Hyppää pääsisältöön

Charles Dickensin riemukas esikoisromaani kääntyi kesäiseksi kuunnelmaksi 1961

Mies katsoo lyhtyä.
Kuvakooste: Hannele Sädelahti-Lassila, kuvat: Pixabay Mies katsoo lyhtyä. Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit

Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit kertoo hupaisista hahmoista koostuvasta, “tieteellisille” tutkimuksille pyhitetystä seurasta ja sen tutkimusmatkoista ympäri vanhaa ja iloista Englantia. Tarina valloitti lukijoita aluksi kirjallisuuslehden jatkokertomuksena vuosina 1836–37. Reilu vuosisata myöhemmin veijariromaani sovitettiin kuunnelmaksi suomalaisille radioaalloille.

12-osainen kuunnelma on pysyvästi kuultavissa Areenassa.

Työ ei tule olemaan herkkua, mutta palkka on liian houkutteleva hylättäväksi.― Charles Dickens

Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit sai alkunsa Monthly Magazine -kirjallisuuslehden pilapiirtäjän, Robert Seymourin, ehdotettua, että lehdessä julkaistaisiin sarjaa, joka käsittelisi erilaisia urheilu- ja metsästysaiheita.

Useamman kirjoittajan kieltäydyttyä, projektiin pyydettiin lopulta nimimerkillä Boz lyhytkertomuksia (Sketches by Boz) julkaissut 24-vuotias Charles Dickens. Hän lupautui työhön, mutta kirjoitti asiasta kuitenkin varauksella morsiammelleen Catherine Hogarthille: “Työ ei tule olemaan herkkua, mutta palkka on liian houkutteleva hylättäväksi.”

Dickens sai eteensä Seymourin piirroksia ja ohjeet, joiden mukaan kuukausittain ilmestyvän sarjan tulisi kuvata maaseudun tapoja ja elämää. Kaksikolla oli erimielisyyksiä tekovaiheiden järjestyksestä, ja pian työn alettua mielenterveysongelmista kärsivä Seymour ampui itsensä.

Tragedia antoi Dickensille vapaammat kädet suunnitella sarjaa omaehtoisemmin, ja kuvitukset ryhdyttiin piirtämään vasta tekstien pohjalta. Dickens lisäksi hylkäsi Seymourin vision urheiluaiheisista kertomuksista ja laati luonnoksista yhtenäisemmän kokonaisuuden.

Sarjan keskiöön asettui hupaisista hahmoista koostuva, “tieteellisille” tutkimuksille pyhitetty seura ja sen suorittamat tutkimusmatkat ympäri vanhaa ja iloista Englantia.

Dickensin tekemät muutokset koskivat myös päähenkilöä herra Pickwickiä, joka pyöristyi ensimmäisten piirrosten ohukaisesta pulskaksi herrasmieheksi. Seuraksi seikkailuilleen hän sai uskollisen trion: runoilija Augustus Snodgrass, romanttinen vanhapoika Tracy Tupman sekä amatööriurheilija Nathaniel Winkle – Dickensin ainoa myönnytys Seymourin alkuperäiselle visiolle.

Sarjan neljännessä numerossa esiteltiin kansanmies Sam Weller, joka myöhemmin ryhtyi herra Pickwickin palvelijaksi ja piti huolta, että tämä pysyi edes jotenkuten kiinni todellisuudessa. Pickwick-kerhon seikkailut otettiin aluksi varovaisesti vastaan, mutta Welleriin lukijat rakastuivat välittömästi, ja lehden myynti räjähti 40-kertaiseksi.

Dickens pahoitteli teoksensa hataraa juonta, mutta oli kuitenkin esikoiseensa tyytyväinen ja sanoi, ettei tulisi olemaan mistään muusta teoksestaan yhtä ylpeä. Sittemmin hän tosin kertoi “lempilapsekseen” vuonna 1849 ilmestyneen David Copperfieldin.

Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit kääntyi ensimmäisen kerran suomen kielelle 1932 ja toistamiseen Marja Helanen-Ahtolan toimesta 1978.

Kirjailija Vappu Roos dramatisoi alkuperäisteoksen pohjalta 12-osaisen kuunnelman, jonka ohjasi Lauri Kuosmanen. Kesällä 1961 ensilähetyksensä saaneen sarjan eloisia hahmoja tulkitsi mm. Keijo Komppa, Matti Aulos ja Hannes Häyrinen. Kuunnelma on pysyvästi kuultavissa ja ladattavissa Areenassa.

Kenkävoidetehtaalta suuren yleisön suosioon

Viktoriaanisen aikakauden suurimmaksi kirjailijaksi kohonnut Charles Dickens syntyi Portsmouthissa vuonna 1812. Myöhemmin kahdeksanlapsiseksi paisuneen ruokakunnan isä toimi kirjurina laivaston palkkavirastossa, ja työ vei koko perhettä paikkakunnalta toiselle.

Ansiotuloistaan huolimatta isä onnistui hoitamaan raha-asiansa niin retuperäisesti, että tuli tuomituksi velkavankilaan, jonne muu perhe häntä seurasi lukuun ottamatta vanhinta tytärtä ja 12-vuotiasta Charlesia, joka passitettiin töihin kenkävoidetehtaaseen. Velkavankilan kurjuutta hän on myöhemmin kuvaillut useissa teoksissaan, myös Pickwick-kerhon jälkeenjääneissä papereissa.

21-vuotiaana Charles tarjosi ensimmäisen kerran omia tekstejään lehtiin, ja niitä alettiinkin pian painaa nimimerkillä Boz, Charlesin lapsuudenaikaisella lempinimellä. Vuonna 1836 Dickens julkaisi siihenastiset kirjoitelmansa kahtena niteenä otsikolla Bozin piirrelmät.

Dickensin kirjallinen tuotanto lähti piirrelmien jälkeen kiivaaseen vauhtiin, sillä Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit julkaistiin 1836–37 ja kiinteäjuonisten romaanien esikoinen Oliver Twist jo 1837–38.

Artikkelissa on käytetty lähteenä Charles Dickensin Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit -kirjan esipuhetta (Marja-Helena Ahtola, 1978) sekä sivustoja charlesdickensinfo.com ja cliffsnotes.com.

Lisää ohjelmasta

Keskustele
  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto