Hyppää pääsisältöön

Kissa on arvaamaton anarkisti Lassi Hyvärisen runoteoksessa

Runoilija Lassi Hyvärinen
Runoilija Lassi Hyvärinen Runoilija Lassi Hyvärinen Kuva: Saara Hyvärinen Lassi Hyvärinen,Tanssiva karhu,runoilijat,Palkintoehdokas

Musiikki muuttuu Lassi Hyvärisen päässä kuviksi ja sanoiksi. Nyt niistä kehkeytyi teos, jota leimaa kissan arvaamattomuus. Mukana on aimo annos anarkismia.

Runoilijan mieleen ilmestyi välähdys: kissa keskustelee tuulen kanssa.

Siinä olivat aihio ja perusta Lassi Hyvärisen kertovalle ja säemuotoiselle runoteokselle. Se on nimeltäänkin Tuuli ja kissa.

– Ensin syntyi yksi runo, jossa olivat jo kirjan keskeiset hahmot ja kirjan kieli. Muu teos syntyi sen runon ympärille, Hyvärinen kertoo.

Runoissa maailma on vinksallaan. Oikeastaan kyse on ihan toisesta todellisuudesta kuin omastamme – sellaisesta, jossa kissa lempii hanhien kanssa ja muuttuu haitariksi.

Käsillä on aikuisille suunnattu satu, iloitteleva vallattomuuden tykitys. Kissa on polttamassa kirjastoa, jota se kutsuu saunaksi. Tassuissa ovat keltaiset kumihanskat. Äkkiä polkuharmoonin sointi ottaa näkyvän hahmon. Perunat keitetään sipuleiksi. Yöhevosille kaivetaan salakuoppia. Mitä ihmettä tämä arvaamattomuus on?

– Kirja pyrkii olemaan autonominen todellisuutensa, jossa on omat lainalaisuudet, Hyvärinen sanoo.

On tutkailtava, miten maailma muodostuu, ja vähitellen sen lait tulevat tutuiksi

Tuntemamme logiikka saa siis väistyä, kun Hyvärisen runot tekevät tilaa unenomaisten tapahtumien sarjalle. Esimerkiksi kuu kuurouttaa, miksipä ei.

– Kirjassa on lukijalle tarjolla maantieteellistä löytöretkeilyä. On tutkailtava, miten maailma muodostuu, ja vähitellen sen lait tulevat tutuiksi, Hyvärinen sanoo.

Ehkä kissojen päähänpistoja tuntevat pääsevät runon maailmaan nopeammin sisään. Ken tietää.

Tuuli ja kissa on Hyvärisen kolmas runoteos. Se jatkaa kirjailijan erikoista ja omaperäistä linjaa, joskin se poikkeaa aika tavalla hänen aiemmista visuaalisesti leikittelevistä kirjoistaan.

– Toisessa kirjassani sovelsin visuaalisia keinoja laajempaan runoelmamuotoon. Sitten visuaalisuus olikin loppuun käyty polku ja tyhjäksi nuoltu lautanen, Hyvärinen sanoo.

Runoilija tahtoi uudistaa ilmaisuaan ja rakensi Tuulen ja kissan säkeistöjen varaan. Säkeet muodostavat visut rimpsunsa, jaksottaiset kokonaisuutensa.

Muoto on vanhanaikainen, mutta juuri siksi teos poikkeaa nykyisen runouden valtavirrasta. Muuthan tapaavat sirotella runot fragmentteina sinne tänne pitkin sivua.

– Säkeet ja säkeistöt ovat lukijalle annoskoko ja kirjoittajalle muotti, tietynlainen haaste, Hyvärinen luonnehtii.

Säkeet ja säkeistöt ovat lukijalle annoskoko ja kirjoittajalle muotti

Kysymykset esikuvista, vaikutteista ja kirjallisesta traditiosta saavat Hyvärisen vaivaantumaan. Hän on korostetusti omanpolunkulkija.

Oma tapa toteuttaa itseään ei kuitenkaan tarkoita piittaamattomuutta ja välinpitämättömyyttä. Hyvärinen on opiskellut kirjallisuutta sekä Helsingin että Joensuun yliopistossa. Siinä touhussa hän on saanut tietää, mitä kirjallisuuden kentillä on ennen tehty.

– Olen kiinnostunut sekä vanhoista että uusista taiteen virtauksista. Lisäksi niiden välillä on tietysti liikettä, Hyvärinen sanoo.

Runoilijan mukaan hänen työnsä pontimena on pikemminkin koko taidehistoria kuin jokin tietty kirjallinen traditio. Niin musiikki kuin kuvatkin saavat hänet kirjoittamaan.

Runo on minulle arvoitus, samoin teos. Koetan kuunnella, mitä ne haluavat olla.

Tuulen ja kissan maailma syntyi hetkessä. Inspiraation lähteenä oli musiikki.

– Kuuntelin atonaalista musiikkia. Pääsin siihen sisään, ja tietoisuudessani muuttui jotain. Voisin verrata kokemusta siihen, että ihminen yhtäkkiä ymmärtäisi jotain vierasta kieltä, Hyvärinen miettii.

Runoilija vapautui tavanomaisen musiikin kahleista. Se sai hänet kirjoittamaan toisin kuin ennen. Tuli säemuoto, tuli kissan ennakoimattomuus.

– Päässäni soi aina jotain. Ja se, millainen musiikki minua virittää, ohjaa sitä, miten kirjoitan. Siksi halusin, ettei päässäni soi tonaalista musiikkia, Hyvärinen sanoo.

Hyvärisen tapa kirjoittaa kuulostaa liian helpolta. Hän sen kuin kuuntelee musiikkia, ja yhtäkkiä runomaailma kissoineen on valmis.

– Runoutta joko tulee tai ei tule, Hyvärinen laukoo.

Mutta työtä runouden esiin manaaminen silti vaatii.

– Runo on minulle arvoitus, samoin teos. Koetan kuunnella, mitä ne haluavat olla. Ja se vaatii keskittymistä, syventymistä ja odottelua, Hyvärinen sanoo.

Lassi Hyvärinen s. 1981

Runoteokset

  • Tuuli ja kissa 2018
  • Keisarin tie 2012
  • Riippuvat puutarhat 2007

Palkinnot ja ehdokkuudet

  • Runeberg-palkintoehdokas 2013 (Keisarin tie)
  • Kalevi Jäntin palkinto 2012 (Keisarin tie)
  • Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon ehdokkuus 2008
  • J.H. Erkon kirjoituskilpailun palkinto 2007

Lassi Hyvärisen runoteos Tuuli ja kissa on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi vuonna 2018.

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee teoksen ehdokkuuden näin:

Lassi Hyvärinen kirjoittaa yllättävää, ilkikurista ja absurdia faabelia, joka kasvattaa huomaamatta suuria teemoja ystävyydestä ja luonnon tilasta. Tuulessa ja kissassa rakennetaan lähes romaanimaista fiktiivistä maailmaa, jossa on kertomuksen pysyvyyttä. Samaan aikaan yksityiskohtien tasolla sen poetiikka on arvaamatonta, loputtoman kekseliästä ja ehtymättömän raikasta. Tuuli ja kissa on mielikuvituksen runoutta, joka nousee yllättävästi ja arvaamattomasti tähän päivään.

Kulttuuriykkönen:
Nykyrunous kommentoi yhteiskuntaa ketterästi – me esittelemme Tanssiva Karhu -runopalkintoehdokkaat

Keskustele
  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri