Hyppää pääsisältöön

Kaisa Ijäs tutkii aikaa ja muistia runoilijan kaleidoskooppisella vapaudella

Runoilija Kaisa Ijäs
Runoilija Kaisa Ijäs Runoilija Kaisa Ijäs Kuva: Liisa Takala Kaisa Ijäs,Tanssiva karhu,Palkintoehdokas

Muisti on kaiken perusta, sanoo runoilija Kaisa Ijäs. Hän tarttui teemaan, koska koki, että nyt eletään muistin murroksessa, hektisessä on-line kulttuurissa.

- Olen huomannut, että toisinaan kun nainen alkaa puhua historiasta ja globaaleista teemoista, kuittaillaan: “Henkilökohtaista! Mitä sä siellä ovuloit? Vetelet suuria linjoja, mutta on tainnut jäädä Foucault lukematta!” nauraa runoilija Kaisa Ijäs käheällä äänellä.

Ijäksen edessä pöydällä on pieni muistikirja, sellaiseen syntyivät myös ensimmäiset fragmentit Aurinkokello-teoksen runoista, sen käsittelemistä suurista linjoista.

Kirja tutkii perustavanlaatuisia asioita - aikaa ja muistia. Residenssivierailu Roomassa oli teoksen synnylle tärkeä. Runoilija tutki aiheitaan myös Suomalaisen Kirjallisuudenseuran kirjastossa, viikinkikeskuksessa Kemiön saarella, kelluvalla tanssilattialla Astuvansalmen kalliomaalausten kupeessa ja Kumpulan kampuksella tutun paleontologin vieraana.

- Taustalla oli kokemus ajassamme olevasta muistin murroksesta, siitä että elämme hektisessä, dataistisessa ja globalisoituneessa on-line kulttuurissa, jossa tietynlainen historiallinen ulottuvuus alkaa häivyttyä. Muisti on fundamentaali asia, kaiken perusta. Halusin tutkia sitä runoilijan kaleidoskooppisella vapaudella, eri suunnista, sanoo Ijäs.

Nimitin runojani kriisi- ja kapinarituaaleksi.

Aurinkokellossa putoillaan eri aikakausiin ja sivistyksemme perustana oleviin historian murroskohtiin. Kirjasta löytää myös tämän hetken kuuman kysymyksen, ilmastonmuutoksen. Mutta sekin asettuu pitkään sykliin: ”Tiedämme milloin saaret kohosivat merestä ja nyt ennustamme pinnan kohoamista”.

- En kuitenkaan halunnut kirjoittaa ilmastonmuutospamflettia, vaan halusin keskittyä ajattomuuteen. Nimitin runojani jossain vaiheessa kriisi- ja kapinarituaaleksi. Totta kai kirjailijana kirjoitan tästä hetkestä käsin ja ajankohtaiset asiat alkoivat pikkuhiljaa vuotaa läpi, vaikka käsittelenkin niitä kiertoteitse, kertoo Ijäs.

Hän ei halua puhua runouden kohdalla aiheista, mutta sanoo, että usein joku kysymys vain alkaa piirittää ja siihen törmää jatkuvasti eri suunnilta. Kirjoittaminen on Ijäkselle myös tuntemattoman kohtaamista, dialogia ja toisinaan kaaoksen hallintaa.

- Kaaosta on turha yrittää ottaa haltuun. Vaikka tulokulma olisikin rationaalinen, jossain vaiheessa pitää päästää irti, alitajuinen voima on päästettävä liikkeelle. Runous onkin ennen kaikkea mielen vaellusta kielessä.

Käsittelen kirjassa myös omaa katoavaisuuttani.

Lukeminen on kirjoittamisen sisartoimintaa, sanoo Kaisa Ijäs. Hän luki Aurinkokelloa varten paljon. Kokoelman kirjoittamiseen vaikuttaneet kirjat on listattu teoksen loppuun. Ijäs sanoo, että kirja olisi voinut olla myös essee.

- Käsittelen kirjassa myös omaa katoavaisuuttani, sitä perusinhimillistä juttua. Katoavaisuus liittyy varmasti myös ikääni, siihen vaiheeseen missä olen nyt. Tosin kai sitä pohtii elämän kestoa aina; nuorena, keski-ikäisenä ja vanhana.

Aurinkokelloa on pidetty vaikeana kirjana. Sen runoilija on kuullut itsekin – ja ollut myös yllättynyt. Hän sanoo, ettei kirjassa ole arvoitusta, joka pitäisi ratkaista.

- Ei runoutta tarvitse selittää, voi nauttia kielestä ja maailmasta, jonka se avaa. Jos ensimmäisellä lukukerralla ei vielä hahmota kaikkea, seuraavalla saa jo vastauksia. Toivon, että runous kestäisi aikaa ja useita lukukertoja, Kaisa Ijäs sanoo.

