Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Musiikin kevät 1918 pääkuva

Säveltäjä, kuoronjohtaja ja kapellimestari Knut Kankaan elämä ja musiikkiura valtiopetostuomion jälkeen

Vaasan Työväenyhdistyksen jousiorkesteri 1929.
Vaasan Työväenyhdistyksen jousiorkesteri johtajansa Knut Kankaan kanssa 1929. Vaasan Työväenyhdistyksen jousiorkesteri 1929. Kuva: Työväen Arkisto.Kuvaaja F.H. Nyblin. Vaasa,Knut Kangas,työväenyhdistykset,musiikin kevät 1918

Palattuaan kahden maanpakolaisvuoden jälkeen Pietarista Suomeen huhtikuussa 1920 työväen musiikkimies ja punaisten tullineuvoston jäsen Knut Kangas vangittiin välittömästi Rajajoen asemalla. Tuomion kärsittyään hän teki mittavan musiikkiuran työväenliikkeessä aina kuolemaansa 1941 asti. #musiikinkevät1918

Musiikista rikas mutta ulkoisesti köyhä elämä

Knut Kangas oli paennut huhtikuussa 1918 Helsingistä Viipurin kautta Pietariin yhdessä työtoverinsa, punaisten tullineuvoston puheenjohtaja Alfred Blomqvistin kanssa.

Blomqvist jatkoi matkaansa Pietarista eteenpäin Keski-Venäjälle Buihin, johon oli perustettu Suomesta paenneiden punaisten siirtokunta.

Blomqvist pyysi Kangasta odottamaan yhteistä paluuta Suomeen, mihin Kangas ei voinut suostua liian tukaliksi käyneiden elinolojen vuoksi.

Kun Knut Kangas palasi Suomeen 27. huhtikuuta 1920, oli hän varustautunut pidätykseen ja pitkäänkin vankeuteen, mutta piti sitä Pietariin jäämistä parempana vaihtoehtona.

Suomessa hän ei joutuisi näkemään sitä valtavaa kurjuutta, jonka hän Pietarissa joutui kohtaamaan. Suomessa hän saattaisi myös tavata sukulaisiaan, mahdollisesti perhettään ja vähintäänkin olla kirjeenvaihdossa heidän kanssaan.

Astuttuaan rajan yli Suomeen, vangittiin hänet välittömästi Suomen puolella Rajajoen asemalla. Etsivä Keskuspoliisi kuulusteli Kangasta, ja hänet vietiin oikeudenkäynnin ajaksi Helsinkiin Katajanokan lääninvankilaan.

Rajajoen asema 1920-luvulla.
Rajajoen asema 1920-luvulla. Rajajoen asema 1920-luvulla. Kuva: Public Domain. rautatieasemat,Rajajoen kihlakunta,Rajajoen asema

Katajanokan vankeusaikaan liittyy pieni musiikkiepisodi: Kangas määrättiin hoitamaan vankilan urkurin virkaa ilmeisesti melkoisena yllätyksenä hänelle itselleen.

Työ oli palkatonta, mutta hänet irtisanottiin jonkin ajan kuluttua ilman varoitusaikaa, ilmeisesti poliittisen menneisyytensä takia.

Tuomio

Vähän myöhemmin Knut Kangas siirrettiin Katajanokalta Turun lääninvankilaan ja heinäkuussa 1920 hänet asetettiin syytteeseen valtiopetoksesta. Kuulustelupöytäkirjojen perusteella Turun hovioikeus totesi:

"Knut Gustaf Fabian Kangas kerrotun toimintansa kautta kapinan aikana tahallisesti on myötävaikuttanut sen tarkoitusperien saavuttamiseksi ja siten tehnyt itsensä syypääksi valtiopteokseen."

Jäsenyys punaisten tullineuvostossa katsottiin raskauttavaksi ja hänet tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja menettämään kansanlaisluottamuksen kymmeneksi vuodeksi.

Päätöksestä sai valittaa Korkeimpaan oikeuteen, joka 14. tammikuuta 1921 alensi tuomion kolmen vuoden ehdolliseen neljän vuoden koeajalla. Korkein oikeus katsoi Kankaan osallistuneen vain avunantoon valtiopetoksessa lieventävien asianhaarojen vallitessa.

Päätöksen mukaan Kangas oli vapautettava heti ellei muuta syytä hänen vangittuna pitämiseensä ole. Kansalaisluottamuksen hän menetti silti neljäksi vuodeksi.

Mitä tarkoitti kansalaisluottamuksen menetys?

Kansalaisluottamuksen menetykseen vuoden 1889 rikoslain nojalla tuomittu henkilö ei ollut äänioikeutettu eikä vaalikelpoinen kunnallisissa tai valtiollisissa vaaleissa.

Häntä ei voitu nimittää valtion tai kunnan virkaan eikä valita jäseneksi kunnallisiin lautakuntiin tai yhdistyksen hallitukseen. Hän ei myöskään voinut toimia todistajana eikä toisen henkilön asiamiehenä oikeudessa.

Lisäksi henkilö, joka oli menettänyt kansalaisluottamuksensa, ei saanut toimia kauppiaana eikä harjoittaa eräitä laissa mainittuja elinkeinoja. Pykälä poistettiin Suomen rikoslaista lopullisesti vuonna 1969.

Knut Kangas palaa Ouluun 1921

Vapauduttuaan vankilasta keväällä 1921 Knut Kangas johti jonkin aikaa Elannon sekakuoroa Helsingissä. Hän oli menettänyt entisen työpaikkansa tullissa, eikä valtiopetoksesta tuomittua olisi pystytty mitenkään palkkamaan valtion virkaan.

Knut Kangas 1925.
Knut Kangas 1925. Knut Kangas 1925. Kuva: Työväen Arkisto. Knut Kangas,kuoronjohtajat,musiikin kevät 1918

Mitä todennäköisimmin henkilökohtaiset syyt saivat Kankaan hakeutumaan takaisiin Ouluun, minne hän palasi syksyllä 1921.

Työpaikka löytyi Oulun Työväen Näyttämöltä, joka palkkasi hänet vakituiseksi säestäjäksi ja kapellimestariksi. Työskentelyolosuhteet olivat melko hyvät, sillä teatterilla oli johtajan lisäksi kuusi vakituista näyttelijää ja pieni orkesteri.

Myös Oulun Työväen Mieskuoro Oras, Kankaan entinen kotikuoro otti hänet avosylin vastaan. Monet laulajista olivat hänen tuttujaan kymmenen vuoden takaa, jolloin hän oli lähtenyt Oulusta tullimieheksi Helsinkiin.

Työväenliikkeen parissa Kankaan vankeustuomioon suhtauduttiin vain aatteen puolesta tehtynä uhrauksena, ja mieskuoron lisäksi hän alkoi johtaa myös Työväenyhdistyksen Soittokuntaa.

Kolmen vuoden kuluttua Knut Kankaan kirjoitettiin olevan "keskeisin henkilö työläispiirien musiikkiriennoissa Oulussa".

Työväenliikkeen kulttuuritoiminta oli 20-luvun Oulussa erittäin vilkasta, eikä Kangas voinut olla piikittelemättä oululaista porvaristoa työväenyhdistyksen yliotteesta.

Oulun Työväen näyttämö ja orkesteri yhteiskuvassa 1926.
Oulun Työväen näyttämö ja orkesteri yhteiskuvassa 1926. Oulun Työväen näyttämö ja orkesteri yhteiskuvassa 1926. Kuva: Työväen Arkisto. Oulu,työväenliike,Knut Kangas,teatteri,musiikin kevät 1918

Kankaan sävellystyö ei ollut Oulussa vielä aktiivista. Kun Oras-kuoron 25-vuotisjuhlaan vuonna 1924 tilattiin kantaatti, sävelsi sen nuori oululainen musiikinopiskelija Sulho Ranta. Teksti Hongikko-nimisessä teoksessa oli Kankaan käsialaa.

Samassa juhlakonsertissa Kangas esiintyi kuitenkin ensimmäisen kerran julkisesti sovittajana, kun mieskuoro esitti hänen sovituksensa kansanlaulusta Humalamäen sillalla.

Tulevissa Oulun konserteissa Knut Kangas pääsi myös toteuttamaan erityisesti Pietarissa omaksumiaan kansanvalistusperiaatteita: hän otti konserttiohjelmiin mukaan esitelmät. Kankaan esitelmät olivat pitkähköjä ja sisälsivät musiikkinäytteitä.

Työt loppuvat, uudeksi kotikaupungiksi Vaasa

Oulun Työväen Näyttämön jouduttua keväällä 1926 valtionavun supistusten vuoksi pahoihin talousvaikeuksiin, menetti Knut Kangas tulonlähteensä.

Loppukeväästä hän sai paikan Vaasasta, missä Työväenyhdistys ylläpiti työväentaloa. Siellä näytettiin elokuvia, ja harrastettiin teatteria. Työväenyhdistys ylläpiti myös kuoroa, jousiorkesteria ja soittokuntaa, joiden johtajaksi Kangas nimitetttin.

Vaasan työväen sekakuoro Oras 1927.
Vaasan Työväenyhdistyksen sekakuoro Oras 1927. Vaasan työväen sekakuoro Oras 1927. Kuva: Työväen Arkisto.Kuvaaja F.H. Nyblin. Vaasa,työväenliike,Knut Kangas,sekakuoro,musiikin kevät 1918

Samana keväänä myös Kankaan siviilielämässä tapahtui. Kuulutukset Elvi Simulan kanssa oli otettu 4. toukokuuta 1926.

Vaasan Työväenyhdistyksen jousiorkesteri oli paikkakunnan ylpeys, ja sen taso nousi nopeasti Kankaan johdolla. Vaikka orkesteri kulki jousi- tai jouhiorkesterin nimellä, oli se lähempänä salonkiorkesteria sisältäen puhaltimia, pianon ja rummut.

Vaasan Työväenyhdistyksen jousiorkesteri 1929.
Vaasan Työväenyhdistyksen jousiorkesteri 1929. Vaasan Työväenyhdistyksen jousiorkesteri 1929. Kuva: Työväen Arkisto.Kuvaaja F.H. Nyblin. Vaasa,Knut Kangas,työväenyhdistykset,musiikin kevät 1918

Orkesteri piti viikonloppuisin työväentalolla nk. kahvikonsertteja, joissa soitettiin klassisen lisäksi myös muuta. Kuultiin ulkomaisia salonkiorkesterisovituksia, tanssimusiikkia ja jopa jazzia.

Talous oli jatkuva päänsärky, jopa niin paljon että soittajat täyttivät välillä vajauksen omista varoistaan. Kangas purnasi rahasta:

- Mielestäni voisi kaupunki avustaa muutamalla tuhatlappusella tätäkin tarkoitusta, mutta se ei liene niinkään luultavaa kuin olisi toivottavaa.

Periaatteessa kaupungin avustukselle ei olisi ollut ainakaan poliittisia esteitä, sillä aatteellisuus tai työväenhenkisyys eivät juuri näkyneet orkesterin ohjelmistossa.

Eespäin Taistojen sekä sävellyksen tiellä

Marssi Taistojen tiellä, josta jälkipolvet tuntevat Knut Kankaan parhaiten, ajoittuu Kankaan Vaasan-kauteen.

Kun Työväenyhdistyksen 45-vuotisjuhlaan vuonna 1929 tarvittiin musiikkia, sanoitti ja sovitti Kangas uuden marssin. Sävel oli lainattu Hannes Konnon Jää hyvästi isänmaasta, joka lukeutui valkoisten marssisävelmistöön.

Ensimmäinen esiintyminen säveltäjänä

Kesällä 1928 Suomen Työväen Musiikkiliiton Vaasan piirin soitto- ja laulujuhlilla Kauhavalla esitettiin Knut Kankaan orkesteriteos Pohjalainen sikermä, ja teoksen myötä Knut Kangas esiintyi ensimmäisen kerran, ollen 45-vuotias, julkisesti säveltäjänä.

Seuraavana vuonna Työväen Musiikkiliitto julkaisi ensimmäisen kerran kaksi Kankaan sovitusta, Piirilaulun ja Tanssilaulun.

Vielä vuosi, ja Kankaan Rikkaat ne riiaa rahalla otettiin STM:n valtakunnallisten laulujuhlien yhteisohjelmistoon Turussa.

Silloin Kankaan nimi nähtiin ensimmäisen kerran Emil Kaupin, Eino Linnalan, Toivo Kuulan, Väinö Pesolan, Erkki Melartinin ja Armas Maasalon rinnalla.

Poliittiset vaikeudet värittävät Vaasan kautta

Vaasa oli poliittiseti toisenlainen kaupunki kuin Oulu. Työväenyhdistys oli kommunistienemmistöinen, eikä sosialidemokraateilla ollut juuri sananvaltaa. Sosialidemokraatit olivat jopa perustaneet oman yhdistyksensä kaupunkiin 1920-luvun alussa.

Tiukka vasen laita kiivaili lehtien palstoilla aatteen puolesta. Erityisesti Kankaan johtamalta Vaasan Työväen Mieskuoro Oraalta tätä odotettiin.

Eräässä konsertissa duettoja esittäneet laulutaiteilijat saivat arvostelijalta moitteet ohjelmiston porvarillisuudesta.

Oman erikoisvärinsä Oraksen ohjelmistoon toi myös usein esitetty Toivo Kuulan Nuijamiesten marssi. Kappale oli kuitenkin alun perin omistettu juuri Vaasan Työväen Mieskuorolle.

Kesällä 1929 poliittinen ilmasto oli Vaasassa tulenarka työväenjärjestöjen ja lapuanliikkeen yhteenottojen vuoksi.

Jopa niin herkässä oltiin, että poliisi puuttui musiikkiryhmien esityksiin. Se keskeytti Poutun pojat -nimisen kisälliryhmän laulun jättäen kuitenkin samassa tilaisuudessa esiintyneen Oras-kuoron rauhaan.

Samana kesänä Työväenyhdistyksen Torvisoittokunnan harjoitushuoneeseen murtauduttiin, ja kaikista nuottikirjoista revittiin irti oikeistopiirejä erityisesti ärsyttäneen Vapaa Venäjä -marssin nuotit.

Kangas joutui toteamaan syksyllä antamassaan haastattelussa:

- On vaikeaa löytää laulua, joka kaikkia kuulijoitamme edes osaksi tyydyttäisi. Ohjelmisto on näin ollen kutistunut pelottavan suppeaksi.

Työväenyhdistyksen toiminta kielletään Vaasassa

Jatkuvien yhteenottojen vuoksi viranomaiset sulkivat heinäkuussa 1930 Vaasan työväentalon juhlasalin ja kokoushuoneet, mikä käytännössä lopetti talon toiminnan. Syyksi kerrottiin taloon piilotetut kommunistiset kirjat ja aseet.

Silminnäkijöiden mukaan jousiorkesterin harjoitushuoneesta lattiat oli revitty auki aseita etsittäessä, ja nuotit olivat hajallaan lattian täytteiden joukossa.

Musiikkitoiminta lakkasi tässä yhteydessä kokonaan ja Knut Kangas joutui jälleen etsimään uutta työpaikkaa.

Vaasasta takaisin Ouluun

Syksyllä 1930 Knut Kangas sai paikan Oulun Työväenopistosta. Hän ryhtyi johtamaan opiston orkesteria ja opettamaan teoriaa.

Keväällä Kankaan johtama orkesteri noteerattiin Pohjolan Työmiehessä jopa kaupunginorkesterin verrokkina:

"Oulun Työväenopiston orkesteri on kaupungissa ainoa, joka täyttää jonkinlaisia vaatimuksia. Sitä voikin siten verrata kaupunginorkesteriin, ei ehkä joka suhteessa taitavuutensa, mutta kylläkin tehtäviensä puolesta."

Sävellyksiä syntyi nopeutuvalla tahdilla. Työväenopiston päättäjäisissä keväällä 1932 sai kantaesityksensä Kankaan toinen melodraama, Kantelettaren tekstiin sävelletty Koivu ja tuomi.

Syksyllä 1932 syntyi myös hänen tunnetuimpiin kuuluva kuorosävellyksensä Syyslaulu.

Oulun Osuuskaupan sekakuoro Sävel vuonna 1933.
Oulun Osuuskaupan sekakuoro Sävel vuonna 1933. Oulun Osuuskaupan sekakuoro Sävel vuonna 1933. Kuva: Työväen Arkisto. Kuvaaja Jänis. Knut Kangas,sekakuoro,Oulu,Osuuskauppa,musiikin kevät 1918

Pohjalainen sarja Radio-orkesterin ohjelmistoon

Samana vuonna 1932 Kankaan Pohjalainen sarja otettiin ensimmäisen kerran Radio-orkesterin ohjelmistoon. Kapellimestari Toivo Haapanen kirjoitti Kankaalle ennen esitystä:

"Pohjalainen sarjanne, joka osoittautui hyvin onnistuneeksi, tulee esitettäväksi Radio-orkesterin konsertissa tämän kuun 19. päivänä. - - - Samalla pyydän kysyä, haluaisitteko luovuttaa täällä olevat nuotit orkesterimme kirjastoon?"

Ensimmäinen sävellyskonsertti

Helmikuun 19. päivänä 1933 Knut Kangas piti ensimmäisen sävellyskonserttinsa Oulun Työväentalon juhlasalissa. Ohjelma käsitti kaikkiaan yksitoista numeroa. Esiintyjinä olivat Työväenopiston orkesteri, sekakuoro Pohjolan Laulajat ja lausuja Hanna Pakonen.

Oululaiset sanomalehdet haastattelivat säveltäjää ennen konserttia ja konsertti oli monessa suhteessa menestys. Kaikki 700 istumapaikkaa olivat täynnä, eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet edes sisään.

Konsertti radioitiin Oulun paikallisohjelmassa, mutta pääkaupungin lehdet eivät kirjoittaneet mitään.

Lehtileike.
Lehtileike. Kuva: Työväen Arkisto. Knut Kankaan arkisto. Kaleva,Knut Kangas,musiikin kevät 1918

Hieman valtakunnallista huomiota

Vuoden 1933 marraskuussa Suomen Sosialidemokraatti huomioi Knut Kankaan Helsingin Työväenyhdistyksen sekakuoron konsertin yhteydessä näkyvästi.

Kuoron ohjelmistossa oli Kankaan Syyslaulu ja sovitus Piirilaulu. Etukäteismainoksessa säveltäjä esiteltiin kehuvasti ja Sosialidemokraatin musiikkiarvostelija Väinö Pesola kirjoitti pitkästi arvostelussaan:

"Ohjelmassa oli myös pari laulua Knut Kankaalta, ja näistä erityisesti Syyslaulu herätti huomiota kypsällä tekotavallaan ja vakavalla tunnelmallaan. Pyydämme saada kiinnittää lukijan huomion Kankaaseen, sen hänen uurastuksensa ja edistymisensä ansaitsevat.

Knut Kankaan sävellys Syyslaulu.
Knut Kankaan sävellyskäsialaa. Knut Kankaan sävellys Syyslaulu. Kuva: Työväen Arkisto. Knut Kankaan arkisto. Knut Kangas,sävellyskäsikirjoitukset,musiikin kevät 1918

Knut Kangas on pohjalaisia ja on hän nykyään noin 50-vuotias. Hän on kohonnut kansan syvistä kerroksista, toimi aikoinaan mm. tullilaitoksen palveluksessa ja sittemmin musiikkialalla.

Hän on mainio bassolaulaja, soittaa pianoa hyvin ja omaa myös runsaasti johtajanlahjoja. Tutkintoina on hänellä Helsingin Lukkari- ja urkuopiston päästötutkinto ja on hän yksityisesti runsaasti teoriaa opiskellut.

Viime keväänä antoi Kangas Oulussa sävellyskonsertin, jossa oli orkesteri- ja laulusävellyksiä. Radio-orkesterin ohjelmissa on yhä useammin viime aikoina ruvennut näkymään Kankaan kansanomaisen kauniita sävellyksiä.

Kunnia lahjakkaalle vakavalle ahertajalle luovan musiikkityön palveluksessa."

Väinö Pesola ja Knut Kangas tunsivat toisensa jo sisällissotaa edeltävältä ajalta, jolloin Kangas oli toiminut Pesolan johtaman Helsingin Työväen Mieskuoron laulajana ja varajohtajana.

Oulusta kutsu tuuliseen Helsinkiin

Heinäkuussa 1934 Knut Kangas kutsuttiin Helsinkiin Työväenyhdistyksen sekakuoron ja orkesterin johtajaksi. Toimet olivat auenneet Internationalenin johtamiseen liittyvien poliittisten kahinoiden jäljiltä.

Kangas ilmeisesti nähtiin "omana miehenä", jonka työväenhenkisyyteen voitiin luottaa. Mutta helppoa ei ollut Helsingissäkään, sillä kaikkea työväenyhdistyksen musiikkitoimintaa leimasi jatkuva poliittinen painostus puolelta jos toiseltakin.

Eräs lehtireportteri ihmetteli jo orkesterin avajaisharjoituksissa kapellimestaria, joka oli ottanut ohjelmistoon "porvarillisen" säveltäjän teoksen, Beethovenin Coriolanus-alkusoiton.

Sävellyskonsertti Helsingissä

Tammikuussa 1935 Kangas piti toisen sävellyskonserttinsa, nyt Helsingin Työväentalolla. Ohjelma oli lähes sama kuin Oulun konsertissa kaksi vuotta aiemmin.

Konsertin yleisömenestys oli hyvä, mutta pääkaupungissa oululaisen säveltäjän musiikkia pidettiin auttamattoman vanhanaikaisena.

Ystävä Väinö Pesola otti kritiikissään lähtökohdaksi harrastelijan ja ikämiehen, ei ammattilaisen pitämän sävellyskonsertin.

Uuno Klami tyrmäsi Kankaan tylysti kritiikissään.

Helsingistä loppuvat työt

Syksyllä 1937 Kangasta ei enää valittu Työväen orkesterin johtajaksi.

Yhtenä osasyynä saattoivat olla ohjelmistovalinnat. Kangas piti sinfonioiden tuomista työväenkonsertteihin tarpeettomana hienosteluna tässä vaiheessa, koska yleisöllä ei ollut edellytyksiä niitä ymmärtää.

Hänen mielestään työväenorkestereilta puuttuivat myös sinfonioiden esittämiseen vaaditut tekniset edellytykset.

Toisaalta joitakin ärsyttivät Kankaan maailmankatsomukselliset näkemykset, jota hän säännöllisesti toi esille Työväen Musiikkilehden kirjoituksissaan.

Helsingissä Kangas johti vielä OTK:n Mieslaulajia.

Kuoron ensikonserttiin huhtikuussa 1937 hän oli ottanut mukaan sävellyksensä Sen muistan päivän ja myöhemmin hän omisti kuorolle yhden keskeisistä mieskuorolauluistaan, Eero Alpin sanoittaman Laulu ihmisyydelle.

Kangas anoo valtion taiteilijaeläkettä

Vuoden 1938 elokuussa 55-vuotias Knut Kangas anoi valtion taiteilijaeläkettä. Perusteluissa hän kertoi tehneensä 40 vuotta työtä kansansivistyksen ja musiikkikulttuurin elvyttämiseksi "maamme köyhälistön keskuudessa".

Lisäksi hän mainitsi säveltäneensä kuoroille ja orkestereille yli 50 teosta. Hän vetosi myös heikkoon terveyteensä sekä jatkuvaan sangen niukkaan toimeentuloon.

Vaikka Kangas oli saanut suosittelijakseen mm. silloisen valtiovarainministerin Väinö Tannerin, ei eläkettä myönnetty.

OTK:n mieslaulajien kertomukset vahvistavat Kankaan heikon terveydentilan, sillä vuosina 1936-38 kuoronjohtaja ei pahentuneen astman ja käheytyneen äänen vuoksi voinut enää itse antaa kuorolle ääntä vaan se piti tehdä pianolla tai pillillä.

Puku, jota Kangas käytti johtaessaan, oli niin kulunut että kuorolaiset ostivat hänelle uuden OTK:sta.

Uusi työpaikka Kuopiosta

Syksyllä 1938 Kangas sai paikan Kuopion Työväen Musiikkiyhdistyksen kapellimestarina. Hän johti sekä kuoroa että orkesteria ja toimi Kuopion Työväen Teatterin laulunopettajana ja pianistina.

Kuopiolaiset pitivät itseään onnekkaina, kun "eräs maamme työväen musiikkielämän kaikkein keskeisimpiä henkilöitä" oli onnistuttu kiinnittämään kaupunkiin.

Talvisodan syttyminen 1939 lamautti vähitellen Kuopion Työväenyhdistyksen musiikkitoiminnan. Toisaalta sota myös hälvensi vanhoja rintamalinjoja ja yhdisti kansalaisia.

Tässä ilmapiirissä myös Kuopion Työväen Teatteri ja Savon Teatteri yhdistettiin, ja Knut Kangas valittiin Yhteisteatterin kapellimestariksi.

Teatterin ensimmäinen näytöskappale oli hieman irvokkaasti Sam Sihvon Jääkärin morsian vuodelta 1919.

Kirje tyttärelle ja kuolema

Toukokuussa 1941 Kangas lähetti kirjeen tyttärelleen Hilkka Siltaselle, missä hän kertoi olleensa hyvin sairas koko talven.

"Olen ollut sairaalassa kolme kertaa ja aina vähän toivuttuani tullut hoitamaan tätä virkapahaani, niin huonosti kuin se on käynytkin.

Onneksi on työnantajani suhtautunut sikäli inhimillisesti, että suorittanut täyden palkan koko ajalta, vaikka ne pennoset ovat menneet lääkärille, apteekkeihin ja sairaaloihin. - - -

Makailen täällä kotosalla ja käyn parina iltana viikossa harjoituksissa - sikäli - mikäli. Onneksi tätä työtä on nykyisin niin vähän."

Hiukan myöhemmin, toukokuun 25. päivänä hän kuoli astmakohtaukseen Kuopion kaupunginsairaalassa.

Lehtileike: Knut Kangas on kuollut.
Lehtileike: Knut Kangas on kuollut. Kuva: Työväen Arkisto. Knut Kankaan arkisto. Knut Kangas,nekrologit,musiikin kevät 1918

Tarina taulun takaa

"Knut Kankaalla oli yhä halu palata takaisin synnyinseuduilleen Ouluun", kertoo Juha Halonen, joka otti yhteyttä luettuaan Ylen juttusarjaa Knut Kankaasta.

Juha Halosen äidin Aino Halosen seinällä on Knut Kankaan vuonna 1923 maalaama taulu.

