Hyppää pääsisältöön

Kaisa Ijäs tutkii aikaa ja muistia runoilijan kaleidoskooppisella vapaudella

Runoilija Kaisa Ijäs
Runoilija Kaisa Ijäs Runoilija Kaisa Ijäs Kuva: Liisa Takala Kaisa Ijäs,Tanssiva karhu,Palkintoehdokas

Muisti on kaiken perusta, sanoo runoilija Kaisa Ijäs. Hän tarttui teemaan, koska koki, että nyt eletään muistin murroksessa, hektisessä on-line kulttuurissa.

- Olen huomannut, että toisinaan kun nainen alkaa puhua historiasta ja globaaleista teemoista, kuittaillaan: “Henkilökohtaista! Mitä sä siellä ovuloit? Vetelet suuria linjoja, mutta on tainnut jäädä Foucault lukematta!” nauraa runoilija Kaisa Ijäs käheällä äänellä.

Ijäksen edessä pöydällä on pieni muistikirja, sellaiseen syntyivät myös ensimmäiset fragmentit Aurinkokello-teoksen runoista, sen käsittelemistä suurista linjoista.

Kirja tutkii perustavanlaatuisia asioita - aikaa ja muistia. Residenssivierailu Roomassa oli teoksen synnylle tärkeä. Runoilija tutki aiheitaan myös Suomalaisen Kirjallisuudenseuran kirjastossa, viikinkikeskuksessa Kemiön saarella, kelluvalla tanssilattialla Astuvansalmen kalliomaalausten kupeessa ja Kumpulan kampuksella tutun paleontologin vieraana.

- Taustalla oli kokemus ajassamme olevasta muistin murroksesta, siitä että elämme hektisessä, dataistisessa ja globalisoituneessa on-line kulttuurissa, jossa tietynlainen historiallinen ulottuvuus alkaa häivyttyä. Muisti on fundamentaali asia, kaiken perusta. Halusin tutkia sitä runoilijan kaleidoskooppisella vapaudella, eri suunnista, sanoo Ijäs.

Nimitin runojani kriisi- ja kapinarituaaleksi.

Aurinkokellossa putoillaan eri aikakausiin ja sivistyksemme perustana oleviin historian murroskohtiin. Kirjasta löytää myös tämän hetken kuuman kysymyksen, ilmastonmuutoksen. Mutta sekin asettuu pitkään sykliin: ”Tiedämme milloin saaret kohosivat merestä ja nyt ennustamme pinnan kohoamista”.

- En kuitenkaan halunnut kirjoittaa ilmastonmuutospamflettia, vaan halusin keskittyä ajattomuuteen. Nimitin runojani jossain vaiheessa kriisi- ja kapinarituaaleksi. Totta kai kirjailijana kirjoitan tästä hetkestä käsin ja ajankohtaiset asiat alkoivat pikkuhiljaa vuotaa läpi, vaikka käsittelenkin niitä kiertoteitse, kertoo Ijäs.

Hän ei halua puhua runouden kohdalla aiheista, mutta sanoo, että usein joku kysymys vain alkaa piirittää ja siihen törmää jatkuvasti eri suunnilta. Kirjoittaminen on Ijäkselle myös tuntemattoman kohtaamista, dialogia ja toisinaan kaaoksen hallintaa.

- Kaaosta on turha yrittää ottaa haltuun. Vaikka tulokulma olisikin rationaalinen, jossain vaiheessa pitää päästää irti, alitajuinen voima on päästettävä liikkeelle. Runous onkin ennen kaikkea mielen vaellusta kielessä.

Käsittelen kirjassa myös omaa katoavaisuuttani.

Lukeminen on kirjoittamisen sisartoimintaa, sanoo Kaisa Ijäs. Hän luki Aurinkokelloa varten paljon. Kokoelman kirjoittamiseen vaikuttaneet kirjat on listattu teoksen loppuun. Ijäs sanoo, että kirja olisi voinut olla myös essee.

- Käsittelen kirjassa myös omaa katoavaisuuttani, sitä perusinhimillistä juttua. Katoavaisuus liittyy varmasti myös ikääni, siihen vaiheeseen missä olen nyt. Tosin kai sitä pohtii elämän kestoa aina; nuorena, keski-ikäisenä ja vanhana.

Aurinkokelloa on pidetty vaikeana kirjana. Sen runoilija on kuullut itsekin – ja ollut myös yllättynyt. Hän sanoo, ettei kirjassa ole arvoitusta, joka pitäisi ratkaista.

- Ei runoutta tarvitse selittää, voi nauttia kielestä ja maailmasta, jonka se avaa. Jos ensimmäisellä lukukerralla ei vielä hahmota kaikkea, seuraavalla saa jo vastauksia. Toivon, että runous kestäisi aikaa ja useita lukukertoja, Kaisa Ijäs sanoo.

Hän myös pohtii, että yleisesti runouden pitäminen vaikeana on sitkeästi ylläpidetty myytti.

- Kenties modernismin perintö on jättänyt jälkeensä sellaisen pömpöösin laahuksen.

Epävarmuudesta ja uhkakuvista huolimatta on uskottava ihmisyyteen.

Onko runojen kirjoittaminen Ijäkselle helppoa?

- Helvetin vaikeaahan se on! En suosittele kenellekään, runoilija nauraa.

Ja toisaalta:

- Toivon, että kirjani kirkastaisi lukijalle tätä hetkeä. Itse näen nyt tämän ajan hengen hiukan kuin luolasta nousseena. Epävarmuudesta ja uhkakuvista huolimatta on uskottava ihmisyyteen.

Kaisa Ijäs kertoo suhtautuvansa työhön niin että opiskelee koko ajan itselleen uusia työvälineitä. Aurinkokelloa kirjoittaessa asioita alkoi aueta myös proosan suuntaan.

Uusi kirja on jo suunnitteilla. Se saattaa olla proosaa.

Kaisa Ijäs s. 1977

Runoteokset

  • Aurinkokello 2018
  • Pakopiste 2013
  • Siskot, veljet 2009

Palkinnot ja ehdokkuudet

  • Runeberg-palkintoehdokkuus (Pakopiste) 2013
  • Katri Vala -palkinto (Siskot, veljet) 2009
  • Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokuus 2009

Kaisa Ijäksen runoteos Aurinkokello on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi vuonna 2018.

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee teoksen ehdokkuuden näin:

Kaisa Ijäs vaatii lukijaltaan paljon. Abstraktit, isot käsitteet aika ja muisti, jonka avulla aikaa yritämme ymmärtää, asettuvat kuitenkin tutkimuksen kohteiksi hyvin ja vapauttavat kärsivällisen lukijan nauttimaan havaintojen kirkkaudesta ja kielen rytmistä. ”Epätiedon taakka” ei enää vaivaakaan lukijaa vaan hänkin saa luvan ilahtua:
”...kaikesta nousee jotain mieleen
vallitsee yllättävää paluuliikennettä sieltä
missä joskus rakastettiin”

Kulttuuriykkönen:

Keskustele
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.