Hyppää pääsisältöön

Kissa on arvaamaton anarkisti Lassi Hyvärisen runoteoksessa

Runoilija Lassi Hyvärinen
Runoilija Lassi Hyvärinen Runoilija Lassi Hyvärinen Kuva: Saara Hyvärinen Lassi Hyvärinen,Tanssiva karhu,runoilijat,Palkintoehdokas

Musiikki muuttuu Lassi Hyvärisen päässä kuviksi ja sanoiksi. Nyt niistä kehkeytyi teos, jota leimaa kissan arvaamattomuus. Mukana on aimo annos anarkismia.

Runoilijan mieleen ilmestyi välähdys: kissa keskustelee tuulen kanssa.

Siinä olivat aihio ja perusta Lassi Hyvärisen kertovalle ja säemuotoiselle runoteokselle. Se on nimeltäänkin Tuuli ja kissa.

– Ensin syntyi yksi runo, jossa olivat jo kirjan keskeiset hahmot ja kirjan kieli. Muu teos syntyi sen runon ympärille, Hyvärinen kertoo.

Runoissa maailma on vinksallaan. Oikeastaan kyse on ihan toisesta todellisuudesta kuin omastamme – sellaisesta, jossa kissa lempii hanhien kanssa ja muuttuu haitariksi.

Käsillä on aikuisille suunnattu satu, iloitteleva vallattomuuden tykitys. Kissa on polttamassa kirjastoa, jota se kutsuu saunaksi. Tassuissa ovat keltaiset kumihanskat. Äkkiä polkuharmoonin sointi ottaa näkyvän hahmon. Perunat keitetään sipuleiksi. Yöhevosille kaivetaan salakuoppia. Mitä ihmettä tämä arvaamattomuus on?

– Kirja pyrkii olemaan autonominen todellisuutensa, jossa on omat lainalaisuudet, Hyvärinen sanoo.

On tutkailtava, miten maailma muodostuu, ja vähitellen sen lait tulevat tutuiksi

Tuntemamme logiikka saa siis väistyä, kun Hyvärisen runot tekevät tilaa unenomaisten tapahtumien sarjalle. Esimerkiksi kuu kuurouttaa, miksipä ei.

– Kirjassa on lukijalle tarjolla maantieteellistä löytöretkeilyä. On tutkailtava, miten maailma muodostuu, ja vähitellen sen lait tulevat tutuiksi, Hyvärinen sanoo.

Ehkä kissojen päähänpistoja tuntevat pääsevät runon maailmaan nopeammin sisään. Ken tietää.

Tuuli ja kissa on Hyvärisen kolmas runoteos. Se jatkaa kirjailijan erikoista ja omaperäistä linjaa, joskin se poikkeaa aika tavalla hänen aiemmista visuaalisesti leikittelevistä kirjoistaan.

– Toisessa kirjassani sovelsin visuaalisia keinoja laajempaan runoelmamuotoon. Sitten visuaalisuus olikin loppuun käyty polku ja tyhjäksi nuoltu lautanen, Hyvärinen sanoo.

Runoilija tahtoi uudistaa ilmaisuaan ja rakensi Tuulen ja kissan säkeistöjen varaan. Säkeet muodostavat visut rimpsunsa, jaksottaiset kokonaisuutensa.

Muoto on vanhanaikainen, mutta juuri siksi teos poikkeaa nykyisen runouden valtavirrasta. Muuthan tapaavat sirotella runot fragmentteina sinne tänne pitkin sivua.

– Säkeet ja säkeistöt ovat lukijalle annoskoko ja kirjoittajalle muotti, tietynlainen haaste, Hyvärinen luonnehtii.

Säkeet ja säkeistöt ovat lukijalle annoskoko ja kirjoittajalle muotti

Kysymykset esikuvista, vaikutteista ja kirjallisesta traditiosta saavat Hyvärisen vaivaantumaan. Hän on korostetusti omanpolunkulkija.

Oma tapa toteuttaa itseään ei kuitenkaan tarkoita piittaamattomuutta ja välinpitämättömyyttä. Hyvärinen on opiskellut kirjallisuutta sekä Helsingin että Joensuun yliopistossa. Siinä touhussa hän on saanut tietää, mitä kirjallisuuden kentillä on ennen tehty.

– Olen kiinnostunut sekä vanhoista että uusista taiteen virtauksista. Lisäksi niiden välillä on tietysti liikettä, Hyvärinen sanoo.

Runoilijan mukaan hänen työnsä pontimena on pikemminkin koko taidehistoria kuin jokin tietty kirjallinen traditio. Niin musiikki kuin kuvatkin saavat hänet kirjoittamaan.

Runo on minulle arvoitus, samoin teos. Koetan kuunnella, mitä ne haluavat olla.

Tuulen ja kissan maailma syntyi hetkessä. Inspiraation lähteenä oli musiikki.

– Kuuntelin atonaalista musiikkia. Pääsin siihen sisään, ja tietoisuudessani muuttui jotain. Voisin verrata kokemusta siihen, että ihminen yhtäkkiä ymmärtäisi jotain vierasta kieltä, Hyvärinen miettii.

Runoilija vapautui tavanomaisen musiikin kahleista. Se sai hänet kirjoittamaan toisin kuin ennen. Tuli säemuoto, tuli kissan ennakoimattomuus.

– Päässäni soi aina jotain. Ja se, millainen musiikki minua virittää, ohjaa sitä, miten kirjoitan. Siksi halusin, ettei päässäni soi tonaalista musiikkia, Hyvärinen sanoo.

Hyvärisen tapa kirjoittaa kuulostaa liian helpolta. Hän sen kuin kuuntelee musiikkia, ja yhtäkkiä runomaailma kissoineen on valmis.

– Runoutta joko tulee tai ei tule, Hyvärinen laukoo.

Mutta työtä runouden esiin manaaminen silti vaatii.

– Runo on minulle arvoitus, samoin teos. Koetan kuunnella, mitä ne haluavat olla. Ja se vaatii keskittymistä, syventymistä ja odottelua, Hyvärinen sanoo.

Lassi Hyvärinen s. 1981

Runoteokset

  • Tuuli ja kissa 2018
  • Keisarin tie 2012
  • Riippuvat puutarhat 2007

Palkinnot ja ehdokkuudet

  • Runeberg-palkintoehdokas 2013 (Keisarin tie)
  • Kalevi Jäntin palkinto 2012 (Keisarin tie)
  • Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon ehdokkuus 2008
  • J.H. Erkon kirjoituskilpailun palkinto 2007

Lassi Hyvärisen runoteos Tuuli ja kissa on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi vuonna 2018.

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee teoksen ehdokkuuden näin:

Lassi Hyvärinen kirjoittaa yllättävää, ilkikurista ja absurdia faabelia, joka kasvattaa huomaamatta suuria teemoja ystävyydestä ja luonnon tilasta. Tuulessa ja kissassa rakennetaan lähes romaanimaista fiktiivistä maailmaa, jossa on kertomuksen pysyvyyttä. Samaan aikaan yksityiskohtien tasolla sen poetiikka on arvaamatonta, loputtoman kekseliästä ja ehtymättömän raikasta. Tuuli ja kissa on mielikuvituksen runoutta, joka nousee yllättävästi ja arvaamattomasti tähän päivään.

Kulttuuriykkönen:
Nykyrunous kommentoi yhteiskuntaa ketterästi – me esittelemme Tanssiva Karhu -runopalkintoehdokkaat

Keskustele
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.