Hän myös pohtii, että yleisesti runouden pitäminen vaikeana on sitkeästi ylläpidetty myytti.

- Kenties modernismin perintö on jättänyt jälkeensä sellaisen pömpöösin laahuksen.

Epävarmuudesta ja uhkakuvista huolimatta on uskottava ihmisyyteen.

Onko runojen kirjoittaminen Ijäkselle helppoa?

- Helvetin vaikeaahan se on! En suosittele kenellekään, runoilija nauraa.

Ja toisaalta:

- Toivon, että kirjani kirkastaisi lukijalle tätä hetkeä. Itse näen nyt tämän ajan hengen hiukan kuin luolasta nousseena. Epävarmuudesta ja uhkakuvista huolimatta on uskottava ihmisyyteen.

Kaisa Ijäs kertoo suhtautuvansa työhön niin että opiskelee koko ajan itselleen uusia työvälineitä. Aurinkokelloa kirjoittaessa asioita alkoi aueta myös proosan suuntaan.

Uusi kirja on jo suunnitteilla. Se saattaa olla proosaa.

Kaisa Ijäs s. 1977

Runoteokset

  • Aurinkokello 2018
  • Pakopiste 2013
  • Siskot, veljet 2009

Palkinnot ja ehdokkuudet

  • Runeberg-palkintoehdokkuus (Pakopiste) 2013
  • Katri Vala -palkinto (Siskot, veljet) 2009
  • Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokuus 2009

Kaisa Ijäksen runoteos Aurinkokello on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi vuonna 2018.

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee teoksen ehdokkuuden näin:

Kaisa Ijäs vaatii lukijaltaan paljon. Abstraktit, isot käsitteet aika ja muisti, jonka avulla aikaa yritämme ymmärtää, asettuvat kuitenkin tutkimuksen kohteiksi hyvin ja vapauttavat kärsivällisen lukijan nauttimaan havaintojen kirkkaudesta ja kielen rytmistä. ”Epätiedon taakka” ei enää vaivaakaan lukijaa vaan hänkin saa luvan ilahtua:
”...kaikesta nousee jotain mieleen
vallitsee yllättävää paluuliikennettä sieltä
missä joskus rakastettiin”

Kulttuuriykkönen:

Kommentit
  • Jos joku asia suomalaisia yhdistää, niin se on ehdottomasti kahvihetki

    Rakkaalla kahvihetkellä on monta erilaista nimeä.

    Ihmiset juovat tätä nykyä Suomessakin monia erilaisia, usein vieraskielisiä nimillä kutsuttavia kahveja, mutta itse kahvihetki on ainakin monille Aristoteleen kantapään facebook- ryhmän jäsenistä perisuomalainen. Päiväkahviseuraa kukaan enää lehti-ilmoituksella tuskin itselleen etsii, mutta päiväkahvit on kyllä selvästi monelle yhtä kuin päivän ykköshetki .

  • Avaruusromua: Musiikin ihmeellinen voima

    Musiikista hyötyvät eniten ne, jotka tekevät sitä itse.

    Viimeaikaiset tutkimustulokset kertovat musiikin tekevän meille monia asioita. Ne kertovat musiikin ihmeellisestä voimasta. Jo 1990-luvulla puhuttiin Mozart-efektistä. Huomattiin, että Mozartin musiikkia kuunnelleet menestyivät tietynlaisissa psykologisissa testeissä muita paremmin. Vaikka Mozart-efekti on sittemmin todistettu lähes olemattomaksi, on silti totta, että musiikki vaikuttaa meihin monin tavoin. Tutkijat ovat sitä mieltä, että musiikista hyötyvät eniten ne, jotka tekevät sitä itse. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Takomon Alien on ilotteleva ja pelotteleva esitys ihmisen peloista

    Hurmaava halpis-avaruusseikkailu & yllättävä teatterileikki.

    Matka pelon ytimeen alkaa avaruusaluksen ohjaamosta, jossa miehistö herätetään horroksesta tutkimaan outoa signaalia. Esitys on hurmaava halpis-camp-avaruusseikkailu yhdistettynä yllätykselliseen teatterileikkiin.

  • Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rautahuone Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Matti Yrjänä Joensuun ensimmäinen Harjunpää-romaani, Väkivallan virkamies, ilmestyi vuonna 1976 ja viimeinen Harjunpää ja rautahuone vuonna 2010. Millaisia syitä Matti Yrjänä Joensuun kirjoittaman Harjunpää-romaanien suosiolle näet? Mikä on paras kaikista yhdestätoista Harjunpää-romaanista? Millainen on ollut Harjunpään elämänkulku Joensuun kirjoittaman romaanisarjan edetessä?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri