Laila Tarpila
Yle
Jo ennen sisällissodan syttymistä Lapuan suojeluskuntalaiset valitsivat päällikökseen Matti Laurilan, miehen, jonka jopa Mannerheim muisti tuimasta esiintymisestään. Heikki Klemetin Vilppulan urhojen muistolle -marssissa kerrotaan "Laurilan töistä", joilla viitataan Matti Laurilaan ja hänen poikiinsa. #musiikinkevät1918
Sisällissodan päätyttyä Suomeen syntyi kiivaalla tahdilla uusia joukko-osastoja, joiden musiikkiasiat oli järjestettävä.
Tässä roolissa kapellimestari Alexei Apostol vieraili lukuisia kertoja kuoronjohtaja ja säveltäjä Heikki Klemetin asunnossa Unioninkadulla Helsingissä.
– Tarvittaisiin sille ja sille joukko-osastolle marssi. Olisiko sinulla jotain kansanmarssia? Apostol kysyi Klemetiltä.
– Nyt tarvitaan suomalaista ja kansallista keinolla millä hyvänsä, Apostol sanoi, ja Klemetti ryhtyi työhön. Jos ei kansanmarsseja ollut riittävästi, Klemetti sujautti salaa mukaan omiansa.
Yksi Klemetin sanoittamista ja säveltämistä lauluista pyydettyyn tarpeeseen oli Vilppulan urhojen muistolle tai alkusanojensa mukaan Kytösavun aukeilla mailla. Marssilaulu sai ensiesityksensä sisällissodan jälkeen Lapuan päivillä 14. heinäkuuta 1918.
Laurilan työ sekä Vilppulan vaihe, lastenlapsille laulujen aihe
Klemetin marssilaulussa ylistetään Vilppulan rintamalla kunnostautuneita eteläpohjalaisia suojeluskuntalaisia.
Laulusta tuli yksi suosituimmista valkoisen armeijan marssilauluista ja Etelä-Pohjanmaan suojeluskunta- ja lottapiirit ottivat sen kunniamarssikseen.
Marssin asema oli jossain vaiheessa niin kunnioitettu, että sen soidessa noustiin seisomaan. Jatkosodan jälkeen 40-luvulla Klemetin marssi jäi hiljalleen pois ohjelmistoista.
Kappaleen viimeisen säkeistön kertosäkeessä ylistetään Suomen vanhan kaartin aliupseeria ja poliisikonstaapelia, Lapuan Sähkö Oy:n isännöitsijää Matti Laurilaa sekä hänen poikiaan jääkärieversti Matti Laurila nuorempaa ja tekniikan ylioppilas Ilmari Laurilaa.
Laurilat nousivat valkoisten sotasankareiksi ja heidät tunnettiin myös lisänimellä Lapuan lumiaura. Matti Laurila vanhempi johti ehdottomalla karismallaan lapualaisia suojeluskuntalaisia aina kaatumiseensa asti Länkipohjassa maaliskuussa 1918.
Miehistö valitsee Matti Laurilan ylipäällikökseen
Isä-Laurila nousi jo ennen sisällissodan syttymistä Mannerheimin tietoisuuteen.
Lapuan suojeluskuntalaisille oli jaettu kiväärit jo 11. tammikuuta ja siinä vaiheessa kun Mannerheim oli vasta matkustamassa Vaasaan perustamaan armeijaa hallituksen käyttöön, oli tilanne Lapualla äärimmäisen kireä.
Paikkakunnalla majailleet venäläiset oli joulun tienoilla siirretty pois, mutta heidät oli mahdollisesti erehdyksessä palautettu takaisin. Suojeluskuntalaiset vaativat venäläisiä luovuttamaan aseensa, mihin nämä eivät suostuneet.
Suojeluskuntalaiset hermostuivat tilanteesta, mutta varsinainen meteli syntyi vasta kun Vaasan piirin komentaja Paul von Gerich kielsi käymästä venäläisten kimppuun.
