Sandra Saulo
Yle
Vankileirit ovat musiikillisesti osoittautuneet tärkeäksi kansalliseksi aarteeksi siinä mielessä, että siellä ovat syntyneet vankileirilaulut, jotka ovat suomalaisen kansanlaulun viimeinen kerrostuma.
– Sillä tavalla kun nykyään ymmärretään säveltäminen, niin sellaiseen ei varmastikaan vankileirillä ollut voimia, musiikkituottaja Timo “Tipi” Tuovinen kertoo. Hän keräsi työväenlauluja vuosina 1976–1977 Pekka Gronowin kanssa ja tutki niitä musiikkitoimittaja ja musiikintutkija Ilpo Saunion kanssa.
– Mutta sitä tehtiin, että sanoitettiin lauluja uudestaan ja saatettiin oikaista hankalia melodioita. Monissa lauluista oli taustalla joku vanha kansanrallatus ja niitä on suoristettu eli hankalia melodioita on oikaistu ja muutettu tekstien mukaan sopivammiksi. Välillä on muutettu niin paljon, että on saattanut syntyä ihan uusi kappalekin.
Kappaleet kertoivat usein leirin tapahtumista ja kommentoivat siellä nähtyjä hirveyksiä. Toisaalta taas laulaminen ja sanoittaminen saattoivat tuoda lohtua leirien ankeisiin oloihin.
Laulut nostivat suomalaiset kansanlaulut viimeiseen huippukauteensa ja tästä aiheesta tutkijatohtori Saijaleena Rantanen puhuu oheisella videolla.
Mitä vankileireillä laulettiin eniten?
Lauluja syntyi erilaisia eri paikoissa, mutta hämmästyttävää on, että lauluista löytyy tai on nimettävissä kolme suosituinta.
– Ihan kunnolla sitä ei ole vieläkään tutkittu, mitä lauluja missäkin leirillä laulettiin, mutta kun keräsimme silloin aikanaan näitä lauluja, kolme laulua erottui selvästi, Timo Tuovinen toteaa.
– Todennäköisesti lauletuin on Sotaorvon tai Punaorvon vala (molempia nimiä käytettiin). Laulu perustuu vanhaan kansaballadiin Äiti, vanha ja kumarainen ohjasi purttani huojuvaa.
Tuovinen ei enää muista ulkoa, montako säkeistöä laulua on löytynyt pienistä käsinkirjoitetuista vihkoista, mutta muistelee, että niitä on noin 60–70 säkeistöä.
– Tämä versio, joka nykyisin tunnetaan, alkaa pisimmän version noin kymmenennen säkeistön kohdalta.
Toinen kappale, josta on löytynyt paljon mainintoja on Tammisaaren laulu eli kappale, joka alkaa sanoin Nyt laululla mä itseäni tahdon huvitella. Ja kolmas on se, joka on varmaankin kaikille se tunnetuin, Kuolemaantuomitun hyvästijättö.
– Paitsi ettei se ole oikeastaan vankileirilaulu, Timo Tuovinen korjaa.
KGB:n eversti Toivo Vähä kirjoitti muistelmissaan 1960–1970:n taitteessa, että jo tammikuussa 1918, kun Tampereelle saapui uusia punakaartilaisia, tyttöjen lauluporukka lauloi rintamalle tulijoille tätä laulua.
Laululla on ollut monta nimeä kuten Tuonelan ovella tai Tuonen tie, jotka viittaavat siihen, että tuonelaan ollaan vasta menossa. Sitä on kutsuttu myös nimillä Äidin suru, Elämän laki ja Punavangin hyvästijättö.
Laulun sävelmä on alun perin Emil Kaupin kappaleesta Merimies se laivallansa seilailee. Kappale on alun perin sävelletty näytelmään Laivan kannella.
– Kuolemantuomitun hyvästijättö -lauluun liittyy myös sellainen tarina, että sen olisi säveltänyt punakaartilainen päivää ennen kuin hänet teloitettiin, mutta se tieto on varmasti väärä. Juttu on lähtenyt liikkeelle, kun IWW (Industrial Workers of the World) painoi laulun laulukirjaansa tällaisen väitteen kera vuonna 1925 ja sieltä se on lähtenyt elämään myös meillä.
Eniten merkintöjä löytyy Punaorvon valasta
Mitä laulettiin milläkin leirillä, siitä ei ole tehty tarkkaa tutkimusta.
– Punaorvon vala lienee kuitenkin ollut kaikkein lauletuin. Se, mitä missäkin laulettiin selviäisi, jos joku kävisi läpi meidän keräämät vahakantiset lauluvihkot. Epäilisin kuitenkin, että sitä laulua on laulettu ihan joka leirillä, koska säkeistöjen määrä on ihan uskomaton.
Entä miten musiikkia on pystytty harrastamaan leirillä?
– Siitä ei ole tarkkaa tietoa. Tuskin on rinta rottingilla laulettu näitä lauluja, joissa alleviivataan kurjuutta. Niitä on voitu laulaa yksikseen silloin, kun on odotettu teloitusta. Hengenkohotusmielessä niitä on saatettu laulaa esim. Tammisaaressa sitten 1920-luvulla, kun siellä on ollut kommunisteja vankeina.
Sellainen laulu kuin Huumoria Hennalasta taas saattoi olla enemmänkin sellainen laulu, jota vangit saattoivat laulaa yhdessä.
– Se on huomattavan pilkallinen ja samantyyppinen kuin tää Tammisaaren laulu. Ne ovat tosiaan semmoisia lauluja, joilla voitu yrittää unohtaa, miten kurjaa onkaan.
Musiikkituottaja Timo Tuovinen on viimeisimpänä tutkimustyönään organisoinut Kisällilaulujen keräystä.
Tutkijatohtori Saijaleena Rantanen tekee tällä hetkellä tutkimusta amerikansuomalaisten siirtolaisten musiikkikulttuurista.
Lähteet
Sisällissodan laulut, Vesa Kurkela kirjassa Sisällissodan pikkujättiläinen, toim. Pertti Haapala & al. WSOY 2009
Edestä Aattehen - Suomalaisia työväenlauluja 1890-1938, toim. Ilpo Saunio & Timo Tuovinen, Tammi 1979
Tutustu lääkäri Matti Johannes Siiralan kokemuksiin lääkärinä Suomenlinnan vankileirillä.
Lue myös Saijaleena Rantasen haastattelut Suurlakko 1905 politisoi työväenmusiikin ja Punaisten hautajaisissa soi kansainvälinen
Artikkelia on korjattu 26.6.2018. Virheellinen tieto siitä, ettei Kuolemaantuomitun hyvästijättö -laulun alkuperää tunnettu, on korjattu.
