Hyppää pääsisältöön

Pitää rajata vastuutaan oppilaasta, jotta jaksaa työssä

pulpettirivit luokkahuoneessa
Luokkahuoneet tyhjenevät koululaisten kesäloman alkaessa. pulpettirivit luokkahuoneessa Kuva: Unsplash luokkahuone

Kodin ja koulun vastuualueet puhuttivat Radio Suomen Tunteiden tiistai -lähetyksessä. Kissanhännänveto sai selkeän vastauksen ala-asteen ja ammattioppilaitoksen opettajalta.

Kuvassa Vantaan ammattiopisto Varian opinto-ohjaaja Eija Syrjälä ja Helsingin Oulunkylän ala-asteen opettaja Jussi Ernamo
Koulutodistuksiin on arvosanat kirjoitettu ja opettajatkin aloittavat kesälomansa. Kuvassa Vantaan ammattiopisto Varian opinto-ohjaaja Eija Syrjälä ja Helsingin Oulunkylän ala-asteen opettaja Jussi Ernamo Kuva: Yle opettajat,opetus,koulu

Radio Suomen Tunteiden tiistaissa keskustelivat Vantaan ammattiopisto Varian opinto-ohjaaja Eija Syrjälä ja Helsingin Oulunkylän ala-asteen opettaja Jussi Ernamo. Juttelua johdatteli Paula Jokimies.

Milloin tiesit, että sinusta tulee opettaja?

Eija Syrjälälle ammatinvalinta oli selvä asia jo kansakouluikäisenä. Käsityöt kiinnostivat, joten vaatetusalan opettajan työ tuntui hyvältä ratkaisulta.

- Olin jo pienenä koululaisena innokas tekemään käsitöitä. Virkkuukoukkua pidin opettajan mielestä väärinpäin kädessäni, ja hän oli sitä mieltä, että minun tyylilläni ei virkkaus voi onnistua. Hän tokaisikin, "sinusta ei ainakaan voi käsityönopettajaa tulla."

Nuori 23-vuotias Eija-opettaja herätti huomiota opettajanhuoneessa ja tyttöseksi häntä siellä nimiteltiin muutaman vuoden verran.

- Sain hyvän otteen nuoriin oppilaisiini ja meille syntyi keskenäinen luottamus. Sain kehittyä pikkuhiljaa opettajaksi ja myös arvoni nousi oppilaiden silmissä.

Ala-asteen opettaja Jussi Ernamon suunnitelmana oli lukion jälkeen mennä opiskelemaan Tekniseen korkeakouluun.

- TKK:n mainostajat kävivät lukiossamme ja kertoivat, että pitkän matematiikan ja fysiikan taitaville TKK on juuri sopiva opiskelupaikka. Pyrin sinne suoraan lukiosta, mutta en kuitenkaan viihtynyt siellä.

- Olisin halunnut vähän käytännönläheisempää opiskelua. Tuumasin, että minun opiskeluvauhdillani valmistuminen kestäisi noin 15 vuotta. Minua pyydettiin tekemään opettajan sijaisuuksia ja huomasin, että tätä haluan tehdä. Tämän oivalluksen jälkeen hakeuduin opettajankoulutukseen.

luokkahuoneen liitutaulu
luokkahuoneen liitutaulu Kuva: Unsplash Liitutaulu,luokkahuone,Laskutoimitus

Miten paljon opettaja voi elää oppilaan elämää?

Ala-asteen opettaja Jussi Ernamolla on vastuullinen työ. Hän taluttaa oppilaista juuri ne pienimmät kohti lapsuuden loppua.

- Yritän kuitenkin rajata vastuun tarkasti koskemaan pelkästään opettamista. Minä vastaan siitä, että lapsen siirtyessä yläasteelle hänellä on riittävät tiedot ja taidot siellä selviämiseen.

Kasvatus ja päätöksentekovastuu on vanhemmilla.

- Tietysti minun vastuullani on se, että lapsi voi hyvin koulussa, mutta vanhemmat hoitavat kasvatuksen ja tekevät päätökset. Siihen tonttiin en kajoa edes ajatuksen tasolla. Toki olen lapsista ihan käytännön vastuussa, kun esimerkiksi talutan heitä talvella luistelemaan.

Virsikirjan sivu avattuna, suvivirsi nuotteineen ja sanoineen
Virsikirjan sivu avattuna, suvivirsi nuotteineen ja sanoineen Kuva: Yle Suvivirsi,Koulumuistoja 50 vuoden takaa

Opettaja tuntee iloa oppilaiden menestyksestä ja huolta tulevaisuudesta

Jussi Ernamon mielestä opettajan täytyy itse arvioida, paljonko voi tehdä yhden lapsen eteen.

- Ei voi olettaa, että opettaja tekee uupumukseen asti töitä lapsen vuoksi. Jos tilanne on tällainen, opettajan pitää hakea tukea lapsen elämään muualta, eikä itse yrittää ratkoa kaikkea. Jos ajattelet, että pelastat sen lapsen, voit uuvuttaa itsesi niin, että sen jälkeen sinusta ei ole enää kenenkään toisen pelastajaksi.

Opettajan täytyy itse arvioida, paljonko voi tehdä yhden lapsen eteen.

Ammattiopiston opinto-ohjaaja Eija Syrjälä kuvailee opon olevan koulussaan vähän kuin “yleismies Jantunen”. Hänelle kuuluvat kaikki sellaiset asiat, joista kukaan muu ei tiedä. Hänen luokseen voi tulla, mitä ihmeellisimpien kysymysten kera.

- Opinto-ohjaajalla on suuri vastuu, kun hän lähtee ohjaamaan nuorta opiskelun eri vaihtoehtoihin. Opo on vähän kuin olkapää, jolle voi tulla kertomaan kaikki huolensa. Jos muut eivät ehdi kuunnella, niin opo kyllä kerkeää, mutta myös hänen tulee osata rajata työnsä koskemaan opiskeluasioita.

Syrjälä kertoo oppilaiden motivaatiotason vaihtelevan. Osa opiskelijoista on vahvasti suuntamassa kohti ammattia, kun taas toiset vasta hakevat paikkaansa.

- Nuorimmat opiskelijat tulevat 16-vuotiaina suoraan peruskoulusta ja vanhimmat ovat noin nelikymppisiä. Nämä nuorimmat sattavat ikään kuin ajautua opiskelemaan meidän ammattioppilaitokseen ja heillä motivaatio ei välttämättä ole hirvittävän suuri.

- He saattavat kuvitella, että ensimmäisenä vuonna suoritan ammattitutkinnon ihan vaan toisella kädellä, mutta hyvin nopeasti toisena vuonna he huomaavat, ettei se niin vaan onnistukaan. Toki opiskelijoista valtaosalla on selvä tavoite mielessä.

Kysyttäessä oppilaan arvostelusta opettajat kiistävät pärstäkertoimen vaikutuksen.

Ala-asteen opettaja Jussi Ernamo kertoo, että hän haluaa luoda hyvän suhteen ihan jokaiseen pieneen oppilaaseen.

- Opettaja-oppilas suhteeseen kuuluu mielestäni se, että jollain tasolla tunnen heidät ja keskustelen heidän kanssaan mahdollisimman usein. Mutta en ole oppilaideni kaveri, siitä olen tarkka.

- Opettajan ammattitaidon olennaisin kysymys on, ettei pärstäkerroin pääse vaikuttamaan oppilaan arviointiin. Tässä asiassa on vuosien varrella tapahtunut positiivista muutosta paljon.


Radio Suomen Tunteiden tiistaissa keskustelivat Vantaan ammattiopisto Varian opinto-ohjaaja Eija Syrjälä ja Helsingin Oulunkylän ala-asteen opettaja Jussi Ernamo. Heidän kanssaan keskusteli Paula Jokimies.

Kuuntele Tunteiden tiistai: Opettajan ammattitaitoa on se, ettei pärstäkerroin vaikuta arviointiin

Uusimmat sisällöt - Yle Radio Suomi