Hyppää pääsisältöön

Tutkija ja kirjailija Virpi Hämeen-Anttila nousi näkymättömistä suosikiksi

Virpi Hämeen-Anttila on tutkija, kääntäjä ja Suomen luetuimpia kirjailijoita. Hänet on palkittu työstään muun muassa miehensä Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa Eino Leinon palkinnolla vuonna 2002. Mistä Hämeen-Anttilan matka taustajoukoista eturiviin oikein alkoi? Ella Tiaisen vuonna 2007 ohjaamassa henkilökuvassa pureudutaan Hämeen-Anttilan sielunmaisemaan sekä matkaan taustajoukoista suosikkikirjailijaksi.

Mä olen aina ollut eristäytyjä. En ole tavannut paljoa ihmisiä ja yhtäkkiä tuntui, että tuntisin kaikki maailman ihmiset.― Virpi Hämeen-Anttila

Virpi Hämeen-Anttila nousi valtavirran tietoisuuteen esikoisromaanillaan Suden vuosi vuonna 2003. Sitä ennen hän kuvailee eläneensä hiljaista ja rauhallista elämää näkymättömissä. Hämeen-Anttila teki uraa kääntäjänä, kirjoitti tietokirjallisuutta ja opetti Helsingin yliopistossa sanskritia ja Intian kulttuuria. Kansansuosio toi mukanaan myös haasteita.

“Se ei ole ollut mitenkään helppo asia. Mä olen aina ollut eristäytyjä. En ole tavannut paljoa ihmisiä ja yhtäkkiä tuntuu, että tuntisin kaikki maailman ihmiset”, hän naurahtaa.

Puolison, professori Jaakko Hämeen-Anttilan, mukaan julkisuus ei kuitenkaan työnny kaikkialle, vaan se näkyy lähinnä osana ammattia. Maan mainiot -sarjan dokumentissa kuullaan myös Hämeen-Anttiloiden tytärtä Mariaa, jonka mukaan heidän perheensä on hyvällä tavalla erilainen, mutta kuitenkin tavallinen.

Suden vuodesta tehtiin Olli Saarelan ohjaama elokuva vuonna 2007. Se oli kirjailijalle suuri kunnianosoitus.

“Kyllähän se rintaa röyhistyttää kummasti”, Hämeen-Anttila hymyilee.

Ääneen pääsee myös Hämeen-Anttilan lukijoita, jotka kuvailevat esikuvaansa suurin sanoin: “Äärimmäisen viehättävä ihmisenä ja hänen tyylinsä kirjoittaa menee vanhan ihmisen sydämeen”, kertoo eräs lukija. Toinen nostaa esille Hämeen-Anttilan teosten helppolukuisuutta ja aitoa tarinankerrontaa. Kirjakauppias kertoo Hämeen-Anttilan tavoittavan lukijoita taustoista tai sukupuolesta riippumatta.

Dokumentissa käydään myös läpi Virpi Hämeen-Anttilan lapsuutta ja nuoruutta sekä niihin kuuluvia paikkoja Espoon Tapiolassa. Hän kuvailee olleensa lapsena alakuloinen, passiivinen ja syrjäänvetäytyvä.

Pohjois-Tapiolan yhteiskoulussa muistellaan menneitä ystävän, Johanna Mannilan, kanssa. Suuri intohimo kirjallisuuteen on siivittänyt Hämeen-Anttilan lapsuutta ja se oli liimana ystävyyssuhteessakin.

Virpi Hämeen-Anttila ajautui tutkijaksi, koska hän halusi haalia kaiken tiedon kaikesta. Valtava tiedonjano on säilynyt hänen elämässään koko ajan.

“Rakastan tietoa ja tietämystä”, Hämeen-Anttila toteaa.

Tutkimuksen ja tietämyksen vastapainona toimivat kaunokirjailijana loihditut kuvitteelliset maailmat. Niitä on syntynyt jo pitkään kirja per vuosi.

Johanna Mannila ja Virpi Hämeen-Anttila keskustelevat koulumuistoistaan.
Koulutoveri Johanna Mannila (vas.) ja Virpi Hämeen-Anttila katselevat vanhoja koulukuviaan. Johanna Mannila ja Virpi Hämeen-Anttila keskustelevat koulumuistoistaan. Kuva: Yle Virpi Hämeen-Anttila,kirjallisuus
Keskustele

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto