Hyppää pääsisältöön

Vain neljä gambaa, harmi!

Consort-musiikin säveltäjistä John Jenkins lienee amatöörigambistien keskuudessa pidetyin. Jenkinsin kaunis melodiikka, tasa-arvoinen kontrapunkti ja luonteva soittimellisuus viehättivät 1600-luvun alun brittiherrasväkeä, jolle gambansoitto oli sosiaalisen elämän keskeinen muoto. Mutta toimiiko Jenkins karussa perusmuodossaan neliäänisenä myös nykyhetken kuuntelijalle, joka joutuu seuraamaan musiikillista seurustelua siihen itse osallistumatta? Siitä voi ottaa selvän kuuntelemalla Fretwork-gambayhtyeen uutta Jenkins-tuplalevyä, joka sisältää neliäänisiä fantasioita.

Jenkins / Fretwork
Jenkins / Fretwork Uudet levyt

Fretwork on Phantasmin kanssa dominoinut consort-musiikin tarjontaa levyillä, joilla viisi- tai kuusiääninen gambavalli surisee pehmeän kirkkaasti, ja polyfoniassa tapahtuu yllättäviä käänteitä. Siinä seurassa Signumin julkaisema uutuus tuntuu karulta. Jenkinsin sävelkieli on siloitellun myhäilevää, ei radikaalia, ja kokonaissointi on huokoisempi, kun jokaista tyhjää kohtaa ei täytetä gamballa. Akustista nautintoa on siis vähemmän, mutta toisaalta polyfonista keskustelua on helpompi seurata, etenkin kun Fretwork käy sitä eloisasti.

Kenties neliääninen perussatsi on ollut helpotus myös säveltäjälle, koska Fretwork löytää levylle vaihtelua ja karaktäärejä enemmän kuin paksumpaan satsiin saa mahtumaan. Esimerkiksi Pavan e-molli ui syvän kirkollisissa vesissä, kun taas muutama fantasia saa temaattisen käyttövoimansa kansanlaulumaisesta renkutuksesta.

Fretwork soittaa tätä amatöörien suosimaa musiikkia ammattitasolla, mutta satsin ohuus paljastaa armotta diskanttigamban harvat epävarmuudet ja muutaman loppusoinnun intonaatioetsiskelyn. Piirun verran tarkemmalla tuotantotyöllä soitto olisi täydellistä, mutta ymmärrän, että seitsemäntoista fantasiaa ja pavanet päälle on raskas rupeama.

Kuulijan kannalta levyn suurin puute on musiikissa, joka vaikuttaa mukavammalta soittaa itse kuin kuunnella. Tai ehkä kyseessä ei ole puute vaan ominaisuus - levyn on rahoittanut gambamesenaatti Linda Hill, jolle on ehkä ollut tärkeää dokumentoida tämä käyttökelpoinen musiikki, ja myös paljastaa, kuinka ihana sitä on soittaa.

John Jenkins: Neliääninen consort-musiikki. - Fretwork. (Signum, SIGCD528)

Kuuntele Uudet levyt 27.5.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Michael Gordonin kuoroteoksen omaelämäkerrallinen ote viehättää

    Michael Gordonin kuoroteoksen omaelämäkerrallinen ote viehät

    Yhdysvaltalainen Michael Gordon (s. 1956) säveltää mielellään laajoja teoksia epätavanomaisille kokoonpanoille. Aiemmin on valmistunut muun muassa seitsemälle fagotille ja kuudelle lyömäsoittajalle laaditut musiikilliset maratonit, joissa esittäjistön kestävyys on asetettu puntariin.

  • Camerata du Léman tarjoilee kurinalaista ja iskevää soittoa

    Camerata du Léman tarjoilee kurinalaista ja iskevää soittoa

    Sveitsissä toimiva jousiorkesteri Camerata du Léman päätyi studioon soitettuaan ensin viitisenkymmentä lämmittelykonserttia. Ensijulkaisun säveltäjänimiä ovat Modest Musorgski sekä Pjotr Tšaikovski. Tšaikovskin alun perin jousisekstetille kirjoitettu Muistoja Firenzestä on tällä julkaisulla ikuistettu jousiorkesteriversiona.