Toukokuun 26.-28. päivinä Sibelius suree lahjakkaan ja rohkean säveltäjäkollegan Toivo Kuulan kohtaloa. #musiikinkevät1918
Jean Sibelius tunsi Toivo Kuulan läheisesti. Kuula oli ollut Leevi Madetojan ohella Sibeliuksen tärkeimpiä sävellysoppilaita.
Keväällä 1908 ollessaan Sibeliuksen oppilaana Helsingin Musiikkiopistossa Kuula oli säveltänyt mm. pianotrion, jonka kantaesitys saman vuoden syksyllä oli ollut suuri menestys. Arvostelijat totesivat, että ”Kuulan edellä oli enää Sibelius”.
Toivo Kuulaa oli ammuttu jääkärien voitonjuhlissa Viipurin Seurahuoneella vapunpäivän iltana 1918. Säveltäjä loukkaantui vakavasti, ja häntä hoidettiin yli kaksi viikkoa Viipurin lääninsairaalassa. Toukokuun 18. päivänä Kuula menehtyi saamiinsa vammoihin. Hänen ruumiinsa kuljetettiin Helsinkiin ja haudattiin Hietaniemen hautausmaalle 28. toukokuuta.
Toukokuun lopulla posti toi Ainolaan kirjeen Leipzigista Sibeliuksen saksalaiselta kustantajalta, Breitkopf & Härtelin johtajalta Oskar von Haselta. Yhdeksäs toukokuuta päivätyssä kirjeessä von Hase toivoi, että Sibelius oli selvinnyt vaikeasta sodan ajasta. Hän kertoi myös, että Suomessa olevan Saksan Itämeren-divisioonan komentaja, kreivi Rüdiger von der Goltz oli hänen velivainajansa vävy. Hase kutsui Sibeliuksen Breitkopf & Härtelin 200-vuotisjuhliin tammikuussa 1919.
Sibelius ja von der Goltz oli esitelty toisilleen Helsingin yliopiston juhlasalissa 9. toukokuuta pidetyssä Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa. Sibelius oli johtanut itse konsertin, ja se oli sisältänyt pelkästään hänen musiikkiaan.
Kirjeessään ystävälleen Axel Carpelanille 20. toukokuuta Sibelius oli kuvannut kreivi von der Goltzia ”hienosti sivistyneeksi” ja ”olemukseltaan urbaaniksi”. Myös muita tapaamiaan saksalaisia upseereja säveltäjä luonnehti ”todellisiksi gentlemanneiksi”.
Vastauksessaan von Haselle 25. toukokuuta Sibelius kirjoitti: ”Sitä tunnetta, jonka koin puristaessani saksalaisten sankarien kättä, en voi kuvata – sellaista kokee vain kerran elämässään.” Näitä Sibeliuksen sanoja Breitkopf & Härtel käytti Jääkärimarssin mainoksessaan.
Saksan armeijan musiikkiylitarkastaja prof. Theodor Grawert oli sovittanut Jääkärimarssin sotilasorkesterille, ja nuotti julkaistiin heti toukokuussa. Seuraavaksi kustantajan suunnitelmissa oli julkaista laulu-piano-sovitus, ja syksyllä olivat tulossa orkesteri- ja salonkiorkesteriversiot.
”Olen jo viikon (noin) maannut ”Hexenschussin” kourissa.
Tätä nykyä aina huonona. Käykö minun kehnosti - kuolemako edessä, vai miten käy? Ja kaikki minun suuret suunnitelmani. Olen totisesti heikko ja surkea. Mitä tulisi tehdä?
Ulkoa kylmää (+12°) mutta aurinkoista.
Sain Breitkopf et H:n johtajalta Dr. O. v. Haselta hyvin lämminhenkisen kirjeen.”
”Tänään haudataan ystävä Toivo Kuula maan kylmään poveen. Miten loputtoman surullinen onkaan hänen taiteilijankohtalonsa. Paljon työtä, lahjakkuutta ja rohkeutta – elämänrohkeutta – ja sitten kaikki loppuu.
Olen tänään sairas ja väsynyt.
Tekeillä Vn I osa. Vielä vain. Siitä täytyy tulla hyvä. ”Ote” kyllä klassismin jalanjäljissä. Mutta sävelaiheet pakottavat minut siihen. Hier stehe ich – kann nichts anders.
Vastannut Tri v. Haselle.”
Seuraa Jean Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 3. kesäkuuta.
Lähteet
Dahlström, Fabian (toim.): Jean Sibelius. Päiväkirja 1909–1944, suom. Juha Saikkonen ja Arja Gothoni, Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Salmenhaara, Erkki: Jean Sibelius. Tammi. Helsinki 1984.
Sirén, Vesa: Aina poltti sikaria. Jean Sibelius aikalaisten silmin. Otava. Keuruu 2000.
Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius 4. Otava. Keuruu 1978.
Katsele & Kuuntele
Yle Areena Sibelius, Jean: Sinfonia nro 5. Radion sinfoniaorkesteri joht. Hannu Lintu.
Linkit
Wikipedia Rüdiger von der Goltz
Wikipedia Toivo Kuula
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
