Hyppää pääsisältöön

Kolme kamalaa kirjainta: GMO? – Perunan viljelyssä geenimuuntelulla voitaisiin vähentää torjunta-aineiden käyttöä 90 prosenttia

Perunalajike, johon on siirretty taudilta suojaava geeni, tarvitsee tutkimuksen mukaan huomattavasti vähemmän torjunta-aineita. Gm-mukuloita ei kuitenkaan aleta istuttaa pelloille ihan lähiaikoina - ainakaan Euroopassa.

Jotta suomalaisten lautasille saadaan perunoita, tarvitaan joka kesä tonnikaupalla torjunta-aineita perunaruttoa vastaan. Vuonna 2013 kasvinsuojeluaineita ruiskutettiin pelloille 67 000 kiloa.

Alkukesän uusiin perunoihin tämä kosteassa viihtyvä sienitauti ei ehdi tarttua, mutta loppukesästä peltoja pitää ruiskuttaa jopa viikon välein, jottei pelätty perunarutto pääse tarttumaan.

Sateisena kesänä perunarutto voi tehdä selvää koko sadosta muutamissa päivissä.

– Perunarutto on perunan pahin tauti kaikkialla maailmassa. Jos ruttoa ei torjuta, sadosta menetetään joka vuosi 30-50 prosenttia, kertoo Perunantutkimuslaitoksen johtaja Anne Rahkonen.

Yleisimmät perunaruton torjunta-aineet ovat vaarattomia ja hajoavat luonnossa, mutta ne lisäävät viljelyn hiilijalanjälkeä ja nostavat perunan hintaa.

Lainageenit apuun

Perunaruttoa voitaisiin ehkäistä jo ennen perunan istuttamista, muokkaamalla perunan geenejä. Perunan perimään voidaan lisätä geeni, joka auttaa kasvin omaa puolustusjärjestelmää tunnistamaan ja tuhoamaan taudin ennen kuin se ehtii tehdä tuhoja.

Taudinsuojageenejä voidaan lainata esimerkiksi perunan villeiltä sukulaislajeilta. Tutkijat hollannissa ovat löytäneet sopivan geenin Solanum venturii -koisokasvilta, jolle perunarutto on myös vihollinen.

– Ihan varmasti perunaruttoa sietävä siirtogeeninen lajike voisi kiinnostaa viljelijöitä Suomessakin, Rahkonen Perunantutkimuslaitokselta arvelee.

10 % perunan hinnasta tulee perunaruton torjunnasta.

Tuoreessa irlantilaistutkimuksessa testattiin ruttoa sietävän siirtogeenisen perunalajikkeen kasvua ja ympäristövaikutuksia. Tutkimuksen tulokset ovat lupaavia. Ruttoa sietävä peruna kasvoi lähestulkoon ilman torjunta-aineita. Siirtogeeninen lajike kukoisti, kun tavallinen peruna kuihtui perunaruton riehuessa palstalla.

Torjunta-aineiden käyttöä pyrittiin kaikin keinoin minimoimaan koeviljelyn aikana. Torjunta-aineita ruiskutettiin ainoastaan, jos rutto osoitti sopeutumisen merkkejä.

Näin saavutettiin siirtogeenisellä perunalla lopulta 90 prosentin vähennys torjunta-aineiden käytössä.

Perunatutkimuksen tuloksia kuvina
Tutkijat viljelivät perunaa kolmen vuoden ajan. Parhaiten pärjäsi siirtogeeninen lajike. Perunatutkimuksen tuloksia kuvina Kuva: Teagasc peruna

Ei tyypillinen gm-tapaus

Perunan geenimuokkauksella osa torjunta-aineruiskutuksista voitaisiin siis korvata geneettisellä torjunnalla. Näin torjunta-aineiden käyttöä voitaisiin selvästi vähentää.

Tämä ei kuitenkaan ole tyypillinen gm-tapaus.

Kasvitautien ohella suuri ongelma viljelykasveille ovat rikkakasvit, joiden torjunnassa geenimuokkausta on käytetty jo 1990-luvulta lähtien. Rikkakasvien torjunnassa ei välttämättä tähdätä torjunta-aineiden käytön vähentämiseen, vaan jopa niiden lisäämiseen.

Geenimuokkaus saa kasvit sietämään paremmin rikkatorjunta-aineita ja mahdollistaa suuremman torjunta-aineiden käytön.

Geenimuuntelu edelleen vastatuulessa Euroopassa

Siirtogeenisiä mukuloita ei kuitenkaan aleta istuttaa pelloille ihan lähiaikoina – ainakaan Euroopassa.

– EU:ssa on kova vastustus geenimuuntelua kohtaan. Geenimuuntelu on saanut huonomman maineen kuin ansaitsisi, Rahkonen tuskailee.

Jotta gm-perunaa saisi viljellä, pitäisi uuden lajikkeen ensin päästä EU:ssa sallittujen viljelylajikkeiden listalle. Geenimuunnelluista kasveista tälle listalle on päässyt vain muutamia kasveja, kuten hyönteistuhoilta suojattu maissi.

Suurin osa maailman geenimuunnelluista kasveista on soijaa, maissia ja puuvillaa.

Geenitekniikan vastustajia huolestuttavat edelleen geneettisesti muokattujen kasvien turvallisuus ja vaikutukset ympäristöön.

– Menetelmät ovat olleet käytössä jo vuosikymmeniä, eivätkä uhkakuvat ole realisoituneet. Geenitekniikka on nykyisin turvallisempaa ja täsmällisempää kuin perinteinen kasvinjalostus.

Erityisesti Pohjois- ja Etelä-Amerikassa geenimuunneltujen kasvien viljely lisääntyy. Suurin osa maailman geenimuunnelluista kasveista on soijaa, maissia ja puuvillaa, joihin on lisätty rikkatorjunta-aineen sietoa lisäävä geeni.

Kilpajuoksu perunaruton kanssa jatkuu

Perunanviljely vaikeutuu vuosi vuodelta, sillä perunarutto muuntautuu ja tulee kestäväksi torjunta-aineille. Vuosi vuodelta perunaruttotartunnat alkavat aikaisemmin.

Tekisikö geenimuuntelu sitten perunarutosta lopun? Luultavasti ei. Ruttosieni on hyvin mukautumiskykyinen ja ajan kuluessa se sopeutuisi kasvin puolustukseen samoin kuin se sopeutuu torjunta-aineisiin.

– Jos käytetään koko ajan samaa kestävää lajiketta vuodesta toiseen, voi pellossa kehittyä perunarutosta muoto, joka ohittaisi kasvin puolustuksen. Silloin pitäisi alkaa käyttää jotain toista lajiketta, kertoo Jari Valkonen Helsingin yliopistosta.

Jos geenimuuntelu sallittaisiin, jatkuisi taistelu perunaruttoa vastaan, mutta siitä tulisi halvempaa ja nopeampaa.

Geenimuokkauksella uusi viljelylajike voitaisiin saada valmiiksi muutamassa vuodessa, kun perinteisellä risteytyksellä kasvin jalostaminen kestää kymmenen vuotta.

– Kasvinjalostus on kallista ja hidasta hommaa. Jos tätä tekniikkaa saisi käyttää, kilpajuoksu kasvitautien kanssa olisi helpompaa.


Perunaruton syömä peruna




Perunaruton syömä peruna
peruna