika-Juulia 15, Teemu, 11, Christian, 11, Turkka, 10, ja presidentin oikealla puolella Kaisla, 7 ja Oskari, 14.

Espoolaisten koululaisten kanssa retkeili ja presidentti Niinistöä haastatteli Minna Pyykkö.

KUUNTELE HAASTATTELU:

  • Luonto on koti, ei lomailukohde

    Eränkävijöille luonto on koti, ei lomakohde tai harrastus.

    Eränkävijät-sarjan päähenkilöille luonnossa kulkeminen on yhtä jokapäiväistä ja tärkeää kuin hengittäminen. Luonto on koti, ei lomailukohde tai harrastus. Se on välttämätön sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille.

  • Pystykorva haukkuu saaliin pystyyn

    Pikinokat ovat suomalaisten vanhimpia metsästyskumppaneita.

    Pystykorvaiset koirat ovat kulkeneet suomalaisten rinnalla jo kivikaudella. Ne ovat olleet paitsi korvaamattomana apuna ravinnon ja turkisten hankkimisessa, myös seurana metsässä kulkeneelle kansallemme.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Luonto on koti, ei lomailukohde

    Eränkävijöille luonto on koti, ei lomakohde tai harrastus.

    Eränkävijät-sarjan päähenkilöille luonnossa kulkeminen on yhtä jokapäiväistä ja tärkeää kuin hengittäminen. Luonto on koti, ei lomailukohde tai harrastus. Se on välttämätön sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.