Hyppää pääsisältöön

Kaisa Ijäs tutkii aikaa ja muistia runoilijan kaleidoskooppisella vapaudella

Runoilija Kaisa Ijäs
Runoilija Kaisa Ijäs Runoilija Kaisa Ijäs Kuva: Liisa Takala Kaisa Ijäs,Tanssiva karhu,Palkintoehdokas

Muisti on kaiken perusta, sanoo runoilija Kaisa Ijäs. Hän tarttui teemaan, koska koki, että nyt eletään muistin murroksessa, hektisessä on-line kulttuurissa.

- Olen huomannut, että toisinaan kun nainen alkaa puhua historiasta ja globaaleista teemoista, kuittaillaan: “Henkilökohtaista! Mitä sä siellä ovuloit? Vetelet suuria linjoja, mutta on tainnut jäädä Foucault lukematta!” nauraa runoilija Kaisa Ijäs käheällä äänellä.

Ijäksen edessä pöydällä on pieni muistikirja, sellaiseen syntyivät myös ensimmäiset fragmentit Aurinkokello-teoksen runoista, sen käsittelemistä suurista linjoista.

Kirja tutkii perustavanlaatuisia asioita - aikaa ja muistia. Residenssivierailu Roomassa oli teoksen synnylle tärkeä. Runoilija tutki aiheitaan myös Suomalaisen Kirjallisuudenseuran kirjastossa, viikinkikeskuksessa Kemiön saarella, kelluvalla tanssilattialla Astuvansalmen kalliomaalausten kupeessa ja Kumpulan kampuksella tutun paleontologin vieraana.

- Taustalla oli kokemus ajassamme olevasta muistin murroksesta, siitä että elämme hektisessä, dataistisessa ja globalisoituneessa on-line kulttuurissa, jossa tietynlainen historiallinen ulottuvuus alkaa häivyttyä. Muisti on fundamentaali asia, kaiken perusta. Halusin tutkia sitä runoilijan kaleidoskooppisella vapaudella, eri suunnista, sanoo Ijäs.

Nimitin runojani kriisi- ja kapinarituaaleksi.

Aurinkokellossa putoillaan eri aikakausiin ja sivistyksemme perustana oleviin historian murroskohtiin. Kirjasta löytää myös tämän hetken kuuman kysymyksen, ilmastonmuutoksen. Mutta sekin asettuu pitkään sykliin: ”Tiedämme milloin saaret kohosivat merestä ja nyt ennustamme pinnan kohoamista”.

- En kuitenkaan halunnut kirjoittaa ilmastonmuutospamflettia, vaan halusin keskittyä ajattomuuteen. Nimitin runojani jossain vaiheessa kriisi- ja kapinarituaaleksi. Totta kai kirjailijana kirjoitan tästä hetkestä käsin ja ajankohtaiset asiat alkoivat pikkuhiljaa vuotaa läpi, vaikka käsittelenkin niitä kiertoteitse, kertoo Ijäs.

Hän ei halua puhua runouden kohdalla aiheista, mutta sanoo, että usein joku kysymys vain alkaa piirittää ja siihen törmää jatkuvasti eri suunnilta. Kirjoittaminen on Ijäkselle myös tuntemattoman kohtaamista, dialogia ja toisinaan kaaoksen hallintaa.

- Kaaosta on turha yrittää ottaa haltuun. Vaikka tulokulma olisikin rationaalinen, jossain vaiheessa pitää päästää irti, alitajuinen voima on päästettävä liikkeelle. Runous onkin ennen kaikkea mielen vaellusta kielessä.

Käsittelen kirjassa myös omaa katoavaisuuttani.

Lukeminen on kirjoittamisen sisartoimintaa, sanoo Kaisa Ijäs. Hän luki Aurinkokelloa varten paljon. Kokoelman kirjoittamiseen vaikuttaneet kirjat on listattu teoksen loppuun. Ijäs sanoo, että kirja olisi voinut olla myös essee.

- Käsittelen kirjassa myös omaa katoavaisuuttani, sitä perusinhimillistä juttua. Katoavaisuus liittyy varmasti myös ikääni, siihen vaiheeseen missä olen nyt. Tosin kai sitä pohtii elämän kestoa aina; nuorena, keski-ikäisenä ja vanhana.

Aurinkokelloa on pidetty vaikeana kirjana. Sen runoilija on kuullut itsekin – ja ollut myös yllättynyt. Hän sanoo, ettei kirjassa ole arvoitusta, joka pitäisi ratkaista.

- Ei runoutta tarvitse selittää, voi nauttia kielestä ja maailmasta, jonka se avaa. Jos ensimmäisellä lukukerralla ei vielä hahmota kaikkea, seuraavalla saa jo vastauksia. Toivon, että runous kestäisi aikaa ja useita lukukertoja, Kaisa Ijäs sanoo.

Hän myös pohtii, että yleisesti runouden pitäminen vaikeana on sitkeästi ylläpidetty myytti.

- Kenties modernismin perintö on jättänyt jälkeensä sellaisen pömpöösin laahuksen.

Epävarmuudesta ja uhkakuvista huolimatta on uskottava ihmisyyteen.

Onko runojen kirjoittaminen Ijäkselle helppoa?

- Helvetin vaikeaahan se on! En suosittele kenellekään, runoilija nauraa.

