Hyppää pääsisältöön

HeBo löytää Schumannin ja Bachin yhteyden - ja rajansa

Helsingin barokkiorkesterin ja Aapo Häkkisen uutuus kurkottaa turvallisesta periodiohjelmistosta romantiikan musiikin kokonaistaiteeseen: Robert Schumannin kahden suuren humanistis-satumaisen kuoro- ja orkesteriteoksen välissä luimistelee Bachin kantaatti. Kuinka ollakaan levy löytää säveltäjien ja tyylikausien välisen yhteyden, vähempää en Aapo Häkkisen aivoituksilta odottaisikaan.

Schumann & Bach / Helsingin barokkiorkesteri
Schumann & Bach / Helsingin barokkiorkesteri Uudet levyt

Schumann aikanaan tutki Bachin sävellyksiä ja niiden esityskäytäntöjä antaumuksella. Levyltä on helppo kuulla Bachin kantaattien vaikutus levyn esittelemiin Schumann-harvinaisuuksiin. Balladi hovipojasta ja kuninkaantyttärestä sekä Adventlied yhdistävät kuoron, orkesterin, solistit ja symboleja vilisevän korkeakirjallisen tekstin maalailevaan musiikkiin samoilla periaatteilla kuin levyllä kuultava Bachin kantaatti. Sanat yhdistyvät musiikkiin tavalla, joka on tunteikas ja mukaansatempaava, mutta kaukana oopperan banaalista toiminnallisuudesta.

Levyllä on siis onnistunut konsepti, joka tekee selväksi kaksi kiinnostavaa asiaa: Kuoro- ja orkesteriteokset ovat tärkeä ja tuoreena säilynyt osa Schumannin tuotantoa, ja barokin ilmaisun periaatteet jatkuivat pitkälle romantiikkaan. Valitettavasti barokin ja romantiikan rajalla seikkailusta seuraa myös ikävyyksiä.

Olin tuottamassa saman ohjelmiston konserttiradiointia ennen levytystä, ja voin sanoa, että levytyksessä on tapahtunut paljon hyvää intonaatiossa ja tarkkuudessa. Enno Mäemets on lisäksi armeliaasti valinnut levylle lavean ja etäisen äänitysotteen, joka peittää suuren periodikokoonpanon haasteet. Varsinkin jousisto soi utuisesti, mutta silti voi kuulla, kuinka epätäsmällisesti suolikielet toteuttavat romantiikan harmoniaa. Myös Häkkisen plaseerauskokeilut taitavat hankaloittaa sointipuhtautta, kun sektiot eivät ehdi totutella toistensa kuunteluun. Äänityksen lisäksi myös keskitempoisten ja hitaiden osien fraseeraus on ihmeen huljuvaista, joten periodisoitinten ja periodityylin lisäarvosta osa haihtuu olemattomiin.

Eräs raja tulee vastaan myös levyn esittäjistössä. Suomalainen periodimusiikki voi hyvin, mutta kun tarvitaan laatusolisteja, kunnon kuoroa ja isoa orkesteria, avustajat etsitään ulkomailta. Solistiviisikko on noukittu barokin ja klassismin kansainvälisistä osaajista, ja Carolyn Sampsonin kypsä, lyyrinen erottuu joukosta edukseen, kun taas kontratenori Benno Schachtner ei pelaa aivan liigatasolla - mutta ei Suomesta olisi löytynyt parempaa. Samoin Viron filharmoninen kamarikuoro toteuttaa Häkkisen täysjännitteistä ilmaisuideaalia paremmin kuin mikään kotimainen kuoro, ja ammattitaitoista siirtotyövoimaa on myös levyn koko vaskisto. Mutta onko kyse kansainvälistymisen iloista vai paluusta Kajanuksen orkesterin aikaan? Mene tiedä, mutta aiempien levyjen perusteella HeBo yltää laadukkaampiin tuloksiin pienemmässä kokoonpanossa.

Robert Schumann: Vom Pagen und der Königstochter; Adventlied. J.S. Bach: Kantaatti nro 105 "Herr, gehe nicht ins Gericht". - Viron filharmoninen kamarikuoro ja Helsingin barokkiorkesteri/Aapo Häkkinen, sekä Carolyn Sampson, sopraano, Benno Schachtner, kontratenori, Werner Güra, tenori, Cornelius Uhle, basso, ja Jonathan Sells, basso. (Ondine, ODE 1312-2)

Kuuntele Uudet levyt 27.5.2018, toimittajana Kare Eskola.