Hyppää pääsisältöön

Kaisa Ijäs tutkii aikaa ja muistia runoilijan kaleidoskooppisella vapaudella

Runoilija Kaisa Ijäs
Runoilija Kaisa Ijäs Runoilija Kaisa Ijäs Kuva: Liisa Takala Kaisa Ijäs,Tanssiva karhu,Palkintoehdokas

Muisti on kaiken perusta, sanoo runoilija Kaisa Ijäs. Hän tarttui teemaan, koska koki, että nyt eletään muistin murroksessa, hektisessä on-line kulttuurissa.

- Olen huomannut, että toisinaan kun nainen alkaa puhua historiasta ja globaaleista teemoista, kuittaillaan: “Henkilökohtaista! Mitä sä siellä ovuloit? Vetelet suuria linjoja, mutta on tainnut jäädä Foucault lukematta!” nauraa runoilija Kaisa Ijäs käheällä äänellä.

Ijäksen edessä pöydällä on pieni muistikirja, sellaiseen syntyivät myös ensimmäiset fragmentit Aurinkokello-teoksen runoista, sen käsittelemistä suurista linjoista.

Kirja tutkii perustavanlaatuisia asioita - aikaa ja muistia. Residenssivierailu Roomassa oli teoksen synnylle tärkeä. Runoilija tutki aiheitaan myös Suomalaisen Kirjallisuudenseuran kirjastossa, viikinkikeskuksessa Kemiön saarella, kelluvalla tanssilattialla Astuvansalmen kalliomaalausten kupeessa ja Kumpulan kampuksella tutun paleontologin vieraana.

- Taustalla oli kokemus ajassamme olevasta muistin murroksesta, siitä että elämme hektisessä, dataistisessa ja globalisoituneessa on-line kulttuurissa, jossa tietynlainen historiallinen ulottuvuus alkaa häivyttyä. Muisti on fundamentaali asia, kaiken perusta. Halusin tutkia sitä runoilijan kaleidoskooppisella vapaudella, eri suunnista, sanoo Ijäs.

Nimitin runojani kriisi- ja kapinarituaaleksi.

Aurinkokellossa putoillaan eri aikakausiin ja sivistyksemme perustana oleviin historian murroskohtiin. Kirjasta löytää myös tämän hetken kuuman kysymyksen, ilmastonmuutoksen. Mutta sekin asettuu pitkään sykliin: ”Tiedämme milloin saaret kohosivat merestä ja nyt ennustamme pinnan kohoamista”.

- En kuitenkaan halunnut kirjoittaa ilmastonmuutospamflettia, vaan halusin keskittyä ajattomuuteen. Nimitin runojani jossain vaiheessa kriisi- ja kapinarituaaleksi. Totta kai kirjailijana kirjoitan tästä hetkestä käsin ja ajankohtaiset asiat alkoivat pikkuhiljaa vuotaa läpi, vaikka käsittelenkin niitä kiertoteitse, kertoo Ijäs.

Hän ei halua puhua runouden kohdalla aiheista, mutta sanoo, että usein joku kysymys vain alkaa piirittää ja siihen törmää jatkuvasti eri suunnilta. Kirjoittaminen on Ijäkselle myös tuntemattoman kohtaamista, dialogia ja toisinaan kaaoksen hallintaa.

- Kaaosta on turha yrittää ottaa haltuun. Vaikka tulokulma olisikin rationaalinen, jossain vaiheessa pitää päästää irti, alitajuinen voima on päästettävä liikkeelle. Runous onkin ennen kaikkea mielen vaellusta kielessä.

Käsittelen kirjassa myös omaa katoavaisuuttani.

Lukeminen on kirjoittamisen sisartoimintaa, sanoo Kaisa Ijäs. Hän luki Aurinkokelloa varten paljon. Kokoelman kirjoittamiseen vaikuttaneet kirjat on listattu teoksen loppuun. Ijäs sanoo, että kirja olisi voinut olla myös essee.

- Käsittelen kirjassa myös omaa katoavaisuuttani, sitä perusinhimillistä juttua. Katoavaisuus liittyy varmasti myös ikääni, siihen vaiheeseen missä olen nyt. Tosin kai sitä pohtii elämän kestoa aina; nuorena, keski-ikäisenä ja vanhana.

Aurinkokelloa on pidetty vaikeana kirjana. Sen runoilija on kuullut itsekin – ja ollut myös yllättynyt. Hän sanoo, ettei kirjassa ole arvoitusta, joka pitäisi ratkaista.

- Ei runoutta tarvitse selittää, voi nauttia kielestä ja maailmasta, jonka se avaa. Jos ensimmäisellä lukukerralla ei vielä hahmota kaikkea, seuraavalla saa jo vastauksia. Toivon, että runous kestäisi aikaa ja useita lukukertoja, Kaisa Ijäs sanoo.

Hän myös pohtii, että yleisesti runouden pitäminen vaikeana on sitkeästi ylläpidetty myytti.

- Kenties modernismin perintö on jättänyt jälkeensä sellaisen pömpöösin laahuksen.

Epävarmuudesta ja uhkakuvista huolimatta on uskottava ihmisyyteen.

Onko runojen kirjoittaminen Ijäkselle helppoa?

- Helvetin vaikeaahan se on! En suosittele kenellekään, runoilija nauraa.

Ja toisaalta:

- Toivon, että kirjani kirkastaisi lukijalle tätä hetkeä. Itse näen nyt tämän ajan hengen hiukan kuin luolasta nousseena. Epävarmuudesta ja uhkakuvista huolimatta on uskottava ihmisyyteen.

Kaisa Ijäs kertoo suhtautuvansa työhön niin että opiskelee koko ajan itselleen uusia työvälineitä. Aurinkokelloa kirjoittaessa asioita alkoi aueta myös proosan suuntaan.

Uusi kirja on jo suunnitteilla. Se saattaa olla proosaa.

Kaisa Ijäs s. 1977

Runoteokset

  • Aurinkokello 2018
  • Pakopiste 2013
  • Siskot, veljet 2009

Palkinnot ja ehdokkuudet

  • Runeberg-palkintoehdokkuus (Pakopiste) 2013
  • Katri Vala -palkinto (Siskot, veljet) 2009
  • Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokuus 2009

Kaisa Ijäksen runoteos Aurinkokello on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi vuonna 2018.

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee teoksen ehdokkuuden näin:

Kaisa Ijäs vaatii lukijaltaan paljon. Abstraktit, isot käsitteet aika ja muisti, jonka avulla aikaa yritämme ymmärtää, asettuvat kuitenkin tutkimuksen kohteiksi hyvin ja vapauttavat kärsivällisen lukijan nauttimaan havaintojen kirkkaudesta ja kielen rytmistä. ”Epätiedon taakka” ei enää vaivaakaan lukijaa vaan hänkin saa luvan ilahtua:
”...kaikesta nousee jotain mieleen
vallitsee yllättävää paluuliikennettä sieltä
missä joskus rakastettiin”

Kulttuuriykkönen:

Kommentit
  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

  • Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta!

    Lähetä runoteoksesi raadin luettavaksi.

    Tanssiva karhu on Ylen oma runouspalkinto. Se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994. Ensimmäinen palkittu teos oli Sirkka Turkan Sielun veli. Runous todella ansaitsee huomiota. Siksi Yle hoitaa kulttuuritehtäväänsä ja nostaa joka vuosi esiin joukon erityisen korkeatasoisia kotimaisia runoteoksia.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri