Hyppää pääsisältöön

Hippi sai kyytiä!

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Tuota niin.

Monia hyviäkin asioita on tapahtunut hiljattain, sentään.

Esmes, joitakin päiviä sitten näin, kun hippi sai kyytiä!

Olin ajamassa paikasta N(1) paikkaan N(1)a, kun huomasin jalkakäytävällä kiitävän hipin.

Rullalauta oli hänellä koipiensa alla ja sillä kiiti hän, karkeakarvaisen, hyväntuulisen oloisen piskin vetämänä. (Voi olla että koira oli hyvinkin tarkasti joku rotukoira, mutta se oli niin täyspäisen oloinen ja elämäniloinen, että sillä arvelin sen sekarotuiseksi.)

Koira selvästi nautti hippinsä kiskomisesta huimaan vauhtiin jalkakäytävällä.

Tunnelmaan sopi hirmu hyvin tapa, jolla koira juoksi: vinossa.

Eli, jos ajatellaan, että rullalaudan (ja hipin ja koiran) etenemissuunta olisi suoraan pohjoisesta etelään, niin koiran selkäranka ei juostessa osoittanutkaan pohjoisesta etelään, vaan suunnilleen koillisesta lounaaseen. Vetökoira siis juoksi hauskasti “jiirissä”, kuten koirat joskus tekevät.

Ja tuskin olin päässyt näkemästä hippeä ja tämän iloista koirta, kun yhtäkkiä näin radalla höyryveturin, joka kiskoi vanhanaikaisia vaunuja.

Ällistyin ihan oikeasti, kun höyrykotkotus putkahti näköpiiriini kuin avaruuden aikarepeämästä pössähtäneenä.

Veturista pöllähteli tummaa savua ja "valkoista savua". Matkustajavaunujen perässä tuli postivaunu. joka oli postinkeltainen, aivan kuin ukkini Heikin (synt. 1876) ollessa poliisiutensa jälkeen postimiehenä.

Että tuli hyvä mieli siitä höyryjunasta!

Juuri ja juuri muistan lapsuudestani, miltä sellainen tuoksui, kun muutaman vuoden ikäisenä seisoin II ukkin, Iisakki-papan (synt. 1886) kanssa mano a mano Mikkelin asemalla ja nuuhkin höyryveturin muhevia ja inspiroivia pöllähdyksia ja kuuntelin sen puhinoita ja ähinöitä kun se liikkeellen läksi. Ja muistan edelleen elävästi sen mustan savun ja vitivalkoisen höyryn - yhdistelmässä oli jotain hyvin voimakasta, maskuliinista, ja jotain pehmeää ja notkeaa. Tekee mieli verrata sitä näkymää, kokemaa, sinfoniaorkesterin matalaäänisimpiin ja korkeaäänisimpiin soittimiin: patarumpuja ja kontrabassoja, viuluja ja korkeaäänisiä puupuhaltimia, joku fanfaaritrumpetti ehkä seassa.

Hyvä kokemus silloin pienenä, ja nyt taas!

Sitten oli vielä kolmaskin hyvä tapahtuma tällä.

Katselin yhtenä päivällä silmillä taivaalle, jolla leijui paljon pilviä, ja aurinko pilkisteli läpi sieltä täältä.

Kokemusteni mukaan pilvien muodot ovat pulleita ja plastisia, eivät kaksiulotteisia ja “kuin viivottimella piirrettyjä”.

Mutta ihmetys ja kumma!

Yhtäkkiä näin pilvissä suorakaiteen mallisen reiän, josta aurinko räkitti läpi. Reikä ei ollut "vähän sinnepäin", vaan se oli ihka oikea suorakaide, kuin suoraan koulun penkiltä! Tai siis, pulpetilta vihosta.

Jos tekee peukalollaja etusormella ok-merkin, ja siirtää ok-merkissä peukaloa niin että peukalon kynsi peittää etusormen kynttä lähinnä olevan nivelen, ja hiukan säätää sormien asentoa, niin saa mittasuhteiltaan samanlaisen suorakaiteen kuin minä näin pilvien keskellä. Maailma on pieni, eikö vain!