– Mikä se sellaanen kenraali on joka kieltelöö? Pannaan viralta sellaaset. On meillä kenraaleja omasta takaakin!
Omaksi "kenraalikseen" lapualaiset valitsivat tässä tilanteessa Matti Laurila vanhemman, joka sai kiihtyneet miehet rauhoittumaan eikä yhteenottoa venäläisten kanssa syntynyt.
Mannerheim muistaa ukko Laurilan tuiman esiintymisen
Tapahtuman jälkinäytös käytiin Vaasassa Mannerheimin ja Laurilan välillä. Laurila arvosteli jyrkästi annettua käskyä ja vaati ettei moinen toistuisi.
Mannerheim on itse viitannut tapaamiseen Laurilan kanssa saatuaan uuden käskyn sisällissodan aloittamisen lykkäämisestä.
– Suunniteltiin uusi aloittamisen hetki. Hälytys suojeluskuntalaisille lähetettiin, mutta silloin tuli taas Helsingistä määräys, että sodan aloittaminen oli siirrettävä.
– Mutta minä muistin ukko Laurilan tuiman esiintymisen ja pistin tämän sähkösanoman taskuuni puhumatta siitä kenellekään. Näin saivat suunnitellut sotatoimet alkaa otollisimmalla hetkellä.
Myös Matti Laurila on kertonut kohtaamisesta, joka poisti epäilykset Mannerheimista venäläisenä upseerina.
Lapuan suojeluskunta sisällissodassa
Matti Laurilan komennossa ollut Lapuan suojeluskunta käsitti noin 125 miestä. Laurila piti joukkoa koossa ja se osallistui muun muassa Seinäjoen valtaukseen heti tammikuun lopussa.
Tammikuun lopussa tuli käsky nousta junaan "suuntana Tampere".
Helmikuun ensimmäisenä päivänä lapualaiset matkasivat kohti Vilppulaa ja joukot osallistuivat taisteluihin Ruovedellä.
Maaliskuun alussa oli vuorossa yhdistyminen Hämeen rintaman Jämsän ryhmään, jonka tehtävänä oli eversti Wilkmanin komennossa vallata Längelmäki ja iskeä pohjoisesta Orivedellä olevien punaisten selustaan.
Isä ja poika kaatuvat samassa Länkipohjan taistelussa
Wilkmanin pataljoona määrättiin 16. maaliskuuta etenemään Länkipohjaan. Kuudelta aamulla koko pataljoona oli järjestäytyneenä ja lähti marssimaan kohtaamatta aluksi mitään vastarintaa.
Kun taistelu alkoi, tuli siitä lopulta kova ja vasta käsirysyssä punaiset lähtivät perääntymään.
Taistelun tuoksinassa kaatui Lapuan 1. komppanian päällikkö Matti Laurila ja samassa taistelussa vain tuntia aikaisemmin hänen poikansa Ilmari Laurila oli saanut kuolettavan haavan sitoessaan osuman saanutta toveriaan.
Isä-Laurilan kuolinpaikalla voi yhä käydä. Sen löytää valtatie 9:n varrelta 26 kilometriä Orivedeltä Jyväskylän suuntaan. Paikalla on tienvarsikyltti, jossa lukee Matti Laurilan muistolaatta.
Katso Areenassa Otaniemen Kaiun & Tapani Länsiön esittämänä myös Sibeliuksen Jääkärimarssi, Toivo Kuulan Suojeluskuntien marssi ja Väinö Pesolan laulu Syksyn lehdet.
Lähteet
Klemetti, Heikki: Maailman mylläkässä. WSOY. Porvoo 1949.
Lehtinen, Erkki: Lapuan historia II. Vaasa 1984.
Linkit
Suomen vapaussota 1918 Lapuan lumiaura | Länkipohjan taistelu
Wikipedia Matti Laurila nuorempi
Wikipedia Vilppulan urhojen muistolle
