Hyppää pääsisältöön

Naispelimannien matkassa - edelleen!

Enkel-yhtyeen supervoima on perinne
Enkel-yhtyeen supervoima on perinne. Enkel-yhtyeen supervoima on perinne Kuva: Jimmy Träskelin Suomalainen kansanmusiikki

Kaksi vuotta sitten näinä alkukesän päivinä kylvin tuskanhiessä. Olin keväällä ällistynyt huomatessani, että Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuodesta 1970 alkaen nimitetyistä mestaripelimanneista vain 7,5 % oli nimensä puolesta naisia. Se herätti minut tutkailemaan rakastamaani kansanmusiikin kenttää tasa-arvon kannalta ja tein aiheesta neliosaisen sarjan Naispelimannien muotokuvia (Naispelimannien jalanjäljissä), joka uusitaan nyt kesäkuussa maanantaisin Etnoillassa.

Huhkin aiheen parissa ja tein sen pohjalta kolmisenkymmentä haastattelua - musiikin ammattilaisista ja harrastajista, festivaalijohtajista ja opettajista. Laskin kolmen eri kansanmusiikkifestivaalin esiintyjien sukupuolijakaumat nimen perusteella parin edellisen vuoden ajalta ja haastattelin helsinkiläisen Etno-Espan (Etno-Espa), Kaustisen kansanmusiikkijuhlien (Kaustisen kansanmusiikkijuhlat) ja Rääkkylässä toimivan Kihaus Folkin (Kihaus Folk) toimijoita laskelmieni tuloksista. Koin työni olevan merkityksellistä, mutta pelkäsin myös vastaanottoa. Tuskanhiki oli kuitenkin turhaa: vihapostit jäivät saamatta ja sarja kirvoitti spontaania, positiivista palautetta eri sukupuolilta.

Prosentit nousussa

: Nuorgam-lehden kuvituskuvassa Flow-festivaalin naisoletetut artistit korostettuina. Kuvaaja: Arttu Rantakärkkä.
Nuorgam-lehden kuvituskuvassa Flow-festivaalin naisoletetut artistit korostettuina. : Nuorgam-lehden kuvituskuvassa Flow-festivaalin naisoletetut artistit korostettuina. Kuvaaja: Arttu Rantakärkkä. Kuva: Arttu Rantakärkkä Nuorgam (verkkomedia),flow festival

Nyt kesän korvalla vuonna 2018 Nuorgam-lehti julkaisi artikkelin kesän 2018 suurten festivaalien esiintyjien sukupuolijakaumasta ja selvitti, millä festivaaleilla esiintyy eniten naisoletettuja muusikoita ja millä vähiten.

Nuorgam lehden artikkeli: Tytöt ei soita kitaraa - Nuorgam tutki millä kesän 2018 festarilla esiintyy eniten naisoletettuja

Kansanmusiikki genrenä loistaa kyseisen selvityksen tilastosta poissaolollaan, mutta myös muuten: kun isompien, valtavirtaa edustavien musiikkifestivaalien lavoilla naisoletettuja on keskimäärin 11,6%, on kansanmusiikin kentällä heitä siihen verrattuna huikeasti enemmän.

Pyysin kesän 2018 tilastoja aiemmin haastattelemiltani kansanmusiikkifestivaaleilta sekä myös 30-vuotisjuhliaan viettävältä Haapavesi Folkilta (Haapavesi Folk). Aiemmin festivaalien esiintyjistä oli keskimäärin noin 30 % naisoletettuja, hieman vuodesta toiseen vaihdellen. Nyt Etno-Espan kesäkuun lopulla julkaistavassa ohjelmassa naisoletettuja esiintyjistä on 56% ja Kihauksessa 60%. Haapavesi Folkissa artistisopimuksella tulevista muusikoista 40 % on naisoletettuja ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 43%. Haapavesi Folkin laskuissa eivät ole Folk-kurssilaisten esitykset eivätkä Haapaveden kamariorkesterin konsertit. Kaustisen tiedoista puuttuvat esimerkiksi kansantanssijat ja heidän säestysryhmänsä sekä se suuri harrastajapelimannien joukko, joka festivaalia värittää.

Genrenä kansanmusiikki eroaa muista myös siten, että suurin osa festivaalijohtajista on naisolettuja. Music Finlandin syksyllä 2017 julkaisema tutkimus selvitti, että työ- ja luottamustehtävät musiikkialalla painottuvat miehille.

Music Finlandin selvitys: Suomen musiikkitoimiala näyttäytyy miesvaltaisena

Selvityksen mukaan naisoletettuja festivaalien johtajista yleisesti musiikkialalla oli 11,8%.
Mutta niin Kaustisella kuin Kihauksessakin esiintyjävalinnat tekee viisihenkinen ohjelmatiimi, josta kaikki ovat naisia. Kihauksen pian 30 vuotta täyttävässä yhdistyksessä johdossa on aina ollut nainen. Haapavesi Folkissa ohjelmapäätökset tekee sen tuore taiteellinen johtaja Teija Niku. Etno-Espassa ydinohjelmatiimi koostuu pelkästään naispuolisista henkilöistä, mutta otettaessa huomioon yhteistyökumppanien kanssa tehtävät yhteisvalinnat on ohjelmavalintoihin osallistuva tiimi sukupuolijakaumaltaan on noin 50-50 nais- ja miesoletettuja.

Muutosta ilmassa

: Kansanmusiikki-instituutin mestaripelimannikorttipakan kuningattaret ovat Edith Tuomi, Irja Kuoppala, Tyyne Pahkamäki ja Kaisu Försti.
Kansanmusiikki-instituutin mestaripelimannikorttipakan kuningattaret ovat Edith Tuomi, Irja Kuoppala, Tyyne Pahkamäki ja Kaisu Försti. : Kansanmusiikki-instituutin mestaripelimannikorttipakan kuningattaret ovat Edith Tuomi, Irja Kuoppala, Tyyne Pahkamäki ja Kaisu Försti. Kuva: Yle / Amanda Kauranne kansanmusiikki

Mestaripelimanneja, jotka kirvoittivat sarjani, on tähän hetkeen mennessä nimitetty 170. Heistä 12 eli vain 7% kokonaisuudesta on nimen perusteella naisia.

Festivaalien esiintyjärakenne on kuitenkin parin vuoden aikana muuttunut. Miten näin on käynyt? Vuonna 2016 festivaalit kertoivat, että naisvetoisilta yhtyeiltä tulee vähemmän yhteydenottoja ja se vaikuttaa suoraan festivaalien valintoihin, sillä ohjelmisto koostetaan joko kokonaan tai osin heille lähetetyistä esiintyjätarjouksista.

Mammu Koskelo Kihaus Folkista kertoo tilanteesta:

”Ohjelmavalintoja tehdessä on aina keskitytty laatuun, viihdyttävyyteen sekä paikallisuuteen eikä pelkästään sukupuolikysymykseen. Viimeiset kaksi vuotta olemme kuitenkin tiedostaneet tasa-arvokysymyksen ja pyrkineet parantamaan tilannetta omalta osaltamme konkreettisesti. Olemme ääneen, sekä keskenämme että medialle, miettineet missä tapahtuu käänne, kun naiskansanmuusikoita koulutetaan alalle selkeästi enemmän kuin miehiä, mutta tarjonnassa, eli siinä, miten aktiivisesti esiintyjät markkinoivat itseään meille, se ei ole näkynyt. Nyt tilanne on selkeästi parantunut ja naisvetoisia tarjokkaita festivaaleille on enemmän kuin aiempina vuosina.”

Etno-Espan ohjelmistosuunnittelu perustuu myös avoimeen esiintyjähakuun. Sukupuolijakauma on vaihdellut esiintyjäkokoonpanoissa vuosittain, mutta joka vuosi hakeneissa yhtyeissä miesten osuus on suurempi, kertoo yhdistyksen hallituksen jäsen Tytti Siukonen. Usein naisoletetun solistin yhtyettä markkinoidaan hänen nimellään, mutta taustalla soittaa useampi miesoletettu muusikko.

” Esiintyjien valintakriteeristö on sama kuin ennenkin. Olemme kuitenkin kiinnittäneet enemmän huomiota tasa-arvon toteutumisen dokumentointiin viimeisen kahden vuoden aikana. On erinomaista, että valtio ja kaupunki edellyttävät hakujärjestelmissään yhä enemmän suunnitelmallisuutta ja läpinäkyvyyttä tasa-arvon toteutumiseksi. Etno-Espa on ottanut osaa Sisäasiainministeriön Syrjinnästä vapaa alue -kampanjaan vuodesta 2013 alkaen ja on siitä lähtien julistautunut syrjinnästä vapaaksi alueeksi haluten toiminnallaan edesauttaa tasa-arvoisuutta omalla toimintakentällään.”

Myös Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla tasa-arvoisuus on yksi ohjelmakokonaisuuteen vaikuttava kriteeri, kertoo ohjelmavastaava Anne-Mari Hakamäki.

”Koska keskustelu tasa-arvosta on lisääntynyt ja kulttuuri ympärillä muuttumassa, on tilanteen reaaliaikainen seuranta myös festivaalin ohjelmapolitiikassa vahvistunut. Toki myös esimerkiksi #metoo-kampanja sekä myös yksittäiset tai henkilökohtaiset keskustelut eri näkökantaisten henkilöiden kanssa vaikuttavat yllättävän paljon asenteiden ja sitä myöten toimintatapojen muutosprosesseissa.”

Palapelin rakentamista

Saamelaista musiikkia esittävä Solju esiintyy Haapavesi folkissa
Saamelaista musiikkia esittävä Solju esiintyy Haapavesi folkissa Saamelaista musiikkia esittävä Solju esiintyy Haapavesi folkissa Kuva: Marja Helander saamelaiskulttuuri,kansanmusiikki

Sosiaalisen median keskustelu ja uutisointi myös Suomen ulkopuolella on ollut silmiä avaavaa ensimmäistä festivaaliaan tekevälle Haapavesi Folkin taiteelliselle johtajalle Teija Nikulle.

”Olen tehnyt tietoisesti töitä sen eteen, että sukupuolijakauma olisi mahdollisimman tasa-arvoinen. Festivaali on iso paletti, jossa jokaisella esiintyjällä on merkittävä roolinsa ja paikkansa. Tiettyyn ajankohtaan sopii jokin esitys paremmin kuin toinen ja tosiasia on, että myöhäisiltaan asettuvissa bändeissä on yleensä mies-enemmistö. Tämä ei kuitenkaan näyttäydy itselleni ongelmana, koska sukupuolijakauman voi kyllä “tasata” muualla ohjelmassa. Lopulta musiikki ja taiteilijan valovoima ratkaisee esiintyjävalinnan. Populaaripuolen esiintyjien kohdalla tunnettuus/suosio nousevat väkisin esiin, mutta heidänkin kohdalla tärkeämpää on heidän sopivuutensa esiintyjäksi festivaalille, jonka profiili on kansanmusiikissa.”

Festivaalien ohjelmiston kokoaminen tuntuukin olevan melkoista palapelinrakennusta, jossa pitää ottaa huomioon lukuisia seikkoja, kuten Etno-Espan Tytti Siukola kertoo:

”Haussa otetaan huomioon hyvin monipuolisia tekijöitä tasa-puolisen ja -arvoisen ohjelmiston toteutumiseksi. Valintakriteeristöön kuuluu mm. yhtyeiden ja artistien ammattimaisuus, ajankohtaisuus, kuten ilmestyneet levyt tai käynnissä olevat kiertueet, alueellisuus, kansainvälinen potentiaali, kieli, vähemmistökulttuurien näkyvyys sekä koulutuksellinen näkökulma. Vuosittain nostamme myös erityisteemoja festivaalilla kuten tietyn instrumentin, alueen tai tyylilajin.”

Kihauksessa kaikki lähtee syksyllä budjetin luomisesta, jonka jälkeen he käyvät läpi jokaikisen musiikkiehdotuksen, joka heille on lähetetty. Viime vuosina ohjelma on kohdistunut takaisin kohti festivaalin paikallisiin juuriin ja itäiseen sijaintiin - mukana on siis aina jokin muusikillinen tuulahdus Venäjältä.

”Pyrimme pitämään ohjelmiston joka vuosi muuttuvana, tarkoittaen että samoja bändejä ei ole konsertoimassa peräkkäisinä vuosina. Samoja muusikoita toki vierailee, mutta eri yhteyksissä. Haluamme tarjota uusia, vaikuttavia kansanmusiikkielämyksiä Pohjois-Karjalassa.”

Eri tyyliset konserttikokonaisuudet houkuttelevat laaja-alaisesti festivaalikävijöitä. Iltakonsertin nimiartisti, populaarimusiikin edustajakin valitaan kuitenkin kansanmusiikin vinkkelistä, kertoo Mammu Koskelo. ”Näinä aikoina tällaisia yhdistelmiä löytyy paljon, eli samalla bändillä voi tavoittaa niin ”normikuulijan” kuin etnodiggarinkin.”

Kaustisella ohjelmakokonaisuuteen vaikuttavat festivaalin vuosittainen oma teema, joka on tällä kertaa Luonto, maakuntateema (tänä vuonna Lappi) ja Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen vuoden teema, joka on vuonna 2018 ”elävä perintö”. Kansainvälisten esiintyjien osalta katsotaan monen vuoden kokonaisuutta, jotta pitkässä linjassa mukana on eri maita ja erilaisia musiikkityylejä kansanmusiikin genren sisällä. Kotimaiset artistit valitaan käytössä olevien puitteiden mukaan ja ohjelmavalinnoissa pyritään ottamaan huomioon eri kohderyhmät niin lastenmusiikin lavoista perinteisemmän pelimannimusiikin ystävien ja etnofuusion diggaajille, kertoo Anne-Mari Hakamäki.

”Riippuu kunkin vuoden artistien omasta tarjonnasta, millaiseksi kokonaisuus muodostuu. Kaikki ohjelmanumerot ja konsertit eivät toimi samalla tavoin kaikissa ympäristöissä, joten peilaamme valintoja oman yleisöpohjamme kautta. Teemme koko ajan ns. laadunvalvontaa selvittämällä yleisöpohjamme käyttäytymistä festivaaleillamme ja tekemällä laajoja asiakastutkimuksia. Sukupuolijakaumaa tarkkaillaan artistikattauksen kokonaisuuden osalta ihan alusta siihen saakka kun ohjelma on kokonaan valmis.”

Valinnoilla on merkitystä

Maria Kalaniemi on monelle esikuva.
Maria Kalaniemi on monelle esikuva Maria Kalaniemi on monelle esikuva. Kuva: Elina Brotherus Maria Kalaniemi

”On meidän taiteellisten johtajien tehtävä olla tietoisia tasa-arvoasioista ohjelmistovalinnoissa. Tämä on asia, jota ei voi ohittaa olankohautuksilla. Koen sen tärkeäksi erityisesti meillä ennen festivaaleja järjestettävillä Folk-kursseilla, kun suuri osa kansanmusiikin harrastajista kuitenkin on nuoria tyttöjä, että heille riittää esikuvia kentällä, että he pääsevät näkemään näitä artisteja ja oppimaan heiltä. Itselle merkittävä hetki on ollut Maria Kalaniemen tulo Haapavedelle kurssiopettajaksi, kun olin 9-10- vuotias, koska hän oli ensimmäinen tapaamani haitaristinainen, alansa huippu ja arvostettu jo silloin”, kertoo Teija Niku, haitaristi itsekin.

Itsestäni tuntuu, että maailma on muuttunut parin vuoden aikana ja sukupuolten tasa-arvoon on herätty ympäri maailmaa erilaisella tavalla. Osin siihen vaikuttaa syksyllä 2017 vyörymällä alkanut #metoo-kampanja. Uskon, että Suomen elokuva-alalla tapahtuneiden väärinkäytösten esiintuominen antaa pontta myös vastaavaan musiikkikentän puolella. Tasa-arvo on kaikkien etu.

Ohjelmasarjasta jäivät lämpimät muistot. Vaikka puhuimme vaikeista asioista, kuten syrjinnästä sukupuolen perusteella, sävytti keskustelua kuitenkin ennen muuta huumori ja nauru. Sarja oli vain pieni otos naisoletettujen muusikkojen huikeista taidoista ja tiedoista. Olen ilolla seurannut, miten jo tuolloin olemassa olleet naisvoittoiset yhtyeet ovat entisestään menestyneet paitsi kotimaassa, myös maailmalla, ja myös uusia all female- tai naisvetoisia yhtyeitä on tullut kentälle. Huikea meno jatkuu edelleen ja laatu on taatun korkea!

Naispelimannien muotokuvia -sarjan ensimmäinen osa