Ja toisaalta:

- Toivon, että kirjani kirkastaisi lukijalle tätä hetkeä. Itse näen nyt tämän ajan hengen hiukan kuin luolasta nousseena. Epävarmuudesta ja uhkakuvista huolimatta on uskottava ihmisyyteen.

Kaisa Ijäs kertoo suhtautuvansa työhön niin että opiskelee koko ajan itselleen uusia työvälineitä. Aurinkokelloa kirjoittaessa asioita alkoi aueta myös proosan suuntaan.

Uusi kirja on jo suunnitteilla. Se saattaa olla proosaa.

Kaisa Ijäs s. 1977

Runoteokset

  • Aurinkokello 2018
  • Pakopiste 2013
  • Siskot, veljet 2009

Palkinnot ja ehdokkuudet

  • Runeberg-palkintoehdokkuus (Pakopiste) 2013
  • Katri Vala -palkinto (Siskot, veljet) 2009
  • Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokuus 2009

Kaisa Ijäksen runoteos Aurinkokello on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi vuonna 2018.

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee teoksen ehdokkuuden näin:

Kaisa Ijäs vaatii lukijaltaan paljon. Abstraktit, isot käsitteet aika ja muisti, jonka avulla aikaa yritämme ymmärtää, asettuvat kuitenkin tutkimuksen kohteiksi hyvin ja vapauttavat kärsivällisen lukijan nauttimaan havaintojen kirkkaudesta ja kielen rytmistä. ”Epätiedon taakka” ei enää vaivaakaan lukijaa vaan hänkin saa luvan ilahtua:
”...kaikesta nousee jotain mieleen
vallitsee yllättävää paluuliikennettä sieltä
missä joskus rakastettiin”

Kulttuuriykkönen:

Kommentit
  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Koko maailman taiteen historia BBC:n uudessa suursarjassa

    Luovuuden katkeamaton ketju ulottuu vuosituhansien taakse

    Kulttuurien juurilla on BBC:n uusi yhdeksänosainen suursarja koko maailman kuvataiteen historiasta varhaisimmista luolamaalauksista nykypäivään – ja tulevaisuuteenkin. Teema tiistaisin 21.8. – 19.10.

  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Professori emerita Kaisa Häkkinen toivoo, että tutkimustietoa arvostettaisiin ja hyödynnettäisiin nykyistä enemmän

    Professori Kaisa Häkkinen on nähnyt tutkijan työn muutoksen.

    Kaisa Häkkinen tunnetaan etenkin suomen ja sen sukukielten tutkijana. Kympin tytöstä kasvoi määrätietoinen tutkija, joka uransa varrella on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Häkkinen on uransa aikana nähnyt tutkijan työn muutoksen, jota nykyisin leimaa kiire ja jatkuva arviointi. Eläkkeellä saa onneksi tehdä mitä huvittaa.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kohta robotit eivät kaipaa ihmistä – 10 tarinaa robottien elämästä

    Robotti on enemmän kuin kone, se on kohta perheenjäsen.

    1950-luvulla haaveiltiin ajasta, jolloin robotit astuisivat ihmiskunnan palvelukseen. Robotit ovat olleet liukuhihnahommissa jo vuosikymmeniä, ja nyt ne haluavat olla perheenjäseniämme. Robotit ovat osa elämäämme - halusimme tai emme.

  • Esa-Pekka Salonen 60 vuotta Teemalla

    Juhlakonsertti suorana, arkisto-ohjelmia nuoresta maestrosta

    Kesällä 60 vuotta täyttänyttä maestro Esa-Pekka Salosta juhlitaan suorassa konserttilähetyksessä perjantaina 17.8. Lisäksi Teemalla nähdään arkisto-ohjelmia nuoremmasta Salosesta.

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen on oppinut kiitollisuuden taidon

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä.

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä. Hän on tehnyt kymmenien eri ammattien töitä aina merimiehestä ohjelmistosuunnittelijaksi ja päätoimittajaksi asti. Viimeiset 40 vuotta hän on elättänyt itsensä vapaana kirjailijana. Torsti Lehtisen elämä on myös vaikuttava muutostarina, jonka päähenkilö ponnistaa Kallion slummeista ja päihteiden ja rötösten maailmasta yliopistoon filosofian laitoksen opiskelijaksi ja vapaaksi tutkijaksi. Lehtisen mittavan tuotannon keskiössä ovat eksistenssin kysymykset, joita myös Lehtisen tutkima tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard pohti.

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

  • Ingmar Bergmanin taiteen ja tuotteliaisuuden salaisuudet: jatkuva ripuli, elatusvelvollisuudet ja seksi

    Harva olisi selvinnyt Bergmanin vauhdissa

    Taiteilijadokumentit keskittyvät yleensä ylläpitämään romanttista neromyyttiä ja herkuttelemaan tragedioilla. Niitä tehdään ikään kuin kukaan ei jaksaisi kuulla neron teoksista mitään. Uusi Bergman-dokumentti Yksi vuosi, yksi elämä ei tee tästä poikkeusta. Saamme tietää että useamman naisen kanssa yhtä aikaa touhuavalla elokuvaohjaajalla oli ärtynyt suoli ja paha temperamentti. Mutta resepti toimii, sillä minäkin palasin kiinnostuneena hyllyssä pölyttyneen dvd-kokoelmani kimppuun ja innostuin lukemaan kolme ja puoli kirjaa Bergmanista.