Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Musiikin kevät 1918 pääkuva

Pakolaisena Venäjällä: Epilogi Rakastakaa toisianne! - säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan tarina 1918-1920

Knut Kankaan käsikirjoitus "Pakolaisena Venäjällä".
Knut Kankaan käsikirjoitus "Pakolaisena Venäjällä". Kuva: Työväen Arkisto. Knut Kankaan arkisto. Knut Kangas,käsikirjoitukset,musiikin kevät 1918

Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" viimeisessä osassa "Epilogi" pohditaan vakavia yhteiskunnallisia asioita esimerkkien valossa. #musiikinkevät1918

Punaisten Tullineuvoston jäsen, säveltäjä Knut Kangas oli paennut huhtikuussa Helsingistä Viipurin kautta Pietariin yhdessä neuvoston puheenjohtaja Alfred Blomqvistin kanssa.

Blomqvist oli jatkanut matkaa syvemmälle Venäjälle, kun taas Kangas oli jäänyt Pietariin. Blomqvistista tuli myöhemmin Neuvosto-Karjalan tullilaitoksen johtaja. Hänet surmattiin Stalinin vainoissa 1930-luvulla.

Tullineuvoston muut viisi jäsentä menettivät kaikki henkensä valkoisten astuttua valtaan. Kaksi teloitettin Viipurissa toukokuun alussa ja kolme kuoli vankileireillä kesällä 1918.

Teksti.
Teksti. teksti,musiikin kevät 1918

Knut Kangas kirjoitti salanimellä Eero Korpi 21-osaisen tarinan Pakolaisena Venäjällä, jossa hän mitä todennäköisimmin kertoo omista kokemuksistaan maanpaossa.

Kertomus päättyy maanpakolaisen vakaviin pohdintoihin yhteiskunnan tilasta ennen, nyt ja tulevaisuudessa.

Otsikko.
Otsikko. otsikko,musiikin kevät 1918
Näyte käsikirjoituksesta.
Näyte käsikirjoituksesta. Kuva: Työväen Arkisto. Knut Kankaan arkisto. Knut Kangas,käsikirjoitukset,musiikin kevät 1918

"Sanotaan ettei vallankumoksia eikä aatteita tehdä, vaan syntyvät ja kehittyvät itsestään suotuisassa maaperässä.

Tarkastelemme lopuksi niitä syitä, jotka olivat pahimpia kompastuskiviä Neuvosto-Venäjän luomistyössä ja vakiinnuttamisessa, sekä niitä porvarillisissa valtioissa esiintyviä ristiriitoja, joiden oleellisena tuloksena on kommunismi ja sen ruumiillistunut muoto, Neuvosto-Venäjä.

Olen aikaisemmin maininnut että hallintovalta Venäjällä joutui vastoin periaatteita yksilöiden käsiin.

Mutta täytyy myöntää, että tässä on välillisesti kuitenkin pohjana joukot jotka, vaikka eivät hyväksyneetkään valitsemiensa johtajien menettelytapoja, katsovat edullisemmaksi pysyttää sen ainakin toistaiseksi, kuin palata takaisin tsarinismiin ja siihen orjatilaan, josta ovat katkerilla uhrauksilla ja kärsimyksillä päässeet ja jonka ruoskaniskut vieläkin heidän selässään kirvelevät.

He elävät siinä varmassa toivossa, että tuo kaikki on ylimenokautta, joka lopuksi johtaa fantasian tuomiin olotiloihin.

Otsikko.
Otsikko. otsikot,musiikin kevät 1918

Kuulin kerrottavan, että kunhan ensin saadaan ulkoinen vihollisjoukko lyödyksi, alkaa sisäinen puhdistus = sota komissarioita vastaan.

Tämän ajatuksen tuloksena voidaan pitää sitä terroria, joka syksyllä 1920 kohdistettiin suomalaisiin kommunistisiin johtomiehiin [Kuusisen klubin murhat].

Puolueopposition 1920 Pietarissa murhaama Jukka Rahja vuonna 1918.
Yksi puolueopposition 1920 Pietarissa murhaamista johtomiehistä oli Jukka Rahja, kuvassa vuonna 1918. Puolueopposition 1920 Pietarissa murhaama Jukka Rahja vuonna 1918. Kuva: Public Domain. Jukka Rahja,Pietari,Kuusisen klubin murhat,musiikin kevät 1918

Subjektiivisen tuntemuksen perusteella uskallan väittää että tuohon kapinoimiseen, jonka uhriksi joutui puolisenkymmentä johtajaa, oli syitä ja pohja, jolle saattoi nojata yhtä hyvin kuin missä vallankumouksessa tahansa.

Työläisten harteilla lepäsi uusi yläluokka, joka pysytteli kuten entinenkin, erillään kansasta.

Sulkeutuivat omiin leireihinsä ja esiintyivät kuin halveksien varsinaista köyhälistöä, johon olivat itse aikaisemmin kuuluneet tai heidän valtuuttaminaan saavuttaneet tuon asemansa.

Eikä vain sillä tilannetta kärjistetty että vetäydyttiin yläluokan tavoin palatseihin, vaan vieläpä esiintyivät usein joukkoja kohtaan raa’asti ja diktatorillisesti.

Mainitsen kohdan muutaman suomalaisen komissarion puheesta eräässä kokouksessa:

- Minulla on valta antaa teille leivän asemasta lyijyä, jos ette lopeta tuota alituista jankuttamista nälästä.

Kun valtiomies esiintyy tällä tavoin, ei voi lainkaan ihmetellä jos anarkiaa syntyy. Platon sanoo kirojoitelmissaan:

- Ainoastaan sen henkilön on esiinnyttävä valtiomiehenä, joka kykenee tekemään kansalaiset paremmiksi.

He eivät siihen edes pyrkineetkään. Jos komissariovalta jatkuu samoissa merkeissä, ei voida odottaa muuta kuin uutta vallankumousta. Johtaako tuo lopulta anarkiaan, demokratiaan vaiko takaisin imperialismiin, on vaikea lähteä arvailemaan.

Otsikko.
Otsikko. otsikko,musiikin kevät 1918

Tahtomatta olla mikään “laudator temporis acti”, entisaikojen kehuja, tuntui siltä ettei tällainenkaan maailmanjärjestys käy, joskaan emme voi hyväksyä sitä muotoa joksi ympäröivä elämämme on muodostunut nykypäivän porvarillisissa valtioissa.

Uudistuksia ja parannuksia kaivataan. Sopusointuista elämää ikävöidään kaikkialla. Yleinen ihmiskunnan rappeutuminen on ilmeinen. Moraalinen taso luisuu päivä päivältä alemma.

Elämän vaatimukset kehittyvät ja kasvavat hurjalla nopeudella, eivätkä taloudelliset hyvinvointimme ja jokapäiväiset tulomme kehity samalla vauhdilla.

Kun mitta on täysi, pursuaa se yli äyräiden jos siihen vielä lisätään.

Otan tähän lauseen toisesta kynästä:

- Oppikaamme ajattelemaan että ympärillämme olevien veljiemme kurjuus on myöskin meidän kurjuutemme ja ettei tästä kurjuudesta päästä pelkällä olankohautuksella eikä ivahymyllä, vaan vaatii molemminpuolista ponnistelua ja itseuhrautumista.

Tuskinpa löytyy ihmistä, joka voisi sanoa olevansa todella onnellinen elämäänsä ja ympäristöönsä. Kullakin ovat omat huolensa ja vastuksensa. Jos taloudellinen pohja on vahva, esiintyy heikkouksia toisaalla ja päinvastoin.

Näen ympärilläni itsekkään joukon, joka enemmän astuu vaikkapa hirsipuuhun kuin eläisi maailmassa, jossa hän ei olisi jotakin toista parempi ja korkeammalla.

Kuulen myönnettävän maailman uudistuksen välttämättömyyden. Ei kukaan luopuisi oikeuksistaan eikä tahtoisi olla kenestäkään riippuvainen. Kaikki elävät odottavassa jännityksessä ja toivovat uuden päivän tuovan tullessaan parempaa.

Koristeltu Smolnan portti ja julkisivu Kolmannen kommunistisen internationaalin Kominternin kongressin aikana heinäkuussa 1920.
Koristeltu Smolnan portti ja julkisivu Kolmannen kommunistisen internationaalin Kominternin kongressin aikana heinäkuussa Pietarissa 1920. Koristeltu Smolnan portti ja julkisivu Kolmannen kommunistisen internationaalin Kominternin kongressin aikana heinäkuussa 1920. Kuva: Boris Souvarine Papers, The Kathryn and Shelby Cullom Davis Library, Graduate Institute Geneva. Pietari,Smolnan instituutti,musiikin kevät 1918

Lukemalla päivän lehdistä nykymaailman sekavasta kaaostilasta, huomaamme että tämä on vain hiljaisuutta myrskyn edellä ja että huomenilta voi antaa järkyttäviä tapauksia.

Maailma alkaa olla jakautunut kahteen taisteluleiriin, missä hiljaisuudessa hioo miekkojaan voidakseen otollisen hetken tullen nujertaa vastustajansa.

Kun katselee kanssaihmisiään, huomaa kuinka jokainen on täynnä itserakkautta ja toisen halveksimista. Ja tilanne on jo kohta kärjistynyt siihen mittaan, etteivät mitkään moraalisaarnat enään auta. Uusia koettelemuksia ja kärsimyksiä ilmaantuu yhtenään.

Puhumme paljon ja retorillisesti kansojen hyvinvoinnista ja itsemääräämiseoikeudesta. Vuodatamme myötätunnon kyyneleitä köyhälistön ja sorrettujen heimoveljiemme aseman parantamiseksi.

Todistamme vastustajamme häikäilemättömyyden ja raakuuden kaikkine petomaisuuksineen. Puhumme isänmaallisuudesta, lakien pyhyydestä, jumalan suuresta kaitselmuksesta ja voimasta.

Kohotamme vastustajamme murhaajan sankariksi. Olemme valmiit antamaan viholliselle leipäpalan lastemme suusta ja voimme kääntää selkämme tuolle hyvälle jumalallekin, kun tämä kaikki on ja tulee vain meidän yksilöllemme eduksi.

Puolueiden välinen juopa syvenee päivä päivältä. Yleinen raakuus painaa leimansa kaikkeen. Sääli, ihmisyys, anteeksiantavaisuus ja yleensä hyveet häviävät olemattomiin kuin pyyhkäisten.

Oikeus muuttuu ivaksi. Totuus esiintyy raa’assa voimassa. Lainvalvojat esiintyvät lainrikkojina.

Otsikko.
Otsikko. otsikko,musiikin kevät 1918

Uskonnosta on muodostettu, kuten saksalainen professori J.R. Miller sanoo "halpahintainen ruoska barbaarisen ja petomaisen massan moraaliseksi kurinpito- ja hillitsemisvälineeksi".

Työväestö on tullut huomaamaan kuinka sitä petetään teologisella aineistolla. Vuosituhansia on jo yläluokka halukkaasti ja hyvällä menestyksellä käyttänyt haudantakaisen elämän autuuttavaa olotilaa välikeinona halpojen maallisten etujensa saavuttamiseksi.

Kooten sen turvissa itselleen pääomia, kahlehtinut sen turvissa kumouksellisia vaistoja ja antautunut sen luvalla mitä hirvittämimpiin petomaisuuksiin.

Uskonnonopetussali Aleksanterin kymnaasissa eli venäläisessä lyseossa Helsingissä 1910-luvulla.
Uskonnonopetussali Aleksanterin kymnaasissa eli venäläisessä lyseossa Helsingissä 1910-luvulla. Uskonnonopetussali Aleksanterin kymnaasissa eli venäläisessä lyseossa Helsingissä 1910-luvulla. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja Eric Sundström. Helsinki,uskontokasvatus,Kymnaasi,musiikin kevät 1918

Ajatellaanpa tämän yhteydessä yksi tämän maailman pieksemä lapsipuoli, jota ympäröi kaikenlaiset ulkoiset kurjuudet, ja näkee samalla kanssaihmistensä ilot ja nautinnot samoine toiveineen.

Hän pistäytyy esimerkiksi kirkkoon. Näkee saarnastuolissa henkilön, joka on saanut osakseen yltäkyllin hyvyyttä elämän ylitsevuotavasta sarvesta.

Kuulee kuinka hän ihan tosissaan saarnata paukuttaa taivaan ilosta, hääsalin kimaltelevista kristallikruunuista ym., jotka hyvät-hyvyydet tulevat yksinomaan sen osaksi, joka tässä elämässä on köyhyydet ja puutteet tyynesti kärsinyt.

Väitellen, että mitä enemmän on kärsinyt, sitä suurempi voitto ja kunnia on niistä palkkioksi tuleva.

Eikö tämä ala jo olla raakuuden huippu? Sillä johan tässä lapsenkin mielikuvitus osuu kysymykseen miksei setä itse kärsi saadakseen kaiken tuon?

On todella sääli nähdä noita elämän monilla eri aloilla esiintyviä keinottelijoita, jotka menettelytapoja valitsematta käyvät uhriensa kimppuun ottamalla päälleen mitä viattomimman hahmon, todistelevat kuinka kaikki heidän tarkoituksensa ovat oikeutettuja ja noiden toisten työlakot ja kapinat ovat perkeleestä.

Selkänojaksi on otettu laki, jonka mukaan voidaan oloihin tyytymättömät asettaa paarialuokaksi, joiden henki ja elämä ei ole penninkään arvoinen.

Ja silloin kun ei ole mitään ns. siveellistä pohjaa ryhtyä varsinaiseen teurastukseen, on jo vuosisatoja käyty kirkon turviin, otettu ristiinnaulitun kuva käteen ja verhottu itsensä tekopyhyydellä.

Onhan totta että kristinoppia on mukava käyttää keppihevosena ja välikeinona kalastellessa hapuilevia ihmisiä ja paljon on heitä nuottaan kokoontunutkin, mutta olisin halukas näkemään kuinka rauhallisena nämätkin kalamiehet seisovat päivätyönsä päätyttyä viimeisen tuomarinsa edessä.

Ehkäpä johtuu aika-ajoittain ja tälläkin turulla mieleen ne jyvä- ja voileiviskät, mitkä ovat ryöstäneen voudin kautta köyhiltä ja orvoilta ulos puristaneet.

Otsikko.
Otsikko. otsikko,musiikin kevät 1918

Jos katselemme hiukan lainvalvojia meidän porvarillisissa valtioissamme, huomaamme kuinka sama tuomari voi antaa esimerkiksi työläisryhmään kuuluvalle kellon varkaalle kuritushuonetta jopa kuusikin vuotta, kun sitävastoin porvari- ja ylhäisöpiireihin kuuluva miljoonavaras pääsee kolmella vuodella.

Vaikkapa nyt väitettäisiinkin, että ns. sivistynyt ihminen tuntee niin nautinnon kuin tuskankin monistuneemmin kuin sivistymätön ja että tuo kolmen vuoden tuomio on porvarille raskaampi kuin työläiselle kuusi vuotta, on tämä omiaan synnyttämään tyytymättömyyttä ja vähentämään oikeuslaitoksen arvovaltaa kansan silmissä, eikä tämä menettelytapa ole muutoinkaan puolustettava.

Sillä kukapa tuomari voi varmuudella päättää onko tuo miljoonavaras henkisesti kypsyneempi kellovarasta.

Mieluummin voitaisiin ajatella suurempaa rikollista häikäilemättömämmäksi ja raaemmaksi ja joka on sivistyksen saaneena ollut rikoksestaan tietoisempi kuin vähemmän ajattelava, ja kun sitäpaitsi tuo suurvaras ei ole tehnyt rikosta välttämättömyyden pakosta eikä myöskään hätävarjeluksessa esim. nälkäkuolemaa vastaan, vaan nautinnoiden ja hurjastelujen, siis rikollisen elämänsä jatkamiseksi.

Ottakaamme tässä yhteydessä huomioon sen menettelyn, jolla virkamies suhtautuu tehtäväänsä yksityiselämässä. Monien kieltolakimaiden lehdistä luemme uutisina kuinka lainvalvoja on esiintynyt toimessaan juovuksissa.

Rikos koetetaan useinkin kuitata hiljaisuudessa ja vasta julkisuuden puhjettua ryhtyä muka joihinkin erottamis- ym. toimenpiteisiin.

Jos sitä ei yleisemmin huomata, sallitaan lainvalvojan jatkaa ammattiaan, toivossa että parantaisi tapansa, jota hän ei useinkaan tee.

Käräjät maaseudulla viipurilaisen Pekka Zimmermannin johdolla 1910-luvulla. Kuulusteltavat miehet seisovat päällysvaatteissaan vasemmalla.
Käräjät maaseudulla viipurilaisen Pekka Zimmermannin johdolla 1910-luvulla. Kuulusteltavat miehet seisovat päällysvaatteissaan vasemmalla. Käräjät maaseudulla viipurilaisen Pekka Zimmermannin johdolla 1910-luvulla. Kuulusteltavat miehet seisovat päällysvaatteissaan vasemmalla. Kuva: Lappeenrannan museot. Wiipuri-museon kokoelma. käräjät,musiikin kevät 1918

Mainitsen tässä eräänkin tapauksen:

Jouduin kuulusteltavaksi muutamaan virastoon. Vartija vei minut pienempään virastohuoneeseen, missä olevassa sängyssä makasi juovuksissa laitoksen virkailija.

Kun hänet vihdoin, monien yritysten perästä saatiin toipumaan jalkeilleen, siirtyi tämä virkamies pöydän taa alkaen kuulustelemaan minua.

Muutamassa kieltolakimaassa näin kuinka tuomari konttasi iltahämyssä kotiaan sikahumalassa ja yltä päältä ravassa.

Seuraavana aamuna hän istuutui ylen tärkeänä ja ankarana viheriällä veralla päällystetyn pöydän taa mätkien juopumussakkoja toisille, itsensä kaltaisille.

Tällaisia esimerkkejä voisi luetella pitkät sivut.

Saa sitä sitten haimailla, että kansa käypi kumoukselliseksi eikä kunnioita lakia, ja kukapa meistä voi antaa mitään arvoa tuollaisille laitoksille. Oikeus muuttuu ivaksi ja totuutta emme löydä mistään.

Otsikko.
Otsikko. otsikko,musiikin kevät 1918

Evankeliumia kuullessamme pääsee meiltä tahtomattamme naurun purskahdus.

Kenen on syy? Niidenkö, jotka eivät usko valhetta todeksi vai näiden, jotka valheen todeksi uskottelevat? Ainakin niistä edelliset tuomitaan ja tuomareina ovat jälkimmäisen menettelyn kannattajat.

Emmekä me voi näistä ristiriidoista selvitä niin kauan kuin maailmanjärjestys pysytetään samoissa puitteissa.

Ei kommunistisissa eikä porvarillisissa valtioissa, vaan jossain vielä hämäryyden verhoamassa tulevaisuudessa, olotiloissa johon päästään ainoastaan itsekasvatuksen, suvaitsevaisuuden ja asteittaisen kehityksen teitä.

Pienet ovat toiveet vielä nykypäivänä tuohon ihannetilaan, missä ei soraääniä kuuluisi. Aikamme on niin äärimmilleen hermostunut, kuten Kantelettaressa luemme, että “jokahisen juonet käyvät kuin tuimat tulikipunat tahi rautaiset rakehet”.

Kaikki ovat nousseet taisteluun kaikkia vastaan. Jokainen tahtoisi olla ensimmäinen. Valtakysymys päivän polttavin, koska siitä riippuu eri yksilöiden ja yhteisöryhmien hyvinvointi.

Kukin koettaa saada menettelytapansa laillistetuksi voidakseen esiintyä röyhkeämmin niitä käyttäissään. Jos kehitys jatkuu tähän suuntaan, saamme vähänkin asioihin syvennyttyä sangen synkän tulevaisuuden kuvan.

Otsikko.
Otsikko. otsikko,musiikin kevät 1918

Ajatellaanpa synnyinmaamme Suomen kohtaloa, sen sisäistä hajaannusta ja sen sydämessä ilmeneviä ristiriitaisuuksia ja haavoja, joita ei edes yritetäkään parantaa.

Kansalaissodassa tappiolle joutunut puolue hieroo kostoa ja voittajana suoriutunut porvariaines tuntee ettei ole vielä lujittanut asemaansa eikä nujertanut vastustajaansa.

Kostoa seuraa kosto, kunnes joudutaan siihen tilaan ettei ole enään kenelle kostaisi. Lopuksi näemme yksinäisen voittajasankarin mielipuolena istumassa ruumiskasojen ja yhteiskunnan höyryävillä jätteillä.

Syyn sovitus vaatii leppymään.

Eivät haavat sillä parane, että niitä yhtenään auki revitään. Siihen on saatava parantavaa palsamia, ja se on suvaitsevaisuus, johon pääsemme vain molemminpuolisilla myönnytyksillä, ja kitkemällä luonteestamme itsekkyyden ja koston halpuuden.

Olemmehan kaikki tärkeitä ja välttämättömiä tekijöitä, joille kullekin on elämä luotu valtionhoitajasta kengänkiillottajaan saakka.

Ei kenenkään tarvitse ajatella, että olisi ainoa tärkeä hammas elämän pyörässä. Kaikki ovat yhtä välttämättömiä.

Jos joku hammas on heikompi, täytyy se korjata, sillä ilman sitä ei pyörä toimi. Se voi kyllä hetken kahlata tuon vioittuneen kohdan ylitse, vaan alkaa voittaen murentaa toiset hampaat, kunnes koko pyörä seisahtuu.

Jos ajattelemme Neuvosto-Venäjää tuoksi vioittuneeksi osaksi elämän pyörässä, emme sitä saa korjatuksi muulla kuin yhteisillä ponnistuksilla ja järkiperäisellä luomistyöllä, yhteisillä ponnistuksilla.

Elämän suureen hammaspyörään on aikojen vieriessä kerääntynyt siksi paljon heikkoja kohtia, että jos ne kaikki voimakeinoin pois revittäisiin, olisi tuoksena yhä suuremmat ruumisröykkiöt. Suuremmat vihat, vainot ja kostot.

Ainoastaan tukemalla horjuvia kanssayksilöitä ja -yhteisöjä, näemme kangastuksen tulevasta onnenmaasta, missä ikuinen rauha ja sopu ylinnä vallitsee.

Painakoon jokainen kultakirjaimin sisimpäänsä Israelilaisen iki-ihanan evankeliumin:

Otsikko.
Otsikko. otsikko,musiikin kevät 1918
Knut Kangas 1916.
Knut Kangas 1916. Knut Kangas 1916. Kuva: Heini Hietalan valokuva-albumi. Knut Kangas,musiikin kevät 1918
Knut Kankaan nimikirjoitus.
Knut Kankaan nimikirjoitus. Kuva: Työväen Arkisto. Knut Kankaan arkisto. Knut Kangas,allekirjoitus,musiikin kevät 1918

Seuraa Knut Kankaan tarinaa päivittäin 11.-31. toukokuuta 2018.

Logo
Logo Kuva: Laura Rahinantti musiikki

Lähteet
Tulli Sata vuotta sitten: Tullihallitus lakkautetaan, tilalle tullineuvosto
Tulli Sata vuotta sitten: Veri vuotaa Viipurin valtauksen jälkeen
Työväen arkisto. Knut Kankaan arkisto.

Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?

Punainen säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kangas

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Musiikin kevät 1918

  • 20.1. Klarinetisti saapui pää sidottuna

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Tammikuun 20. päivä on sunnuntai. Toivo Kuula johtaa Viipurissa Kansankonsertin iltapäivällä klo 14. Orkesterin klarinetisti tulee paikalle pää sidottuna. Mitä on tapahtunut? #musiikinkevät1918

  • 22.-23.1. Sisällissodan ensimmäinen siviiliuhri Viipurissa

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Tammikuun 22.-23. välisen yön Alma ja Toivo Kuula joutuvat viettämään Viipurin teatterin suojissa. He eivät pääse pois teatteriesityksen jälkeen, sillä kaupungin kaduilla ammutaan. Jännittynyt yö vaatii myös ensimmäisen siviiliuhrinsa. #musiikinkevät1918

  • 19.2. Voimme Jumalan kiitos hyvin!

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Helmikuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa postikortin äidille ja nuorimmalle sisarelleen Saimille Lappeenrannan Skinnarilaan. Hanna Silventoinen on ollut alkuvuonna Ammin apuna Säiniöllä pientä Sinikka-tytärtä hoitamassa.

  • 19.2. Raakoja murhia ja taisteluita Viipurissa ja Kannaksella

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Helmikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula tarttuu jälleen kynään ja jatkaa Arvo-veljelle Vaasaan kirjoittamaansa kirjettä. Hän on aloittanut kirjeen jo lähes kuukausi sitten, 28. tammikuuta, mutta ei ole saanut kirjettä postiin.

  • 6.3. Mitenkä voitte todistaa että asutte Säiniöllä?

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 6. päivänä Alma ja Toivo Kuula käyvät Viipurissa. Papereita tarkastetaan usein ja tarkastus on sekavaa. Punaisten ja venäläissotilaiden välisen kahakoinnin takia kotiin päästään palaamaan vasta seuraavana päivänä.

  • 17.3. Päivät ovat loputtoman pitkät

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 17. päivänä Toivo Kuula lähettää veljelleen Arvo Kuulalle kirjoittamansa pitkän kirjeen tämän vaimolle Irenelle. Toivo ei tiedä veljensä osoitetta ja miettii sitäkin mahdollisuutta, että veli ei olisi enää elossa.

  • 23.3. Missä viipyvät valkoiset miehet?

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 23. päivänä säveltäjä Toivo Kuula aloittaa uuden kirjeen veljelleen Arvolle Vaasaan. Hän on tuskastunut sodan seisahtuneeseen tilanteeseen Kannaksella. Kahden päivän kuluttua Toivo jatkaa kirjettä ja kertoo itseään riemastuttaneesta jutusta.

  • 24.3. Kirje Skinnarilan hovista: "Huhun mukaan Arvo on kuollut."

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 24. päivänä Skinnarilan hovissa Lappeenrannassa on aloitettu kirje Ammi Kuulalle. Uutisia kirjoittavat Ammin äiti Hanna Silventoinen sekä pikkusisko Saimi. Huhu kertoo että Toivon veli Arvo olisi kuollut.

  • 27.3. Viulisti Juho Junno on kuollut punaisten riveissä

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 27. päivänä Toivo Kuula kuulee että hänen veljelleen Arvolle olisi sattunut onnettomuus. Hän kuulee myös että yksi hänen Viipurin orkesterinsa viulisteista, Juho Junno, on kuollut punaisten riveissä.

  • 3.4. Olen melkein varma että olet kuollut

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on ohi. Alma ja Toivo Kuula ovat pitäneet kirkkokonsertin toisena pääsiäispäivänä Viipurin Uudessa kirkossa. Toivo on yhä epätietoinen veljensä Arvon kohtalosta.

  • 17.4. Ei uskalla liikahtaa missään seiniensä ulkopuolella

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 17. päivänä Toivo ja Alma Kuulan kodin ympäristössä Viipurin lähellä Säiniöllä ei ole tapahtunut mitään. Hiljaisuus tarkoittaa ettei pelastusta kuulu ja Toivo joutuu yhä pelkäämään.

  • 19.4. Punaiset pakolaiset vyöryvät Wiipuriin

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula haluaisi tehdä jotain hyödyllistä, mutta joutuu yhä piileskelemään kotona sisätiloissa. Hän ei ole tietoinen kymmenen kilometrin päähän Viipuriin vyöryvästä punaisisten pakolaisten virrasta.

  • 25.4. Kauhun vallassa vietimme yön kellarissa

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 25. päivänä Kuulan taitelijaperheessä ollaan helpottuneita, sillä Säiniö on vapautettu punaisten vallasta. Vapautusta ovat edeltäneet yölliset kauhun tunnit pimeässä pihakellarissa.

  • 29.4. Vietimme kahden hääpäiväämme hiljaisesti

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 29. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa viimeisen kevään 1918 päiväkirjamerkinnoistään. Edessä ovat tuskien täyttämät viikot, mutta sitä hän ei vielä tiedä.

  • 12.5. Hyvä Jumala, miksi tällainen rangaistus, tällainen onnettomuus!

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 12. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa Viipurista kirjeen sisarelleen ja langolleen Oili ja Wäinö Siikaniemelle Helsinkiin. Alma on istunut vakavasti loukkaantuneen miehensä Toivo Kuulan vierellä toukokuun 2. päivästä lähtien.

  • 15.5. Toivon tila huonontunut

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 15. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan. Toivon tila on huonontunut.

  • 19.5. Toivo kuoli lauantai-iltana

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista lyhyen, järkyttävän sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan: "Toivo kuoli lauantai-iltana."

  • 24.5. Sähke Vaasaan: Toivo haudataan Helsinkiin

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 24. päivänä Alma Kuulan lanko Väinö Siikaniemi lähettää sähkeen Helsingistä Vaasaan. Hän välittää tiedon Toivon hautajaisista.

  • 28.5. Toivo Kuula haudataan tänään

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 28. päivänä Toivo Kuula haudataan Helsingin Vanhalle hautausmaalle. Hautajaiset ovat näyttävät ja niistä muodostuu vaikuttava, koko Suomen kulttuurielämän yhteinen surutilaisuus.

  • 13.1. Kansalaisjuhla ilman vasemmistoa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 13. päivänä 1918 Kansallisteatterissa järjestettiin itsenäisen Suomen kunniaksi Kansalaisjuhla. Vasemmisto ei osallistunut tilaisuuteen. Myös säveltäjä Jean Sibelius piti juhlaa huonona ajatuksena.

  • 19.1. Kielitaistelu Jääkärimarssin tahdissa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 19. päivänä 1918 Jääkärimarssi esitetään ensimmäisen kerran julkisesti akateemisessa itsenäisyysjuhlassa Helsingin yliopiston avajaisissa. Vaan kumpi esittää marssin ensimmäisenä, YL suomeksi vai Akademiska Sångföreningen ruotsiksi? Sibelius ei tule paikalle, eikä marssin säveltäjän nimeä vielä paljasteta.

  • 28.1. Mikä häpeä kansallemme ja maallemme

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 28. päivänä Sibelius kirjoittaa päiväkirjaansa levottomuuksista, jotka ovat puhjenneet edellisenä päivänä Helsingissä. Edeltänyttä viikkoa on leimannut Jääkärimarssin menestys.

  • 2.2. Minun vuoroni tulee kyllä pian…

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 2. päivänä Jean Sibelius kokee henkensä uhatuksi punaisten hallitsemassa Järvenpäässä, onhan hän Jääkärimarssin säveltäjä.

  • 5.2. On kielletty menemästä ulos

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 5. päivänä säveltäjä Jean Sibelius haluaa unohtaa rajat, joita punaiset ovat hänelle asettaneet ja keskittyä tärkeimpään, sinfonioihinsa.

  • 12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 52-vuotias säveltäjä kysyy, olisiko hänestä taistelijaksi? ”Teen V Sinf I osaa. Hyvä päivä mitä säv. tulee. Aino mennyt Halosille onnittelemaan pienen tytön syntymästä.

  • 14.2. Punaiset jälleen Ainolassa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 14. päivänä Sibelius tuntee, että hänen kotinsa on häväisty. Punakaartilaiset ovat jälleen tunkeutuneet Ainolaan.

  • 17.2. Veli Christian vangittu

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 17. päivänä Sibelius saa Ainolaan tiedon, että punaiset ovat pidättäneet hänen pikkuveljensä Christianin, Lapinlahden mielisairaalan ylilääkärin.

  • 19.2. Pako Ainolasta

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 19. päivänä kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen Ainolaan ja painostaa Sibeliusta pakenemaan Helsinkiin.

  • 20.3. Oma maa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Maaliskuun 20. päivänä, keskellä sotaa Sibelius saa valmiiksi teoksen, joka on ylistyslaulu Suomen luonnolle.

  • 23.3. Näe nälkää ja vaikene

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Maaliskuun 22.-23. päivänä Jean Sibelius kirjoittaa nälänhädästä. Säveltäjä laihtui sotakeväänä 20 kiloa.

  • 9.4. Väärää rahaa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 9. päivänä Jean Sibelius myy kaksi juuri säveltämäänsä pikkukappaletta kustantajalle. Myöhemmin selviää, että hänelle maksettu palkkio oli väärennettyjä seteleitä.

  • 14.4. Keskellä pommituksia

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 14. päivänä Sibelius kuvaa tunnelmiaan Helsingin valtauksen keskellä.

  • 20.4. Jääkärimarssi soi saksalaisten upseerien kunniaksi

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 20. päivänä Helsingin kaupunginorkesteri pitää ensimmäisen konsertin kolmeen kuukauteen. Tilaisuus on kunnianosoitus saksalaisille upseereille, ja Sibelius johtaa siellä itse Jääkärimarssin.

  • 22.4. Näyttelijä Elli Tompuri saa idean

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 22. päivänä Kansallisteatterin näyttelijä Elli Tompuri puuhaa hyväntekeväisyysjuhlaa yhdessä Sibeliuksen kanssa.

  • 30.4. Gösta Schybergsonin muistoksi

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 30. päivänä Sibelius saa valmiiksi kaksi mieskuorolaulua murhatun Gösta Schybergsonin runoihin.

  • 4.5. Aino Ackté tulkitsee Sibeliusta

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 4. päivänä Sibelius on seuraamassa, kun Aino Ackté ja Oskar Merikanto harjoittelevat hänen laulujaan.

  • Katarina Sibelius - säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

    Jaakko Ilves ja Timo Kilpi muistelevat isoäitiään.

    Keväällä 1918 säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina joutuu sisällissodan silminnäkijäksi. Päiväkirjassaan hän kertoo mm. koulumatkasta luotisateessa, rakastetustaan, joka kaatui rintamalla, saksalaisista Helsingissä, punavangeista Kauppatorilla, ja isästään sinfoniakonsertin johtajana. Lue mitä lapsenlapset viulutaiteilija Jaakko Ilves ja toimittaja Timo Kilpi kertovat Katarinan myöhemmistä vaiheista. Lue Katarinan päiväkirjaa 28. tammikuuta alkaen.

  • 28.1. Luotisade koulumatkalla

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 28. päivänä säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina kavereineen on tulossa Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Yllättäen tyttöjoukko joutuu keskelle ammuskelua Helsingin keskustassa.

  • 29.1. Rakastuneen ylioppilaan jäähyväiset

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 29. päivänä ylioppilas Erik Hernberg tulee heittämään hyvästit Katarina Sibeliukselle ja pakenee sitten Helsingistä liittyäkseen valkoisten joukkoihin. Nuoret eivät tiedä, että tämä on heidän viimeinen kohtaamisensa.

  • 31.1. Sankarittaren kotiinpaluu

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 31. päivänä Katarina Sibelius on päässyt Helsingistä kotiin Järvenpään Ainolaan ja kertoo kotiväelle seikkailuistaan sisällissodan ensimmäisinä päivinä.

  • 1.2. Voi, miksi en ole mies!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 1. päivänä 15-vuotias koulutyttö Katarina Sibelius haluaisi palvella isänmaataan suojeluskuntalaisena.

  • 2.2. En pelkää punakaartilaisia!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 2. päivänä Katarina Sibelius kirjoittaa punaisten julistamasta ulkonaliikkumiskiellosta ja Ainolan ahdistavasta tunnelmasta.

  • 8.2. Ainola on kuin vankila

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 8. päivänä Katarina Sibelius tuntee olevansa kotona Ainolassa kuin vankilassa. Naapurien tapaaminen herättää hänessä kuitenkin toivon.

  • 9.2. Rakastunut valkokaartilainen tervehtii

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 9. päivänä säveltäjä Sibeliuksen tytär 15-vuotias Katarina saa terveiset rintamalta rakastuneelta valkokaartilaiselta.

  • 11.2. Salaiset aseet hameiden alla

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 11. päivänä Katarina Sibelius tapaa naapurikartanon nuoria, joilta hän kuulee Mannerheimin joukkojen etenemisestä ja tyttökavereista, jotka salakuljettavat aseita valkoisille Helsingissä.

  • 12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 15-vuotias koulutyttö kysyy, miten meille käy?

  • 19.2. Pako Ainolasta

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 19. päivänä Katarina Sibelius on pakahtua jännityksestä. Kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen punakaartilaisten saattamana Ainolaan.

  • 21.2. Salaa ruumishuoneella

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 21. päivänä Jean Sibeliuksen perhe on juuri saapunut Ainolasta evakkoon Helsinkiin ja asettunut asumaan säveltäjän veljen kotiin. Kaupunkiin päässyt 15-vuotias Katarina lähtee heti seikkailemaan.

  • 24.2. Onko Erik kaatunut?

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 24. päivänä Katarina Sibeliusta piinaavat huhut valkokaartiin liittyneen ystävän Erik Hernbergin kaatumisesta.

  • 25.2. Pappa kehuu Erikiä

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 25. päivänä koko suku osoittaa myötätuntoa Katarina Sibeliukselle, jonka mielitietty on rintamalla.

  • 27.2. Voit olla ylpeä Erikistä!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 27. päivänä 15-vuotias Katarina on itkuherkällä tuulella, kun kaikki kehuvat hänen Erikiään.

  • 28.2. Nyt se tapahtui

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 28. päivänä Katarina Sibelius saa tiedon rakastettunsa kuolemasta.

  • 3.3. Miksi juuri hänen piti kuolla?

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 3. päivänä Katarina Sibelius kertoo käynnistään kuolleen rakastettunsa vanhempien kodissa.

  • 7.3. Tunne jota ei näytä muille

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 7. päivänä Katarina Sibelius suree rakastettuaan ja kohtaa epähienoja ihmisiä.

  • 8.3. Kyllä meillä sentään oli taivaallista!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 8. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius muistelee hyviä hetkiä, joita hän ehti viettää sodassa kuolleen rakastettunsa kanssa.

  • 14.3. Joka yö näin hänestä unta

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 14. päivänä Katarina Sibeliuksen silmissä kuollut rakastettu käy entistä arvokkaammaksi.

  • 21.3. Rakastan musiikkia

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 21. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius joutuu yllättäen tilanteeseen, jossa hänen pyhimpiä arvojaan loukataan.

  • 22.3. Bobi Sivén kutsuu kahvilaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 23. päivänä Katarina törmää kadulla tuttuun nuorukaiseen, valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin. Tietääkö Katarina, että Bobi rakastaa häntä?

  • 4.4. Bobi Sivénin kanssa Kaivopuistossa

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 4. päivänä Katarina törmää jälleen valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin, joka kutsuu hänet kanssaan Kaivopuistoon.

  • 5.4. Se ei voi enää kestää kauan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 5. päivänä Katarina odottaa jo kärsimättömänä saksalaisten joukkojen saapumista Helsinkiin.

  • 7.4. Oma rakas pappani, jota jumaloin

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 7. päivänä Katarina kirjoittaa aikuisista, jotka ymmärtävät ja kannustavat häntä. Hän mainitsee mm. mummon, Kasper- ja Eerik-enot ja – ennen kaikkea isänsä.

  • 9.4. Toivorikasta jännitystä

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 9. päivänä Katarina tapaa koulunsa johtajattaren Trollen, jolla on tietoa saksalaisten sotajoukkojen suunnitelmista. #musiikinkevät1918 Punaisten ylin johto, Kansanvaltuuskunta oli poistunut Viipuriin jo neljä päivää aikaisemmin.

  • 11.4. Voi näitä onnettomia punaisia!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 11. päivänä Katarina säälii Helsinkiin jääneitä punaisia, jotka aikovat taistella viimeiseen mieheen.

  • 12.4. Salaman iskulla käsitimme: saksalaiset!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 12. päivänä Katarina katsoo ulos ikkunasta ja näkee saksalaisten sotilaiden hyökkäävät pitkin Töölön kallioita.

  • 15.4. Kyllä työ on sentään ihanaa!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 15. päivänä Katarina on jälleen täyttämässä patjoja, eikä ymmärrä tyttökavereitaan, jotka vierovat ruumiillista työtä ja flirttailevat kaupungilla sotilaiden kanssa.

  • 17.4. En unohda häntä, en koskaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 17. päivänä Katarina ajattelee yhä mielitiettyään, Kirkkonummella helmikuussa ammuttua valkokaartilaista Erik Hernbergiä.

  • 29.4. Kaikki on niin ihanaa!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 29. päivänä Katarina saa vapautuksen koulunkäynnistä.

  • 1.5. Bobi Sivén kutsuu tanssiin

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Toukokuun 1. päivänä valkoinen aktivisti Bobi Sivén pyytää Katarinan tanssiin.

  • 9.5. Itkin kun pappa johti

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Toukokuun 9. päivänä Katarina istuu kuuntelemassa Helsingin kaupunginorkesterin konserttia, jonka kapellimestarina toimii hänen isänsä, säveltäjä Jean Sibelius.

  • 22.7. Minulla oli jalassa Eerikin tennistossut

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Kesällä 1918 Katarina suree yhä rakastettuaan, nuorta ylioppilasta ja valkokaartilaista Erik Hernbergiä. Hän päättää lähteä Kirkkonummelle, missä Erik murhattiin helmikuussa.

  • Väinö Pesola - musiikkielämän sillanrakentaja

    Säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään.

    Keväällä 1918 Väinö Pesola, 32-vuotias poikamies, työväenkuorojen johtaja, sävellyksen ja filosofian opiskelija seurasi aitiopaikalla Helsingin Työväentalon naapurissa sisällissodan tapahtumia ja piti niistä päiväkirjaa. Mitä Väinölle sodan jälkeen tapahtui, millaisen elämän hän eli? Kuoronjohtaja ja säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään. #musiikinkevät1918

  • Väinö Pesola - työväenkuoron johtaja kahden tulen välissä

    Työväenmusiikkimies sisällissodan Helsingissä.

    Syksyllä 1917 nuori kuoromies Väinö Pesola johtaa Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoroa ja kirjoittaa sosialidemokraattiseen Työmies-lehteen. Päiväkirjassaan hän pohtii kiristyvää yhteiskunnallista tilannetta ja omaa ristiriitaista suhdettaan työväenliikkeeseen. Lue juttu ja seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa 21. tammikuuta alkaen.

  • 21.1. Odotetaan yhteiskunnallisen kumouksen alkua

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 21. päivänä työväenkuorojen johtaja ja Työmies-lehden musiikkiarvostelija Väinö Pesola kuuntelee naapurista Työväentalolta kantautuvia kummia ääniä. Kaksi päivää aikaisemmin hän on ollut todistamassa Sibeliuksen Jääkärimarssin kantaesitystä Yliopistolla.

  • 26.1. Tuli Työväentalon tornissa

    Työväenmusiikkimies silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

    Tammikuun 26. päivän iltana Väinö Pesola näkee tulen Helsingin Työväentalon tornissa. Se on sovittu merkki, hän tietää. Vallankumous on alkanut.

  • 28.1. Punakaarti on vallannut pankit, senaatin, yliopiston…

    Silminnäkijänä 28.1. 1918 sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kävelee Helsingin keskustassa ja kohtaa ammuskelevia punakaartilaisia. Edellisen päivän kuoroharjoitukset jäivät väliin, sillä Pesolaa ei houkutellut kulku pistinniekkojen läpi Työväentalolle.

  • 30.1. Ajan jättiläisryöpyissä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolaa painavat sisällissodan keskellä myös raha-, nais- ja tenttihuolet.

  • 3.2. Hän joko häpesi tai piti minua kirottuna porvarina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 3. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katsoo tiukasti punakaartiin liittyneitä kuorolaisiaan, kun törmää näihin kaupungilla. Miehet eivät tervehdi, vaan kääntävät päänsä pois. Häpeästäkö?

  • 5.2. Sosialistit ovat syöneet oman oksennuksensa

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten tekemiä murhia, miettii pakoa Helsingistä ja tuskailee onnetonta naisseikkailuaan.

  • 14.2. Edessä pikainen nälkäkuolema koko kansalle

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola on nousee ruokapöydästä nälkäisenä. Puuro on loppu, pian myös voi ja liha, sitten on enää puolimädäntyneitä perunoita ja silakoita.

  • 23.2. Pako Pariisiin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola juhlii naisystävänsä kanssa ravintola Pariisissa ja kuvittelee hetken, että on rauha. "Heikki Ojansuu kiusallisena. Pariisissa. Sain osittaiset reput. Neljä vastausta oli ihan oikein, kolmeen oli heikosti vastattu.

  • 25.2. Veljet vastakkain

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii poliittista väittelyä, jonka hän on juuri käynyt pikkuveljensä Vilhon kanssa.

  • 26.2. Mikä lopettaa traagillisen maan katastrofin?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kirjoittaa pohjoisen "lahtareista" ja etelän punakaarteista, jotka touhuavat "ryssien" kanssa. Hän on lopenkyllästynyt sotaan ja alituiseen nälkään.

  • 28.2. Thomén veljesten murha

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten murhaamien Thomén veljeksen kohtaloa. Helsinkiin on myös alkanut tulla meren yli pakolaisia.

  • 3.3. Kirkkonummen ”sankarit” vankeina reaalilyseolla

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 3. päivänä Väinö Pesola silmäilee Kirkkonummen taistelussa antautuneiden valkoisten nimilistaa. Sotavangit on tuotu Helsinkiin ja sijoitettu tilapäiseen vankilaan Liisankadun Ruotsalaiseen reaalilyseoon.

  • 4.3. Suomen Sosialistinen Työväentasavalta

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta on sulaa hulluutta kuvitella, että punaiset voittavat, ja Suomessa ja Venäjällä siirrytään täysin uuteen järjestelmään.

  • 6.3. Räjähdys yöllä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee öistä räjähdystä, jollaisiin sodan keskellä saa tottua.

  • 7.3. Hermoherkkä kämppäkaveri

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 7. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo kämppäkaveristaan, joka pelkää sotaa.

  • 10.3. Musiikkianalyysin välttämättömyys

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 10. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola uppoutuu säveltämiseen ja vertailee maestrojen Erkki Melartinin ja Heikki Klemetin opetuksia.

  • 11.3. Punaiset hautajaiset

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 11. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tuntee myötätuntoa surevaa työläisperhettä kohtaan, mutta suhtautuu kriittisesti punaisten hautajaiskulkueeseen.

  • 12.3. Vanhemmat vastakkain

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 12. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo lapsuudenkotinsa rintamalinjoista, joista yksi kulkee sosialisti-isän ja porvari-äidin välissä.

  • 14.3. Säveletär suhtautuu viileästi

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta tuntuu, että taidemusiikkipiirien Säveletär-lehti ei halua hänen kirjoituksiaan.

  • 16.3. Bolshevismi tappaa koko sosialismin!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola aavistaa sisällissodan ratkaisun lähenevän ja taantumuksen olevan tulossa.

  • 17.3. Räätäli senaattorina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 17. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle selviää, että tuttu kuorolaulaja, räätäli Emil Peltonen onkin senaattori - ja mies itse kieltää koko asian.

  • 18.3. Kuoronjohtaja Heikki Klemetin vapaaehtoinen vankeus

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 18. päivänä, kun Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja Väinö Pesola istuu henkevässä seurassa helsinkiläiskahvilassa, kuoronjohtaja Heikki Klemetti näkee nälkää piilossa ullakolla.

  • 20.3. Huomenna ne tulevat

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 20. päivänä Väinö Pesola pelästyy kuullessaan, että Työväentalon naapurista olisi hyvä hakeutua yöksi muualle.

  • 28.3. Itsekkäät ja röyhkeät

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuvaa, miten helsinkiläiset käyttäytyvät nälänhädän keskellä.

  • 30.3. Yksityiset telefoonit suljetaan

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tilanteen kiristyvän kiristymistään, ulkona liikkumista rajoitetaan lisää, puhelimet suljetaan ja ruokaa riittää vain kansankeittiöille.

  • 31.3. Häpeä Aarne Orjatsalo!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 31. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola haukkuu Aarne Orjatsalon, Suomen parhaan näyttelijän ja punakaartilaisen.

  • 1.4. Vuokraemännän tositarina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 1. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuuntelee, kun vuokraemäntä kertoo hänelle karun elämäntarinansa.

  • 2.4. Satu Tampereen valloituksesta

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola näkee sielunsa silmin taistelun Tampereesta.

  • 4.4. Saksalaiset tulevat!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tietää jo, että saksalaiset lähestyvät Helsinkiä.

  • 5.4. "Senaatti" siirtynyt Viipuriin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola lukee lehdestä, että punaisten ylin johto, Suomen kansanvaltuuskunta on siirtynyt Helsingistä Viipuriin.

  • 6.4. Porvariston hulluus on nyt kiehumapisteessä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee porvaristoa, joka pelkää punaista pakkovaltaa ja levittää huhuja saksalaisten tulosta Helsinkiin.

  • 14.4. Elämäni vaiherikkaimmat hetket

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa kahden aikaisemman päivän tapahtumiin. Hän ei enää uskalla nukkua öitä kotonaan Työväentalon naapurissa ja tiedonjano ajaa hänet kaupungille tuttuja etsimään.

  • 16.4. Helsingin valtaus

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa muutaman päivän takaiseen Helsingin valtaukseen. Kun taistelu alkaa, Pesola löytää turvapaikan Rautatientorin laidalta ja seuraa sodan etenemistä sekä kellariluukusta että puhelimen välityksellä.

  • 21.4. Työväentalo tulessa!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 21. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tuskan hetkestään, kun hän kuulee, että Työväentalo on tulessa.

  • 22.4. Saksalaisen sotilaan ylistys

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 22. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo saksalaisesta sotilaasta ja saksalaisten sotilaiden hautajaisista, joissa hän oli laulamassa Suomen Laulun kanssa.

  • 23.4. Olen hoippunut nälästä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo nälänhädästä, joka jatkuu, vaikka vallanpitäjät Helsingissä ovat vaihtuneet.

  • 24.4. Kaatuneita laulajasankareita

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 24. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola muistaa sodassa kaatuneita Ylioppilaskunnan Laulajia.

  • 25.4. Laulua olenkin jo kovin kaivannut

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kokoaa Työväenyhdistyksen Mieskuoroa ensimmäisiin harjoituksiin sitten Helsingin valtauksen.

  • 26.4. Taantumus tulee

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola odottaa uutta sosialistista sanomalehteä ja ymmärtää tasavallan kannattajia.

  • 28.4. Narrien paraati

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katselee suomalaista sotilasparaatia ja miettii vallitsevan kurjuuden syitä. #musiikinkevät1918

  • 30.4. Rakkaustarinan yllättävä käänne

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola saa tietää, että lapsuudenystävä, joka vei hänen rakastettunsa, on murhattu.

  • 2.5. Synkkä vappu

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola vertaa vapunviettoa 1918 ja vuotta aikaisemmin.

  • 4.5. Selviääkö prof. Ilmari Krohn elävänä?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 4. päivänä filosofian ylioppilas Väinö Pesola lukee tenttiin ja toivoo, että Haminassa punaisten vangiksi joutunut Helsingin yliopiston musiikkitieteen professori Ilmari Krohn selviäisi hengissä.

  • 6.5. Nainen osaa liverrellä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii kutsuntoja, kotiolojaan ja naissuhdettaan.

  • 8.5. Saako Työmiehen entinen musiikkiarvostelija töitä?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 8. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle luvataan töitä opettajana. Pesola pelkää kuitenkin saavansa potkut, jos tieto menneisyydestä Työmiehen musiikkiarvostelijana tulee ilmi.

  • 11.5. Jääkärimarssin runoilija kihloihin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 11. päivänä sota on takana ja kuoronjohtaja Väinö Pesola saa aiheen kertoa kuorolaistensa romansseista. Yhden Nuori Laulu -sekakuoron neitosista kihlaa kuuluisa runoilija-jääkäri Heikki Nurmio.

  • 24.5. Mikä seuraa tätä hirveää aikaa?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 21.–24. päivinä kuoronjohtaja Väinö Pesola pääsee läpi musiikkitieteen tentistä ja tähtää maisteriksi vielä kevään aikana. Pesola kuulee jälleen kuolinuutisia; säveltäjä Toivo Kuula on kuollut saamiinsa vammoihin Viipurissa ja toimittaja Irmari Rantamala vankikuljetuksessa Suomenlinnaan.

  • 2.6. Maisteri on virallinen tittelini!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Kesäkuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola valmistuu Helsingin yliopistosta musiikkitieteen maisteriksi.

  • 27.1. Sisällissota syttyy ja oopperalaulaja juuttuu Vaasaan

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    27. tammikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Vaasassa jälkimmäisen kahdesta konsertistaan. Sota syttyy konsertin jälkeisenä yönä eikä hän pääse palaamaan Helsinkiin perheensä luokse.

  • 18.2. Jääkärit saapuvat Vaasaan

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    18. helmikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola on paikalla, kun jääkäreiden etujoukko, 85 miestä, saapuu meriteitse Saksasta Vaasaan.

  • 1.4. "Lahtarien laulaja" ei saa esittää Jääkärimarssia Savonlinnan kirkossa

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Savonlinnassa viimeisen sotakonserteistaan. Hän on kiertänyt valkoisten hallitsemilla pohjoisilla alueilla. Elli Sola saa Helsingissä punaisten lehdistä tiedon, että "lahtarien laulaja", puoliso ja lasten isä on elossa.

  • 16.4. Ihmettelet varmaan kun saat tämän kirjeen

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 16. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on Karjalankannaksella Antreassa. Hän kirjoittaa ensimmäisen kirjeen kotiin Helsinkiin sitten tammikuun lopun, jolloin hän sisällissodan sytyttyä joutui konserttikiertueellaan jäämään Vaasaan.

  • 17.4. Mitenkä ne ipanat voivat siellä?

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 17. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on Kannaksella Antreassa ja jatkaa kirjettä kotiin. Hän kyselee perheen vointia, vaikka ehkä tietääkin ettei tule saamaan kirjeeseen vastausta.

  • 23.-24.4. Kuka luuli että se näin kauan kestää

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 23. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on runsaan 20 kilometrin päässä punaisten hallitsemasta Viipurista. Huhtikuun 24. päivänä hän on ollut tasan kolme kuukautta poissa kotoa ja vailla yhteyttä perheeseensä.

  • 26.4. Hyvä jos voi säilyttää itsensä täihin tulemasta

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 26. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on valkoisten joukkojen mukana vain viiden kilometrin päässä Viipurista. Vaatteita ei ole voinut riisua pitkään aikaan, sillä koko ajan on pitänyt olla valmiina lähtöön.

  • 28.4. Wapaus on verellä ostettava

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 28. päivänä Viipuri on yhä punaisten hallussa. Oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola odottaa ratkaisun tapahtuvan tänään.

  • 1.5. Raju vappujuhla Viipurin Seurahuoneella

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola tapaa taiteilijapari Alma ja Toivon Kuulan keskellä katua Viipurissa. He kaikki osallistuvat meluisaan voitonjuhlaan Seurahuoneella. Sola syö illallista jääkäriluutnantti Pekka Heikan kanssa.

  • 4.5. Odotan upseeripolettiani

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 4. päivänä vääpeli Wäinö Solalla on kädet täynnä työtä. Saksalaisen eversti Ulrich von Colerin joukkojen kirjuri ennättää kuitenkin kirjoittaa kotiin.

  • 11.5. Viimeinkin yhteys perheeseen!

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukouun 11. päivänä oopperalaulaja, nyt vänrikki Wäinö Sola kirjoittaa Viipurista iloisena kirjeen kotiin Helsinkiin. Hän on viimein saanut tietoja kotoa, mutta ei vielä ole aivan varma kuinka kaikki siellä on sujunut.

  • Säveltäjä Aarre Merikanto liittyy valkoisiin ja ryhtyy taistelijaksi

    Keväällä 1918 nuori Merikanto on jo nimeä luonut taiteilija.

    Syksyllä 1917 uraansa aloitteleva säveltäjä Aarre Merikanto on osallistunut valkoisen kaartin harjoituksiin. Hän on valmis puolustamaan ase kädessä 6. joulukuuta julistettua itsenäisyyttä. Helmikuussa 1918 joukot joissa Merikannon taistelee, antautuvat Kirkkonummella ja heidät kuljetetaan vankilaan Ruotsalaiseen reaalilyseoon Helsingin Kruununhakaan. Lue juttu ja seuraa Aarre Merikannon tarinaa keväällä 1918.

  • 28.2. Kuuden viikon vankeus Kruununhaassa alkaa

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Helmikuun 28. päivän vastaisena yönä 467 Kirkkonummella antautunutta suojeluskuntalaista kuljetetaan kahdella junalla Helsinkiin. Vangit sijoitetaan Ruotsalaiseen reaalilyseoon Liisankadulle, nykyisen Sibelius-lukion tiloihin Kruununhakaan.

  • 4.3. Aika menee tupakoidessa ja kirjoja lukiessa

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 4. päivänä Aarre Merikanto kirjoittaa poikkeuksellisen pitkän kirjeen kotiin. Aarren vanhemmat Liisa ja Oskar Merikanto asuvat Korkeavuorenkadulla, vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä Ruotsalaisesta reaalilyseosta.

  • 13.3. Kuinka hauskaa, että on taas kodak!

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 13. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa tiedetään ensin, että 'kaakkaon' pitäisi taas päästä läpi, mutta illalla asia onkin jo päinvastoin. Aarre iloitsee myös uudesta kamerasta.

  • 16.3. Kunpa, kunpa vaan pian täältä pääsisi!

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 16. päivänä Aarre Merikanto tuskailee vapauden perään. Keskittyminen on vaikeaa, mutta siitä huolimatta hän on saanut joitain säveliä paperille.

  • 19.3. Tänään aamiaisella saimme syödä perunoita vaikka kuinka paljon

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 19. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa saa aamiaisella syödä vatsansa täyteen perunoita. Aarre Merikanto kätkee niitä myös taskuihinsa. Helsinkiläinen lääkäri Martti Johannes Siirala on myös kuullut tarkempia tietoja vankien oloista.

  • 20.3. Vankilassa podetaan vatsavaivoja

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 20. päivänä Ruotsalaisessa reaalilyseossa on aamulla ollut hauska "intermezzo". Vankilassa päästään viimein dussiin ja suklaatakin taas kaipaillaan.

  • 24.3. Hemmoteltu valkoinen vanki

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 24. päivänä säveltäjä Aarre Merikanto on saanut vankilaan paitsi jälleen kukkasia, myös runsaasti postia: "Olipa se satsi. Viiet paketit, kuuet kirjehet!" Hän tuntee itsensä perin hemmotelluksi.

  • 3.4. Mämmilähetys saapuu ja viulusävellys valmistuu

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on jo vietetty, mutta Aarre Merikanto saa vasta nyt mämmilähetyksen vankilaan. Myös sävellysrintamalla on tapahtunut, viulukappale Humoreski on valmistunut.

  • 6.4. Ei tämä sitä kaikkein kauheinta tämä vankina olo ole

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Huhtikuun 6. päivänä Kirkkonummen taisteluissa antautuneet valkoiset ovat olleet runsaat viisi viikkoa vankilassa. On kaunis auringonpaisteinen ilma ja Aarre Merikanto kaipaa ulos kävelemään, kahvilaan ja tietysti kotiin.

  • "Ruotsalaisen reaalilyseon valkoiset olivat hyvin kohdeltuja panttivankeja"

    Tutkija kertoo taustaa Kruununhaan valkoisista vangeista.

    Huhtikuun alussa kun saksalaiset lähestyivät Helsinkiä, käytiin pääkaupungin antautumisesta neuvotteluja punaisten ja saksalaisten välillä. Punaisten radikaalit torjuivat neuvottelut ja kahden päivän kaupunkisodassa vaara oli todellinen: mitä tapahtuu Ruotsalaisen lyseon pojille kun punaiset menettävät vallan?

  • Pakolaisena Venäjällä: Johdannoksi

    Knut Kangas kirjoitti tarinansa salanimellä Eero Korpi.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kangas käytti salanimeä Eero Korpi. Hän kirjoitti 21-osaisen kertomuksen "Pakolaisena Venäjällä" ja on todennäköistä, että Kangas kirjoittaa kertomuksessa omat kokemuksensa Venäjän vaikeista pakovuosista. Tarina alkaa pienellä johdannolla, jossa kertojana on päähenkilön vanha ystävä. Kertojanääni vaihtuu, kun päähenkilö alkaa kertoa ystävälle vuosistaan pakolaisena.

  • Pakolaisena Venäjällä: Pietarissa

    Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" toisessa osassa ollaan Pietarissa, missä likaiset kadut kuhisevat elämää.

  • Pakolaisena Venäjällä: Seuraavat päivät

    Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" kolmannessa osassa Pietariin saapuu yhä lisää pakolaisia ja päähenkilön matkakumppani päättää jatkaa matkaa.

  • Pakolaisena Venäjällä: Yksin

    Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" neljännessä osassa päähenkilö on jäänyt yksin Pietariin matkakumppanin jatkettua matkaa eteenpäin.

  • Pakolaisena Venäjällä: Elämää kasarmeissa

    Kovien kohtaloiden tarinoita Pietarista.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" viidennessä osassa päähenkilö on Pietarissa, jossa on tuhansittain Suomesta paenneita punaisia. Hän pohtii kommunistista yhteiskuntaa ja näkee ympärillään toinen toistaan kurjempia kohtaloita.

  • Pakolaisena Venäjällä: Työkoulu

    Kahdennessatoista osassa päähenkilö toimii opettajana.

    Tarinan kahdennessatoista osassa päähenkilö on saanut opettajan paikan Pietariin perustetussa kommunistiselle pohjalle perustetussa oppikoulussa.

  • Pakolaisena Venäjällä: Joulu

    Tarinan neljännessätoista osassa on joulu.

    Tarinan neljännessätoista osassa on joulu, jota maanpakolainen viettää synkissä tunnelmissa miettien elämän tarkoitusta.

  • Pakolaisena Venäjällä: Kotimatkalle

    Osassa 20 maanpakolainen pääsee viimein palaamaan Suomeen.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" toiseksi viimeisessä osassa maanpakolainen kertoo kuinka kaksivuotinen ajanjakso Venäjällä päättyy kauan kaivattuun paluuseen koti-Suomeen.

  • 14.1. Yllätyksenä soitettiin Sibeliuksen Jääkärien marssi

    Silminnäkijä kirjoittaa 13.1.1918 Kansalaisjuhlasta.

    Tammikuun 14. päivänä Martti Johannes Siirala kirjoittaa edellisen illan Kansalaisjuhlasta Kansallisteatterissa, jossa hän istui yleisön joukossa. Ei hullumpi, Siirala tuumaa yllätysnumerona soitetusta uutuudesta, Sibeliuksen Jääkärien marssista.

  • 20.1. Jääkärien marssi kuunneltiin seisaaltaan

    Silminnäkijä kirjoittaa 19.1.1918 Akateemisesta juhlasta.

    Tammikuun 20. päivänä Martti Johannes Siirala kirjoittaa päiväkirjaansa edellisen illan akateemisesta ylioppilasjuhlasta. Jääkärien marssi kuunneltiin seisaaltaan ja varsinkin juhlapuheet saivat yleisön pidättämään henkeään.

  • 30.1. Ambulanssilääkärinä taistelussa

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Tammikuun 30. päivänä Martti Johannes Siirala kertoo Kansalaisjuhlan ja akateemisen ylioppilasjuhlan jälkeen kokemuksistaan Punaisen Ristin ambulanssilääkärinä taistelussa, jonne punaisten johto hänet lähettää.

  • 25.2. Tapaus Sillman

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Helmikuun 25. päivänä Martti Johannes Siirala kertoo osakuntatoveristaan kirjailija Edgar Sillmanista, joka löytyy koleraparakin ruumishuoneelta.

  • 25.2. Hevosambulanssi etsii haavoittuneita

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Helmikuun 25. päivänä Martti Johannes Siirala on juuri palannut Suomenlahden saarista, missä hän on ollut ambulanssilääkärinä etsimässä haavoittuneita.