Suorakaide pilvissä jäi painamaan mieltäni, ja sen tähden päätin ajatella sitä myöhemmin lisää.

Illalla, kun makasin selällään sängyssä, ja katselin katossa olevaa betonielementtien saumaa (johon lukulamppu luo entistä kolmiulotteistavamman varjon) muistin suorakaide-asian lisäajattelutarpeeni.

Kauan sitten, joskus ihmiskunnan historian varsin alussa joku on keksinyt pyöreän muotoisen, ja häntä on juhlittu kovasti.

On tehty simaa, laitettu hirvipaistia ja juhlittu tätä suurta keksintöä. Sana on levinnyt heimosta toiseen: “Pesonen keksi pyöreän muotoisen!”.

Suuret ihmislaumat ovat tulleet onnittelemaan keksijää, ja karkelot ovat venyneet viikkojen mittaisiksi. (Kelleen ei ole tullut mieleen, että pyöreän muotoinen on ehkä helpompi keksiä kuin muu muoto, koska saapi apua auringon ja kuun muodosta.)

Välillä on ihan pitänyt mennä majaan lepäämään sen pyöreän muotoisen keksijän, kun niin innokkaasti on ollut koko ajan tulossa onnitteliojoita vatkaamaan keksijän kättä ja käskemään kertoa vielä kerran, miten hän sen tulikaan keksineeksi.

Pyöreä ryhmä keltaisia kalliokasveja kallionkolossa havunneulasten ja sammalen keskellä.
Melkein pyöreän muotoinen ryhmä jotain nättejä ryytejä kotosallaan. Pyöreä ryhmä keltaisia kalliokasveja kallionkolossa havunneulasten ja sammalen keskellä. Kuva: MK MMXVIII Kallio,Kukka,keltainen

Mutta jossain paljon sivummalla joku on jonain kauniina iltana kaikessa hiljaisuudessa keksinyt suorakaiteen muotoisen.

Sitten hän on miettinyt hetkisen, lyhentänyt suorakaideteen muotoista, ja keksinyt neliön muotoisen.

Ja edelleen, kotvasen mietittyään hän on poistanut neliön muotoisesta yhden sivun, järjestänyt kahta muuta, ja tullut keksineeksi tasakylkisen kolmion muotoisen.

Sitten hän on sijoittanut pienemmän, päinvastaisesti asetetun kolmionmuodon sen isomman kolmion sisälle. Ja edelleen jatkanut yhtä pienempien kolmioiden sijoittelua samalla idealla, kunnes hän on lopulta keksinyt Sierpińskin kolmiofraktaalin kymmeniä tuhansia vuosia ennen Wacław Sierpińskin syntymää (v.1882).

Ja sitten hän on mennyt tyytyväisenä nukkumaan, että olipa rattoisa ilta!

Tästä opimme, että monessa asissa pelkkä rattoisa on riittävän hyvä palkinto. Tästä emme vielä opi, että Sierpińskin kolmion pinta-ala on nolla. Vaan sen opimme tästä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sierpińskin_kolmio

Toivoo:

Yksi monten puolesta

Kommentit
  • Hippi sai kyytiä!

    Hyviä asioita, joita pääsi sentään näkemään tämä.

    Ällistyin ihan oikeasti, kun se kotkotus putkahti näköpiiriini kuin avaruuden aikarepeämästä pössähtäneenä...

  • Mielikuvitusäiti

    Kuviteltu äiti Kajon mielessä

    Iltapäivällä, kun sitä tuli koulusta kotiin, usein papatti innostuneesti jo eteisestä äidille - -

  • Päästä viiraa

    Baletti ym. viiraavat päästä Kajoa tällä kertaa.

    "...Kolmas pään viiraus on outo. Saatan olla maaiman ensimmäinen mies, joka on kokenut sen.."

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Hippi sai kyytiä!

    Hyviä asioita, joita pääsi sentään näkemään tämä.

    Ällistyin ihan oikeasti, kun se kotkotus putkahti näköpiiriini kuin avaruuden aikarepeämästä pössähtäneenä...

