Laila Tarpila
Yle
Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" kahdeksannessatoista osassa maanpakolainen kertoo esimerkkejä huonoista tavoista yleisessä järjestyksenpidossa. #musiikinkevät1918
Punaisten Tullineuvoston jäsen, säveltäjä Knut Kangas oli paennut huhtikuussa Helsingistä Viipurin kautta Pietariin yhdessä neuvoston puheenjohtaja Alfred Blomqvistin kanssa.
Blomqvist oli jatkanut matkaa syvemmälle Venäjälle, kun taas Kangas oli jäänyt Pietariin. Blomqvistista tuli myöhemmin Neuvosto-Karjalan tullilaitoksen johtaja. Hänet surmattiin Stalinin vainoissa 1930-luvulla.
Tullineuvoston muut viisi jäsentä menettivät kaikki henkensä valkoisten astuttua valtaan. Kaksi teloitettin Viipurissa toukokuun alussa ja kolme kuoli vankileireillä kesällä 1918.
Knut Kangas kirjoitti salanimellä Eero Korpi 21-osaisen tarinan Pakolaisena Venäjällä, jossa hän mitä todennäköisimmin kertoo omista kokemuksistaan maanpaossa.
Kertomuksen kahdeksannessatoista osassa aiheena on heikkous yleisessä järjestyksessä.
"Mainitsen vielä muutamia tapauksia tältäkin alalta.
Näytti siltä, ettei järjestystä kaikista ankarimmista rangaistuskeinoistakaan huolimatta saataisi syntymään.
Suurimpana haittana lienee ollut kykenemättömyys, kurjat olot ja sabotaasi, sekä vielä tuo syvälle syöpynyt kansallinen perinnäispaha, lahjusten otto, johon olivat kaikki tottuneet, niin porvarit kuin työläisetkin ja joka rehotti surkuteltavan elinvoimaisena kaikkialla.
Suomen aseman ratapihalla oli parikymmentä rikkonaista, käyttökelvotonta veturia, joiden kuntoon saattamiseksi kerättiin kaikki saatavissa oleva ammattivoima.
Eräänä päivänä sattui sellainenkin tapaus, kun yksi kone saatiin korjatuksi, meni neljä rikki, johtuen osaksi tottumattomien, osaksi vastustushaluisen junamiehistön aiheuttamasta yhteenajosta.
Viljankuletuksen hitauteen sanoivat olevan suurimpana syynä sen, että Siperian radan varrella, mistä vilja yksinomaan kuletettiin, olivat junanlähettäjinä vastavallankumoukselliset.
Viljajunat saivat odottaa usein asemilla vuorokausimääriä, ennen kuin pääsivät matkaansa jatkamaan.
Veturit ohjattiin puukasalle, missä oli aivan likomärkiä halkoja. Radan sanottiin olevan rikki ym. tekosyitä.
Mainitsen huvin vuoksi, todistukseksi suomalaisten itsekkyydestä, että he viljankuletusmatkoiltaan kävivät usein pistimet ojossa kuiville puukasoille kielloista huolimatta.
Jos juna viivytettiin asemilla pitemmän aikaa, vaativat junanlähettäjältä kirjallista todistetta pidättämisen syistä. Todistusta ei tällöin annettu, vaan lähtölupa.
Niinpä tekivät suomalaiset usein kolmekin matkaa samassa ajassa kun venäläiset yhden.
Kun usein oli pakoitettu itsekohtaisesti hankkimaan elintarpeita maaseudulta, olivat sielläkin omat vastuksensa.
Jos onnistui saamaan talonpojilta maitotilkan ja vähän perunoita, kohtasi matkalla sotilaita, jotka muitta mutkitta anastivat ne.
Sotilaat esiintyivät kaikkivaltijaina, ollen suurena kiusana talonpoikaisväestölle.
Joka talossa kuuli naisten, joiden hallussa maat ja viljelykset pääasiassa olivat, valittavan kuinka sotilaat varastavat ja ryöstävät kaikki. Murtavat auki kellarit ja aitat, kaivavat yöaikaan perunapenkit putipuhtaaksi.
Sotilaiden mahtia todistaa vielä sekin tapaus, että eräs heistä oli kerran pysäyttänyt Pietariin matkalla olleen viljajunan. Toimitti tarkastuksen ja havaittuaan ettei yhdessä tavaravaunussa ollut asianmukaisia lyijykkeitä, kielsi junan jatkamasta matkaa.
Oli aikansa reuhannut kivääreineen ankarana lain ja järjestyksen valvojana, mutta saatuaan lahjuksena leipää ja voita, oli jättänyt toimenpiteen sikseen.
Jokainen tahtoi olla lakia säätävä Lygurkos [Spartan myyttinen kuningas], menetellen kuinka katsoi itselleen edullisemmaksi."
Seuraa Knut Kankaan tarinaa päivittäin 11.-31. toukokuuta 2018.
Lähteet
Tulli Sata vuotta sitten: Tullihallitus lakkautetaan, tilalle tullineuvosto
Tulli Sata vuotta sitten: Veri vuotaa Viipurin valtauksen jälkeen
Työväen arkisto. Knut Kankaan arkisto.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