Knut Kankaan vuonna 1923 maalaama taulu.
Knut Kankaan vuonna 1923 maalaama taulu. Kuva: Juha Halonen. Knut Kangas,maalaustaide,musiikin kevät 1918

Juha Halonen kertoo tarinan taulun takaa:

"Äitini kertomuksen mukaan Knut Kangas lahjoitti taulun isoäidilleni Bertta Hämäläiselle 'vähäisenä kiitoksena' taloudellisesta avusta, jota tämä antoi Kankaan perheelle talvisodan aikoihin ja vähän sen jälkeenkin.

Kankaat ja Hämäläiset olivat seinänaapureita asuessaan torin laidalla sijainneessa Kuopion Työväen Teatterin pihapiirissa.

Bertta Hämäläisen aviomies Aku Hämäläinen (s. 1900) vangittiin poliittisista syistä kaksi viikkoa ennen talvisodan syttymistä ja uudemman kerran keväällä 1941 jatkosodan alla.

Bertta Hämäläinen hankki kuitenkin ompelijana jonkin verran, minkä lisäksi hänellä oli hyvät mahdollisuudet saada elintarvikkeita miehensä sukulaisilta Niuvanniemestä, joka oli siihen aikaan maaseutua.

Tämän ansiosta hän kykeni auttamaan myös naapuriaan Kankaan perhettä sekä elintarvikkeilla että pienillä rahasummilla Knut Kankaan ollessa käytännössä työttömänä.

Äitini mukaan Knut Kangas toimi ainakin jossakin vaiheessa Kuopion Työväen Teatterin johtajana. Tuolloin tehtävät teattereissa olivat kuitenkin käytännössä palkattomia, jolloin myös Kankaan perhe oli tiukoilla.

Knut Kangasta vaivasi se, ettei hän poliittinen leima otsassaan yksinkertaisesti saanut palkkatyötä, sosiaaliset siteet Kuopiossa olivat vähäiset eikä sosiaalijärjestelmää edes sanana tunnettu.

Knut Kangas kertoi Bertta Hämäläiselle aikeistaan muuttaa vaimonsa kanssa takaisin Ouluun, jossa hänellä oli mielestään paremmat elämisen edellytykset.

Hänen vaimonsa ehti tiettävästi jo edeltä käsin muuttaa Ouluun ja juuri ennen kuin Knut Kangas oli aikeissa jättää Kuopion, hän kuoli. Vain paria päivää ennen kuolemaansa Knut Kangas lahjoitti maalaamansa taulun auttajalleen Bertalle.

Tästä syystä taulun arvo mitataankin perheessä vain tunteessa, ei rahassa."

Knut Kankaan maalausharrastuksesta todistaa myös hänen poikansa Einari Kankaan lapsenlapsen Heini Hietalan hallussa oleva taulu.

Knut Kankaan maisemamaalaus, taulu vuodelta 1925.
Knut Kankaan maisemamaalaus, taulu vuodelta 1925. Kuva: Heini Hietala. Knut Kangas,maalaustaide,musiikin kevät 1918

Knut Kangas haudattiin omasta toiveestaan Ouluun.

Uppoudu Knut Kankaan koko elämäntarinaan pakolaiskertomuksineen.

Logo
Logo Kuva: Laura Rahinantti musiikki

Lähteet
Hietala, Heini. Knut Kankaan jälkeläinen.
Hurri, Merja: Knut Kangas. Työläismuusikko taistojen tiellä. STM/Työväenmusiikki-instituutti. Tampere 1986.
Työväen arkisto. Knut Kankaan arkisto.

Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?

Punainen säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kangas

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Musiikin kevät 1918

  • 20.1. Klarinetisti saapui pää sidottuna

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Tammikuun 20. päivä on sunnuntai. Toivo Kuula johtaa Viipurissa Kansankonsertin iltapäivällä klo 14. Orkesterin klarinetisti tulee paikalle pää sidottuna. Mitä on tapahtunut? #musiikinkevät1918

  • 22.-23.1. Sisällissodan ensimmäinen siviiliuhri Viipurissa

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Tammikuun 22.-23. välisen yön Alma ja Toivo Kuula joutuvat viettämään Viipurin teatterin suojissa. He eivät pääse pois teatteriesityksen jälkeen, sillä kaupungin kaduilla ammutaan. Jännittynyt yö vaatii myös ensimmäisen siviiliuhrinsa. #musiikinkevät1918

  • 19.2. Voimme Jumalan kiitos hyvin!

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Helmikuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa postikortin äidille ja nuorimmalle sisarelleen Saimille Lappeenrannan Skinnarilaan. Hanna Silventoinen on ollut alkuvuonna Ammin apuna Säiniöllä pientä Sinikka-tytärtä hoitamassa.

  • 19.2. Raakoja murhia ja taisteluita Viipurissa ja Kannaksella

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Helmikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula tarttuu jälleen kynään ja jatkaa Arvo-veljelle Vaasaan kirjoittamaansa kirjettä. Hän on aloittanut kirjeen jo lähes kuukausi sitten, 28. tammikuuta, mutta ei ole saanut kirjettä postiin.

  • 6.3. Mitenkä voitte todistaa että asutte Säiniöllä?

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 6. päivänä Alma ja Toivo Kuula käyvät Viipurissa. Papereita tarkastetaan usein ja tarkastus on sekavaa. Punaisten ja venäläissotilaiden välisen kahakoinnin takia kotiin päästään palaamaan vasta seuraavana päivänä.

  • 17.3. Päivät ovat loputtoman pitkät

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 17. päivänä Toivo Kuula lähettää veljelleen Arvo Kuulalle kirjoittamansa pitkän kirjeen tämän vaimolle Irenelle. Toivo ei tiedä veljensä osoitetta ja miettii sitäkin mahdollisuutta, että veli ei olisi enää elossa.

  • 23.3. Missä viipyvät valkoiset miehet?

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 23. päivänä säveltäjä Toivo Kuula aloittaa uuden kirjeen veljelleen Arvolle Vaasaan. Hän on tuskastunut sodan seisahtuneeseen tilanteeseen Kannaksella. Kahden päivän kuluttua Toivo jatkaa kirjettä ja kertoo itseään riemastuttaneesta jutusta.

  • 24.3. Kirje Skinnarilan hovista: "Huhun mukaan Arvo on kuollut."

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 24. päivänä Skinnarilan hovissa Lappeenrannassa on aloitettu kirje Ammi Kuulalle. Uutisia kirjoittavat Ammin äiti Hanna Silventoinen sekä pikkusisko Saimi. Huhu kertoo että Toivon veli Arvo olisi kuollut.

  • 27.3. Viulisti Juho Junno on kuollut punaisten riveissä

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 27. päivänä Toivo Kuula kuulee että hänen veljelleen Arvolle olisi sattunut onnettomuus. Hän kuulee myös että yksi hänen Viipurin orkesterinsa viulisteista, Juho Junno, on kuollut punaisten riveissä.

  • 3.4. Olen melkein varma että olet kuollut

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on ohi. Alma ja Toivo Kuula ovat pitäneet kirkkokonsertin toisena pääsiäispäivänä Viipurin Uudessa kirkossa. Toivo on yhä epätietoinen veljensä Arvon kohtalosta.

  • 17.4. Ei uskalla liikahtaa missään seiniensä ulkopuolella

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 17. päivänä Toivo ja Alma Kuulan kodin ympäristössä Viipurin lähellä Säiniöllä ei ole tapahtunut mitään. Hiljaisuus tarkoittaa ettei pelastusta kuulu ja Toivo joutuu yhä pelkäämään.

  • 19.4. Punaiset pakolaiset vyöryvät Wiipuriin

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula haluaisi tehdä jotain hyödyllistä, mutta joutuu yhä piileskelemään kotona sisätiloissa. Hän ei ole tietoinen kymmenen kilometrin päähän Viipuriin vyöryvästä punaisisten pakolaisten virrasta.

  • 25.4. Kauhun vallassa vietimme yön kellarissa

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 25. päivänä Kuulan taitelijaperheessä ollaan helpottuneita, sillä Säiniö on vapautettu punaisten vallasta. Vapautusta ovat edeltäneet yölliset kauhun tunnit pimeässä pihakellarissa.

  • 29.4. Vietimme kahden hääpäiväämme hiljaisesti

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 29. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa viimeisen kevään 1918 päiväkirjamerkinnoistään. Edessä ovat tuskien täyttämät viikot, mutta sitä hän ei vielä tiedä.

  • 12.5. Hyvä Jumala, miksi tällainen rangaistus, tällainen onnettomuus!

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 12. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa Viipurista kirjeen sisarelleen ja langolleen Oili ja Wäinö Siikaniemelle Helsinkiin. Alma on istunut vakavasti loukkaantuneen miehensä Toivo Kuulan vierellä toukokuun 2. päivästä lähtien.

  • 15.5. Toivon tila huonontunut

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 15. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan. Toivon tila on huonontunut.

  • 19.5. Toivo kuoli lauantai-iltana

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista lyhyen, järkyttävän sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan: "Toivo kuoli lauantai-iltana."

  • 24.5. Sähke Vaasaan: Toivo haudataan Helsinkiin

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 24. päivänä Alma Kuulan lanko Väinö Siikaniemi lähettää sähkeen Helsingistä Vaasaan. Hän välittää tiedon Toivon hautajaisista.

  • 28.5. Toivo Kuula haudataan tänään

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 28. päivänä Toivo Kuula haudataan Helsingin Vanhalle hautausmaalle. Hautajaiset ovat näyttävät ja niistä muodostuu vaikuttava, koko Suomen kulttuurielämän yhteinen surutilaisuus.

  • 13.1. Kansalaisjuhla ilman vasemmistoa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 13. päivänä 1918 Kansallisteatterissa järjestettiin itsenäisen Suomen kunniaksi Kansalaisjuhla. Vasemmisto ei osallistunut tilaisuuteen. Myös säveltäjä Jean Sibelius piti juhlaa huonona ajatuksena.

  • 19.1. Kielitaistelu Jääkärimarssin tahdissa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 19. päivänä 1918 Jääkärimarssi esitetään ensimmäisen kerran julkisesti akateemisessa itsenäisyysjuhlassa Helsingin yliopiston avajaisissa. Vaan kumpi esittää marssin ensimmäisenä, YL suomeksi vai Akademiska Sångföreningen ruotsiksi? Sibelius ei tule paikalle, eikä marssin säveltäjän nimeä vielä paljasteta.

  • 28.1. Mikä häpeä kansallemme ja maallemme

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 28. päivänä Sibelius kirjoittaa päiväkirjaansa levottomuuksista, jotka ovat puhjenneet edellisenä päivänä Helsingissä. Edeltänyttä viikkoa on leimannut Jääkärimarssin menestys.

  • 2.2. Minun vuoroni tulee kyllä pian…

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 2. päivänä Jean Sibelius kokee henkensä uhatuksi punaisten hallitsemassa Järvenpäässä, onhan hän Jääkärimarssin säveltäjä.

  • 5.2. On kielletty menemästä ulos

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 5. päivänä säveltäjä Jean Sibelius haluaa unohtaa rajat, joita punaiset ovat hänelle asettaneet ja keskittyä tärkeimpään, sinfonioihinsa.

  • 12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 52-vuotias säveltäjä kysyy, olisiko hänestä taistelijaksi? ”Teen V Sinf I osaa. Hyvä päivä mitä säv. tulee. Aino mennyt Halosille onnittelemaan pienen tytön syntymästä.

  • 14.2. Punaiset jälleen Ainolassa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 14. päivänä Sibelius tuntee, että hänen kotinsa on häväisty. Punakaartilaiset ovat jälleen tunkeutuneet Ainolaan.

  • 17.2. Veli Christian vangittu

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 17. päivänä Sibelius saa Ainolaan tiedon, että punaiset ovat pidättäneet hänen pikkuveljensä Christianin, Lapinlahden mielisairaalan ylilääkärin.

  • 19.2. Pako Ainolasta

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 19. päivänä kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen Ainolaan ja painostaa Sibeliusta pakenemaan Helsinkiin.

  • 20.3. Oma maa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Maaliskuun 20. päivänä, keskellä sotaa Sibelius saa valmiiksi teoksen, joka on ylistyslaulu Suomen luonnolle.

  • 23.3. Näe nälkää ja vaikene

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Maaliskuun 22.-23. päivänä Jean Sibelius kirjoittaa nälänhädästä. Säveltäjä laihtui sotakeväänä 20 kiloa.

  • 9.4. Väärää rahaa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 9. päivänä Jean Sibelius myy kaksi juuri säveltämäänsä pikkukappaletta kustantajalle. Myöhemmin selviää, että hänelle maksettu palkkio oli väärennettyjä seteleitä.

  • 14.4. Keskellä pommituksia

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 14. päivänä Sibelius kuvaa tunnelmiaan Helsingin valtauksen keskellä.

  • 20.4. Jääkärimarssi soi saksalaisten upseerien kunniaksi

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 20. päivänä Helsingin kaupunginorkesteri pitää ensimmäisen konsertin kolmeen kuukauteen. Tilaisuus on kunnianosoitus saksalaisille upseereille, ja Sibelius johtaa siellä itse Jääkärimarssin.

  • 22.4. Näyttelijä Elli Tompuri saa idean

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 22. päivänä Kansallisteatterin näyttelijä Elli Tompuri puuhaa hyväntekeväisyysjuhlaa yhdessä Sibeliuksen kanssa.

  • 30.4. Gösta Schybergsonin muistoksi

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 30. päivänä Sibelius saa valmiiksi kaksi mieskuorolaulua murhatun Gösta Schybergsonin runoihin.

  • 4.5. Aino Ackté tulkitsee Sibeliusta

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 4. päivänä Sibelius on seuraamassa, kun Aino Ackté ja Oskar Merikanto harjoittelevat hänen laulujaan.

  • Katarina Sibelius - säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

    Jaakko Ilves ja Timo Kilpi muistelevat isoäitiään.

    Keväällä 1918 säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina joutuu sisällissodan silminnäkijäksi. Päiväkirjassaan hän kertoo mm. koulumatkasta luotisateessa, rakastetustaan, joka kaatui rintamalla, saksalaisista Helsingissä, punavangeista Kauppatorilla, ja isästään sinfoniakonsertin johtajana. Lue mitä lapsenlapset viulutaiteilija Jaakko Ilves ja toimittaja Timo Kilpi kertovat Katarinan myöhemmistä vaiheista. Lue Katarinan päiväkirjaa 28. tammikuuta alkaen.

  • 28.1. Luotisade koulumatkalla

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 28. päivänä säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina kavereineen on tulossa Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Yllättäen tyttöjoukko joutuu keskelle ammuskelua Helsingin keskustassa.

  • 29.1. Rakastuneen ylioppilaan jäähyväiset

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 29. päivänä ylioppilas Erik Hernberg tulee heittämään hyvästit Katarina Sibeliukselle ja pakenee sitten Helsingistä liittyäkseen valkoisten joukkoihin. Nuoret eivät tiedä, että tämä on heidän viimeinen kohtaamisensa.

  • 31.1. Sankarittaren kotiinpaluu

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 31. päivänä Katarina Sibelius on päässyt Helsingistä kotiin Järvenpään Ainolaan ja kertoo kotiväelle seikkailuistaan sisällissodan ensimmäisinä päivinä.

  • 1.2. Voi, miksi en ole mies!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 1. päivänä 15-vuotias koulutyttö Katarina Sibelius haluaisi palvella isänmaataan suojeluskuntalaisena.

  • 2.2. En pelkää punakaartilaisia!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 2. päivänä Katarina Sibelius kirjoittaa punaisten julistamasta ulkonaliikkumiskiellosta ja Ainolan ahdistavasta tunnelmasta.

  • 8.2. Ainola on kuin vankila

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 8. päivänä Katarina Sibelius tuntee olevansa kotona Ainolassa kuin vankilassa. Naapurien tapaaminen herättää hänessä kuitenkin toivon.

  • 9.2. Rakastunut valkokaartilainen tervehtii

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 9. päivänä säveltäjä Sibeliuksen tytär 15-vuotias Katarina saa terveiset rintamalta rakastuneelta valkokaartilaiselta.

  • 11.2. Salaiset aseet hameiden alla

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 11. päivänä Katarina Sibelius tapaa naapurikartanon nuoria, joilta hän kuulee Mannerheimin joukkojen etenemisestä ja tyttökavereista, jotka salakuljettavat aseita valkoisille Helsingissä.

  • 12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 15-vuotias koulutyttö kysyy, miten meille käy?

  • 19.2. Pako Ainolasta

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 19. päivänä Katarina Sibelius on pakahtua jännityksestä. Kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen punakaartilaisten saattamana Ainolaan.

  • 21.2. Salaa ruumishuoneella

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 21. päivänä Jean Sibeliuksen perhe on juuri saapunut Ainolasta evakkoon Helsinkiin ja asettunut asumaan säveltäjän veljen kotiin. Kaupunkiin päässyt 15-vuotias Katarina lähtee heti seikkailemaan.

  • 24.2. Onko Erik kaatunut?

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 24. päivänä Katarina Sibeliusta piinaavat huhut valkokaartiin liittyneen ystävän Erik Hernbergin kaatumisesta.

  • 25.2. Pappa kehuu Erikiä

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 25. päivänä koko suku osoittaa myötätuntoa Katarina Sibeliukselle, jonka mielitietty on rintamalla.

  • 27.2. Voit olla ylpeä Erikistä!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 27. päivänä 15-vuotias Katarina on itkuherkällä tuulella, kun kaikki kehuvat hänen Erikiään.

  • 28.2. Nyt se tapahtui

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 28. päivänä Katarina Sibelius saa tiedon rakastettunsa kuolemasta.

  • 3.3. Miksi juuri hänen piti kuolla?

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 3. päivänä Katarina Sibelius kertoo käynnistään kuolleen rakastettunsa vanhempien kodissa.

  • 7.3. Tunne jota ei näytä muille

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 7. päivänä Katarina Sibelius suree rakastettuaan ja kohtaa epähienoja ihmisiä.

  • 8.3. Kyllä meillä sentään oli taivaallista!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 8. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius muistelee hyviä hetkiä, joita hän ehti viettää sodassa kuolleen rakastettunsa kanssa.

  • 14.3. Joka yö näin hänestä unta

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 14. päivänä Katarina Sibeliuksen silmissä kuollut rakastettu käy entistä arvokkaammaksi.

  • 21.3. Rakastan musiikkia

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 21. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius joutuu yllättäen tilanteeseen, jossa hänen pyhimpiä arvojaan loukataan.

  • 22.3. Bobi Sivén kutsuu kahvilaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 23. päivänä Katarina törmää kadulla tuttuun nuorukaiseen, valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin. Tietääkö Katarina, että Bobi rakastaa häntä?

  • 4.4. Bobi Sivénin kanssa Kaivopuistossa

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 4. päivänä Katarina törmää jälleen valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin, joka kutsuu hänet kanssaan Kaivopuistoon.

  • 5.4. Se ei voi enää kestää kauan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 5. päivänä Katarina odottaa jo kärsimättömänä saksalaisten joukkojen saapumista Helsinkiin.

  • 7.4. Oma rakas pappani, jota jumaloin

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 7. päivänä Katarina kirjoittaa aikuisista, jotka ymmärtävät ja kannustavat häntä. Hän mainitsee mm. mummon, Kasper- ja Eerik-enot ja – ennen kaikkea isänsä.

  • 9.4. Toivorikasta jännitystä

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 9. päivänä Katarina tapaa koulunsa johtajattaren Trollen, jolla on tietoa saksalaisten sotajoukkojen suunnitelmista. #musiikinkevät1918 Punaisten ylin johto, Kansanvaltuuskunta oli poistunut Viipuriin jo neljä päivää aikaisemmin.

  • 11.4. Voi näitä onnettomia punaisia!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 11. päivänä Katarina säälii Helsinkiin jääneitä punaisia, jotka aikovat taistella viimeiseen mieheen.

  • 12.4. Salaman iskulla käsitimme: saksalaiset!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 12. päivänä Katarina katsoo ulos ikkunasta ja näkee saksalaisten sotilaiden hyökkäävät pitkin Töölön kallioita.

  • 15.4. Kyllä työ on sentään ihanaa!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 15. päivänä Katarina on jälleen täyttämässä patjoja, eikä ymmärrä tyttökavereitaan, jotka vierovat ruumiillista työtä ja flirttailevat kaupungilla sotilaiden kanssa.

  • 17.4. En unohda häntä, en koskaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 17. päivänä Katarina ajattelee yhä mielitiettyään, Kirkkonummella helmikuussa ammuttua valkokaartilaista Erik Hernbergiä.

  • 29.4. Kaikki on niin ihanaa!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 29. päivänä Katarina saa vapautuksen koulunkäynnistä.

  • 1.5. Bobi Sivén kutsuu tanssiin

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Toukokuun 1. päivänä valkoinen aktivisti Bobi Sivén pyytää Katarinan tanssiin.

  • 9.5. Itkin kun pappa johti

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Toukokuun 9. päivänä Katarina istuu kuuntelemassa Helsingin kaupunginorkesterin konserttia, jonka kapellimestarina toimii hänen isänsä, säveltäjä Jean Sibelius.

  • 22.7. Minulla oli jalassa Eerikin tennistossut

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Kesällä 1918 Katarina suree yhä rakastettuaan, nuorta ylioppilasta ja valkokaartilaista Erik Hernbergiä. Hän päättää lähteä Kirkkonummelle, missä Erik murhattiin helmikuussa.

  • Väinö Pesola - musiikkielämän sillanrakentaja

    Säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään.

    Keväällä 1918 Väinö Pesola, 32-vuotias poikamies, työväenkuorojen johtaja, sävellyksen ja filosofian opiskelija seurasi aitiopaikalla Helsingin Työväentalon naapurissa sisällissodan tapahtumia ja piti niistä päiväkirjaa. Mitä Väinölle sodan jälkeen tapahtui, millaisen elämän hän eli? Kuoronjohtaja ja säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään. #musiikinkevät1918

  • Väinö Pesola - työväenkuoron johtaja kahden tulen välissä

    Työväenmusiikkimies sisällissodan Helsingissä.

    Syksyllä 1917 nuori kuoromies Väinö Pesola johtaa Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoroa ja kirjoittaa sosialidemokraattiseen Työmies-lehteen. Päiväkirjassaan hän pohtii kiristyvää yhteiskunnallista tilannetta ja omaa ristiriitaista suhdettaan työväenliikkeeseen. Lue juttu ja seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa 21. tammikuuta alkaen.

  • 21.1. Odotetaan yhteiskunnallisen kumouksen alkua

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 21. päivänä työväenkuorojen johtaja ja Työmies-lehden musiikkiarvostelija Väinö Pesola kuuntelee naapurista Työväentalolta kantautuvia kummia ääniä. Kaksi päivää aikaisemmin hän on ollut todistamassa Sibeliuksen Jääkärimarssin kantaesitystä Yliopistolla.

  • 26.1. Tuli Työväentalon tornissa

    Työväenmusiikkimies silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

    Tammikuun 26. päivän iltana Väinö Pesola näkee tulen Helsingin Työväentalon tornissa. Se on sovittu merkki, hän tietää. Vallankumous on alkanut.

  • 28.1. Punakaarti on vallannut pankit, senaatin, yliopiston…

    Silminnäkijänä 28.1. 1918 sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kävelee Helsingin keskustassa ja kohtaa ammuskelevia punakaartilaisia. Edellisen päivän kuoroharjoitukset jäivät väliin, sillä Pesolaa ei houkutellut kulku pistinniekkojen läpi Työväentalolle.

  • 30.1. Ajan jättiläisryöpyissä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolaa painavat sisällissodan keskellä myös raha-, nais- ja tenttihuolet.

  • 3.2. Hän joko häpesi tai piti minua kirottuna porvarina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 3. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katsoo tiukasti punakaartiin liittyneitä kuorolaisiaan, kun törmää näihin kaupungilla. Miehet eivät tervehdi, vaan kääntävät päänsä pois. Häpeästäkö?

  • 5.2. Sosialistit ovat syöneet oman oksennuksensa

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten tekemiä murhia, miettii pakoa Helsingistä ja tuskailee onnetonta naisseikkailuaan.

  • 14.2. Edessä pikainen nälkäkuolema koko kansalle

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola on nousee ruokapöydästä nälkäisenä. Puuro on loppu, pian myös voi ja liha, sitten on enää puolimädäntyneitä perunoita ja silakoita.

  • 23.2. Pako Pariisiin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola juhlii naisystävänsä kanssa ravintola Pariisissa ja kuvittelee hetken, että on rauha. "Heikki Ojansuu kiusallisena. Pariisissa. Sain osittaiset reput. Neljä vastausta oli ihan oikein, kolmeen oli heikosti vastattu.

  • 25.2. Veljet vastakkain

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii poliittista väittelyä, jonka hän on juuri käynyt pikkuveljensä Vilhon kanssa.

  • 26.2. Mikä lopettaa traagillisen maan katastrofin?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kirjoittaa pohjoisen "lahtareista" ja etelän punakaarteista, jotka touhuavat "ryssien" kanssa. Hän on lopenkyllästynyt sotaan ja alituiseen nälkään.

  • 28.2. Thomén veljesten murha

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten murhaamien Thomén veljeksen kohtaloa. Helsinkiin on myös alkanut tulla meren yli pakolaisia.

  • 3.3. Kirkkonummen ”sankarit” vankeina reaalilyseolla

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 3. päivänä Väinö Pesola silmäilee Kirkkonummen taistelussa antautuneiden valkoisten nimilistaa. Sotavangit on tuotu Helsinkiin ja sijoitettu tilapäiseen vankilaan Liisankadun Ruotsalaiseen reaalilyseoon.

  • 4.3. Suomen Sosialistinen Työväentasavalta

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta on sulaa hulluutta kuvitella, että punaiset voittavat, ja Suomessa ja Venäjällä siirrytään täysin uuteen järjestelmään.

  • 6.3. Räjähdys yöllä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee öistä räjähdystä, jollaisiin sodan keskellä saa tottua.

  • 7.3. Hermoherkkä kämppäkaveri

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 7. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo kämppäkaveristaan, joka pelkää sotaa.

  • 10.3. Musiikkianalyysin välttämättömyys

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 10. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola uppoutuu säveltämiseen ja vertailee maestrojen Erkki Melartinin ja Heikki Klemetin opetuksia.

  • 11.3. Punaiset hautajaiset

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 11. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tuntee myötätuntoa surevaa työläisperhettä kohtaan, mutta suhtautuu kriittisesti punaisten hautajaiskulkueeseen.

  • 12.3. Vanhemmat vastakkain

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 12. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo lapsuudenkotinsa rintamalinjoista, joista yksi kulkee sosialisti-isän ja porvari-äidin välissä.

  • 14.3. Säveletär suhtautuu viileästi

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta tuntuu, että taidemusiikkipiirien Säveletär-lehti ei halua hänen kirjoituksiaan.

  • 16.3. Bolshevismi tappaa koko sosialismin!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola aavistaa sisällissodan ratkaisun lähenevän ja taantumuksen olevan tulossa.

  • 17.3. Räätäli senaattorina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 17. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle selviää, että tuttu kuorolaulaja, räätäli Emil Peltonen onkin senaattori - ja mies itse kieltää koko asian.

  • 18.3. Kuoronjohtaja Heikki Klemetin vapaaehtoinen vankeus

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 18. päivänä, kun Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja Väinö Pesola istuu henkevässä seurassa helsinkiläiskahvilassa, kuoronjohtaja Heikki Klemetti näkee nälkää piilossa ullakolla.

  • 20.3. Huomenna ne tulevat

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 20. päivänä Väinö Pesola pelästyy kuullessaan, että Työväentalon naapurista olisi hyvä hakeutua yöksi muualle.

  • 28.3. Itsekkäät ja röyhkeät

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuvaa, miten helsinkiläiset käyttäytyvät nälänhädän keskellä.

  • 30.3. Yksityiset telefoonit suljetaan

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tilanteen kiristyvän kiristymistään, ulkona liikkumista rajoitetaan lisää, puhelimet suljetaan ja ruokaa riittää vain kansankeittiöille.

  • 31.3. Häpeä Aarne Orjatsalo!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 31. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola haukkuu Aarne Orjatsalon, Suomen parhaan näyttelijän ja punakaartilaisen.

  • 1.4. Vuokraemännän tositarina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 1. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuuntelee, kun vuokraemäntä kertoo hänelle karun elämäntarinansa.

  • 2.4. Satu Tampereen valloituksesta

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola näkee sielunsa silmin taistelun Tampereesta.

  • 4.4. Saksalaiset tulevat!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tietää jo, että saksalaiset lähestyvät Helsinkiä.

  • 5.4. "Senaatti" siirtynyt Viipuriin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola lukee lehdestä, että punaisten ylin johto, Suomen kansanvaltuuskunta on siirtynyt Helsingistä Viipuriin.

  • 6.4. Porvariston hulluus on nyt kiehumapisteessä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee porvaristoa, joka pelkää punaista pakkovaltaa ja levittää huhuja saksalaisten tulosta Helsinkiin.

  • 14.4. Elämäni vaiherikkaimmat hetket

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa kahden aikaisemman päivän tapahtumiin. Hän ei enää uskalla nukkua öitä kotonaan Työväentalon naapurissa ja tiedonjano ajaa hänet kaupungille tuttuja etsimään.

  • 16.4. Helsingin valtaus

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa muutaman päivän takaiseen Helsingin valtaukseen. Kun taistelu alkaa, Pesola löytää turvapaikan Rautatientorin laidalta ja seuraa sodan etenemistä sekä kellariluukusta että puhelimen välityksellä.

  • 21.4. Työväentalo tulessa!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 21. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tuskan hetkestään, kun hän kuulee, että Työväentalo on tulessa.

  • 22.4. Saksalaisen sotilaan ylistys

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 22. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo saksalaisesta sotilaasta ja saksalaisten sotilaiden hautajaisista, joissa hän oli laulamassa Suomen Laulun kanssa.

  • 23.4. Olen hoippunut nälästä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo nälänhädästä, joka jatkuu, vaikka vallanpitäjät Helsingissä ovat vaihtuneet.

  • 24.4. Kaatuneita laulajasankareita

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 24. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola muistaa sodassa kaatuneita Ylioppilaskunnan Laulajia.

  • 25.4. Laulua olenkin jo kovin kaivannut

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kokoaa Työväenyhdistyksen Mieskuoroa ensimmäisiin harjoituksiin sitten Helsingin valtauksen.

  • 26.4. Taantumus tulee

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola odottaa uutta sosialistista sanomalehteä ja ymmärtää tasavallan kannattajia.

  • 28.4. Narrien paraati

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katselee suomalaista sotilasparaatia ja miettii vallitsevan kurjuuden syitä. #musiikinkevät1918

  • 30.4. Rakkaustarinan yllättävä käänne

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola saa tietää, että lapsuudenystävä, joka vei hänen rakastettunsa, on murhattu.

  • 2.5. Synkkä vappu

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola vertaa vapunviettoa 1918 ja vuotta aikaisemmin.

  • 4.5. Selviääkö prof. Ilmari Krohn elävänä?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 4. päivänä filosofian ylioppilas Väinö Pesola lukee tenttiin ja toivoo, että Haminassa punaisten vangiksi joutunut Helsingin yliopiston musiikkitieteen professori Ilmari Krohn selviäisi hengissä.

  • 6.5. Nainen osaa liverrellä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii kutsuntoja, kotiolojaan ja naissuhdettaan.

  • 8.5. Saako Työmiehen entinen musiikkiarvostelija töitä?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 8. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle luvataan töitä opettajana. Pesola pelkää kuitenkin saavansa potkut, jos tieto menneisyydestä Työmiehen musiikkiarvostelijana tulee ilmi.

  • 11.5. Jääkärimarssin runoilija kihloihin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 11. päivänä sota on takana ja kuoronjohtaja Väinö Pesola saa aiheen kertoa kuorolaistensa romansseista. Yhden Nuori Laulu -sekakuoron neitosista kihlaa kuuluisa runoilija-jääkäri Heikki Nurmio.

  • 24.5. Mikä seuraa tätä hirveää aikaa?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 21.–24. päivinä kuoronjohtaja Väinö Pesola pääsee läpi musiikkitieteen tentistä ja tähtää maisteriksi vielä kevään aikana. Pesola kuulee jälleen kuolinuutisia; säveltäjä Toivo Kuula on kuollut saamiinsa vammoihin Viipurissa ja toimittaja Irmari Rantamala vankikuljetuksessa Suomenlinnaan.

  • 2.6. Maisteri on virallinen tittelini!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Kesäkuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola valmistuu Helsingin yliopistosta musiikkitieteen maisteriksi.

  • 27.1. Sisällissota syttyy ja oopperalaulaja juuttuu Vaasaan

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    27. tammikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Vaasassa jälkimmäisen kahdesta konsertistaan. Sota syttyy konsertin jälkeisenä yönä eikä hän pääse palaamaan Helsinkiin perheensä luokse.

  • 18.2. Jääkärit saapuvat Vaasaan

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    18. helmikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola on paikalla, kun jääkäreiden etujoukko, 85 miestä, saapuu meriteitse Saksasta Vaasaan.

  • 1.4. "Lahtarien laulaja" ei saa esittää Jääkärimarssia Savonlinnan kirkossa

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Savonlinnassa viimeisen sotakonserteistaan. Hän on kiertänyt valkoisten hallitsemilla pohjoisilla alueilla. Elli Sola saa Helsingissä punaisten lehdistä tiedon, että "lahtarien laulaja", puoliso ja lasten isä on elossa.

  • 16.4. Ihmettelet varmaan kun saat tämän kirjeen

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 16. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on Karjalankannaksella Antreassa. Hän kirjoittaa ensimmäisen kirjeen kotiin Helsinkiin sitten tammikuun lopun, jolloin hän sisällissodan sytyttyä joutui konserttikiertueellaan jäämään Vaasaan.

  • 17.4. Mitenkä ne ipanat voivat siellä?

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 17. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on Kannaksella Antreassa ja jatkaa kirjettä kotiin. Hän kyselee perheen vointia, vaikka ehkä tietääkin ettei tule saamaan kirjeeseen vastausta.

  • 23.-24.4. Kuka luuli että se näin kauan kestää

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 23. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on runsaan 20 kilometrin päässä punaisten hallitsemasta Viipurista. Huhtikuun 24. päivänä hän on ollut tasan kolme kuukautta poissa kotoa ja vailla yhteyttä perheeseensä.

  • 26.4. Hyvä jos voi säilyttää itsensä täihin tulemasta

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 26. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on valkoisten joukkojen mukana vain viiden kilometrin päässä Viipurista. Vaatteita ei ole voinut riisua pitkään aikaan, sillä koko ajan on pitänyt olla valmiina lähtöön.

  • 28.4. Wapaus on verellä ostettava

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 28. päivänä Viipuri on yhä punaisten hallussa. Oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola odottaa ratkaisun tapahtuvan tänään.

  • 1.5. Raju vappujuhla Viipurin Seurahuoneella

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola tapaa taiteilijapari Alma ja Toivon Kuulan keskellä katua Viipurissa. He kaikki osallistuvat meluisaan voitonjuhlaan Seurahuoneella. Sola syö illallista jääkäriluutnantti Pekka Heikan kanssa.

  • 4.5. Odotan upseeripolettiani

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 4. päivänä vääpeli Wäinö Solalla on kädet täynnä työtä. Saksalaisen eversti Ulrich von Colerin joukkojen kirjuri ennättää kuitenkin kirjoittaa kotiin.

  • 11.5. Viimeinkin yhteys perheeseen!

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukouun 11. päivänä oopperalaulaja, nyt vänrikki Wäinö Sola kirjoittaa Viipurista iloisena kirjeen kotiin Helsinkiin. Hän on viimein saanut tietoja kotoa, mutta ei vielä ole aivan varma kuinka kaikki siellä on sujunut.

  • Säveltäjä Aarre Merikanto liittyy valkoisiin ja ryhtyy taistelijaksi

    Keväällä 1918 nuori Merikanto on jo nimeä luonut taiteilija.

    Syksyllä 1917 uraansa aloitteleva säveltäjä Aarre Merikanto on osallistunut valkoisen kaartin harjoituksiin. Hän on valmis puolustamaan ase kädessä 6. joulukuuta julistettua itsenäisyyttä. Helmikuussa 1918 joukot joissa Merikannon taistelee, antautuvat Kirkkonummella ja heidät kuljetetaan vankilaan Ruotsalaiseen reaalilyseoon Helsingin Kruununhakaan. Lue juttu ja seuraa Aarre Merikannon tarinaa keväällä 1918.

  • 28.2. Kuuden viikon vankeus Kruununhaassa alkaa

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Helmikuun 28. päivän vastaisena yönä 467 Kirkkonummella antautunutta suojeluskuntalaista kuljetetaan kahdella junalla Helsinkiin. Vangit sijoitetaan Ruotsalaiseen reaalilyseoon Liisankadulle, nykyisen Sibelius-lukion tiloihin Kruununhakaan.

  • 4.3. Aika menee tupakoidessa ja kirjoja lukiessa

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 4. päivänä Aarre Merikanto kirjoittaa poikkeuksellisen pitkän kirjeen kotiin. Aarren vanhemmat Liisa ja Oskar Merikanto asuvat Korkeavuorenkadulla, vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä Ruotsalaisesta reaalilyseosta.

  • 13.3. Kuinka hauskaa, että on taas kodak!

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 13. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa tiedetään ensin, että 'kaakkaon' pitäisi taas päästä läpi, mutta illalla asia onkin jo päinvastoin. Aarre iloitsee myös uudesta kamerasta.

  • 16.3. Kunpa, kunpa vaan pian täältä pääsisi!

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 16. päivänä Aarre Merikanto tuskailee vapauden perään. Keskittyminen on vaikeaa, mutta siitä huolimatta hän on saanut joitain säveliä paperille.

  • 19.3. Tänään aamiaisella saimme syödä perunoita vaikka kuinka paljon

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 19. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa saa aamiaisella syödä vatsansa täyteen perunoita. Aarre Merikanto kätkee niitä myös taskuihinsa. Helsinkiläinen lääkäri Martti Johannes Siirala on myös kuullut tarkempia tietoja vankien oloista.

  • 20.3. Vankilassa podetaan vatsavaivoja

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 20. päivänä Ruotsalaisessa reaalilyseossa on aamulla ollut hauska "intermezzo". Vankilassa päästään viimein dussiin ja suklaatakin taas kaipaillaan.

  • 24.3. Hemmoteltu valkoinen vanki

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 24. päivänä säveltäjä Aarre Merikanto on saanut vankilaan paitsi jälleen kukkasia, myös runsaasti postia: "Olipa se satsi. Viiet paketit, kuuet kirjehet!" Hän tuntee itsensä perin hemmotelluksi.

  • 3.4. Mämmilähetys saapuu ja viulusävellys valmistuu

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on jo vietetty, mutta Aarre Merikanto saa vasta nyt mämmilähetyksen vankilaan. Myös sävellysrintamalla on tapahtunut, viulukappale Humoreski on valmistunut.

  • 6.4. Ei tämä sitä kaikkein kauheinta tämä vankina olo ole

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Huhtikuun 6. päivänä Kirkkonummen taisteluissa antautuneet valkoiset ovat olleet runsaat viisi viikkoa vankilassa. On kaunis auringonpaisteinen ilma ja Aarre Merikanto kaipaa ulos kävelemään, kahvilaan ja tietysti kotiin.

  • "Ruotsalaisen reaalilyseon valkoiset olivat hyvin kohdeltuja panttivankeja"

    Tutkija kertoo taustaa Kruununhaan valkoisista vangeista.

    Huhtikuun alussa kun saksalaiset lähestyivät Helsinkiä, käytiin pääkaupungin antautumisesta neuvotteluja punaisten ja saksalaisten välillä. Punaisten radikaalit torjuivat neuvottelut ja kahden päivän kaupunkisodassa vaara oli todellinen: mitä tapahtuu Ruotsalaisen lyseon pojille kun punaiset menettävät vallan?

  • Pakolaisena Venäjällä: Johdannoksi

    Knut Kangas kirjoitti tarinansa salanimellä Eero Korpi.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kangas käytti salanimeä Eero Korpi. Hän kirjoitti 21-osaisen kertomuksen "Pakolaisena Venäjällä" ja on todennäköistä, että Kangas kirjoittaa kertomuksessa omat kokemuksensa Venäjän vaikeista pakovuosista. Tarina alkaa pienellä johdannolla, jossa kertojana on päähenkilön vanha ystävä. Kertojanääni vaihtuu, kun päähenkilö alkaa kertoa ystävälle vuosistaan pakolaisena.

  • Pakolaisena Venäjällä: Pietarissa

    Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" toisessa osassa ollaan Pietarissa, missä likaiset kadut kuhisevat elämää.

  • Pakolaisena Venäjällä: Seuraavat päivät

    Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" kolmannessa osassa Pietariin saapuu yhä lisää pakolaisia ja päähenkilön matkakumppani päättää jatkaa matkaa.

  • Pakolaisena Venäjällä: Yksin

    Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" neljännessä osassa päähenkilö on jäänyt yksin Pietariin matkakumppanin jatkettua matkaa eteenpäin.

  • Pakolaisena Venäjällä: Elämää kasarmeissa

    Kovien kohtaloiden tarinoita Pietarista.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" viidennessä osassa päähenkilö on Pietarissa, jossa on tuhansittain Suomesta paenneita punaisia. Hän pohtii kommunistista yhteiskuntaa ja näkee ympärillään toinen toistaan kurjempia kohtaloita.

  • Pakolaisena Venäjällä: Työkoulu

    Kahdennessatoista osassa päähenkilö toimii opettajana.

    Tarinan kahdennessatoista osassa päähenkilö on saanut opettajan paikan Pietariin perustetussa kommunistiselle pohjalle perustetussa oppikoulussa.

  • Pakolaisena Venäjällä: Joulu

    Tarinan neljännessätoista osassa on joulu.

    Tarinan neljännessätoista osassa on joulu, jota maanpakolainen viettää synkissä tunnelmissa miettien elämän tarkoitusta.

  • Pakolaisena Venäjällä: Kotimatkalle

    Osassa 20 maanpakolainen pääsee viimein palaamaan Suomeen.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" toiseksi viimeisessä osassa maanpakolainen kertoo kuinka kaksivuotinen ajanjakso Venäjällä päättyy kauan kaivattuun paluuseen koti-Suomeen.

  • 14.1. Yllätyksenä soitettiin Sibeliuksen Jääkärien marssi

    Silminnäkijä kirjoittaa 13.1.1918 Kansalaisjuhlasta.

    Tammikuun 14. päivänä Martti Johannes Siirala kirjoittaa edellisen illan Kansalaisjuhlasta Kansallisteatterissa, jossa hän istui yleisön joukossa. Ei hullumpi, Siirala tuumaa yllätysnumerona soitetusta uutuudesta, Sibeliuksen Jääkärien marssista.

  • 20.1. Jääkärien marssi kuunneltiin seisaaltaan

    Silminnäkijä kirjoittaa 19.1.1918 Akateemisesta juhlasta.

    Tammikuun 20. päivänä Martti Johannes Siirala kirjoittaa päiväkirjaansa edellisen illan akateemisesta ylioppilasjuhlasta. Jääkärien marssi kuunneltiin seisaaltaan ja varsinkin juhlapuheet saivat yleisön pidättämään henkeään.

  • 30.1. Ambulanssilääkärinä taistelussa

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Tammikuun 30. päivänä Martti Johannes Siirala kertoo Kansalaisjuhlan ja akateemisen ylioppilasjuhlan jälkeen kokemuksistaan Punaisen Ristin ambulanssilääkärinä taistelussa, jonne punaisten johto hänet lähettää.

  • 25.2. Tapaus Sillman

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Helmikuun 25. päivänä Martti Johannes Siirala kertoo osakuntatoveristaan kirjailija Edgar Sillmanista, joka löytyy koleraparakin ruumishuoneelta.

  • 25.2. Hevosambulanssi etsii haavoittuneita

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Helmikuun 25. päivänä Martti Johannes Siirala on juuri palannut Suomenlahden saarista, missä hän on ollut ambulanssilääkärinä etsimässä haavoittuneita.