Hyppää pääsisältöön

Tampereella sijainnut puuvillatehdas jätti jälkensä Suomen historiaan – ja sulkeutuessaan useat työttömäksi

Tampereen Finlaysonin tehdasalue oli yli vuosisadan ajan suuri työllistäjä pääasiassa sikäläisille naisille. Tehtaassa valmistettiin erilaisia kangastuotteita sekä lankaa. Jylhät tiiliseinät kätkivät sisälleen monenlaista tarinaa ja tarjosivat myös omanlaisen yhteisönsä asumisjärjestelyineen ja palveluineen. Alueella toimi muun muassa oma sairaala, päiväkoti sekä poliisi ja palokunta. Vuonna 1999 julkaistu Naisia, pumpulia, ompelukoneita -dokumentti kertoo tehdasalueesta ja sen sydämestä – uutterista naistyöntekijöistä.

Tampereen Finlaysonin tehdas rakennettiin Tammerkosken kupeeseen skotlantilaisen James Finlaysonin toimesta vuonna 1820. Piskuinen kehruutehdas laajeni ja kehittyi aina 1960-luvulle asti. Tehtaassa syntyi puuvillatuotteita vauvanvaatteista verhokankaisiin ja lankakeriin. Viimeisin tehdas sulki ovensa vuonna 1999, kun lankatehdas lopetettiin.

Tehtaan historia on rikas ja poikkeavakin. Enimmillään se työllisti liki 3300 henkilöä, joista valtaosa oli naisia ja lapsia. Tämä sijoittui viime vuosisadan alkuun. Vaikka työ oli raskasta ja olosuhteet paikoin heikkoja, maksettiin siitä silti korvaus. Palkkatyö kun ei vielä niihin aikoihin ollut tavanomaista naisille.

Tehdasalue oli myös siinä mielessä merkittävä, että Euroopan viidennet sähkövalot syttyivät Finlaysonilla vuonna 1882, kun tehtaan kutomosali valaistiin pysyvästi sähköllä.

1960-luvulla Tampereen imago alkoi muuttua teollisuuskaupungista kulttuuri- ja yliopistokaupungiksi. Sen sai myös huomata vuonna 1999 suljettu tehdas, jonka tyhjät hallit saivat uutta elämää esimerkiksi uusien yritysten ja kulttuuripalveluiden myötä.

Melua on, mutta siihenkin tottuu.― Puolaaja Raili Passila työolosuhteistaan Pyynikin lankatehtaassa.

Naisia, pumpulia, ompelukoneita -dokumentissa seurataan kesäkuussa 1999 Pyynikin lankatehtaan "pumpulienkeleiden" viimeistä työviikkoa. Heillä on edessään suuri elämänmuutos – nimittäin työttömyys tai eläkeputki.

Viimeinen viikko on tunnelmaltaan alakuloinen, mutta töitä tehdään siitä huolimatta viimeiseen asti. Koneet pauhaavat ja tavaraa liikkuu. "Pöly ei niinkään ole ongelma, mutta melua on. Siihenkin tottuu", Kertoo yksi naisista työolosuhteistaan.

Myös tehtaan entiset työntekijät kertovat urastaan. Ajankuvaan kuului se, että työsuhteet olivat usein vuosikymmenien mittaisia ja monesti työkavereina oli myös perheenjäseniä. Tehdas työllisti niin äidit kuin tyttäretkin.

Elämä jatkuu Finlaysonin jälkeenkin.― Puolaaja Anne Oikarinen maljapuheessaan.

Viimeisenä työpäivänä tupakkapaikalla käy kuhina. Mieltä pohdituttaa työttömyyden lisäksi tehtaan lakkauttamisen vaikutukset kivijalkaliikkeisiin ja se, ostaako tulevaisuudessa kuluttaja lankansa pelkästään ulkomailta.

Kaikesta huolimatta "Elämä jatkuu Finlaysonin jälkeenkin", toteaa eräs naisista maljapuheessaan. Ja sitten otetaan hörpyt kuohuvaa.

Pirkko Frank-Arkimiehen, Taina Kanervan ja Maiju Silvastin suunnittelemassa ja ohjaamassa dokumentissa pureudutaan myös työttömän arkeen ja mielenmaisemaan. Teosta siivittää runsas arkistomateriaali, joka tarjoilee kuvaa tuotannosta vuosien varrelta sekä hauskoja pätkiä vanhoista mainoksista. Silloin ei juuri superlatiiveja ja ylistyssanoja karsastettu.

Työntekijä lankakoneella. Pyynikin lankatehdas lopetettu kesäkuussa 1999.
Lankatehdas työllisti pääosin naisia, sillä heidän uskottiin soveltuvan paremmin kyseiseen työhön. Kuvassa Anne Oikarinen. Työntekijä lankakoneella. Pyynikin lankatehdas lopetettu kesäkuussa 1999. Kuva: Antero Tenhunen Finlayson,Tampere,tehdas,tuotanto
Työntekijä lankakoneella. Pyynikin lankatehdas lopetettu kesäkuussa 1999.
Pyynikin tehdas suljettiin vuonna 1999. Kuvassa Raili Passila. Työntekijä lankakoneella. Pyynikin lankatehdas lopetettu kesäkuussa 1999. Kuva: Antero Tenhunen Finlayson,Tampere,tehdas

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto