Laila Tarpila
Yle
Toukokuun 28. päivänä Toivo Kuula haudataan Helsingin Vanhalle hautausmaalle. Hautajaiset ovat näyttävät ja niistä muodostuu vaikuttava, koko Suomen kulttuurielämän yhteinen surutilaisuus. #musiikinkevät1918
Viipurissa 18. toukokuuta kuollut Toivo Kuula oli kuljetettu junalla Viipurista Helsinkiin haudattavaksi. Toivon kuolintavasta, ampumisesta, ei haluttu puhua, mutta hautajaiset olivat suuri tapahtuma ja niistä kirjoitettiin lehdissä ympäri Suomea.
Kuulaa kuljettanut juna saapui Helsingin rautatieasemalle tiistaina 28. toukokuuta klo 15 ja kuusenhavuin koristellun vaunun ovet avattiin.
Vastaanottamaan saapuneet omaiset ja ystävät näkivät kukkien peittämän valkoisen arkun. Sukulaisista sitä lähtivät kantamaan Toivon veljet Arvo ja Jalo, Alman veli Eino Silventoinen, sekä Emmi-siskon puoliso Yrjö Putkinen.
Myös oopperalaulaja Wäinö Sola, jolle Toivon sävellystyö oli erityisen tärkeä, oli kantamassa arkkua siunaustilaisuuteen Vanhalle kirkolle.
Kirkon edustalla kantajat vaihtuivat. Sisään kirkkoon arkun kantoivat muusikot. Arkkuun tarttuivat Robert Kajanus, Selim Palmgren, Otto Kotilainen, Leevi Madetoja, Armas Maasalo, Yrjö Kilpinen, Heikki Klemetti ja Evert Katila.
Alttari oli mustaksi verhottu ja koristeltu kukkasin ja laakerein. Siunaustilaisuus oli täynnä musiikkia. Tilaisuus alkoi Toivon Surumarssilla ja sen jälkeen Wäinö Sola lauloi Armas Maasalon säestyksellä Kesäyö kirkkomaalla.
Ruumiinsiunauksen jälkeen Suomen Laulu esitti Leevi Madetojan Tuolla ylhäällä. Kukkatervehdyksiä toivat monet Toivon elämässä tärkeät musiikkiyhteisöt: Helsingin kaupunginorkesteri, Suomen Laulu ja Ylioppilaskunnan laulajat.
Robert Kajanus piti kauniin muistopuheen.
Lopuksi kuultiin vielä Toivon omaa musiikkia. Helsingin kaupunginorkesteri esitti Eteläpohjalaisen kansanlaulun ja Eino Raitio ja Oskar Merikanto esittivät Viulusonaatin hitaan osan.
Viimeiselle matkalle kohti Vanhaa hautausmaata (nyk. Hietaniemen hautausmaa) kantajat vaihtuivat jälleen. Nyt Toivoa kantoivat mm. Toivo Tarvas, Lauri Näre, Alpo Sailo, Oskar Merikanto ja Eino Raitio.
Haudan äärellä Heikki Klemetti piti vielä puheen ja Suomen Laulu ja Laulu-Miehet lauloivat Virta venhettä vie ja Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut.
Lehdissä Toivo Kuulan hautajaisista kirjoitettiin seikkaperäisesti, kerrottiin läsnäolleista ja kuvailtiin tunnelmia ja musiikkiesityksiä, kirjoitettiin Toivon merkityksestä Suomen musiikkielämälle ja hänen kuolemansa aiheuttamasta suuresta menetyksestä.
Jean Sibelius kirjoitti päiväkirjaansa:
Tänään haudataan ystävä Toivo Kuula maan kylmään poveen. Miten loputtoman surullinen onkaan hänen taiteilijankohtalonsa. Paljon työtä, lahjakkuutta ja rohkeutta – elämänrohkeutta – ja sitten kaikki loppuu.
Hauta avataan elokuussa
Paikka, johon Toivon arkku laskettiin, ei kuitenkaan jäänyt hänen viimeiseksi leposijakseen vaan jostain syystä 23. elokuuta hauta avattiin ja vainaja siirrettiin nk. Uudelle puolelle.
Päivä oli Ammille raskas. Hän oli seuraamassa tapahtumaa yhdessä Oili-siskon kanssa. Päiväkirjaansa hän kirjoitti:
Sieltä puisesta laatikosta nostettiin sinun valkea kirstusi ja laskettiin syvään, keltahiekkaiseen hautaan sekä peitettiin sinne. Peitimme haudan Olun kanssa havuilla, kukkivilla kanervilla ja Ilmajoelta tulleella seppeleellä.
Kotona käytyämme kävin Olun kanssa Toivolassa Kaivopuistossa. Siellä meidän luontokodissamme, kauniin kallion kyljessä muistelin musiikkiopistoaikoja, jolloin yhdessä niin usein vaelsimme sinne merta ja tähtiä ihailemaan sekä siellä aina jotain toivomaan, ikään kuin lohdutusta saamaan.
Niin toivottomalta, myrskyiseltä näytti silloin monasti elämä, vaan sitten taas pilkisti toivonkin tähti siitä synkkyydestä ja ruusunhohteisena, autereisena kangasti elämä tulevaisuudessa, - yhteinen taiteellinen kehitys ja nousu ja toistemme omiksi tuleminen, jos ei täällä, niin ainakin tähtien tuolla puolen.
Hautapatsas 1922
Keväällä 1922 Toivon haudalle pystytettiin hautapatsas. Sen suunnitteli arkkitehti Oiva Sakari Kallio ja Toivon pronssinen kohokuva oli Alpo Sailon.
Sibelius piti muistopuheen, Ylioppilaskunnan Laulajat lauloivat ja seppeleen laskivat mm. Robert Kajanus ja Leevi Madetoja.
Seuraa Alma ja Toivo Kuulan elämää sisällissodan kuukausina 1918 Säiniöllä ja Viipurissa.
Lähteet
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula. WSOY. Porvoo 1938 & 1983.
Kansalliskirjasto. Toivo Kuulan arkisto.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan, Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Porvoo 2008.
Kuula-Marttinen, Sinikka (toim): Alma Kuula. Virta venhettä vie. Päiväkirja vuosilta 1901-1919. WSOY. Porvoo 1968.
Linkit
Jean Sibeliuksen päiväkirja Tänään haudataan ystävä Toivo Kuula maan kylmään poveen
Wikiwand Säiniö - Yläsäiniö
Yle Elävä arkisto Alma Kuula laulaa: Tuijotin tulehen kauan
Yle Elävä arkisto Muistoja säveltäjä Toivo Kuulasta
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