  • Mielikuvitusäiti

    Kuviteltu äiti Kajon mielessä

    Iltapäivällä, kun sitä tuli koulusta kotiin, usein papatti innostuneesti jo eteisestä äidille - -

  • Päästä viiraa

    Baletti ym. viiraavat päästä Kajoa tällä kertaa.

    "...Kolmas pään viiraus on outo. Saatan olla maaiman ensimmäinen mies, joka on kokenut sen.."

  • Salaa hyvät naapurit

    Naapureiden aiheuttamaa iloa miettii Kajo

    Harmien vastakohdaksi elämässä on myös joitakin iloja. Voi olla esim kokki korvasienihöyryjen sekavuustilassaan työntänyt itsen ruoka-annoksen kolmanteen perunaan hammastikun...

  • Arvoja ja normeja naisten hyödyksi

    Ohjeita ja mietteitä Kajom päästä

    Ajattelin päässä, että kirkkaan pakkaspäivän kunniaksi tekisin jonkin hyvän teon. Hykertelin miettiessäni, miten iloisiksi tulisivat he, joille sen hyvän teon tekisin. Pohdin, kuka tai ketkä olisivat hyvä kohde, ja sitten tulikin jo heti mieleen, että olisi huomaavaista olla avuksi naisille, noille Luojan laululintusille, jotka pörräävät ympäriinsä vailla huolen häivää..

  • Sininen hetkinen

    Kajo pakenee pakkaskelin yksitoikkoista sisäelämää

    -Hmm, sanoi nainen. Hän katsoi taivaalle, sitten minuun, ja sanoi -On kyllä aika sikakylmä. Mikset lennä itse?

  • Riina Katajavuori: Dari, hindi, urdu ja suomi

    Monikielisyys on yleisempää kuin arvaammekaan.

    Meillä Suomessa lisääntyy sellaisten lasten määrä, jotka elävät sujuvasti monikielisessä maailmassa ja tulevat toimeen useilla eri kielillä, vaikka eivät ehkä osaa mitään näistä kielistä täydellisesti. Monikielisyys on yleisempää kuin tulemme äkkiseltään ajatelleeksi, pohtii kirjailija Riina Katajavuori.

  • Mikähän tuli päähän yhtäkkiä, kun...

    Askartelua ja presidentillinen kirje

    Teillä on varmaan siellä Linnassa vielä tiskit menossa. Jos on teillä joskus siellä sinkeä rahatilanne, niin varmaan voisi tienata vähäsen tekemällä astianpesukonemyrkkymainoksen Linnanjuhlien presidentillisistä tiskeistä.

  • Joululomaisia ajatteita

    Mielen mietteitä ties mistä, ja muusta.

    Jos sanoisi sieraimiaan nenä-sieraimiksi, niin äkkiä joku irvailisi, että onko sulla kropassasi sieraimia paljonkin jossain muualla kuin nenässä. Mutta kun joku puhuu polvilumpiosta, sille ei irvailla siitä, vaikka ihmisellä ei tietääkseni ole polvilumpion lisäksi muita lumpioita, kuten ei ole hänellä aivolumpiota tai maha- .

  • Harhailua aikaan jäätyneiden, särkyneiden ja muiden toiveiden kaupungissa

    Kaupungin kadut kuin aikaan puhallettu Kleinin pullo..

    "Toteutumistaan odottavien murheiden ylimaallinen kaleidoskooppi, sekin jossain tuon kaiken sekalaisen seassa ajansärmien säpäleiksi särkemänä piilee, syväpakastettuna, ja sen vastakohta myös: unohduksen lohdun kaleidoskooppi, tai mikälie: sellainen kuin kvantti, pysyy ennallaan vain jos siihen ei katso! "

  • Antti Heikkinen: Jag är en juntti!

    Puikulaperuna nenään ja loukkaantumaan.

    Lukeudun niihin juntteihin, jotka kouluaikoina näyttivät ruotsinkielelle keskisormea ja tuumivat, että ei jumalauta sisämaassa asuvan savolaisen tarvitse länsinaapurin kanssa kommunikoida.