Värejä, tanssia ja liikettä – iloa, lauluja ja mielikuvitusta – näistä on parhaat musikaalit tehty ja siten myös Teeman musikaalikesä!
Musikaalikesä Teemalla 9.6.–25.8.2018
la 9.6. klo 21.05 Hair (12) Areenassa 7 päivää
la 16.6. klo 21.00 Viulunsoittaja katolla (7) Areenassa 7 päivää
la 23.6. kio 21.30–3.10 Juhannuksen kotimaiset iskelmäelokuvat Areenassa vain suorana
su 24.6. klo 14.15 Irving Berlin: Holiday Inn Areenassa kaksi vuotta
la 30.6. klo 22.00 Priscilla – aavikon kuningatar (S) Areenassa 7 päivää
ti 3.7. klo 14.55 (uusinta su 8.7. klo 13.45) Starring – Taina Elg Areenassa vain suorana
la 7.7. klo 21.35 Tytöt (7) Areenassa vain suorana
la 21.7. klo 21.20 Gigi (S) Areenassa vain suorana
la 21.7. klo 23.10 Leslie Caron, tähti vasten tahtoaan Areenassa 30 päivää
la 28.7. klo 21.00 Musta Orfeus (12) Areenassa 30 päivää
la 4.8. klo 21.00 Cherbourgin sateenvarjot (S) Areenassa vain suorana
la 11.8. klo 21.15 Rochefortin tytöt (S) Areenassa vain suorana
la 18.8. klo 21.45 Hoffmannin seikkailut (S) Areenassa 7 päivää
su 19.8. klo 14.55 Ernest Shackleton Loves Me Areenassa kaksi vuotta
la 25.8. klo 20.00 Leonard Bernstein 100 vuotta
Elämää suurempi Leonard Bernstein Areenassa 20 päivää
Leonard Bernstein ja musiikin maailma Areenassa vain suorana
West Side Story (12) Areenassa 7 päivää
Kesällä 2018 Teemalla esitetään lauantai-iltaisin edustava kattaus musikaalien satumaisesta la-la-maasta, kun tarjolla ovat suurimmat Oscar-rohmut, rakastettuja ikivihreitä, unohdettuja harvinaisuuksia, Jacques Demyn ihastuttavat 1960-luvun ranskalaisklassikot sekä eksoottisempina mausteina pikanttia poreilua Australiasta ja Brasiliasta.
Lisäksi juhannuksen täyttävät suomalaiset iskelmäelokuvat ja Parrasvaloissa esitetään uusia Broadway-tulkintoja. Elokuussa juhlitaan Leonard Bernsteinin satavuotispäivää uudella dokumentilla, mutta kokonaisuuden aloittaa huhtikuussa edesmenneen mestariohjaaja Miloš Formanin komean ja monitahoisen uran yllätysmusikaali Hair.
Tšekkiläisen, vuodesta 1968 länsimaissa työskennelleen Miloš Formanin elokuvissa musiikilla oli usein hyvin tärkeä osuus, muistetaanpa vaikka Ragtime ja Amadeus. Hänen ainoa varsinainen musikaalinsa oli kuitenkin yllätys – Hair, olkoonkin että lähes kaikki Formanin elokuvat kertoivat kapinallisista. Mutta kuuluisa 1960-luvun hippimusikaali sai kuitenkin elokuvatulkintansa kymmenisen vuotta "myöhässä", ja monet myös kiinnittivät huomiota useisiin muutoksiin, joita Forman itsenäisenä elokuvataiteilijana oli tehnyt alkuperäiseen teatterimusikaaliin. Nyt kun kaikki mahdollinen ajankohtaisuus tai sen puute on jo vuosikymmeniä sitten karissut, voi keskittyä laajimmillaan tuhansia osallistujia käyttäviin tanssinumeroihin, aikamatkaan 1960-luvulle sekä Aquariuksen ja Let the Sunshine Inin kaltaisiin tuttuihin sävelmiin.
Musikaalien kesässä nähdään suurimmän määrän Oscar-palkintoja voittaneet musikaalit West Side Story ja Gigi. Kun jaettu Oscar-ennätys on yksitoista palkintoa, on West Side Story heti seuraavana, kaikkien aikojen neljäntenä kymmenellä palkinnollaan ja Gigi jaetulla viidennellä sijalla yhdeksällä palkinnollaan. Lajityypin suuriin mestareihin kuuluneen Vincente Minnellin ohjaama Gigi on värikäs kertomus pariisilaisten hurmureiden ja nuoren kurtisaanin suhteista vanhassa Pariisissa. West Side Story taas tunnetusti siirtää Romeon ja Julian tarinan New Yorkin nuorisojengien maailmaan. Sen esityspäivänä säveltäjä Leonard Bernsteinin syntymästä tulee kuluneeksi tasan sata vuotta, minkä kunniaksi esitetään myös hänen värikkäästä elämästään kertova dokumentti Elämää suurempi Leonard Bernstein. Gigin yhteydessä muistellaan sen valloittavaa tähtinäyttelijätärtä dokumentissa Leslie Caron, tähti vasten tahtoaan.
Leslie Caronin aikoinaan Pariisin balettinäyttämöiltä "löytänyt" Gene Kelly nähdään Cole Porterin sävelmien tahdittamassa musikaalissa Tytöt, jonka naistähtiin puolestaan lukeutuu suomalainen Taina Elg tunnetuimmassa filmiroolissaan. Siinä tanssiseurueen solmuihin menneitä lemmensuhteita ratkotaan auki jopa oikeudenkäynnissä, kun taas Taina Elgin uraan tutustutaan dokumentissa Starring – Taina Elg (Teemalla sunnuntaina 8.7).
Klassikkomusikaalien sarjaa täydentää 16 vuoden tauon jälkeen ja vasta kolmannen kerran Suomen televisiossa esitettävä, 1900-luvun alun Venäjälle pieneen juutalaiskylään sijoittuva Viulunsoittaja katolla. Alkuperäinen musikaali toki kuuluu Suomen kuten koko maailman esitetyimpiin näytelmiin – ani harva on välttynyt kuulemasta lauluja kuten Rikas mies jos oisin tai Nousee päivä, laskee päivä.
Lähes kaikki yllämainitut elokuvat perustuvat menestyksekkäisiin Broadway-näytelmiin, mutta Parrasvaloissa nähdään myös käänteinen tapaus: vuonna 1942 tehtyyn elokuvaan perustuva tuore Broadway-musikaali Holiday Inn. Siinä kuullaan tukku Irving Berlinin tunnetuimpia sävelmiä, kuten Cheek to Cheek, Heat Wave ja tietenkin White Christmas.
Hollywood ja Broadway eivät toki ole olleet ainoita musikaalin lähteitä. Ranskalainen Jacques Demy saavutti suurta suosiota Catherine Deneuven tähdittämillä musikaaleilla Cherbourgin sateenvarjot ja Rochefortin tytöt. Edellinen palkittiin Cannesissa, jälkimmäisessä Deneuve esiintyy sisarensa Francoise Dorléacin kanssa. Siinä myös Gene Kelly tekee yhden pitkän uransa viimeisistä varsinaisista musikaalirooleista. Näistä raikkaista, Michel Legrandin musiikin tahdissa soljuvista romanttisista klassikoista esitetään uudet restauroidut kopiot. Cherbourgin sateenvarjot on näistä selvästi useammin nähty, kun taas Rochefortin tyttöjen edellisestä tv-esityksestä Ylen kanavilla on kulunut jo parikymmentä vuotta.
Juhannuslauantai 23.6 taas vietetään perisuomalaisen iskelmäelokuvan parissa: Suuri sävelparaati (1959), Tähtisumua (1961), Toivelauluja (1961) ja Iskelmäketju (1959) tuovat ruutuihin Brita Koivusen, Laila Kinnusen, Vieno Kekkosen, Olavi Virran, Annikki Tähden, Pirkko Mannolan, Einö Grönin, Tapio Rautavaaran, Lasse Liemolan ja monet, monet muut suomalaissuosikit.
Eksoottisempaa musiikkia ja miljöötä tarjoaa brasilialainen Musta Orfeus. Sekä Cannesin Kultaisen Palmun että ulkomaisen elokuvan Oscarin voittanut elokuva rakkaudesta ja kuolemasta Rion samba-karnevaalin aikaan tulvii Etelä-Amerikan aurinkoa, maisemia, rytmejä ja värejä. Kengännauhabudjetilla toteutettu elokuva siirtää Orfeuksen myytin kohtalokkaaksi kolmiodraamaksi 1950-luvun Rio de Janeiroon. Musta Orfeus on omalaatuinen yhdistelmä korkealentoisuutta ja maanläheisyyttä, ja aikoinaan se oli maailmanlaajuinen sensaatio, joka oli osaltaan tekemässä bossa novasta muotimusiikkia kaikkialla.
Australiaan, sen kaivoskaupunkeihin ja aavikoille vie kolmen drag-artistin matkassa ja "bloody Abban" ja discon tahdissa 1990-luvun maailmanlaajuisiin yllätyshitteihin kuulunut Priscilla – aavikon kuningatar. Priscilla on kahdessa vuosikymmenessä sekä säilyttänyt tuoreutensa että vakiinnuttanut asemansa modernina LGBT-klassikkona. Elokuvalla on myös hauska pikku yhtymäkohta sarjassa niin ikään nähtävään Taina Elgin tähdittämään musikaaliklassikkoon Tytöt eli Les Girls. Pääosissa nähdään Hugo Weaving ja Guy Pearce kansainvälisissä läpimurtorooleissaan sekä karismaattinen Terence Stamp, joka pienen epäröinnin jälkeen suostui transsukupuolisen varietee-artistin rooliin, onneksi sekä katsojien että itsensä kannalta: Stamp tekee Bernadettena yhden uransa parhaista suorituksista.
Kimaran todellinen harvinaisuus tulee kuitenkin Englannista. Michael Powell ja Emeric Pressburger tunnetaan mm. balettielokuvan mestariteoksesta Punaiset kengät, mutta sen epävirallinen "seuraaja" Hoffmannin seikkailut on Cannesin ja Berliinin festivaalien palkinnoista huolimatta jäänyt hyvin tuntemattomaksi. Nyt tämä Jacques Offenbachin oopperan kuvallisesti huikea, suorastaan taianomainen elokuvatulkinta runoilijasta ja hänen kolmesta rakastetustaan saa television ensi-iltansa tuoreena restaurointina.
Ja mielikuvitusta hivelee myös Parrasvaloissa esitettävä rakkausfantasia Ernest Shackleton Loves Me, jossa deittisivusto saattaa yhteen nykyajassa elävän yksinäisen naisen ja 1900-luvun alun kuuluisan naparetkeilijän, samoin kuin Valerie Vigodan sähköviulun ja Wade McCollumin banjon. Mielikuvituksellisessa tarinassa jhyiselle Antarktikselle juuttunut tutkimusmatkailija ottaa yhteyttä ajan ja avaruuden halki elektronista pelimusiikkia säveltävään yksinhuoltajaäitiin vastaamalla tämän treffi-ilmoitukseen netissä. Ernest Shackleton Loves Me oli vuonna 2017 yksi New Yorkin suurimpia teatterimenestyksiä.
