Hyppää pääsisältöön

Kuraattori Veikko Halmetojalle taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen

Veikko Halmetoja avaa galleriansa oven
Galleristi Veikko Halmetoja Helsingissä galleria Artagin edustalla. Veikko Halmetoja avaa galleriansa oven Kuva: Yle/Lisa Enckell Veikko Halmetoja,Kuusi kuvaa

Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Veikko Halmetojan elämässä kuvataiteet ja kirjallisuus ovat kulkeneet lähes aina käsi kädessä. Kirjallisuutta hän opiskeli lukion jälkeen Tampereen yliopistossa ja Mäntässä hän osallistui kaikkina nuoruusvuosina kuvataideleireihin. Nykyiset roolit kuraattorina, galleristina ja taidekriitikkona elävät sulassa sovussa samassa henkilössä.

Rakkaus kuvataiteisiin syntyi jo hyvin varhain ja sitä vain vahvistivat ne kymmenet kuvataideleirit joihin Veikko Halmetoja sai osallistua jo kymmenenvuotiaasta alkaen. Varsinainen käänne tapahtui Mäntän ensimmäisillä kuvataideviikoilla, jolloin hän näin Lea ja Pekka Kantosen videoinstallaation, joka käsitteli perheen tunnetiloja.

– Se oli jotenkin radikaali ja itselleni jotain aivan uutta. Vuosi 1995 oli muutenkin ratkaiseva. Silloin kuvataideviikkojen kuraattorina oli Ilkka Juhani Takalo-Eskola. Taiteilijoita oli yli 160 ja heillä oli vanha kerrostalo käytössä. Itse toimin kerrostalossa keskusteluoppaana, muistelee Veikko Halmetoja.

Nykytaide räjäytti tajunnan

Ars 95 Ateneumissa oli Veikko Halmetojalle kuitenkin se vaikuttavin tajunnan räjäyttävä näyttely, joka avasi nykytaiteen uudella tavalla. Taiteen harrastajasta kehittyi taiteen ammattilainen, ei kuitenkaan sen tekijänä vaan sen katsojana. Kriitikon kynästä lähti taidearvioita, niin Aamulehteen kuin Helsingin Sanomiin.

Kiinalaisen nykytaiteen tukahdutettu poliittisuus kiinnostaa

Viimeisen vuosikymmenen aikana erityisesti Kiinan nykytaide on alkanut kiinnostaa Veikko Halmetojaa.

– Vaikka se muoti-ilmiönä onkin vähän mennyt ohitse, niin kyllä se mitä tapahtuu Kiinan nykytaide skenessä, on todella mielenkiintoista, kertoo Veikko Halmetoja, joka on useamman kerran vieraillut Kiinassa

Ennekuin Kiinan valtio hyväksyi maan nykytaiteen osaksi valtion virallista kulttuuria, nykytaide joutui elämään ikäänkuin maan alla. Veikko Halmetojan mukaan esimerkiksi tunnetun kiinalaisen nykytaiteilija Ai Wei Wein teokset edustavat tätä tukahdutettua poliittisuutta.

– Poliittisuus on siellä koko ajan läsnä, mutta se esitetään hyvin verhotusti, ja tämä tekee siitä mielenkiintoista. Kiinalainen julkipoliittinen taide on vuorostaan sen verran alleviivaavaa, ettei se ole enää kiinnostavaa, sanoo Veikko Halmetoja.

Runous on visuaalista

Ei vain kuvataide vaan myös kirjallisuus ja erityisesti runous inspiroivat Veikko Halmetojaa. Kajaanin runonviikoilla kahdeksatta vuotta tiedottajana pörräävä Veikko Halmetojalle runous on hyvin visuaalista.

– Nautin siitä että voin lukea runon, ja kahden päivän päästä lukea sen uudelleen. Se jää elämään minun mieleeni, eikä vaadi sitä että olisin pitkään paikallani kohtuullisen hektisessä työelämässä lukemassa romaania. Runon sanat jäävät mieleen, kuvailee Veikko Halmetoja.