Hyppää pääsisältöön

Vain neljä gambaa, harmi!

Consort-musiikin säveltäjistä John Jenkins lienee amatöörigambistien keskuudessa pidetyin. Jenkinsin kaunis melodiikka, tasa-arvoinen kontrapunkti ja luonteva soittimellisuus viehättivät 1600-luvun alun brittiherrasväkeä, jolle gambansoitto oli sosiaalisen elämän keskeinen muoto. Mutta toimiiko Jenkins karussa perusmuodossaan neliäänisenä myös nykyhetken kuuntelijalle, joka joutuu seuraamaan musiikillista seurustelua siihen itse osallistumatta? Siitä voi ottaa selvän kuuntelemalla Fretwork-gambayhtyeen uutta Jenkins-tuplalevyä, joka sisältää neliäänisiä fantasioita.

Jenkins / Fretwork
Jenkins / Fretwork Uudet levyt

Fretwork on Phantasmin kanssa dominoinut consort-musiikin tarjontaa levyillä, joilla viisi- tai kuusiääninen gambavalli surisee pehmeän kirkkaasti, ja polyfoniassa tapahtuu yllättäviä käänteitä. Siinä seurassa Signumin julkaisema uutuus tuntuu karulta. Jenkinsin sävelkieli on siloitellun myhäilevää, ei radikaalia, ja kokonaissointi on huokoisempi, kun jokaista tyhjää kohtaa ei täytetä gamballa. Akustista nautintoa on siis vähemmän, mutta toisaalta polyfonista keskustelua on helpompi seurata, etenkin kun Fretwork käy sitä eloisasti.

Kenties neliääninen perussatsi on ollut helpotus myös säveltäjälle, koska Fretwork löytää levylle vaihtelua ja karaktäärejä enemmän kuin paksumpaan satsiin saa mahtumaan. Esimerkiksi Pavan e-molli ui syvän kirkollisissa vesissä, kun taas muutama fantasia saa temaattisen käyttövoimansa kansanlaulumaisesta renkutuksesta.

Fretwork soittaa tätä amatöörien suosimaa musiikkia ammattitasolla, mutta satsin ohuus paljastaa armotta diskanttigamban harvat epävarmuudet ja muutaman loppusoinnun intonaatioetsiskelyn. Piirun verran tarkemmalla tuotantotyöllä soitto olisi täydellistä, mutta ymmärrän, että seitsemäntoista fantasiaa ja pavanet päälle on raskas rupeama.

Kuulijan kannalta levyn suurin puute on musiikissa, joka vaikuttaa mukavammalta soittaa itse kuin kuunnella. Tai ehkä kyseessä ei ole puute vaan ominaisuus - levyn on rahoittanut gambamesenaatti Linda Hill, jolle on ehkä ollut tärkeää dokumentoida tämä käyttökelpoinen musiikki, ja myös paljastaa, kuinka ihana sitä on soittaa.

John Jenkins: Neliääninen consort-musiikki. - Fretwork. (Signum, SIGCD528)

Kuuntele Uudet levyt 27.5.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Nyt on Emilie Mayerin vuoro!

    Nyt on Emilie Mayerin vuoro!

    Säveltäjä Emilie Mayer (1812-̶1883) oli Fanny Mendelssohnin ja Clara Schumannin aikalainen, mutta on vielä saanut astella heidän varjoissaan musiikinhistorian sameiden kerrostumien vähitellen kirkastuessa.

  • Marianna Henrikssonin luonteikasta varhaisbarokkia

    Marianna Henrikssonin luonteikasta varhaisbarokkia

    Cembalisti Marianna Henriksson toimii laaja-alaisesti muusikkona vanhan musiikin alueella, mutta myös monitaiteellisten projektien parissa siltoja vanhan ja uuden musiikin välillä rakentaen.

  • Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

    Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

    Magnus Lindbergin (s. 1958) tuotanto on vuosituhannen vaihteesta lähtien ollut jatkuvassa pienessä muutosliikkeessä. Vähitellen tuo liike tuntuu saavuttaneen pysyvyyden asteen. Edelleen omaääniseen sävelistöön sekoittuu nyt vahvoja romanttis-impressionistisia vaikutteita, jonka johdosta ilmaisussa on lisää hengittävyyttä, hehkua ja näyttävyyttä.

  • Alissa Firsovan ilmaisu hakee vielä suuntaansa

    Alissa Firsovan ilmaisu hakee vielä suuntaansa

    1990-luvun alussa perheensä mukana Venäjältä Englantiin emigroitunut Alissa Firsova (s.1986) on jo ehtinyt moneen. Pianistina, kapellimestarina sekä säveltäjänä toimivan moniosaajan kamarimusiikkiteoksia on nyt koottu yhteen tekijän ensimmäiselle profiili-äänitteelle. Äänite sisältää kahdeksan kestoltaan verraten suppeaa kamarimusiikkiteosta.